Milkan uudet apuvälinerattaat tulivat lopultakin. Kuukauden myöhässä, väärän värisenä ja väärinpäin asennettuna, mutta tulivat kuitenkin. Viivästys ei onneksi juuri haitannut, kun Milka viihtyi aika hyvin vanhoissa rattaissa kesäkuun aikana. Muualla hän ei juuri viihtynytkään.
Rattaat tuntuvat hyviltä. Kuvassa ollaan ensimmäisellä lenkillä, ohjekirjakin näyttää olevan mukana. Totesin, että ehkä rattaita ei kannatakaan kääntää toisin päin eli selkä menosuuntaan, vaikka se olisi varmaan kyllä mahdollista myöhemmin. Olisi kiva ja hyvä nähdä Milka matkan aikana, mutta sitten hoitolaukku ei mahtuisi kyytiin.

Keskiviikkona kävimme Milkan kanssa lastenpolilla, koska Milkan vointi ei edelleenkään ole "entisellään". Mielestäni Milka oli laihtunut pitkällisen ripuloinnin seurauksena. Vatsa on kyllä nyt rauhoittunut, eikä Milka ole yhtä itkuinen kuin kesäkuussa, mutta pahoinvointia on ollut aika paljon ja oksennuksia on tullut 4-5 päivässä. Lisäksi vaippa-alueen iho on ollut todella kovilla viimeiset viikot. Onneksi sekin on paranemaan päin.
Milkan paino oli tosiaan laskenut 300g neljän viikon aikana. Se käy kyllä ihan järkeen, eikä välttämättä tuo nyt lisähuolta. Oli kuitenkin hyvä käydä tarkistamassa ja kirjaamassa paino ja muutenkin kertomassa Milkan voinnista sairaalassa. Parin viikon päästä mennään taas ottamaan mitat.
Vointi on mennyt parempaan suuntaan kesäkuussa tehdyn ruokamuutoksen tai -korjauksen jälkeen, joten nyt ei tehdä muita muutoksia.
Lääkäri kysyi tällä kertaa, että pärjäämmekö vielä kotona. Kerroin, että öitä en jaksa enää hoitaa. Olen pyytänyt Milkalle yöhoitoa lisättäväksi joka yölle, ja saanut ennen juhannusta tiedon, että asia on käsittelyssä vammaispalvelussa kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olen sähköpostitse kysellyt asiaa kahteen kertaan, mutta mitään vastausta tai päätöstä ei ole tullut. Polilta otettiin yhteyttä yhteen sairaalan sosiaalityöntekijään, joka kävi hiukan juttelemassa ja lupasi yrittää soittaa vammaispalveluun. Toivottavasti hän on siinä onnistunut. Se on aina hyvä, jos joku työntekijä ilmaisee huolensa.
Kotiin lähtiessä minun piti nostaa Milkan uudet apuvälinerattaat autoon ensimmäistä kertaa, ja ne olivat kyllä aivan älyttömän painavat. Ne menevät näppärästi kasaan, mutta näköjään en pysty niitä yksin nostamaan. Selkä oli koko loppupäivän todella kipeä, ja on vieläkin. Ei ole kovin mukavaa yrittää kipeän selän kanssa hoitaa ja nostella Milkaa. Milka on muutenkin ollut meidän vaikeahoitoisempi lapsi tänä kesänä. Kyllä tuo selkä varmasti paranee tästä, mutta huolettaa kyllä jatkon kannalta. Minun pitää liikkua aika paljon kahdestaan Milkan kanssa, ja en tosiaankaan enää koskaan nosta yksin noita rattaita. Onneksi ne saa myös kahteen osaan. Kun selkä on hivenen parempi, niin yritän opetella sen. Toivottavasti se olisi kohtuullinen tapa, että saan yksinkin rattaat autoon. Vammaispalvelusta voisi toki anoa ramppia autoon, mutta siitä ei ole apua, kun emme halua vaihtaa isompaan autoon. Sellainen ei mahtuisi meidän rivitalopihaan. Ehkä sitten, jos joskus asumme jossain muualla. Miksi apuvälineiden pitää olla niin järkyttävän raskaita.
Eilen ja tänään on taas ollut poikkeustilanne päällä myös hoitovuorojen suhteen, kun Nooan hoitaja sairastui. Tilanne oli elävä koko eilisen päivän, mikä oli aika stressaavaa, vaikka lopulta koko hoitopäivä järjestyi. Isällä oli menoa, ja onneksi sitä ei tarvinut perua. Tänään ei kuitenkaan Nooan hoitovuoroa kuulemma saada onnistumaan. Milkalla on hoitovuoro, mikä toki auttaa jaksamisessa. Mutta siinä meni toinen tämän kesäloman kahdesta "treffipäivästä", kun molemmille lapsille ei järjestynytkään hoitoa. Toivottavasti ensi perjantaina sitten päästään treffeille.
Milka on ollut vuorostaan flunssainen. Onneksi kuumetta ei ole noussut. Pikkuinen on kyllä kovin räkänokka ressukka, ja yskii paljon. Kipeänä myös oksettaa enemmän, ja eilen tulikin ainakin seitsemän oksennusta. Toivottavasti pikkuinen paranisi pian.
Rattaat tuntuvat hyviltä. Kuvassa ollaan ensimmäisellä lenkillä, ohjekirjakin näyttää olevan mukana. Totesin, että ehkä rattaita ei kannatakaan kääntää toisin päin eli selkä menosuuntaan, vaikka se olisi varmaan kyllä mahdollista myöhemmin. Olisi kiva ja hyvä nähdä Milka matkan aikana, mutta sitten hoitolaukku ei mahtuisi kyytiin.
Keskiviikkona kävimme Milkan kanssa lastenpolilla, koska Milkan vointi ei edelleenkään ole "entisellään". Mielestäni Milka oli laihtunut pitkällisen ripuloinnin seurauksena. Vatsa on kyllä nyt rauhoittunut, eikä Milka ole yhtä itkuinen kuin kesäkuussa, mutta pahoinvointia on ollut aika paljon ja oksennuksia on tullut 4-5 päivässä. Lisäksi vaippa-alueen iho on ollut todella kovilla viimeiset viikot. Onneksi sekin on paranemaan päin.
Milkan paino oli tosiaan laskenut 300g neljän viikon aikana. Se käy kyllä ihan järkeen, eikä välttämättä tuo nyt lisähuolta. Oli kuitenkin hyvä käydä tarkistamassa ja kirjaamassa paino ja muutenkin kertomassa Milkan voinnista sairaalassa. Parin viikon päästä mennään taas ottamaan mitat.
Vointi on mennyt parempaan suuntaan kesäkuussa tehdyn ruokamuutoksen tai -korjauksen jälkeen, joten nyt ei tehdä muita muutoksia.
Lääkäri kysyi tällä kertaa, että pärjäämmekö vielä kotona. Kerroin, että öitä en jaksa enää hoitaa. Olen pyytänyt Milkalle yöhoitoa lisättäväksi joka yölle, ja saanut ennen juhannusta tiedon, että asia on käsittelyssä vammaispalvelussa kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olen sähköpostitse kysellyt asiaa kahteen kertaan, mutta mitään vastausta tai päätöstä ei ole tullut. Polilta otettiin yhteyttä yhteen sairaalan sosiaalityöntekijään, joka kävi hiukan juttelemassa ja lupasi yrittää soittaa vammaispalveluun. Toivottavasti hän on siinä onnistunut. Se on aina hyvä, jos joku työntekijä ilmaisee huolensa.
Kotiin lähtiessä minun piti nostaa Milkan uudet apuvälinerattaat autoon ensimmäistä kertaa, ja ne olivat kyllä aivan älyttömän painavat. Ne menevät näppärästi kasaan, mutta näköjään en pysty niitä yksin nostamaan. Selkä oli koko loppupäivän todella kipeä, ja on vieläkin. Ei ole kovin mukavaa yrittää kipeän selän kanssa hoitaa ja nostella Milkaa. Milka on muutenkin ollut meidän vaikeahoitoisempi lapsi tänä kesänä. Kyllä tuo selkä varmasti paranee tästä, mutta huolettaa kyllä jatkon kannalta. Minun pitää liikkua aika paljon kahdestaan Milkan kanssa, ja en tosiaankaan enää koskaan nosta yksin noita rattaita. Onneksi ne saa myös kahteen osaan. Kun selkä on hivenen parempi, niin yritän opetella sen. Toivottavasti se olisi kohtuullinen tapa, että saan yksinkin rattaat autoon. Vammaispalvelusta voisi toki anoa ramppia autoon, mutta siitä ei ole apua, kun emme halua vaihtaa isompaan autoon. Sellainen ei mahtuisi meidän rivitalopihaan. Ehkä sitten, jos joskus asumme jossain muualla. Miksi apuvälineiden pitää olla niin järkyttävän raskaita.
Eilen ja tänään on taas ollut poikkeustilanne päällä myös hoitovuorojen suhteen, kun Nooan hoitaja sairastui. Tilanne oli elävä koko eilisen päivän, mikä oli aika stressaavaa, vaikka lopulta koko hoitopäivä järjestyi. Isällä oli menoa, ja onneksi sitä ei tarvinut perua. Tänään ei kuitenkaan Nooan hoitovuoroa kuulemma saada onnistumaan. Milkalla on hoitovuoro, mikä toki auttaa jaksamisessa. Mutta siinä meni toinen tämän kesäloman kahdesta "treffipäivästä", kun molemmille lapsille ei järjestynytkään hoitoa. Toivottavasti ensi perjantaina sitten päästään treffeille.
Milka on ollut vuorostaan flunssainen. Onneksi kuumetta ei ole noussut. Pikkuinen on kyllä kovin räkänokka ressukka, ja yskii paljon. Kipeänä myös oksettaa enemmän, ja eilen tulikin ainakin seitsemän oksennusta. Toivottavasti pikkuinen paranisi pian.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti