Tämä kesä on ollut hankala. Jos tuollaista lievää ilmaisua nyt käyttäisin.
Kesäkuu oli vaikea Milkan kanssa, eikä Milka ole edelleenkään oikein kunnossa, vaikka pahin menikin ohi.
Maanantaina alkoi ensimmäinen lasten yhteinen 3vrk mittainen Ilona-jakso. Oli siinä paljon puuhaa, mutta saimme lopulta melko onnistuneesti lapset ja heidän kaikki välttämättömät tarvikkeensa toimitettua Ilonaan. Siitä lähdettiin sitten vapaa-ajan viettoon. Minä lähdin mökille, aluksi yksin, kun tarjoutui sellainen tilaisuus. Mökillä oli mukavaa, vaikka olinkin aika lopussa sinne päästyä ja vaikka tiistaina piti lähteä vähän asioitakin hoitamaan.

Keskiviikkoaamuna Ilonasta tuli kuitenkin puhelu, joka katkaisi lomailun kovin lyhyeen. Nooalla oli mitattu 39,7 asteen kuume. Korkein ikinä! Yö oli ollut myös itkuinen, niinkuin usein infektion iskiessä on. Emme olisi päässeet tarpeeksi nopeasti hakemaan Nooaa, joten soitin ensin lastenosastolle ja sen jälkeen tilasin Nooalle ambulanssin hätänumerosta. Sitäkään ei ole tullut aiemmin tehtyä. Ilonan hoitaja lähti Nooan kanssa päivystykseen ja me vanhemmat jäimme hiukan hermostuneena laittamaan mökkiä kuntoon, ja lähdimme ajamaan kotikaupunkia kohti. Hain Nooan lääkkeet ja tavaroita Ilonasta, mutta Nooa oli vielä päivystyksessä hoitajan kanssa, kun pääsin paikalle. Kuume oli laskenut kyllä kipulääkkeellä. Nooa oli hikoillut silloin itsensä aivan märäksi ja häntä yskitti paljon. Myöhemmin selvisi, että veriarvotkin olivat ihan ok ja ihan tavallinen virustauti on kyseessä. Lisäksi tänään löytyi korvatulehdus, jota hoidetaan antibiootilla. Nooa varmaan pääsee jo huomenna kotiin, ja toivottavasti hän paranee pian. Nooa on todella reipas potilas.

Itse olen ollut todella väsynyt loman keskeydyttyä, sillä en varmaan ollut kunnolla ehtinyt vielä palautumaan kaikesta viime aikojen touhusta. Ja olihan tämä, tai olisi ollut, ensimmäinen kunnon omaishoidon vapaa pitkään aikaan. Sairaalajaksojen aiheuttamat poikkeustilanteet tuntuvat aina raskailta. Onneksi Nooalla ei ollut mitään sen pahempaa hätää, vaikka korkealle noussut kuume vähän säikäytti. Pelkäänpä, että sama tauti saattaa tarttua meihin muihinkin. Olisi todella kurjaa, jos pikkuinen Milka joutuisi vielä tulemaan noin kipeäksi, kun hän ei ole muutenkaan kunnossa.
Toivotaan kuitenkin, että kohta päästäisiin taas normaaliin arkeen kiinni.
Kesäkuu oli vaikea Milkan kanssa, eikä Milka ole edelleenkään oikein kunnossa, vaikka pahin menikin ohi.
Maanantaina alkoi ensimmäinen lasten yhteinen 3vrk mittainen Ilona-jakso. Oli siinä paljon puuhaa, mutta saimme lopulta melko onnistuneesti lapset ja heidän kaikki välttämättömät tarvikkeensa toimitettua Ilonaan. Siitä lähdettiin sitten vapaa-ajan viettoon. Minä lähdin mökille, aluksi yksin, kun tarjoutui sellainen tilaisuus. Mökillä oli mukavaa, vaikka olinkin aika lopussa sinne päästyä ja vaikka tiistaina piti lähteä vähän asioitakin hoitamaan.
Keskiviikkoaamuna Ilonasta tuli kuitenkin puhelu, joka katkaisi lomailun kovin lyhyeen. Nooalla oli mitattu 39,7 asteen kuume. Korkein ikinä! Yö oli ollut myös itkuinen, niinkuin usein infektion iskiessä on. Emme olisi päässeet tarpeeksi nopeasti hakemaan Nooaa, joten soitin ensin lastenosastolle ja sen jälkeen tilasin Nooalle ambulanssin hätänumerosta. Sitäkään ei ole tullut aiemmin tehtyä. Ilonan hoitaja lähti Nooan kanssa päivystykseen ja me vanhemmat jäimme hiukan hermostuneena laittamaan mökkiä kuntoon, ja lähdimme ajamaan kotikaupunkia kohti. Hain Nooan lääkkeet ja tavaroita Ilonasta, mutta Nooa oli vielä päivystyksessä hoitajan kanssa, kun pääsin paikalle. Kuume oli laskenut kyllä kipulääkkeellä. Nooa oli hikoillut silloin itsensä aivan märäksi ja häntä yskitti paljon. Myöhemmin selvisi, että veriarvotkin olivat ihan ok ja ihan tavallinen virustauti on kyseessä. Lisäksi tänään löytyi korvatulehdus, jota hoidetaan antibiootilla. Nooa varmaan pääsee jo huomenna kotiin, ja toivottavasti hän paranee pian. Nooa on todella reipas potilas.
Itse olen ollut todella väsynyt loman keskeydyttyä, sillä en varmaan ollut kunnolla ehtinyt vielä palautumaan kaikesta viime aikojen touhusta. Ja olihan tämä, tai olisi ollut, ensimmäinen kunnon omaishoidon vapaa pitkään aikaan. Sairaalajaksojen aiheuttamat poikkeustilanteet tuntuvat aina raskailta. Onneksi Nooalla ei ollut mitään sen pahempaa hätää, vaikka korkealle noussut kuume vähän säikäytti. Pelkäänpä, että sama tauti saattaa tarttua meihin muihinkin. Olisi todella kurjaa, jos pikkuinen Milka joutuisi vielä tulemaan noin kipeäksi, kun hän ei ole muutenkaan kunnossa.
Toivotaan kuitenkin, että kohta päästäisiin taas normaaliin arkeen kiinni.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti