sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mitä maaliskuussa tapahtuikaan?

Vuosi lähestyy loppuaan, joten täytyy varmaan yrittää jotain juttua taas raapustaa blogiin.

Sen voin ainakin sanoa, että vuosi on mennyt yllättävänkin hyvin siihen nähden, miltä tuntui maaliskuussa saadun huonon uutisen jälkeen. Silloinhan saimme kuulla, että syntyvä vauva on sairas sekin. Lamaantumaan ei ehtinyt kuin ehkä yhdeksi iltapäiväksi, sillä tieto tuli vain viikkoa ennen suunniteltua synnytyksen käynnistystä. Siinä tuli kova kiire järjestellä synnytys toiseen sairaalaan ja muuta sellaista. Onneksi ystäväperhe tuli siinä kohtaa tueksi sekä toimintasuunnitelman laatimisessa että toteutuksessa. Sillä oli suuri merkitys.

Ei siinä tosiaan voinut jäädä surussa mylläämään, kun pää piti saada kuntoon synnytystä varten. Mistä löytää synnytykseen voimaa tai iloa, kun maailmaan on tulossa vaikeasti sairas lapsi? Aikaa oli hyvin, hyvin, hyvin vähän valmistautua uuteen tilanteeseen. Onneksi pohja ei tippunut alta, vaan taivaan isän iankaikkiset käsivarret kannattelivat siinäkin tilanteessa.

Synnytys meni hienosti ja siitä jäi hyvä muisto, kuten ensimmäisestäkin. Tapahtumien kulku oli oikeastaan aika jännittävä, ja siinäkin näin Jumalan kädenjäljen mukana. Kaikki sujui niin kohdalleen, jopa kellontarkasti. Se, miten ystävä ehti olla käynnistyspäivinä paikalla juuri niin kauan kuin tarvitsinkin hänen tukeaan ja seuraansa, ja se, miten tamperelainen doula tuli minua "etukäteen moikkaamaan" juuri silloin kun alkoikin tapahtua todenteolla. Tuo ennestään tuntematon doula oli kuin enkeli, niin osaava ja varma, että en olisi parempaa tukihenkilöä voinut tuohon synnytykseen saada, vaikka Iisak joutuikin olemaan kotona Nooan kanssa. Joskus nuorena olen myös pelännyt synnytystä kovasti, mutta sen pelon Jumala hoiti pikkuhiljaa pois jo vuosina ennen Nooan syntymää.

Kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta ajanpuutteen vuoksi täytyy kiirehtiä. Milka syntyi 15.3. klo 0:27.

Synnytyksen jälkeen, heti kun vauva oli saatu turvallisesti maailmaan, sattui pikku "hupsista-pupsista-tilanne" tai oikeastaan siis vaaratilanne minun kohdallani. Se ei ollut kenenkään syy, vaan erittäin harvinainen synnytykseen liittyvä komplikaatio, niin voi varmaan sanoa. Synnytyksen hoitanut kätilö sanoi jälkeenpäin, että hän on nähnyt vastaavan tilanteen kerran aikaisemmin, ja arvasi sen takia mitä oli tapahtumassa. Sen takia hän osasi toimia erittäin nopeasti ja uskon, että hän pelasti henkeni, joka oli kuulemma minuuteista kiinni, tai ainakin hän turvasi hyvän jälkivoinnin minulle. Sattumuksen takia menetin 4,5 litraa verta, eli melkeinpä kaikki, ja sitä kuulemma korvattiin samaa vauhtia takaisin. Lääkäri, joka ei ollut nähnyt vastaavaa aikaisemmin, kursi minut kokoon, ja ko. operaation jälkeen aamuyöllä hb-arvoni oli ollut 100! Minusta se oli aika uskomatonta, ja kuvaa sitä, kuinka nopeasti ja tehokkaasti yliopistosairaalassa toimittiin. Mitenkähän olisi käynyt oman kotikaupungin keskussairaalassa, jossa olisin synnyttänyt, jos Milka olisi ollut terve, tai jos emme olisi saaneet hänen diagnoosiaan ajoissa, tai jos synnytys olisi alkanut itsestään ennen käynnistyspäivää.

Itselleni tuo tilanne ei ollut niin kovin hurja koettuna, kuin miltä se kuulostaa. Minut tietysti nukutettiin melkein heti, ja vaikka vähän ehdinkin kuulla, mitä tapahtuu, niin en kerinnyt tai osannut pelästyä. Nukutukseen joutuminen oli ihan tuttua juttua jo ensimmäisestä synnytyksestä. Aamulla oli toki heräämössä sitten jännä kuulla, mitä siinä tapahtuikaan. Ja Iisakille sain laittaa tippa linssissä viestiä, että onneksi en joutunut jättämään sinua yksin tänne. Näiden kahden sairaan lapsen kanssa kumpikaan meistä ei pärjäisi yksin.

Oikeastaan koko synnytys ja jälkihässäkkä jäi mielestä hyvin nopeasti, mutta en kuitenkaan halua unohtaa sitä kokonaan. Se on taas yksi asia, joka kertoo Jumalan uskollisuudesta ja huolenpidosta. Hän on kaikkien tilanteiden yläpuolella, Hän näkee kaiken, tietää kaiken jo etukäteen ja auttaa joka tilanteessa. Hänellä on niin sanotusti homma hallussa.

Ainiin, muutamaa viikkoa ennen Milkan syntymää olin rukouskokouksessa, ja eräs henkilö sanoi minulle sanoman, jonka hän koki olevan Jumalalta minulle. Hän sanoi, että "kävelet korkean jyrkänteen reunalla, mutta sinä et putoa sinne". Ajattelin, että se liittyy jollain tavalla siihen, onko vauva terve vai sairas, koska ajatus toisenkin vauvan sairaudesta on tuntunut etukäteen ihan mahdottoman syvältä kuilulta. Ja koska se oli siihen aikaan avoin kysymykseni. No, pari kuukautta synnytyksen jälkeen muistelin tuota sanomaa, ja silloin minä yhtäkkiä tajusin, mihin se liittyi. Pling - ihan kuin valot olisivat syttyneet kun tajusin. Aivan, minä en kuollut enkä siis pudonnut kuiluun. Ehkä Jumala halusi sanoa, että hän on kyllä tiennyt koko ajan mitä tapahtuu.

Tässäpä siis avattuna hiukan maaliskuun tapahtumia. Kai se kuitenkin oli se merkittävin hetki tänä vuonna, kun Milka syntyi.

Kun minä olin nukutuksessa operoitavana, niin enkeli-doula piteli vastasyntynyttä Milkaa ihoaan vasten. Myöhemmin hän kertoi moneen kertaan, kuinka liikuttavaa se oli ja että vauva oli niin kaunis. Enkeli-doula oli kaikin tavoin ihana ja muun muassa antoi minulle itse tekemänsä "voimavillasukat" lahjaksi. Ne ovat minulla nytkin jalassa.

Kevät oli vaikea ja siitä taisin jotain blogissa kertoakin. Sitten alkoi kuitenkin elämä voittaa ja lähteä pyörimään. Kesä meni oikein mukavasti, vaikka en niin paljoa siitä muistakaan, kun melko väsyneitä oltiin. Kivoja kuvia on kuitenkin muistona ja mm. facebookin mustavalkokuvahaaste oli itseasiassa lopulta jopa merkittävä leikki, koska niihin kuviin tuli ikuistettua pari kesän merkittävistä hetkistä. Syksy oli henkisesti rankempi tietyistä asioista johtuen, mutta muuten on mennyt hyvin. Tuntuu, että tässä ei kulu aikaakaan, kun Milka täyttää jo 1v. Niin vaan on lähtenyt elämä sujumaan tässäkin uudessa tilanteessa.

Kiitos kaikille blogin lukijoille kuuntelemisesta ja tuestanne. Vaikka se olisi vähäistäkin, niin ei kuitenkaan merkityksetöntä.

Kiitos Taivaan Isälle aivan ihanista, erityisistä lapsista ja tietenkin parhaasta lasten isästä ja puolisosta, joka pitää tätä perhettä omalta merkittävältä (200%?) osaltaan pystyssä.

maanantai 25. joulukuuta 2017

25. luukku: Poika on meille annettu

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Jesaja 9:6

Nooa tuli kotiin. Hän jaksoi vähän aikaa poseeratakin ennen päivälevolle lähtöä, joten saatiin joulukuvia otettua päivänvalolla. Tästä se joulunvietto lähtee jatkumaan. Nyt otetaan rauhallisesti ja nautitaan meille hiukan harvinaiselta tuntuvaa perheaikaa. 

Hyvää Joulua, Siunattua Vapahtajan Syntymäjuhlaa!






posted from Bloggeroid

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

24. luukku: Kunnia Jumalalle!


Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Luukas 2:13‭-‬14 FINPR

Joulu on tullut taas tilanteista huolimatta. Nooa on vielä sairaalassa, mutta pääsee toivottavasti huomenna kotiin. Meillä oli ihan hyvä jouluaatto, vaikka oltiinkin erillään. Tai ainakin minun näkökulmastani. Aamupäivällä ja päivällä olin Nooan kanssa sairaalassa ja isi oli Milkan kanssa kotona. Kun tulin kotiin, niin kuusi oli saanut koristeet. Isi oli Nooan luona iltapäivällä ja alkuillalla, ja me teimme Milkan kanssa hiukan kiireisiäkin puuhasteluja. Joulupukki ei koskaan vieraile meillä, mutta lastenosastolla hän tietysti käy, kuinkas muuten. Niinpä Nooakin sai nähdä pukin.




Isi tuli illaksi kotiin. Söimme hyvin ja vietimme loppuillan Milkan kanssa kolmisin. Milka jaksoikin availla oikein reippaasti lahjapaketteja sohvan nurkassa istuen. 








Nooan kannalta oli tietysti kurjaa, että ei saanut olla kotona. Mutta Nooalla oli tänään jo paljon parempi olo ja olihan sairaalassakin joitain hyviä hetkiä, kuten pitkien päiväunien nukkuminen äidin sylissä. Jos kaikki menee hyvin, niin ehdimme vielä huomenna viettää joulua koko perheellä ja Nooakin pääsee nauttimaan kotoisasta joulutunnelmasta.

Kyllä huomaa, että Jumalalla on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan. Olemme saaneet niin paljon hyvää.


posted from Bloggeroid

torstai 21. joulukuuta 2017

21. luukku: Rauhassa

Nooalla oli illalla kuumetta 38,4. Oli väsynyt, huonovointinen ja lämmin. Kaikki ovat normaaleja ominaisuuksia, mutta ajattelin että poika on ehkä vielä lämpimämpi kuin yleensä.

Annoin Nooalle panadolia ja ressu nukahti heti. Tunnin päästä hän heräsi ja kuume oli laskenut panadolin avulla 37,7. Toivottavasti hän saa levättyä ja kuumeilu menisi ohi. Seuraamme yön yli tilannetta kotona. Jospa ei tarvitsisi lähteä sairaalaan.

Rukoillaan, että Nooa paranisi ja saisimme olla joulun yhdessä kotona.

En tiedä, mikä raamatunkohta tähän sopisi. Vaikkapa:

Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. Psalmit 4:8

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Puhelu

Puhelu kotipalvelusta tuli. Se oli ihan mukava puhelu tällä kertaa. Kotipalvelun virkailija oli soittanut ensin hoitofirman yhteyshenkilölle, joka oli puoltanut tuntien jatkamista. Mielestäni ei ole hyvä asia, että hoitofirman mielipiteellä on noin paljon painoarvoa perheemme avun saamisessa. Tuo firman yhteyshenkilö ei ole varsinaisesti juuri ollenkaan selvillä, mitä meillä kotona tapahtuu. Hän ei ole meidän kanssa juuri missään tekemisissä, mutta hoitaa kuitenkin palaverit kaupungin kanssa. Mielestäni huono yhtälö. Mutta onneksi hän oli kuitenkin tällä kertaa sitä mieltä, että kaikki on mennyt hyvin.

Olin iloisesti yllättynyt, että kotipalvelu myöntää nyt jatkopäätöksen 3kk ajalle. Se on pisin jakso, jonka olemme tähän mennessä saaneet. Virkailija olisi halunnut tavata meidät palaverin merkeissä, mutta ei mitenkään ehdi ja arveli, että ei sitä välttämättä tarvitakaan. No, ei todellakaan tarvita. Se on suuri helpotus, että enempää keskustelua ei nyt tarvitse käydä.

Kerroin myös, että minulla on ollut stressiä kotipalvelun tuntijaon toteuttamisesta. Kokonaismäärä on 12h viikossa Milkan hoitoon ja kotityöapuun. Tunneista 2h tehdään kotitöitä yhdessä hoitajan kanssa, 5h on asioiden hoitoon ja 5h rentoutumiseen. Virkailija oli nyt sitä mieltä, että jako on ohjeellinen, joten siitä ei kuulemma tarvitse ottaa paineita. Ihan hyvä, että ei. Ehkä hän ymmärtää, että se ei voi toteutua minuutilleen samalla tavalla joka viikko. Aikaisemmin sain melko erilaisen kuvan. Mutta ehkä siinä oli jonkinlaisia väärinkäsityksiä mukana.

Tämä näyttää myös jatkon kannalta hyvältä. Voisi kuvitella, että jatkossa ei tarvitse enää yhtä suurta vääntöä käydä tästä samasta aiheesta, vaan ko. tuntimäärä voi jatkua. Jossain vaiheessa varmaan maksajataho vaihtuu.

Voi kiitos Jeesus, että asia meni noin hyvin.

Nyt päästään nauttimaan joulun ajasta hyvillä mielin. Toivottavasti saamme taas viettää joulun kotona, eikä kukaan sairastele.

20. luukku: Herran Voideltu

Tälle päivälle kelvannee tämä katkelma Luukkaan evankeliumista, joka löytyy sieltä heti jouluevankeliumin jälkeen ja liittyy myös joulun ajan tapahtumiin:

Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon. Tämä mies oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun.
Hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”
Luukas 2:25-32

Pientä joulukalenteriväsymystä pukkaa. Jaksaakohan vielä 4 blogitekstiä tehdä ennen joulua? Se jää nähtäväksi. Jotain jännitettävää siinä.

19. luukku: Suuri ihme

Voi tätä riemun päivää! Mitä sainkaan vielä vanhoilla silmilläni nähdä. Ei ehkä yhtä suuri ihmetyksen aihe, kuin mitä Simeon sai nähdä pyhäkössä Jeesuksen synnyttyä (Luukas 2:25-32), mutta kuitenkin ihmetyksen aihe. 

Milka on kovasti ollut menossa mahalleen, mutta kun toinen käsi on jäänyt vartalon alle jumiin, niin ei ole päässyt perille asti. Illalla Iisak huhuili katsomaan, että nyt on hyvännäköistä yritystä. Hurjan kannustuksen saattelemana Milka jaksoikin pitää päätä ylhäällä tarpeeksi kauan, että sai vielä käden vedettyä alta pois, ja niin tyttö oli päätynyt selältä vatsalleen ihan omin avuin (kannustusta lukuunottamatta). Oli se iloinen hetki vanhemmille, ja tyttö oli tietysti itsekin tyytyväinen. Samaa piti yrittää vielä uudestaan useamman kerran, kunnes alkoi sujumaan jo hieman sutjakkaamminkin.

Toista vauvaa odotellessa ja Milkan vauvaiällä olen miettinyt, pääsenkö vielä joskus näkemään vauvan kehitysaskeleita. Joista tietysti vatsalleen kääntyminen on yksi merkittävä. Näin sitten vaan sekin on nähty.

Osaakohan tyttö sitä vielä huomennakin? Eiköhän vaan, niin kova on menemisen halu. Toivottavasti tämän myötä myös vatsallaan olo alkaisi sujumaan. Kuvassa ainakin toinen käsi on edessä. Sekin on jo hyvä. Mutta molemmat olisi vielä parempi, ja sitten niihin pitäisi vielä tukeutua ja nojata. Vielä on paljon opeteltavaa. Onneksi fysioterapeutti auttaa. 



Tähän sopii myös raamatunjakeeksi vaikkapa:

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Psalmit 139:14

posted from Bloggeroid

maanantai 18. joulukuuta 2017

18. luukku: Jumalan ajatukset

Tässä tämän päivän raamatunkohta:

"sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Jeremia 29:11

Viikonloppu on mennyt ihan hyvin ja olen siis ilmeisesti saanut melkein tarpeeksi nukuttua perjantain epäilyksistä huolimatta. Lauantai-iltana meinasi tosin  vähän masentaa. Ehkä olin siinä kohtaa liian väsynyt. Tällä viikolla olisi tiedossa taas puhelinkeskustelu kotipalvelun kanssa, ja sen jättäisin mielellään välistä. Kotipalvelu-päätös loppuu vuoden loppuun, mutta meillä on jatkuva tarve Milkan hoitoavulle. Joten keskustelu on käytävä, jos mielii jatkoa saada. Edellisistä puheluista jäi traumat. Kuulostaa traagiselta, mutta ei ole kovinkaan suurta liioittelua. Toivottavasti palveluohjaaja ei painosta taas tuntien vähentämiseen tai keksi muutakaan uutta ikävää kiusaa. Viimeiset muutamat viikot olen ollut huolehtimatta tästä asiasta, toisin kuin 3 edeltävää kuukautta. Toivottavasti ei juuri joulun alla tule ikäviä uutisia.

Kuitenkin tuntui että joulukuun 1. päivän raamatunkohta oli ikäänkuin minulle. Lupaus siitä, että Jumala hoitaa homman. Pian se ehkä nähdään.

Joka tapauksessa uskon, että Taivaan Isä pitää meistä huolen ja antaa kaiken tarvittavan. Vaikka yhteiskunnan tarjoaman tuen saamisen prosessi on tuntunut välillä liiankin raskaalta, niin tulevaisuus ja toivo ei ole menetetty. Jumala antaa ne meille.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

17. luukku: Jumalan mielen mukainen kärsimys

Sen tähden myös ne, jotka kärsivät Jumalan tahdon mukaan, uskokoot sielunsa uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt sitä, mikä on hyvää. 1.Piet.4:19

Ne, jotka kärsivät Jumalan tahdon mukaan. Mitä tai millaista on Jumalan mielen mukainen kärsimys? Haluaako Jumala meidän kärsivän? Jos kerran Jumala on hyvä ja rakastava, miksi hän sallii kärsimystä, puhumattakaan siitä että hän haluaisi meidän kärsivän? Äkkiseltään kuulostaa kummalliselta, että Jumala tahtoisi tai edes sallisi asioita, joista seuraa kärsimystä.

Pitkäperjantain kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta muistuttaa kuitenkin, ettei maailman kärsimys ole kivuton asia Jumalallekaan. Ristillä Jumala itse kärsii luotujensa kanssa. Jos sanomme olevamme Jeesuksen seuraajia, voimmeko oikeastaan odottaa itsekään välttävämme kärsimystä?

Pietari tarkoitti varmaankin ylläolevassa raamatunkohdassa kärsimystä, joka aiheutuu Jeesuksen seuraamisesta: pilkkaa, vainoa ja sen sellaista. Entä muut kärsimykset, kuten vaikkapa sairaudet? Voinko sanoa että ne kärsimykset, joita itse olen joutunut kokemaan, ovat olleet Jumalan mielen mukaista kärsimystä?

lauantai 16. joulukuuta 2017

16. luukku: Täydelliset lahjat

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Jaakob 1:17

perjantai 15. joulukuuta 2017

15. luukku: Tyhjää täynnä!

En ehtinyt taikka jaksanut etsiä tänään ainuttakaan raamatunpaikkaa enkä edes kysynyt puolisolta. Voisivatkohan lukijat auttaa?

Tänään oli taas melkoisen väsynyt päivä. Meillä on ollut neljänä viime yönä yöhoitaja molemmilla lapsilla, mutta en ole viime aikoina pystynyt käyttämään korvatulppia ja olen herännyt joka yö Nooan todella kovaan huutoon ja muihinkin ääniin. Tänään oli aika huolestunut olo, miten jaksamme viikonlopun. Milkan yöhoito on aina maanantaista torstaihin ja nyt on taas perjantai eli 3 seuraavaa yötä pitäisi selvitä ilman Milkan yöhoitoa. Onneksi illalla oli hiukan parempi olo. Eiköhän se tästä suju kuitenkin. Varsinkin jos korvat paranisivat ja voisin taas käyttää korvatulppia ja nukkua.

torstai 14. joulukuuta 2017

14. luukku: Lasten kaltaiset

Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Luukas 18:15‭-‬17


Päivä on kulunut varsin lastenhoitopainotteisesti. Milka on nuhassa, mutta on silti ollut ihan reipas ja iloinen tyttö koko päivän ja sai nukuttua päiväunia normaalisti. 

Nooalla on ollut koko päivän huono olo, vaikka hän ei ilmeisesti ole kipeä. Onneksi peppu on melkein parantunut sibicortin avulla. Pepun tilanne tuntuu heiluvan laidasta laitaan. Nyt edetään Sibicortin avulla, tarvittaessa kuuri joka toinen viikko. Onneksi on joku rasva, joka auttaa.

Viime yönä Nooalla oli aika normaali yö, mutta edeltävänä yönä hän nukkui vain yhteensä 6h, sillä hän oli ollut hereillä kolmesta melkein seitsemään asti, kylläkin tyytyväisenä. Mutta sen jälkeen on sitten ollut aika väsynyt, kun yöt ovat muuten olleet kovin levottomia ja itkuisia syksyn mittaan. Toivottavasti Nooa saisi nukuttua paremmin. 

Meillä oli kuitenkin oikein mukava ilta päivähoidon jälkeen Nooan kanssa, kun isi hoiti enimmäkseen Milkaa. Nooalla meinasi olla vähän väliä huono olo, mutta se ei haitannut niin paljon, kun lauloimme yhdessä ja kuuntelimme myös lasten joululauluja.

Nyt Nooa ei kuitenkaan meinaa saada unta, vaikka kello on jo yli kymmenen. Isi nukuttaa Nooaa sylissä, kuten joka ilta. Nooalla on tänään tavallista huonompi olo. Milka sai tällä kertaa jo hiukan ennen kymmentä unta. Toivottavasti hän ei enää herää. 

Hyvää yötä, Jeesus myötä. 

posted from Bloggeroid

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

13. luukku: Yhteys

"minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa." 1. Joh.1:3

Yhteys Jumalan kanssa. Siinä onkin uskon ydin. Ilman yhteyttä on vaikea kommunikoida ja kommunikointi taas parantaa yhteyttä. Siis kommunikoimaan.

Jumalan kanssa olisi hyvä kommunikoida enemmän, koska silloin Jumala yleensä rauhoittaa ja rohkaisee itseäni. Jotenkin se yhteydenpito vaan tuppaa unohtumaan. Jumala ei ole yleensä pitänyt suurta meteliä itsestään, vaikka en muista häntä, mutta silti hän on aina paikalla ja tavattavissa. Erittäin hieno persoona. Vaatimattomasti sanottuna. Vaikka en voi sanoa tuntevani häntä vielä liian hyvin.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Luminen päivä ison vauvan kanssa

Milkasta tulee otettua enemmän kuvia kuin Nooasta, koska vietän paljon enemmän aikaa Milkan kanssa. On Nooastakin vauvavuodelta kyllä paljon kuvia, tosin ne ovat useimmat huonolaatuisia.

Tänään kuitenkin pötköteltiin lattialla ja laitoin Milkan oikealle kyljelleen ja imetystyynyn pönkäksi selän taakse. Oikealla kyljellä oloa pitäisi harjoitella toispuolisuuden välttämiseksi. Vasemmalle puolelle Milka kääntyy jo liiankin automaattisesti, ja sitten hän yleensä jää siihen jumiin eikä pääse takaisin päin. Nytkään Milka ei kauan oikealla kyljellään viihtynyt, mutta ainakin tyyny esti vasemmalle menon ja auttoi pysymään vähän pitempään selällään, mikä sekin on välillä ihan hyvä. Tyttö oli saanut nähtävästi pallon haltuunsa, mikä oli mukava havainto. Tyyny taisi vähän auttaa pallon lähettyvillä pysymisessä.


Milka on viime päivinä harjoitellut kovasti jalkojen nostamista selällään ollessaan. Tavoite olisikin saada varpaista kiinni. Kuvassa minä avustan pitämällä jalat sopivalla etäisyydellä, jotta Milka saa tutkailla tonttusukkia, joissa on pikku kulkuset. Tonttusukat sopivat mainiosti juuri tähän kehitysvaiheeseen. Milkalla on myös muita sukkia, joissa on joku kiva kuva tutkittavaksi. Mm. isin ostamat batman-sukat ja äidin ostamat porosukat.


Lumisateesta huolimatta uskaltauduimme Milkan kanssa pitkästä aikaa hiukan ulos. Kärryttelimme ihan pikkuisen ja Milka katseli ihan tyytyväisenä kärryjen suojasta, kun äiti teki lumityötkin. Isi oli tyytyväinen, kun pääsi ajamaan suoraan pihaan. Lumitöitä taitaa riittää vielä tänään tai huomenna isillekin.

Milkalla on ollut käytössä turvakaukalo - adapteri - rattaiden runko - yhdistelmä ulkoiluun ja liikkumiseen. Adapteri on vaan hiukan rikki, joten ulkoilu on nyt jäänyt aika vähiin mm. siksi, ettei se hajoaisi kokonaan liian aikaisin. Milka on myös kasvamassa ulos turvakaukalosta. Omiin tavallisiin rattaisiin ei saatu kunnon asentoa.

Milka todennäköisesti saa apuvälineenä joko muutostyöt omiin rattaisiin tai sitten apuvälinerattaat. Lisäksi hän tarvitsee ja saa jonkunlaisen tuolin kotikäyttöön. Toivon vaan, että asia etenisi aika nopeasti rattaiden osalta, ettei jäätäisi ihan jumiin kotiin.

Nyt on Nooan päivähoito ohi tältä päivältä, isin työpäivä pulkassa ja vietetään perheiltaa. Ilta tuntuu aika lyhyeltä Nooan kanssa oloa ajatellen, joten Nooa on suurimman osan ajasta sylissä ja sylivuorot jaetaan äidin ja isän kesken. Milka pääsee myös todennäköisesti vielä isinkin kanssa sylittelemään ja leikkimään. Sitten tehdään molemmille lapsille iltatoimet ja yritetään saada molemmat nukkumaan. Toivottavasti lapset nukkuvat hyvissä ajoin ennen yöhoitajien tuloa, jotta vanhemmatkin ehtivät syömään ja pesemään hampaat ennen sitä. Toivottavasti kaikki perheenjäsenet nukkuvat yön hyvin ja molemmat yöhoitajat jaksavat valvoa.
posted from Bloggeroid

12. luukku: Kipujen mies

Jes.53 (RK)
3. Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Nooalla on aina ollut hyvä iho, mutta nyt on ollut useamman kuukauden ajan kurjaa ihottumaa ja ihorikkoja vaippa-alueella. Loka-marraskuulla kuukauden mittainen lääkevoidekuuri auttoi aika paljon, mutta iho ei ihan ennalleen kuitenkaan palautunut. Kuurin loppumisesta vain parin viikon päästä iho loimottaa taas ihan punaisena ja välillä meinaa mennä paikoin rikki. Silloin tietysti ressua itkettää kun vaippaa vaihdetaan.

Syksyllä käytiin ihotautilääkärillä, josta saatiin kyllä yllämainittua apua, mutta ihottuman syy ei kuitenkaan selvinnyt. Soitin juuri ihopolille ja sain hoitajalle soittoajan, että saataisiin uusia ohjeita. Omatoimisesti ollaankin jo aloitettu kortisonikuuria, jotta tilanne pysyy edes jotenkin hallinnassa.

Todella kurjaa, kun vaiva ei meinaa parantua.

Jeesus tietää, millaista se on, kun tekee kipeää. Rukoillaan, että Nooan peppualue paranee. Ja että hänen ei tarvitsisi itkeä öisin pepun tai pahoinvoinnin tai muidenkaan syiden takia, vaan saisi nukuttua.

maanantai 11. joulukuuta 2017

11. luukku: Tosi valo

Meillä nähtävästi toteutuu tänä vuonna adventtimaanantait. Adventtikynttilät on hienosti aseteltuna ja valittu niistä, mitä kaapista löytyi: kaksi punaista lyhyempää ja kaksi sinistä pitempää kynttilää. Ensimmäisenä adventtina en kerinnyt kuitenkaan sytyttää kynttilää, joten se jäi maanantaille. Samalla tavalla kävi toisenkin adventin kanssa. Ehkä tästä tulee uusi adventtiperinteemme?

Adventtimaanantain kunniaksi halusin löytää jonkun jouluun viittaavan raamatunpaikan ja kysyin apua pastorimieheltäni. Mikä olisi sellainen "valo voittaa pimeyden"-kohta. Pastori lähti etsimään Johanneksen kirjeistä, ja löytyihän sieltäkin ihan kiva kohta, mutta se oli vain osa yhdestä jakeesta. Lopulta päädyimme kuitenkin tähän Johanneksen evankeliumin alun kohtaan:

Joh. 1 (Käännös: RK)
9. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä.
11. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Tämä on joulun sanomaa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. luukku: Vetten läpi

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Jes. 43:2

Nyt mennään aika syvissä vesissä väsymyksen kanssa. En jaksanut taaskaan etsiä raamatunpaikkaa, mutta puhelinsovellus etsi sen minulle. Ihan hyviä valintoja sovellus on tehnyt, joten näillä mennään nyt sitten. Toivottavasti ensi viikolla olisi tulossa vähän pirteämpiä päiviä. Se vaatisi varmaan jonkun nukutun yön tai pari.

lauantai 9. joulukuuta 2017

9. luukku: Kirkkauden toivo

Eilen jäi tekemättä koko joulukalenteripostaus, mutta kuulin juttua, että hyvässä kalenterissa joutuu aina joskus kovastikin etsimään, että löytyykö sitä luukkua.

Tänään menen myös helpomman kaavan kautta ja kelpuutan puhelinsovelluksen valitseman kohdan:

Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room.8:18

Tänään on ollut tosi väsynyt päivä. Kai se lasketaan kärsimyksiin, jos on tarpeeksi väsynyt eikä pääse lepäämään? Tosin tänään kävi niin, että lopulta sitten pääsin, huilattiin yhdessä lapsen kanssa. Tällä kai selviää iltaan.

Jokusia vuosia sitten yksi ystävä lohdutti, että elämä kestää niin lyhyen hetken, enintään jonkun 80+ vuotta, ja sen jälkeen päästään lepoon ja iloon. Silloin oli toisenlaiset huolet, mutta tuokin rohkaisi.

torstai 7. joulukuuta 2017

7.luukku: Herran silmä

Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Ps.33:18-19

Tämäkin sopii täydellisesti omaan elämääni. Tänään en oikein jaksa selostaa tätä pitempään.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6. luukku: Onnellinen kansa

Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, se kansa, jonka Herra on omakseen valinnut! Ps.33:12 (käännös:92)

Paljon onnea 100-vuotiaalle Suomelle! Toivon, että Suomen kansa saa olla onnellinen kansa.

Toivon, että Suomi pitää edelleen ja entistä enemmän huolta orvoista, leskistä ja muukalaisista, kuten Jumala on Raamatussa kehottanut. Siihen joukkoon voidaan varmaan laskea myös vammaiset ja tietysti myös eläkeläiset ja maahanmuuttajat. Kaikki ne, jotka eivät selviydy omin avuin.

"Herra siunatkoon sinua, Suomi, ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."

tiistai 5. joulukuuta 2017

5. luukku Raamattuun

Lastenhoidon lomassa ei ole paljoakaan mahdollisuuksia omiin harrastuksiin. Meidän perheessämme harrastukset ovat viime aikoina olleet sellaisia, joita voi toteuttaa kotona. Parisuhteessa on kuulemma tärkeää olla joku yhteinen harrastus. Tänä syksynä ainakin yksi harrastuksemme on ollutkin yhteinen, nimittäin Raamatun ulkoa opettelu. Kumpikin valitsee jonkun Raamatun kirjan tai pätkän tai luvun ja alkaa opetella sitä ulkoa, esimerkiksi yksi jae päivässä. Yhteistä tekemistä siitä tulee siinä vaiheessa, kun opeteltua pätkää sitten tarkistetaan, eli toinen laskettelee ulkomuistista niin paljon kuin osaa ja toinen tarkistaa. Jos menee jotain väärin tai jää välistä, niin tulee sanomista. Hauskaa! Mitäs sitä muutakaan iltaisin tekisi, kuin pitäisi tenttejä toisilleen. Aina kun on oppinut vaikka vain yhden jakeen lisää, niin pidetään uusi testi. Jos lapset sanovat omia juttujaan väliin, niin vaikeusaste nousee häiriötekijöiden muodossa. Nooa esimerkiksi usein innostuu itsekin juttelemaan, kun kuulee "rytmikästä puhetta".

Jos tuntuu, että et jaksa lukea Raamattua vaikka haluaisit, niin opettele sitä ulkoa! Se ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa. Ja tuntuu hienolta kun osaa.

Minä opettelin Johanneksen evankeliumin 14. luvun. Siinä Jeesus puhuu opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja sanoo jäähyväiset. Kun Iisak tenttasi tuota lukua minulta ja luettelin sitä ääneen, niin tämä kohta oli aina erityisen hienoa sanoa:

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Joh.14:19

Etenkin tuo loppu on iso juttu. Jeesus sanoi tämän ennen kuolemaansa, mutta hän tiesi, että hän tulee voittamaan kuoleman ja nousemaan elämään. Jeesus elää ja sitä kautta mekin saamme elää.

Se, miksi tämä on minulle tärkeää, liittyy toissapäivän joulukalenteritekstiin. Kaikki raamatunpaikat, joissa puhutaan kuolemasta ja elämästä, ovat jotenkin todellisempia, kun niitä asioita on miettinyt oman lapsen kohdalla.

Eräs toinen erityislapsen vanhempi kirjoitti blogissaan, että he käyvät joka päivä taistelua lapsen kohdalla sairautta vastaan, taistelua, jota he eivät tule koskaan voittamaan, sillä kyseessä on kuolemaan johtava sairaus.

Minä koen asian eri tavalla. Taistelu ei välttämättä ole hävitty, vaikka lapsi kuolisi. Silloin hän pääsisi Jeesuksen luokse. Taistelu on silloin taisteltu.

Koska Jeesus elää, niin myös minä ja minun perheeni saamme elää. Vaikka kuolisimme.

maanantai 4. joulukuuta 2017

4. luukku Raamattuun: Minä autan sinua

Univelkaa on viime aikoina kertynyt. Valvottuja tai kovin rikkonaisia öitä on ollut ainakin pari viikkoa putkeen. En ole nyt pystynyt käyttämään juurikaan korvatulppia korvakäytävän tulehdusten takia, joten ääniä kuuluu enemmän ja korvatkin kutisevat. Ennen korvaongelmia valvoin stressin takia, ja ehkä se jollain tapaa oli edistämässäkin korvien tulehtumista. Kun valvoo yöllä, niin korvatulpat alkavat häiritä ja niitä tulee venkslattua eessuntaas ja korvia kaivettua. Mitä ei saisi tietenkään tehdä.

No viime yönä olin taas valvomassa puoli viiden aikaan ja alkoi jo hieman hermostuttaa. Olin nukkunut vasta 1,5h ennen Milkan pullonvaihtoa ja jäänyt taas sen jälkeen valvomaan.

Joskus käy niin, että jokin raamatunkohta tuo rauhan yöllä, ja pystyy jatkamaan unia. Harmi että niin ei käy joka kerta. Mutta viime yönä silmät osuivat taas puhelimen näytöllä olevaan raamattusovellukseen, jossa oli tämä päivän jae:

Sillä minä Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes.41:13

Näin sen illallakin, mutta en silloin siitä ajatellut ottavani joulukalenterijaetta. Puoli viiden aikaan se kuitenkin onnistui rauhoittamaan olon ja sain taas nukutuksi. Olin juuri hermostumassa ja mietin, mitä seuraavasta päivästä taas tuleekaan. Onneksi Jumala lupasi auttaa, pompotteleva sydän rauhoittui ja uni tuli.

lauantai 2. joulukuuta 2017

3. luukku Raamattuun: Kuoleman varjon maassa

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes.9:2

Tämä joulun tapahtumiin liittyvä Raamatun paikka tuli mieleen kuvasta, jonka otin illalla mummilan rappusilla.



Kuoleman varjon laakso lienee itsellekin jollain tapaa jo tuttua seutua. Vaikka ei kuitenkaan läheskään niin tuttua kuin monelle muulle. Kuoleman ajattelemiselta ei kuitenkaan voinut välttyä, kun lääkärit ottivat siihen liittyvät asiat puheeksi jo Nooan ollessa alle vuoden ikäinen. Neurologi kertoi, että pojallamme on äkkikuoleman riski, päätellen siitä, kuinka vaikea liikuntavamma hänellä oli. Myöhemmin muut lääkärit vahvistivat asiaa. "On paljon mahdollista, että voimat loppuvat jossain vaiheessa." "Todennäköisesti kuolee lapsuusiällä. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että elää aikuisikään saakka." Asiaa tuli ajateltua ja prosessoitua paljonkin, mutta jostain syystä en kokenut ollenkaan pelkoa. 

Vertaistukiryhmässä eräs äiti kirjoitti, että lapsen diagnoosin myötä kuoleman pelko muutti heidän kotiinsa asumaan. Niin ei käynyt meille.
Olen ollut kyllä peloissaan monen muun asian takia tässä elämässä ja tiedän millaista pelkääminen on, mutta lapsen kuolemaa en ole pelännyt. Vaikka olenkin sitä ajatellut. 

Sanat eivät voi karkoittaa pelkoa. Mutta ilmeisesti Jeesus voi. Hän on voittanut kuoleman vallan. Ehkä olen saanut kokea jotain sen merkityksestä omassa elämässäni.

Lääkäreiden puheista huolimatta meillä vanhemmilla oli aika vahva tunne, että Nooa ei ole lähdössä minnekään pitkään aikaan. Ehkä sekin on ollut yksi syy, miksei asia pelota. Se ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Myös eräs kauempana asuva ystäväni soitti ja kertoi, että hän oli saanut sanoman Jumalalta: "Nooa kasvaa ja elää." Viesti tuntui jotenkin oikealta ja rohkaisi paljon siihen aikaan. Nooa oli silloin noin 1-vuotias. Nyt hän on 4-vuotias ja vaikuttaa edelleen hyvinkin elinvoimaiselta pojalta. 

En ole juuri kysellyt, mitä lääkärit ajattelevat nykyään Nooan tilanteesta. Ehkäpä enemmän niin, että vointi on ollut hyvin tasaista ja Nooa on pärjännyt odotuksia paremmin ja pitempään. Kuitenkin infektiot on syytä ottaa edelleen vakavasti, sillä niihin liittyy vakavan aineenvaihduntakriisin riski. Jälkitautina tuleva keuhkokuume voisi myös heikentää vointia. Onneksi Nooa ei ole paljoa sairastellut.

Loppusyksystä Nooan yöt ovat kuitenkin olleet taas kovin levottomia. Nooalla on mm.pahoinvointia, joka on haitannut kovastikin rakkaan pojan nukkumista. Se tuntuu kovin kurjalta ja huolettaa. Ehkäpä Nooalla on vain huonompi vaihe menossa ja pian mennään taas parempaan päin. Vai onko sairaus pikkuhiljaa etenemässä. Ehkä löytyy jokin apu, jolla yöt taas helpottuvat.

Jeesus on se valo, joka loistaa kuoleman varjon maahan. Ilman häntä meidän HIBCH-perheellämme ei olisi mitään toivoa. 

posted from Bloggeroid

Oma pieni Raamattu-Joulukalenteri

Eilinen raamatunjae puhelimen näytöltä kiinnitti huomion, ja julkaisinkin sen täällä blogissa. Oli sopivasti joulukuun ensimmäinen päivä. Aloin miettimään, että miksi en tekisi omaa pientä raamattu-joulukalenteria.

Löytyisiköhän joka päivä sellainen raamatunkohta, joka jollain tapaa koskettaa itseäni tai omaa tilannetta? Ehkä paikkojen etsiminen päivittäin toimisi sopivana väylänä keskittyä joulun hengelliseen sanomaan. Tai ainakin jouluna juhlitun henkilön sanomaan. Joka vuosi sitä mietin, että haluaisin keskittyä myös todelliseen joulun sanomaan, mutta se tuntuu aika vaikealta. Miten siihen keskitytään? Kertomus on kovin tuttu, mitä uutta siitä nyt saisi irti. Kaikkea muuta touhua on niin paljon, ettei näitä ehdi niin paljoa miettiäkään. Kuitenkin Jeesuksella on varmasti meille jotain asiaa, tänäänkin. Raamatun lukeminen on jäänyt aika vähiin, vaikka sitä kautta voisi saada paljon rohkaisua ja voimaa. Kaikki Jumalan sanojen äärelle vievät ideat ovat varmaan plussaa. Joten ehkäpä yritän.

Tänään joulukuun toisena päivänä olen Milkan kanssa viikonloppuvierailulla mummilassa. Mummilla ja ukilla on keittiössä sellainen raamatunjaelapputeline, josta voi kääntää esiin uuden jakeen vaikka joka päivä. Selailin sitä ja löysin tämän:

"Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!" Room.11:33

Joulukalenterijaetta pitää tietenkin ainakin sen verran painaa mieleen, että muistaa sen vielä illallakin lunttaamatta.

Ja varmaan vähän miettiä, että miksi valitsin juuri sen.

Tämä ainakin sopii hyvin omaan tilanteeseen. Oma elämän tie, joka on meidän eteemme annettu, tuntuu aika ihmeelliseltä. Se tuntuu jotenkin aika poikkeukselliselta. Usein tie tuntuu vaikealta, mutta silloin olisi tärkeää osata nähdä tai kuulla, että Jumalalla on homma hallussaan. Jumala on viisaudessaan johtanut meidät tälle tielle, niin minä uskon. Hän tietää, mistä tässä on kysymys ja mitä on edessäpäin. Jumala ei ota pois kaikkia kärsimyksiä, mutta hän antaa meille kaiken minkä tarvitsemme, ja hänellä on niin paljon rikkautta, mistä antaa.

Kyllä, se rohkaisee, kun miettii hetken sitä, kuinka suuri ja ihmeellinen Jumala on.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Päivän raamatunkohta

Puhelimen näytöllä lukee päivän raamatunkohta: "Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2.Moos.14:14

Ehkäpä tämän mukaan pitäisi edetä tällä hetkellä. Asiat saattaisivat hoitua ihan hyvin ja saattaisin itse päästä helpommalla.