Tässä päivän hymytyttö.

Tänään ei tapahtunut mitään erikoista.
Aamupäivällä soitin keskussairaalaan lastenpolille ja kysyin, voisimmeko tulla Milkan kanssa käväisemään pituuden mittausta varten. Taysista on pyydetty tarkistamaan Milkan kasvutietoja tällä viikolla, koska lääkäri on jäämässä lomalle. Sovittiin, että tulemme iltapäivällä.
Mitat olivat seuraavat: Pituus 62,8cm, paino 6950g ja päänympärys 44,2cm. Ikää on 3,5kk.
Lähetin tiedot ravitsemusterapeutille, joka juttelee lääkärin kanssa ja päivittää Milkan ruokaohjeen. Kerroin samalla, että Milka ei syö enää ollenkaan itse, vaan kaikki ruoka annetaan nyt letkun kautta. Pari viikkoa sitten me vielä kokeilimme imetystä joka päivä, vaikkakaan ei se silloinkaan enää varsinaisesti syömistä ollut, ainakaan määrän puolesta.
Tänään ei tapahtunut mitään erikoista.
Aamupäivällä soitin keskussairaalaan lastenpolille ja kysyin, voisimmeko tulla Milkan kanssa käväisemään pituuden mittausta varten. Taysista on pyydetty tarkistamaan Milkan kasvutietoja tällä viikolla, koska lääkäri on jäämässä lomalle. Sovittiin, että tulemme iltapäivällä.
Mitat olivat seuraavat: Pituus 62,8cm, paino 6950g ja päänympärys 44,2cm. Ikää on 3,5kk.
Lähetin tiedot ravitsemusterapeutille, joka juttelee lääkärin kanssa ja päivittää Milkan ruokaohjeen. Kerroin samalla, että Milka ei syö enää ollenkaan itse, vaan kaikki ruoka annetaan nyt letkun kautta. Pari viikkoa sitten me vielä kokeilimme imetystä joka päivä, vaikkakaan ei se silloinkaan enää varsinaisesti syömistä ollut, ainakaan määrän puolesta.
Kuvassa näkyy jollain tapaa vauvoilla esiintyvä ATNR-varhaisheijaste, jossa toinen käsi on koukussa ja toinen suorana katseen suuntaan. Tässä se ei ole ihan puhtaimmillaan, koska käsi ei ole ihan suorana. ATNR:n pitäisi hävitä jonkun lähteen mukaan noin 2kk iässä. Jos se ei häviä, niin vauva ei pysty kääntymään selältä mahalleen. Nooalla ATNR näkyy edelleen. En oikein jaksa uskoa, että se häviäisi Milkaltakaan.
Nooalla oli tänään päivähoitoa 8h, joka oli jaettu kahdelle hoitajalle. Lisäksi meillä kävi Milkan hoidon ja kotiavun merkeissä kolmas hoitaja, joka viipyi 2h. Nuo 2h meillä oli siis kaksi hoitajaa yhtä aikaa, molemmilla lapsilla omansa. Siinä välissä kävimme isin kanssa kirjastossa, kaupassa ja apteekissa. Kun tulimme kotiin puoli tuntia etuajassa, niin olohuoneessa kävi iloinen melko äänekäs puheenpälpätys. Hoitajillakin on toisistaan seuraa tässä uudessa tilanteessa. Itsellä on hieman uutta totuteltavaa, kun kotona on - ei vain yksi, vaan usein peräti kaksi perheen ulkopuolista ihmistä osallistumassa arkeen. Omaa tilaa on aika rajoitetusti ja kodin äänimaailmakin on ajoittain ihan uusi. Mukavahan se olisi pärjätä omillaan, mutta kun emme pärjää, niin omaa rauhaa tärkeämpää on saada apua. Mutta kyllä tässä tosiaankin toivon, että kaikki sujuisi hoitajien ja hoitofirman kanssa sujuvasti ja ongelmitta.
Itseasiassa meillä oli tänään hetken aikaa kolme hoitajaa, kun kaksi oli lähdössä yhtä aikaa ja yksi tulossa vielä illaksi hoitamaan Nooaa. Uusi ennätys sekin.
Nykyään minusta tuntuu melko usein, että en saa tai ehdi olla Nooan kanssa ollenkaan tarpeeksi. Nooalla on päivähoitoa 52h viikossa eli arkisin yleensä 8h ja viikonloppuisin keskimäärin 6h päivässä. Hoitovuorot ovat välttämättömiä, sillä 40h niistä kuluu siihen, että isi saa työt tehtyä minun hoitaessa Milkaa, ja loput 12h meidän vanhempien jaksamisen tueksi ja asioiden hoitoon. Kun olemme vain oman perheen kesken, niin vuorottelemme. Välillä olen Nooan kanssa, välillä Milkan. Nooan hoitopäivän aikana on onneksi lupa vaihtaa vähäksi aikaa hoitajan kanssa vauvoja, niin että Nooakin pääsee välillä äidin syliin. Jotenkin tuntuu, että siihen ei aina kuitenkaan löydy tilaisuuksia oman ja myös Nooan ohjelman takia. Tänään kuitenkin ehdin vielä illalla sylitellä Nooan kanssa puolisen tuntia, vaikka Nooalla olikin iltahoito. Se oli tosi mukavaa meidän molempien mielestä. Nooa on niin valtavan ilahtunut aina, kun hän pääsee äidin tai isin syliin. Iltahoitaja lähti puoli kymmeneltä, jolloin isi meni nukuttamaan Nooaa ja minä jatkoin Milkan ruokkimista.
Kello alkaa olla jo aika paljon, kun molemmat lapset ovat lopulta nukkumassa. Nooan illat ovat parina viime päivänä venyneet kovin myöhään. Milkallakin on ollut hiukan hankalampi nukkumaanmeno eilen ja tänään, kun hänen on pitänyt itkeskellä väsymystä tai jotain muuta. Mutta varmaan se on väliaikaista vaan.
En ole kerinnyt kirjoittelemaan kovin paljoa blogiin, mutta kerrottavaa kyllä olisi vaikka joka päivä. Ehkä blogi tarjoaa siis vain välähdyskuvia meidän elämästä. Tai ehkä siitä muodostuu pikkuhiljaa jonkinlainen parempi kuva.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti