Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Perhematka Taysiin

Tänään kävimme koko perheen yhteisellä retkellä TAYSissa. Molemmilla lapsilla oli verikokeet, ajat lastenendokrinologille sekä ravitsemusterapeutille.

Illalla tietysti jo aloitin lasten tarvikkeiden pakkaamisen ja aamulla jatkoin pakkaamista sillä aikaa, kun isi teki Nooan ruuat valmiiksi. Vaihtovaatetta, vaippoja, harsoja, ruiskuja ja sensellaisia voi pakata jo illalla, mutta esimerkiksi lääkkeet, ruuat ja ruokapumput täytyy katsoa mukaan juuri ennen lähtöä.

Matkaan päästiin kuitenkin aikataulussa 9:30. Molemmat lapset hermostuivat lähdön takia ja huusivat autossa, kun lähdettiin liikkeelle. Nooa rauhoittui oikein mukavasti normaaliin tapaan laulelemalla ja lohduttelemalla. Milka itkeskeli vähän pitempään, mutta rauhoittui aina välillä ja lopulta katseli jo ihan tyytyväisenä lelua. Molemmilla lapsilla on ruoka kello 9 ja sen tiputtamista jatkoimme autossa. Tällä kertaa oli molemmille pumput mukana, mikä tuntui ihan hyvältä idealta, koska alkupuoliskolla matkaa minulla oli kädet täynnä tekemistä molempien viihdyttämisessä. Ajattelin, että en ehkä olisi saanut kaikkia ruokia letkutettua käsin ruiskulla. Pumppujen käytössä on vaan se haittapuoli, että letkustot pitää sitten huuhdella ruuan jälkeen, mutta se sujui ihan hyvin, kun mukana oli huuhteluvedet valmiina omissa tuttipulloissaan ja tyhjä limsapullo sotkuvesille.

Ruokien jälkeen loppumatka sujui hieman rauhallisemmin ja ehdimme Nooan kanssa räpsytellä joitain kuviakin takapenkin tunnelmasta.








Perille päästyä menimme suoraan lasten laboratoriojonoon, kun yleensä on ollut tapana käydä ennen lääkärin vastaanottoa labrassa. Sisään päästyä meille ei kuitenkaan ollut labrapyyntöjä valmiina, mikä harmitti jonkin verran. Aikataulu on TAYS-päivinä yleensä varsin tiukka, ja labrat olisi ollut kätevin ottaa tuohon väliin. Arvasimme, että niiltä ei tulla kuitenkaan kokonaan välttymään. Kömmähdyksen takia ehdimme sitten poikkeuksellisesti käydä kahvilla, tosin sekään ei niin kamalasti lohduttanut, kun olin juuri autossa tankannut eväitä. Milkalla oli taas kello 12 ruoka, jota aloitin jo labrajonossa antamaan ja kahvipöydässä sitten jatkettiin. 

Seuraavaksi suuntasimme lastenendokrinologian polille, jossa otettiin pituudet molemmista lapsista ja päästiin lääkäriä tapaamaan. Tuo lastenendokrinologi on kovin positiivinen, ystävällinen ja mukava ja lisäksi huippuluokan asiantuntija alallaan, joten hänen tapaamisensa on aina mukavaa. Hän on kaikista monista lääkäreistä se lääkäri, joka on oikeasti perehtynyt HIBCH-puutokseen - sen jälkeen, kun Nooa sai diagnoosinsa. Taustalla on tietenkin hänen huippu tietämyksensä mitokondriotautien ryhmästä ylipäätään. Keskustelimme ensin Milkan asioista ja laitoin samalla Milkan ruuan loppuun. Isi alkoi antaa Nooalle ruokaa klo 13 aikoihin. Juteltiin Nooan asioista.

Sen jälkeen lähdimme kiireen vilkkaa Milkan kanssa taas labraan, kun isi ja Nooa jäivät hoitamaan asioita sihteerin kanssa. Tällä kertaa saatiin pyynnötkin labraan. Kuten tavallista, niin pyyntöjä eri kokeista oli vaikka kuinka paljon, ja niinpä hoitajalla oli valmiina jotain 8-9 putkiloa, joihin olisi pitänyt saada Milkan käsivarsista verta, mutta eipä se sitten onnistunut. Pari putkilollista saatiin, mutta luonnollisesti Milka huusi kuin syötävä ja rimpuili, ja piikki meni pois paikoiltaan. Sen jälkeen koitettiin pistää vielä kaksi kertaa uudestaan, mutta ei tullut tuloksia. Käsivarret ovat pulleat ja suonet ovat pieniä ja piilossa. Lopuksi otettiin vielä sormenpäästä näyte, joka sentään onnistui. Koko kärsimys ja huuto kesti (onneksi vain) puoli tuntia. Milka huusi niin kovasti, että saatiin yksi oksennuskin aikaan. Tuollaista se on, eikä sille mitään voi, mutta se jäi harmittamaan, ettei kaikkea edes saatu otettua ja suurin osa kärsimyksestä oli ihan turhaa yritystä. Nyt meidän pitää mennä täällä Jyväskylässä uuteen yritykseen pikimmiten.

Nooa kävi labrassa isin kanssa ja hänen näytteensä saatiin sentään otettua. Labrassa tulee helposti kakat vaippaan, joten vaipanvaihtojen myötä sitten lähdettiin ravitsemusterapeutille. Aikataulu oli niin kireä, että menimme Milkan kanssa jo edeltä, kun isi ja Nooa menivät vasta labraan. Onneksi ravitsemusterapeuttia ei tunnu yhtään häiritsevän, että aikataulu on suunniteltu niin, että tulemme aina myöhässä.

Aloitin antamaan Milkan klo 15 ruokaa ruiskulla ravitsemusterapeutin pöydän ääressä. Kävimme Milkan ruokavalioasiat läpi ja jossain vaiheessa isi ja Nooa liittyivät seuraan. Milkalla on ollut ruokasekoituksessa käytössä vauvaikäisten valmisteita, joten kysyin, että vaihdetaanko ne joihinkin muihin nyt, kun Milka on juuri kohta vuoden vanha. On hyvä olla itse hieman perillä asioista, niin ne etenevät parhaiten. Milkalla tosiaankin tulee hieman muutoksia ruokavalioon. Nooan ruoka-asioista puhuttiin seuraavaksi, ja niihin tulee varmaankin vain vähäisiä muutoksia.

Kaikki lääkärin ja ravitsemusterapeutin päätökset tulevat varsinaisesti vasta myöhemmin postitse tai sähköpostitse tiedoksi. Ensin täytyy odotella labrakokeiden tulokset, sitten lääkäri ja ravitsemusterapeutti neuvottelevat ja sen jälkeen ravitsemusterapeutti laatii uudet ruokasuunnitelmat.

Lopulta pääsimme lähtemään paluumatkalle päin. Milka nukahti autoon heti samantien, eikä kyllä ollut mikään ihmekään. Annoin autossa Milkan ruuat loppuun. Jossain vaiheessa Milka heräsi taas ja itkeskeli aika surkeana, olihan hänellä ihan kamalan rankat verikokeet takana, ja auton turvakaukalokin alkaa olla aika nafti, joten se ei tietysti ihan mukavin paikka ollut. Milka kuitenkin tuntui taas rauhoittuvan parhaiten, kun otin hattua pois ja annoin hänen olla rauhassa. Loppumatkasta Milka nukahti vielä uudestaan. 

Nooan kanssa me kuuntelimme tietysti musiikkia koko matkan ja lauloin ja juttelin myös hänelle paljon. Illalla yläselkä kyllä tuntuikin siltä, että oli tullut oltua vinksahtaneissa asennoissa Nooaa viihdytellessä. Nooallakin oli paluumatkalla jo hieman väsynyt olo, mutta hän oli koko päivän reipas, iso poika niinkuin isoveli ainakin. Loppumatkasta piti vielä aloittaa Nooan viiden ruoka, kun emme ehtineet ajoissa kotiin. Se oli kuitenkin helppo homma, kun pumppu oli mukana. Eikä Nooa tunnu välittävän, vaikka ruokaa ei ole lämmitetty.


Kotona me, kaikkien tavaroiden purkamisen ja muiden hommien välissä, vähän lepäilimme ja pötköttelimme Nooan kanssa ja otimme vähän kotiutumiskuvia. Molemmat lapset saivat tietysti myös syliaikaa pitkän reissupäivän päätteeksi.


posted from Bloggeroid

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannus kuvilla

Juhannusaattona teimme koko perheen reissun mummilaan. Milka oli ensimmäistä kertaa mummilassa, ja Nooallakin oli viime käynnistä kulunut jo yli puoli vuotta. Pakkaamista ja valmistelua oli melkoisen paljon siihen nähden, että ehdittiin olla perillä vain alle 8 tuntia. Nooan yöhoitotarpeen takia vain päivän reissut ovat mahdollisia. Päivästä tuli kuitenkin oikein mukava lyhykäisyydestään huolimatta. 

Mukavinta oli, kun ehdin olla rauhassa myös Nooan kanssa. Makuuasento ei ole Nooalle helpoin etenkään vieraammissa paikoissa, mutta nyt hän viihtyi hyvin "päivälevolla" sängyllä pötkötellen. Meillä oli Nooan kanssa kivaa ja otimme paljon selfiekuvia, joista tämä yksi onnistui. Sen jälkeen Nooa pötkötteli sängyllä vielä mumminkin kanssa. 



Isomummu tuli myös käymään ja tapasi Milkan ensimmäistä kertaa. Mummu piteli pitkän aikaa Milkaa sylissä. Niin kauan, että Milkaa rupesi nukuttamaan. Otettiin myös ensimmäiset perhekuvat meistä neljästä, mutta niistä mikään ei onnistunut ihan kamalan hyvin. Mummilan olohuone ei ole ihan paras paikka valokuvaamiseen.



Aikataulu oli aika tiivis lyhyen käyntimme takia, mutta kerkisimme ennen saunaa ulos grillaamaan.



Lapset jäivät aluksi mummin kanssa sisään, mutta pihalla totesin, että Nooa täytyy hakea mukaan grillaamaan. Nooa tykkäsikin kovasti päästä sylissä ulos ja varsinkin lokkien äänet naurattivat häntä kovasti. Totesin, että en osaa sanoa, mitä lokki sanoo. Se on hankalampi matkittava ihan äkkiseltään.

Aikaa oli niin vähän pihalla olemiseen, että en raaskinut laittaa Nooaa rattaisiin syömisen ajaksi. Hyvinhän makkaraa, limsaa ja salaattia sai syötyä myös Nooa toisessa kainalossa, kun vieressä oli henkilöitä ojentelemassa ruokaa. Nurmikko tosin sai myös maistaa limua. Saunan jälkeen olikin sitten jo kiire lähteä kotiin päin.



Juhannuspäivälle olimme suunnitelleet pitemmän hoitovuoron Nooalle, joten hän sai jäädä kotiin viettämään hieman leppoisampaa päivää. Milkan ja isin kanssa lähdimme käymään juhannuskonferenssissa Keuruulla. Alussa keli oli hieman kylmä ja menimme hetimmiten kahville näyttelyteltassa. Kuvassa Milka on isin sylissä ihmettelemässä, että mitä kummaa älämölöä täällä kuuluu joka puolelta. Ihmisiä oli aika paljon enemmän kuin meillä kotona. "Kahvilasta" saatiin kätevästi myös vettä letkuruuan päätteeksi letkun huuhtelua varten.



Vähän myöhemmin käytiin hakemassa myös isille ja äidille ruokaa ja rantauduttiin piknik-huovan päälle. Tässä vajaa perhepotretti ilman Nooaa:


Milka oli oikein tyytyväinen ja rauhallinen koko ajan, mutta ei saanut rattaissa oikein nukuttua. Piknik-huovan päällä sen sijaan oli vakaampi alusta ottaa päiväunia. Äidillekin tuli väistämättä iloinen mieli, kun vauvan kanssa maahan rantautuminen onnistui ja vietettiin siinä ihan rauhassa aikaa. On aina mukavaa, kun lasten kanssa onnistuu tekemään asioita rajoittavasta sairaudesta huolimatta. Milkan kanssa pystyy tekemään monia asioita, jotka Nooa-ressukalle olivat ja ovat vaikeita. Sen takia osaankin arvostaa meneillään olevan vauva-ajan tiettyjä mukavuuksia.





Aurinko pilkahteli sen verran, että viriteltiin Milkalle harsoa suojaksi. Niin ollen Milka nukkui juhlakentällä teltassa, ihan niin kuin konferenssin henkeen kuuluu.


Myös lauantaina meillä oli aikataulu ja sen takia emme jääneetkään odottamaan Milkan heräämistä, joka tapahtui paremmin vasta kun ajoimme mummon ja papan mökin pihaan Keuruulla. Päivään mahtui sitten vielävajaa pari tuntia mökkeilyä ennen kotiin lähtöä. Milka seurusteli mummun kanssa ja me kävimme saunassa ja paljussa, joissa molemmissa oli kuuma. Itse kävin myös saunan viereen kaivetussa "lätäkössä" heittämässä talviturkin kaulaan asti, mutta odottelen vielä, että pääsisikö tänäkin kesänä uimaan ihan oikeaan järviveteen...mieluiten aluksi saunasta.

Juhannus oli näin ollen oikein onnistunut. Kyllä sitten sunnuntaina väsyttikin.
posted from Bloggeroid