perjantai 21. elokuuta 2020

Lupauksiin tukeutumista

Loppukesä alkaa olemaan pulkassa ja sitten vaan kirpeitä syyssäitä odottelemaan. Kirjoitin ensin kipeitä syyssäitä, mutta toivottavasti ei. Sitä juurikin tässä toivon, että syksy menisi hyvin eikä tulisi paljoa infektioita. Ja että niistä mitä tulee, selvittäisiin sujuvasti yli.

Edellisessä tekstissä mainitsinkin, että lomajaksolla meinasi jo pukata huolta siitä, että miten syksyn flunssatilanteissa oikein selvitään. Toisaalta pahimmalta tuntui se, että jos tulevista tilanteista joutuu olemaan koko ajan huolissaan. Se ei ole kovin mukavaa elämää. Sen takia ajattelin että suurin tarpeeni kyllä ainakin nykyhetkellä olisi lakata huolehtimasta ja osata luottaa Jumalaan, jotta voin rentoutua arkipäiviä viettämään.

Uskovaisena minulla on aina ollut tapana luottaa Jumalaan, vaikka välillä se voi käytännössä unohtuakin. Ihmiselle on ehkä myös tyypillistä sellainen hieman virheellinen "luottamus", että juuri minulle ei tapahdu kuitenkaan mitään pahaa. Tuosta jälkimmäisestä jonkun verran on karissut pois, kun olen huomannut, että on tapahtunut, hyvinkin odottamattomia asioita. Kyllä juuri minulle voi tapahtua, niin hyviä kuin huonojakin asioita.

Olen myös miettinyt, miten minä tällaisena rikkaana länsimaalaisena voin odottaa, että Jumala varjelee juuri minua, kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa monille ihmisille, niillekin jotka rukoilevat ja uskovat Jumalaan. Ja oikeastaan olen siis miettinyt sitä, että missä Raamatussa on Jumalan huolenpidosta niitä lupauksia, joita voin ihan varmasti soveltaa omalle kohdallenikin. Onhan niitä varmaan paljonkin.

Matteuksen evankeliumista ainakin löytyi aika yksinkertaista opastusta asiasta. Ja se oli vielä sellaista, mitä Jeesus itse sanoi:
"Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Matteus 6:25‭-‬34 FINPR




Ajattelin, että minun huolenaiheeni sopii tuohon listaan ihan hyvin. Ruoka ja vaatteet ovat ihmisen perustarpeita. Se on myös aika perustavanlaatuinen tarve, että tarvitsen lapsille hoitoapua jos esimerkiksi itse olen sairaana. Näistä mistään ei ole mukava kantaa huolta, sillä jos jokin noista puuttuu, niin selviytyminen ei olekaan enää itsestäänselvää.

Jeesus kuitenkin kehotti olemaan murehtimatta näistä asioista. Jeesus ei siis halua minun murehtivan, ja sillä on kyllä paljonkin merkitystä. Jeesus kehotti murehtimisen sijaan etsimään Jumalan valtakuntaa - siis varmaankin häntä itseään - ja lupasi että saan silloin nuo tarpeelliset asiat. Sen takia päätinkin, että niin minä haluaisin tehdä.




Uskon, että Jumala itseasiassa johdatti silloin loman lopulla minun ajatuksiani miettimään näitä asioita, jotta voisin taas päästä huolistani vapauteen. Eihän minulla ole voimaa lopettaa murehtimista, mutta voin kertoa asian Jeesukselle. Enpä minä osaa myöskään etsiä Jumalan valtakuntaa enkä edes monesti jaksa keskittyä Raamatun lukemiseen, mistä voisi kyllä olla apua tuossa etsimisessä, mutta voin kertoa senkin Jeesukselle. Hänellä on voimaa.

Viimeiset muutamat viikot onkin ollut taas paljon parempi olo eivätkä tulevat tilanteet ole enää huolettaneet. Elokuu on mennyt tosi mukavasti eivätkä mitkään pöpöt ole nyt vaivanneet. Pari sairaalareissua poliklinikoille myös ollaan tehty, mutta niistäkin selvittiin. 




Syksyn tuleminen ei haittaa ollenkaan, koska syksy on mukavaa aikaa.



tiistai 11. elokuuta 2020

Lomakuulumiset

Heinäkuun alkupuolella meidän ensimmäisellä lomaviikolla lasten flunssat aiheuttivat stressiä ja lomailu ei oikein sitten onnistunut siinä tilanteessa. Saimme tutustua myös koronatestaukseen. Nooa oli ensimmäinen sairastaja ja minulle oli aluksi epäselvää, mihin hänen kohdallaan pitäisi soittaa, joten soitin useampaankin osoitteeseen. Myös oli epäselvää, jatkuuko Nooan kuumeilu ja joutuuko hänen kanssaan lähtemään sairaalaan. Lopulta kun pääsimme seuraavana päivänä testiin asti, niin itse testi oli kuitenkin helppo ja nopea suun kautta otettuna, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tuloskin tuli jo seuraavana päivänä. Muutenkin lasten flunssat menivät ihan hyvin ohi eikä sairaalahoitoa onneksi tarvittu. Vaikka koin siinä stressiä ja myös harmitusta loman pilaantumisesta, niin koin myös Jumalan huolenpitoa, sillä saimme tuosta flunssatilanteesta huolimatta apua lasten hoidossa. 

Seuraavalla viikolla olimme taas töissä, mutta koin itseni flunssaiseksi ja kävin myös itse sitten testissä. Silloin lapset olivat päiväkodissa flunssan mentyä ohi ja kun oli erikseen sovittu, että päiväkotiin voi jo tulla. Toisena päivänä sieltä tuli kuitenkin "väärä hälytys" lasten flunssaoireisiin liittyen. Päiväkodin johto oli huolissaan, että lapsilla olisi noussut kuumetta, mutta kyse oli huonosta oireiden tulkinnasta (tai ehkä johtohenkilön haluamasta oireiden ylitarkkailusta). Itseäni alkaa yleensä hermostuttaa melko herkästi, jos normaalilämpöistä lasta luullaan kuumeiseksi, varsinkin jos mitään muita oireita ei ole. Minun piti sitten soittaa sairaalalle lastenpolille ja sillä asia kyllä selvisi eikä meidän tarvinnut hakea lapsia kesken päivän kotiin. Lapset olivat silloin kahdestaan ryhmätiloissa eli siellä ei ollut muita lapsia, vain kaksi hoitajaa. Silti toki ymmärrän myös sijaistavaa johtohenkilöä, jolla oli suuri vastuu. Lisäksi hän toimi toisaalta melko kivasti ja keskustellen kanssani eikä tehnyt hätäisiä päätöksiä, mutta jäin kaipaamaan sitä että hän olisi luottanut enemmän meidän vanhempien arviokykyyn lasten oireista. Ehkä se on liikaa odotettu tällä haavaa. Tilanne oli joka tapauksessa aika stressaava ja siitä jäi hieman huolta, miten selviämme syksyllä flunssatilanteissa, jos päiväkoti peruu kylmästi lasten hoidot ja tilanne voi kestää niin kauan että se käy kovin rankaksi meille. Ja lisäksi väärät hälytykset flunssaoireista ovat mahdollisia ja varmasti stressaavia.

Olen toki valmis venymään mahdollisimman pitkälle niissä tilanteissa, joissa on oikeasti tarvetta. Jos on tartuntavaaraa, niin yritämme varmasti selvitä keskenämme ilman päivähoitoa, jotta kovin monet hoitajatkaan eivät altistuisi, mutta se ei välttämättä niin kamalan pitkään onnistu ja silloin olisi mukava jos meitä ainakin ystävällisesti kuunneltaisiin viranomaisten taholta. Hoitoa voisi ja kuuluisi varmaan järjestää tarvittaessa kotiin, mutta tuntuu että meidän tilanteessa oikeastaan mihinkään ei voi luottaa, paitsi Jumalaan.

Seuraava viikko oli taas lomaviikko ja se onnistui ihan mukavasti, vaikka sää olisi voinut olla parempikin. Viikonloppuna pääsimme puolison kanssa pieneen kotimaan lomareissuunkin lasten ollessa Ilonassa.









Reissun jälkeisellä viikolla oli perheaikaa lasten kanssa, mutta Milkan voinnista oli hieman huolta, sillä hän oli erityisen kitiseväinen. Keskiviikkona ja torstaina oli lasten tarkoitus lähteä taas pariksi päiväksi päiväkotiin, mutta keskiviikkoaamulla luulimme Milkan tulleen uudelleen kipeäksi ja päätimme, että hän jää kotiin. Onneksi paha olo meni kuitenkin ohi eikä flunssaoireita tai uutta tautia tullut. Loppuviikko menikin sitten taas hieman paremmin.











Viimeinen lomaviikko tuntui kaikista rentouttavimmalta, siihen mahtui sekä parisuhdeaikaa mökillä että perheaikaa lasten kanssa kotona.









Viime maanantaina palattiin taas arkeen, eli lapset lähtivät päiväkotiin ja itse jatkoin etätöitä kotona, ja keskiviikkona oli myös Nooan toisen esiopetusvuoden ensimmäinen päivä. Nooa olisi iän puolesta jo koululainen, mutta pidennetty oppivelvollisuus mahdollistaa toisen esiopetusvuoden. Ensi vuonna sitten ekalle luokalle!