Näytetään tekstit, joissa on tunniste apuvälineet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste apuvälineet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. toukokuuta 2022

Mallitytöiksi ja -pojiksi

Pari viikkoa sitten lasten päiväkotiryhmä teki Maliken kanssa apuvälineretken. Siellä testailtiin samalla Maliken apuvälineitä, jotka mahdollistavat erilaisia harrastuksia myös liikuntavammaisille lapsille.




Sairaanhoitopiirin apuvälinepalvelun kautta saa normaalisti vain normaalissa arjessa tarvittavat apuvälineet, mutta ei yleensä esimerkiksi harrastusvälineitä. Sen takia Malike esittelee sitten näitä aktiivisempaa elämää mahdollistavia välineitään päiväkodeissa.



Kun lapset olivat retkellä niin meille tuli sieltä puhelu valokuvauslupiin liittyen. Eli saisiko meidän lasten kuvia käyttää muun muassa oppaaseen, jossa kerrotaan vaikeasti vammaisille lapsille varhaiskasvatukseen soveltuvista toimintavälineistä. Ajattelimme, että myönnetään lupa, koska tekeehän Malike ihan hyvää työtä pitäessään lasten asiaa esillä.





Tässä jutussa näkyvät kuvat, jotka saimme myöhemmin itsellekin ihasteltaviksi.



Malike jätti myös tuollaiset kahdet erilaiset maastorattaat lasten ryhmälle kesän ajaksi lainaan. Niillä oli kuulemma hyvä mennä maastossakin.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Rakentavimmat hajotusleikit

Päiväkodissa on ollut taas hauskat jutut. Milkalla on siellä painike, jonka avulla on tarkoitus opetella syy-seuraussuhteita. Painikkeen painaminen tarkoittaa, että "LISÄÄ!" ja se on yhdistetty hauskoihin leikkeihin.







Eli kun painaa "LISÄÄ!", pääsee taas hajottamaan uuden tornin.




Milka sai apuvälineeksi myös polkupyörän, jonka käyttöä harjoitellaan päiväkodissa. Joku oli jossain vaiheessa huomannut, että Milkalla on energiaa jaloissa. Sitä voisi käyttää kuulemma johonkin hyödylliseen. Pyöräily ei ole pelkkää hupia, vaan rankkaa harjoittelua. Päiväkodin siloisilla käytävillä on aloitettu. Pyörässä näyttää olevan tukivöitä ja tukia muun muassa selän takana ja päätukikin löytyy. Ei siitä taida ainakaan päästä putoamaan, mutta sen sijaan turhautuminen saattaa toki yllättää.










perjantai 5. maaliskuuta 2021

Mikä se on?

Mikä se on? No se on korsetti! Tässä kuvassa se on ensimmäistä kertaa Nooalla päällä kotona.




Korsetti on apuväline, jota käytetään skolioosilapsilla tulemaan asentoa ja parantamaan oloa. Skolioosi on selkärangan kiertymää, tai jotain sinnepäin. Tämä korsetti on kuulemma pehmeintä mahdollista materiaalia, mutta ei se kyllä nyt ihan kamalan pehmeä silti näin maallikon mielestä ole. Hieno se kyllä on!

Korsetin käyttöä tarvitsee nyt opetella, mikä koskee meitä aikuisia, ja totutella, mikä koskee Nooaa. Ensimmäinen kokeilu sujui ihan hyvin, kun viihdytin Nooaa koko ajan iloisilla lauluilla ja jutuilla. Pari pulautusta siinä tuli, ja aloinkin heti miettimään, että lisääkö puristava korsetti oksentelua. Toivottavasti se oli vain totutteluongelmaa.

Tällä viikolla korsettia on kokeiltu terapeutin opastuksella myös päiväkodilla. Se on siellä myös sujunut kuulemma hyvin ja ilmeisesti myöskään oksennuksia ei ole tullut.

Korsettiasia on aiheuttanut pähkäilyä siitä, mitä vaatteita korsetin kanssa pystyy käyttämään. Korsetin alla tarvitsee olla joku vaate, ja lisäksi letkuruokinnan täytyy onnistua. Korsettiin voitiin tehdä aukko peg-napin kohdalle, mutta Nooan peg-aukollisissa tarmokas-bodyissa aukko ei ole suoraan pegin kohdalla vaan ylempänä. Loppujen lopuksi bodyn aukkoa pystyi kuitenkin venyttämään ja letkun sai ulos, kuten kuvassa näkyy. Se on ainakin yksi tapa, mikä vaikuttaisi onneksi toimivan. On mukava ettei tarvitse ainakaan nopealla aikataululla uusia vaatekaapin sisältöä.




On myös mahdollista hankkia hihattomia aluspaitoja, joihin tehtäisiin reikä pegin kohdalle. Korsetti tulisi aluspaidan päälle ja sen päälle tulisi vielä toinen paita, jonka tulisi ehkä olla aika väljä tai iso. Tässä vaiheessa tämä tuntuu vielä hankalammalta ja myös hikisemmältä ratkaisulta. Aika varmaankin näyttää.

Eipä minulla muuta tällä kertaa. Paitsi että olen niin ylpeä näin hienosta pojasta!

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Uusi peti

Milka sai uuden sängyn maaliskuun alussa. Pinnasänky jäi vähän pieneksi, ja Milka sai apuvälineenä sähkökäyttöisen Nallusängyn. Se oli vähän niinkuin synttärilahja, vaikka se tuli pari viikkoa etuajassa ja on pitkäaikaislainassa.



Ainakin tyttö tykästyi heti petiinsä, vaikka pinnasänky on myös ollut rakas touhupaikka. Tässä pari kuvaa uuden sängyn ensikokeilusta. Milka oli silloin vielä toipilaana noron jälkeen. Sänky toimii samalla hoitotasona, ja lisäksi siinä on kamalan mukava mönkiä, pyöriä ja potkia.




Milkan yöhoitoa varten hankimme Milkan nurkkaukseen myös nojatuolin, oli kiva kun löytyi hyvä sellainen helposti vähän käytettynä. Muuta sisustusta ei sitten oikein mahdukaan mukaan. Ehkä joku hyvin kapea hyllykkö istuisi vielä sängyn viereen, niin saisi tärkeimmät hoitotarvikkeet lähelle. Pikkuhuoneen toinen pääty palvelee isin työhuoneena. Ovea ei ole, mikä yöaikaan hieman häiritsee, mutta päiväaikaan oviaukon peittävät verhot ovat kivat ja kätevät.


Saimme tähän asuntoon myös asumistuen, joten voidaan olla tässä rauhallisin mielin vielä, kun mahdutaan. Vaikka tässäkin asunnon rajat tulevat jo hiukan vastaan, niin vielä mahdutaan tähän aika hyvin ja asunto on monella tapaa hyvä ja toimiva, myös sijainti on hyvä. Vieraatkin ovat tervetulleita.

Kiitollisin mielin, nyt jo terveistä lapsista, hyvistä apuvälineistä, yöhoidosta ja monesta muusta asiasta.

Toivotaan tervettä ja hyvin sujuvaa kevättä.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Uusilla kärryillä menossa

Milkan uudet apuvälinerattaat tulivat lopultakin. Kuukauden myöhässä, väärän värisenä ja väärinpäin asennettuna, mutta tulivat kuitenkin. Viivästys ei onneksi juuri haitannut, kun Milka viihtyi aika hyvin vanhoissa rattaissa kesäkuun aikana. Muualla hän ei juuri viihtynytkään.

Rattaat tuntuvat hyviltä. Kuvassa ollaan ensimmäisellä lenkillä, ohjekirjakin näyttää olevan mukana. Totesin, että ehkä rattaita ei kannatakaan kääntää toisin päin eli selkä menosuuntaan, vaikka se olisi varmaan kyllä mahdollista myöhemmin. Olisi kiva ja hyvä nähdä Milka matkan aikana, mutta sitten hoitolaukku ei mahtuisi kyytiin.



Keskiviikkona kävimme Milkan kanssa lastenpolilla, koska Milkan vointi ei edelleenkään ole "entisellään". Mielestäni Milka oli laihtunut pitkällisen ripuloinnin seurauksena. Vatsa on kyllä nyt rauhoittunut, eikä Milka ole yhtä itkuinen kuin kesäkuussa, mutta pahoinvointia on ollut aika paljon ja oksennuksia on tullut 4-5 päivässä. Lisäksi vaippa-alueen iho on ollut todella kovilla viimeiset viikot. Onneksi sekin on paranemaan päin.

Milkan paino oli tosiaan laskenut 300g neljän viikon aikana. Se käy kyllä ihan järkeen, eikä välttämättä tuo nyt lisähuolta. Oli kuitenkin hyvä käydä tarkistamassa ja kirjaamassa paino ja muutenkin kertomassa Milkan voinnista sairaalassa. Parin viikon päästä mennään taas ottamaan mitat.

Vointi on mennyt parempaan suuntaan kesäkuussa tehdyn ruokamuutoksen tai -korjauksen jälkeen, joten nyt ei tehdä muita muutoksia.

Lääkäri kysyi tällä kertaa, että pärjäämmekö vielä kotona. Kerroin, että öitä en jaksa enää hoitaa. Olen pyytänyt Milkalle yöhoitoa lisättäväksi joka yölle, ja saanut ennen juhannusta tiedon, että asia on käsittelyssä vammaispalvelussa kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olen sähköpostitse kysellyt asiaa kahteen kertaan, mutta mitään vastausta tai päätöstä ei ole tullut. Polilta otettiin yhteyttä yhteen sairaalan sosiaalityöntekijään, joka kävi hiukan juttelemassa ja lupasi yrittää soittaa vammaispalveluun. Toivottavasti hän on siinä onnistunut. Se on aina hyvä, jos joku työntekijä ilmaisee huolensa.

Kotiin lähtiessä minun piti nostaa Milkan uudet apuvälinerattaat autoon ensimmäistä kertaa, ja ne olivat kyllä aivan älyttömän painavat. Ne menevät näppärästi kasaan, mutta näköjään en pysty niitä yksin nostamaan. Selkä oli koko loppupäivän todella kipeä, ja on vieläkin. Ei ole kovin mukavaa yrittää kipeän selän kanssa hoitaa ja nostella Milkaa. Milka on muutenkin ollut meidän vaikeahoitoisempi lapsi tänä kesänä. Kyllä tuo selkä varmasti paranee tästä, mutta huolettaa kyllä jatkon kannalta. Minun pitää liikkua aika paljon kahdestaan Milkan kanssa, ja en tosiaankaan enää koskaan nosta yksin noita rattaita. Onneksi ne saa myös kahteen osaan. Kun selkä on hivenen parempi, niin yritän opetella sen. Toivottavasti se olisi kohtuullinen tapa, että saan yksinkin rattaat autoon. Vammaispalvelusta voisi toki anoa ramppia autoon, mutta siitä ei ole apua, kun emme halua vaihtaa isompaan autoon. Sellainen ei mahtuisi meidän rivitalopihaan. Ehkä sitten, jos joskus asumme jossain muualla. Miksi apuvälineiden pitää olla niin järkyttävän raskaita.

Eilen ja tänään on taas ollut poikkeustilanne päällä myös hoitovuorojen suhteen, kun Nooan hoitaja sairastui. Tilanne oli elävä koko eilisen päivän, mikä oli aika stressaavaa, vaikka lopulta koko hoitopäivä järjestyi. Isällä oli menoa, ja onneksi sitä ei tarvinut perua. Tänään ei kuitenkaan Nooan hoitovuoroa kuulemma saada onnistumaan. Milkalla on hoitovuoro, mikä toki auttaa jaksamisessa. Mutta siinä meni toinen tämän kesäloman kahdesta "treffipäivästä", kun molemmille lapsille ei järjestynytkään hoitoa. Toivottavasti ensi perjantaina sitten päästään treffeille.

Milka on ollut vuorostaan flunssainen. Onneksi kuumetta ei ole noussut. Pikkuinen on kyllä kovin räkänokka ressukka, ja yskii paljon. Kipeänä myös oksettaa enemmän, ja eilen tulikin ainakin seitsemän oksennusta. Toivottavasti pikkuinen paranisi pian.
posted from Bloggeroid

perjantai 18. toukokuuta 2018

Sukelluspuku?!


Milka saa "apuvälineenä" painepuvun. Sen tarkoituksena on kehotuntemusten kautta rauhoittaa ylimääräistä liikettä ja lisäksi aktivoida Milkaa oikeisiin liikemalleihin.

Puku tehtiin lukuisten millintarkkojen mittojen mukaan. Tänään kävimme sitä sovittamassa sairaalalla ja hyvinhän se istui päälle. Ainakin ensimmäisellä kerralla toimintaterapeutin auttaessa puku saatiin päälle ilman itkuja. Se on melkoisen piukea, joten pukemistaito pitää opetella. Onneksi saatiin hyvä kokemus alkuun. 

Sovituksessa pukuun merkattiin vielä PEG-napin sijainti ja puku lähtee vielä käymään valmistajalla, jossa Pegille tehdään luukku. Sitten luukku on varmasti oikeassa kohdassa.

Joskus viikon päästä pääsemme sitten harjoittelemaan puvun käyttöä kotona. Aluksi sitä pidetään vain lyhyitä hetkiä kerrallaan, mutta tavoitteena olisi pitää pukua jatkossa noin 8h päivittäin. Pukemista ja riisumista tulee olemaan runsaasti, kun puku olisi hyvä ottaa päiväunillekin pois. Normaalit vaatteet tulevat sitten tämän aluspuvun päälle. Pukua huolletaan pesemällä se koneessa parin päivän välein.

Kankaan värin sai valita viidestä vaihtoehdosta. Lisäksi sai valita tikkausten värin ja pienen kuvan rintaan.

Isi ehdotti mustaa pukua pinkeillä tikkauksilla ja pääkallon kuvalla. Itse kuitenkin arvelin, että musta olisi näin kesäkeleille epämukava, joten jätettiin kyseinen idea hautumaan tulevaisuuteen ja päädyttiin tämmöiseen suklaanruskeaan väriin. Ainakin se sopii silmien kanssa yhteen. 

Jos puvusta on apua, niin jatkossa niitä saa kaksi kappaletta käyttöön. Varmaan sitten siinä vaiheessa, kun tämä puku jää pieneksi. 




posted from Bloggeroid

torstai 5. huhtikuuta 2018

Kuntoutuspäivä

Tässä seuraa hieman viiveellä kuulumisia kuntoutuspäivästä, jossa kävimme lasten kanssa lastenneurologian päiväsairaalassa. Nooalla on ollut tällainen kuntoutuspäivä puolen vuoden välein, ja nyt sitten Milkakin on mukana. Päivä oli pääsiäistä edeltävän viikon keskiviikko, ja ohjelma oli suunniteltu näin:

9:00 Toimintaterapeutti
10:00 Puheterapeutti
11:00 Sosiaalityöntekijä/lounastauko
11:45 Milkan neurologi ja fysioterapeutti
13:00 Nooan neurologi ja fysioterapeutti

Etukäteen hieman jännitin, että mitenkähän oikein saamme hoidetuksi lapset ja omat evästykset, kun ohjelmassa oli 5h palavereita putkeen. Minulla oli aika paljon asiaa sosiaalityöntekijälle, ja siihen oli varattu vähiten aikaa ja ympätty se päivän ainoan tauon yhteyteen. Mietin, että toivottavasti puheterapeutti ei jää juttelemaan liian pitkäksi aikaa, että ehdittäisiin käydä kaikki asiat läpi myös sosiaalityöntekijän kanssa. Loppujen lopuksi kaikki meni tietysti ihan hyvin.

Klo 9 istuimme toimintaterapeutin kanssa alas ja juttelimme. Me emme ole aiemmin tavanneet toimintaterapeuttia, koska Nooa on saanut aina fysioterapiaa. Itse olen mieltänyt niin, että toimintaterapia soveltuu paremmin sellaisille lapsille, joilla on jonkin verran omaa toimintakykyä. Niin voi kuulemma sanoa, mutta saimme kuulla tarkemmin siitä, mitä kaikkea toimintaterapia oikein voi sisältää. Samalla pohdittiin, voisiko Nooa tai Milka hyötyä tästä terapiamuodosta. Toimintaterapeutin kautta kuulemma voidaan järjestää tukivaatteita ja -tarvikkeita lapsille, ja sellaisia olikin suunnitelmissa jo valmiiksi. En vaan itse tiennyt, että tällaiset asiat sisältyvät toimintaterapiaan.

Meillä kotona käyvä fysioterapeutti on suositellut Milkalle painebodya, joka rauhoittaisi hieman Milkan "ylimääräistä liikettä", ja sitä kautta Milka voisi saavuttaa parempaa toimintakykyä. Tietämättä tästä toimintaterapeutti ehdotti samaa ratkaisua Milkalle melkein ensisilmäyksen perusteella. Hän myös kertoi meille enemmän näistä painevaatteista. Niissä suurimpana ongelmana yleensä on se, että ne ovat erittäin tiukkoja, joten ne on hyvin vaikea pukea. Painevaatetta pidetään aluksi vain lyhyen hetken päällä, mutta parin viikon sisällä pitäisi päästä tavoitteeseen, eli vaatetta pidetään 8-10h vuorokaudessa ja erityisesti aktiivisten hetkien aikana, joten päiväunien ajaksi se pitäisi ottaa pois. Myöhemmin neurologin kanssa sovittiin, että Milkalle ruvetaan teettämään tällaista bodya.

Nooan kohdalla on ollut jo jonkin aikaa mietinnässä kaulatuki, ja itse asiassa Nooalla on ollut sellainen lainassakin fysioterapeutilta. Kaulatuen tarkoitus on vapauttaa avustavan aikuisen käsi pitelemästä Nooan päätä pystyssä silloin kun ollaan leikkimässä esimerkiksi istuen lattialla. Kun avustaja saa molemmat kädet vapaaksi, niin hän pystyy auttamaan Nooaa paremmin käsien käytössä ja vartalon hallinnassa. Kaulatukiakin on erilaisia, ja toimintaterapeutti suunnittelee myös tämän asian. Meillä on huhtikuulla taas käynti sairaalalle, jossa otetaan lapsista mitat näitä hankintoja varten.

Ennen puheterapeutin saapumista lähdin Milkan kanssa käymään vessassa, ja kun tulimme takaisin, niin huomasin, että isä oli napannut käytävältä kiinni kuntoutusohjaajan. Meillä oli toiveena, että voisimme vaihtaa kuntoutusohjaajaa. Ennen Milkan syntymää meidän kuntoutusohjaajamme jäi eläkkeelle, ja seuraava meille nimetty henkilö ei oikein osannut auttaa meitä, tai niin me ainakin asian koimme. Kuntoutusohjaaja on jonkinlainen yhteyshenkilötyyppinen ihminen, joka voi auttaa perhettä tulemaan toimeen eri tahojen kanssa eli käytännössä hän voi auttaa meitä saamaan apua. Halusimme neurologian puolen kuntoutusohjaajan, koska neurologialla hoidetaan enemmän yhtä vaativia tapauksia kuin meidänkin lapset ovat, joten kuntoutusohjaajakin on vähän enemmän kartalla niistä ongelmista, jota mm. kaupungin kanssa voi olla. Isä ja tämä uusi kuntoutusohjaaja olivatkin ehtineet jo sopia asian melkein loppuun, kun tulin paikalle, mikä oli oikein mukavaa. Uusi kuntoutusohjaaja lupasi soittaa edelliselle kuntoutusohjaajalle, johon emme olleet melko pitkään aikaan enää pitäneet yhteyttä. Olin huojentunut ja oli hienoa, että asia hoitui noin näppärästi.

Kello 10 tapasimme sitten puheterapeutin. Hänen kanssaan keskusteltiin Nooan kommunikaatioasioista. Lapsen kohdalla on tärkeää, että häntä ei vain "hoideta" ja siirrellä paikasta toiseen, vaan että yritetään myös kertoa, mitä ollaan tekemässä seuraavaksi. Nooan tapaisen lapsen kohdalla pelkkä asian kertominen sanoin ei riitä, vaan pitää kehittää erityisiä, Nooalle sopivia kommunikaatiotapoja, jotta hän voisi ymmärtää tilanteista mahdollisimman paljon ja että hän voisi tietää etukäteen, mitä kohta tapahtuu. Usein erityislapsilla käytetty apukeino on kuvakortin näyttäminen, joka toistetaan aina kun tietty asia, vaikkapa ulos lähteminen, tapahtuu. Kuvakommunikaatiota on usein tarjottu Nooallekin, mutta puheterapeutti on sitä mieltä, että kommunikaatiossa pitää aina käyttää lapsen vahvinta aistia. Nooa ei välttämättä oikein näe tai jaksa katsoa kuvia, joten Nooan kohdalla pitäisi käyttää kuuloaistia ja sen lisäksi vaikka tuntoaistia. Nooalla onkin enemmän tai vähemmän ollut käytössä uloslähtölaulu. Eli aina kun lähdetään ulos, niin lauletaan sama tuttu laulu. Tarkoituksena on, että laulun kuullessaan Nooa jo tietää, mitä tapahtuu. Lisäksi tietysti asia myös puhutaan sanoin. Tähän voisi vielä yhdistää jonkunlaisen tuntokokemuksen, kuten vaikkapa painalluksen olkapäihin. Näitä kommunikaatiotapoja pitäisi suunnitella ja lisätä arkeen eri toimintojen yhteyteen. Siinäpä onkin tavoitetta, että tällaiset yhteiset toimintamallit rutinoituisivat arkeen, jossa moni eri hoitaja ja pari vanhempaakin hoitavat vuorotellen Nooaa. En ole varma, miten se onnistuu. Varmaan askel kerrallaan kannattaa edetä.

Toimintaterapeutin ja puheterapeutin sessioiden aikana lapset olivat pääosin sylissä ja annoimme heille samalla aamuruokaa ruiskuilla. Lopulta Nooa harmistui kovasti puheenpölinään ja kovaääniseen nauruun. Lähdin Nooan kanssa sivummalle rauhoittumaan ja vastaan tuli pari hoitajaa, jotka olisivat halunneet ottaa lapsista mittoja. Kello oli jo 11 ja vuorossa oli odotettu sosiaalityöntekijän tapaaminen. Sanoin, että minun pitää saada ensin tämä lapsi rauhoittumaan ja että voin myöhemmin kertoa TAYSissa otetut mitat. Nooa rauhoittuikin ihan hyvin pelkästään sillä, että pääsi äidin kanssa kahdestaan toisessa huoneessa käymään. Eihän sitä nyt koko aikaa jaksa pöliseviä vieraita ihmisiä.

Menin Nooan kanssa lämmittämään mukana olevaa valmisruokaa ja jätin isän ja Milkan hoitelemaan jutut puheterapeutin kanssa loppuun. Sosiaalityöntekijä liittyi seuraan pöydän ääreen, ja hetken päästä myös isi, Milka ja uusi kuntoutusohjaajamme. Söin kiireellä ja samalla käytiin pikaisesti läpi meidän perheen asioita tukitoimien rintamalla. Kuntoutusohjaaja lupasi tulla käymään meillä, jotta voitaisiin käydä asiat rauhassa läpi, ja hän lupasi myös tulla mukaan seuraavaan palaveriin. Kuntoutusohjaaja voinee auttaa meitä, kun perustellaan tukitarpeita Milkan hoitojen muodossa. Toinen tärkeä asia on Nooan lähestyvä kouluikä. Erityislapsena hän kuuluu varhennetun oppivelvollisuuden piiriin. Kuntoutusohjaaja voi auttaa selvittämään, mitä se käytännössä tarkoittaa, ja tukea tässä prosessissa ja keskusteluissa. 

Sosiaalityöntekijälle esitin meidän tänä vuonna kertyneet ja maksetut laskut sairaaloista ja poliklinikoilta. Sairaalamaksukatto 683€ oli jo mennyt täyteen. Siinä voidaan laskea yhteen vanhemman ja kahden lapsen laskut, minkä muistin viime vuodesta. Sosiaalityöntekijä myöhemmin varmisti, että katto on tosiaan täynnä, ja hän soitti myös Taysiin ja sieltä sitten pitäisi tulla meille kirje, jossa on ohjeet, miten saamme yli menneet maksut takaisin. Loppuvuonna ei pidä suostua enää maksamaan laskuja, jos sairaalat niitä lähettäisivät.

Isä muisti kysyä sosiaalityöntekijältä yhden lasten käytössä olevan lääkkeen korvattavuudesta. Apteekissa kerrottiin, että lääkefirma ei ehkä olekaan hakenut siihen kelakorvattavuutta enää heinäkuusta alkaen. Kyseessä on melkoisen kallis lääke. Sosiaalityöntekijä lupasi selvittää asiaa. Myöhemmin samana päivänä hän soittikin ja kertoi, että tällä hetkellä voisimme saada ko. lääkkeestä nykyistä suuremman korvauksen, kunhan kelakortteihin saadaan yksi uusi koodi. Hän lupasi kysyä siitä lääkäreiltä. Tämä uusi koodi oli ihan uusi tuttavuus kahden entisen koodin lisäksi, joten oli hyvä, että saimme sen tietoon. Lääkärit eivät yleensä ole kovin hyvin perillä näistä asioista määrätessään lääkkeitä. Kuitenkin jäi vielä auki se asia, että saako lääkkeestä ollenkaan kelakorvauksia heinäkuusta eteenpäin. Mahdollisesti joku potilas joutuu tekemään apteekin kanssa itse hakemuksen asiasta, ellei lääkefirma sitä tee. Siihenkin tarvittaisiin kasa papereita lääkäriltä. Sosiaalityöntekijä lupasi selvittää asiaa edelleen. 

Kello 11:45 siirryimme toiseen tilaan tapaamaan fysioterapeuttia ja neurologia. Aluksi oli Milkan vuoro. Olimme joutuneet muuttamaan kummankin lapsen ruokarytmiä, ettei jouduttaisi antamaan ruokaa juuri, kun fysioterapeutti tutkii lasta lattialla. Siinä on oksentelun vaara. Milka alkoi lisäksi olla jo ihan loppuun väsynyt, mutta jaksoi vähän aikaa näyttää, miten hienosti osaa olla vatsallaan. Puhuttiin Milkan apuvälinetarpeista.

Neurologilta kysyimme, voiko Milka jo saada invaluvan autoilua varten, ja vastaus oli, että tottakai. Eli neurologi tekee siitä suosituksen, jonka jälkeen voimme hakea lupaa. Se tulee helpottamaan paljon liikkumista ja etenkin sairaalakäyntejä. Monesti Nooa ei ole mukana, joten hänen lupaansa ei silloin voi käyttää. Luulisin, että luvan saamisessa ei ole ongelmaa, kun suositus saadaan. 

Neurologi ja fysioterapeutti lähtivätkin jo hetken päästä palaveriin, jolloin saimme ihan yllättävän tauon. Saimme Milkan rattaisiin nukkumaan ja Nooalta vaipan vaihdettua.

Klo 13 jatkettiin vielä Nooan asioita neurologin ja fysioterapeutin kanssa. Todettiin, että Nooan selkäranka on jo mennyt mutkalle hypotonian (velttouden) takia. Hypotonia aiheuttaa toispuoleisia asentoja apuvälineissä ja sylissä. Selästä pitäisi varmaankin ottaa kuva ja jossain vaiheessa Nooa saattaa tarvita esimerkiksi tukivaatteita tai jotain muuta vartalon tukiratkaisua, ettei selkä kehity väärin Nooan kasvaessa. Yritin tänäkin vuonna pyytää Nooalle parempaa suihkutuolia, mutta se ei oikein mennyt läpi. Ehkä se ei haittaa, sillä nykyisestä tuolista voisi olla apua Milkankin kanssa. 

Neurologin kanssa sovittiin myös lapsille tehtävistä kuntoutussuunnitelmista. Nooan kuntoutusjakso loppuu huhtikuun lopussa, joten tarvitaan uusi kuntoutussuunnitelma, ennen kuin voidaan hakea terapioihin jatkoa Kelasta. Milkan suunnitelma on voimassa syksyyn asti, mutta nyt haetaan siihen muutosta siten, että jatkossa molemmilla lapsilla olisi sama kuntoutusjakso. Nooan kohdalla on huolenaiheena, onko Nooan terapia Kelan mielestä riittävän tavoitteellista ja saavutetaanko tavoitteita. Kela ei rahoita pelkästään vointia ylläpitävää kuntoutusta, vaan ainoastaan sellaista, jolla saadaan aikaan jotain positiivista kehitystä. Mielestäni Nooa on edennyt ihan hyvin terapia-asioissa ja saavuttanut parempaa osallistumiskykyä arjen tilanteisiin. Toivottavasti Kela on samaa mieltä. 

Lopulta päästiin lähtemään kotiin ja kotona olikin sitten koko urakka tavaroiden purkamisessa. Johonkin väliin myös sosiaalityöntekijä soitti perään.

Ei se yhtään haitannut, että päivä oli tiivis. Siinä saatiin käytyä läpi paljon asioita ja saimme taas tuntea, että meitä autetaan.

Päivän mukavimpia asioita oli invaluvan suosituksen saaminen ja jatkossa luvassa oleva kuntoutusohjaajan tuki.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ei vauvaa!

Milka sai viime viikolla ensimmäisen apuvälineensä. Nyt tyttö sitten istua tönöttää keittiön pöydän ääressä. Tuntuu, että meillä ei ole enää vauvaa, vaan tällainen pieni tyttö. 




Tässä kuvassa Milkan pandatuoli on hiukan paremmin näkyvissä. Apuvälineet tulevat apuvälinekeskuksesta lainaan. Tämä tuoli on "perus-panda" eli siinä ei ole mitään ylimääräisiä parannuksia. Fysioterapeutti olisi halunnut Milkalle Panda Activen, jossa ilmeisesti olisi muotoiltu istuintyyny ja sen semmoista. Panda Activea ei kuitenkaan ollut varastossa, kun taas tällainen oli. Eiköhän tällä kuitenkin ihan hyvin päästä istumisen alkuun. Pöytälevy ja jalkatuki ovat tulossa myöhemmin. 







Kuten kuvista näkyy, niin Milka ei tarvitse päätukea eikä kyllä ihan kauheasti aina nojaa selkänojaankaan. Milka ei kuitenkaan osaa istua täysin ilman tukea ja siksi tuoli on tarpeen. Kädet myös vapautuvat tavaroiden tutkimiseen, kun vartalo saa tarpeellista tukea pystyssä pysymiseen.

Alla näkyy vertailun vuoksi Nooan X-panda-tuoli. Se on enemmän varusteltu. Päätuki ja sivutuet löytyvät ja lisäksi tuolissa on jousto-ominaisuus: jos Nooa jäykistää ja ojentaa itseään kovasti, niin selkänoja antaa hiukan periksi ja on siten hiukan mukavampi.


Viime syksynä jäi raportoimatta tärkeä virstanpylväs, kun Nooa sai ensimmäisen pyörätuolinsa. Se tuli apuvälinerattaiden tilalle. Nooasta tuli näin ollen iso poika!

Pyörätuoli on ihan uusi ja tilattiin Nooaa varten merten takaa. Rungon väri on äidin valitsema. Pyörätuoli on myös ihan uutta ja edistynyttä mallia pyörätuolimarkkinoilla, joten voi varmaan sanoa, että Nooa sai parasta laatua mitä on saatavilla. Tuoli on melko siro kooltaan ja pyörätuolien mittakaavassa myös kevyt, sillä runko on alumiiniputkea. Se on mahdollista saada melko pieneen kasaan kuljetusta varten, jos osaa. Selkänoja on erikseen valmistettu ja se muotoillaan käyttäjän tarpeiden mukaan yksilöllisesti. 

Lisävarusteena tuli mm. kahdet kappaleet istuinpäällisiä pesuja varten ja kuomu. Tavarakoria ei valitettavasti ole, mutta onneksi noita koukkuja ja vipuja näissä härpäkkeissä riittää, niin ainakin ulkovaatteet saa ripustettua muovikassissa mukaan, kunhan muistaa ottaa sen muovikassin kotoa mukaan. Alempi kuva on joulun ajalta, jolloin tuli napattua Nooasta ja pyörätuolista kuva lasten päivystyksessä odotellessa.






Niin ne lapset kasvavat ja saavat uusia apuvälineitä!

posted from Bloggeroid

maanantai 8. tammikuuta 2018

Toimintaa!

Edelliseen postaukseen jatkona ajattelin kertoa hiukan lisää lasten toiminnoista. Tässä ensin Milkan puuhailuista.

Milka on kovasti harjoitellut vatsallaan oloa sen jälkeen, kun hän pääsi joulun alla pungertamaan vatsalleen asti. Kääntyminen sujuukin jo ihan hyvin, kun taas mahallaan oleminen on ehkä se suurin haaste. Se tuntuu olevan aika raskasta Milkalle, päätellen ähinästä, puhinasta ja jopa vaikerruksesta. HIBCH-puutos on energiantuotannon häiriö, joten järkeenkäyvästi energiaa ja voimia ei ole yhtä paljon kuin terveillä lapsilla. Milka tarvitseekin useimmiten apua, että pääsisi takaisin selälleen tai kyljelleen hiukan 
huilaamaan. Mieli on kuitenkin takaisin mahalleen, eikä tyttö malttaisi lepäillä. Onneksi keinot on monet äidillä ja isillä. Välillä tyttö on täytynyt vangita imetystyynyn avulla vähäksi aikaa selinmakuuasentoon, asettamalla tyynyn pään alle. Milka on kyllä kehittynytkin selvästi vatsallaan olossa ja osaa jo jonkin verran tukeutua myös käsiin siinä ollessaan.

Alkuinnostuksen jälkeen Milka on kyllä ruvennut viihtymään uudestaan välillä myös selällään. Siinä parasta huvia on kantapään paukuttaminen lattiaan niin kovasti, että heikompia jo hirvittää. Välillä imetystyyny tai muuta pehmikettä onkin tarvinut laittaa jalkojen alle, ettei kantapää olisi ihan kolhuilla. 



Milka tykkää kovasti kuvista ja kirjoista. Niitä sitten luetaankin (ja rapsutellaan) yhdessä ja erikseen.

Milkan mielestä myös erilaiset materiaalit tuntuvat olevan erityisen mielenkiintoisia ja niitä pitää tutkia kädellä rapsutellen. Oikeastaan kaikki mihin ylettyy ja erityisesti sohvan ja nojatuolin kangas, keinutuoli, lattia, äidin paita ja niin edelleen. Myös katon ja seinien katselu kiinnostaa. On meillä sentään myös käytössä tunnustelukirja, jossa myös on erilaisia pintoja.

Milka tykkää myös todella kovasti istua pystyssä asennossa ja harjoittelee istumista melko vähällä tuella. Isin tai äidin sylissä, sohvan nurkassa tai fysioterapeutin lainaamassa bumbotuolissa voi harjoitella. Odotamme kovasti apuvälinesetää, joka toisi apuvälinetuolin ja pöytälevyn kokeiluun. Sillä tuntuu jo olevan kiire, kun Milka yrittää usein nousta sitterissäkin pystyyn. Jos Milka on sylissä ilman mitään kiinnostavaa lelua tai asiaa, niin hän tuntuu aina kovasti pohtivan, olisiko jossain lähellä sitten jotain kiinnostavaa. Oli tai ei, niin kovasti tyttö haluaisi mennä tutkimaan asiaa. Molemmille käsille on käyttöä häntä pidellessä.


Milkalla on kerran viikossa fysioterapia kotona, jolloin jumpataan sitten ihan olan takaa. Kelan maksama, yksityisen puolen fysioterapeutti hoitaa terapiat. Hän antaa samalla myös ohjeita vanhemmille, miten Milkan kehitystä kannattaa tukea. Noilla harjoitteilla voikin täyttää kaikki vapaahetket, jos muuten ei olisi tarpeeksi tekemistä. Mukavaa on, että meille jo tuttu Nooan fysioterapeutti pystyi ottamaan Milkankin terapian hoitaakseen.
posted from Bloggeroid

tiistai 12. joulukuuta 2017

Luminen päivä ison vauvan kanssa

Milkasta tulee otettua enemmän kuvia kuin Nooasta, koska vietän paljon enemmän aikaa Milkan kanssa. On Nooastakin vauvavuodelta kyllä paljon kuvia, tosin ne ovat useimmat huonolaatuisia.

Tänään kuitenkin pötköteltiin lattialla ja laitoin Milkan oikealle kyljelleen ja imetystyynyn pönkäksi selän taakse. Oikealla kyljellä oloa pitäisi harjoitella toispuolisuuden välttämiseksi. Vasemmalle puolelle Milka kääntyy jo liiankin automaattisesti, ja sitten hän yleensä jää siihen jumiin eikä pääse takaisin päin. Nytkään Milka ei kauan oikealla kyljellään viihtynyt, mutta ainakin tyyny esti vasemmalle menon ja auttoi pysymään vähän pitempään selällään, mikä sekin on välillä ihan hyvä. Tyttö oli saanut nähtävästi pallon haltuunsa, mikä oli mukava havainto. Tyyny taisi vähän auttaa pallon lähettyvillä pysymisessä.


Milka on viime päivinä harjoitellut kovasti jalkojen nostamista selällään ollessaan. Tavoite olisikin saada varpaista kiinni. Kuvassa minä avustan pitämällä jalat sopivalla etäisyydellä, jotta Milka saa tutkailla tonttusukkia, joissa on pikku kulkuset. Tonttusukat sopivat mainiosti juuri tähän kehitysvaiheeseen. Milkalla on myös muita sukkia, joissa on joku kiva kuva tutkittavaksi. Mm. isin ostamat batman-sukat ja äidin ostamat porosukat.


Lumisateesta huolimatta uskaltauduimme Milkan kanssa pitkästä aikaa hiukan ulos. Kärryttelimme ihan pikkuisen ja Milka katseli ihan tyytyväisenä kärryjen suojasta, kun äiti teki lumityötkin. Isi oli tyytyväinen, kun pääsi ajamaan suoraan pihaan. Lumitöitä taitaa riittää vielä tänään tai huomenna isillekin.

Milkalla on ollut käytössä turvakaukalo - adapteri - rattaiden runko - yhdistelmä ulkoiluun ja liikkumiseen. Adapteri on vaan hiukan rikki, joten ulkoilu on nyt jäänyt aika vähiin mm. siksi, ettei se hajoaisi kokonaan liian aikaisin. Milka on myös kasvamassa ulos turvakaukalosta. Omiin tavallisiin rattaisiin ei saatu kunnon asentoa.

Milka todennäköisesti saa apuvälineenä joko muutostyöt omiin rattaisiin tai sitten apuvälinerattaat. Lisäksi hän tarvitsee ja saa jonkunlaisen tuolin kotikäyttöön. Toivon vaan, että asia etenisi aika nopeasti rattaiden osalta, ettei jäätäisi ihan jumiin kotiin.

Nyt on Nooan päivähoito ohi tältä päivältä, isin työpäivä pulkassa ja vietetään perheiltaa. Ilta tuntuu aika lyhyeltä Nooan kanssa oloa ajatellen, joten Nooa on suurimman osan ajasta sylissä ja sylivuorot jaetaan äidin ja isän kesken. Milka pääsee myös todennäköisesti vielä isinkin kanssa sylittelemään ja leikkimään. Sitten tehdään molemmille lapsille iltatoimet ja yritetään saada molemmat nukkumaan. Toivottavasti lapset nukkuvat hyvissä ajoin ennen yöhoitajien tuloa, jotta vanhemmatkin ehtivät syömään ja pesemään hampaat ennen sitä. Toivottavasti kaikki perheenjäsenet nukkuvat yön hyvin ja molemmat yöhoitajat jaksavat valvoa.
posted from Bloggeroid