Näytetään tekstit, joissa on tunniste 6-vuotias. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 6-vuotias. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Mökkireissu

Teimme lasten kanssa koko perheen pikaisen juhannusreissun mökille. Se olikin lasten ensimmäinen mökkireissu tuolle mökille.

Tuli aika tiivistahtinen päivä. On siinä aika paljon puuhaa koko ajan. Ennen lähtöä piti pakkaus- ja muiden touhujen lisäksi tehdä kotona Nooan vuorokauden ruuat valmiiksi. Matkat kestivät tunnin verran suuntaansa, ja perillä mökillä kerkisimme olla viisi tuntia. Oli se kuitenkin sen arvoista. Lapsetkin taisivat tykätä.

Perille päästyä ohjelmassa oli grillaamista ja touhuamista lasten lääkkeiden ja ruokien antamisen kanssa. Myös vaatetta piti lisätä päälle, sillä ei ollutkaan niin kamalan lämmin. Ja hakea piti puuttuvia tarvikkeita kasseista sekä ruokatarvikkeita mökistä. Ja tietysti syödä. Useita näistä piti tehdä suurinpiirtein yhtä aikaa. Viihtyvyyden takaamiseksi olimme tuoneet mukana myös omat musiikit ja parit hyttyskarkottimet. Piha oli yllättävän muhkurainen pyörätuolilla ajelua ja suorassa istumista sopivan varjoisassa paikassa ajatellen.









Syöminkien päätteeksi siirryimme sitten mökin suojiin. Pukemisesta huolimatta mietin, alkoiko typykkääni jo palella. Lapsilla oli päivälevon aika, joten sinne vaan mökkiin pötköttelemään.







Syliin tietysti myös pääsi ja lääkkeitä ja ruokia taas annettiin. Mökillä tuntui olevan ihan hauskaa. Vähän vaan voisi kehittää vielä mökin apuvälinevalikoimaa. 

Isi ja äiti ehtivät käydä vielä saunassakin vuoronperään. Lapset eivät päässeet rantaan ollenkaan, sillä matkalla sinne on ihan liikaa portaita. Onneksi lapset käyvät päiväkodista lammen rannalla tämän tästä, ja siellä on varpaitakin uitettu. 

Saunan päälle tuli kyllä tehtyä todella kiireinen pakkaus ja lähtö kotiinpäin, sillä halusimme päästä autoon siihen mennessä kun Nooan seuraava ruoka piti aloittaa. Kotona oli vielä purkamishommien lisäksi ohjelmassa Milkan ruokien laitto, mutta kerkisi siinä vähän aikaa vielä sylittelemäänkin ennen iltatoimia. 

Juhannuspäivän otamme sitten hieman rauhallisemmin kotona ja varmaan siinä ehtii vähän käväistä omalla terassillakin. 

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Takaisin sairaalaan

Nooa pääsi eilen sairaalasta kotiin, koska vointi oli lääkärin mielestä jo niin hyvä. Iltapäivällä ennen kotiin lähtöä kerkisi tulla vielä kakkanäytteen tulokset ja sen mukaan Nooalla on rotavirus. Kakkanäyte otettiin tiistai-aamuna ja aiemmin sen tulos on tullut tunnissa, mutta nykyään näytteet tutkitaan keskittämisen takia Pirkanmaalla ja vastauksessa kesti kaksi päivää.

Juttelin vielä lääkärin kanssa ja tulos ei muuttanut mitään, koska oireiden mukaan hoidetaan. Lääkäri taisi kuitenkin olla liian optimistinen, sillä kotona ei mennyt hyvin. Illalla ja yöllä tuli paljon ripulointeja ja yöllä panadol ja burana eivät yhdessäkään meinanneet riittää ja kuumettakin nousi kovasti näistä huolimatta. 

Aamulla lähdimme taas päivystykseen (vaikka olin kuvitellut että tässä tilanteessa pääsisi osastolle suoraan palaamaan). Verikokeissa oli kuivumiseen sopivat löydökset ja sitä nyt korjataan nesteytystuella. Nooalla on kyllä todella kurja olo ollut.





Toivottavasti pöpö menisi pian ohi ja muut perheenjäsenet sekä hoitoringin hoitajat säästyisivät sairastumisilta. Hoitoringissä ei ole juurikaan ylimääräisiä hoitajia ja tarvitsemme välttämättä apua ainakin öiden ajaksi. Toivottavasti Milka voisi säästyä näin rankalta taudilta.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Ohjelman muutos

Tänään meillä piti olla kuntoutuspäivä lastenneurologian poliklinikalla, mutta Nooa tulikin kipeäksi. Juuri kun olimme lähdössä ja pakanneet kaiken valmiiksi, niin huomasimme että Nooalla taitaakin olla kuume nousemassa. Koko kuntoutuspäivä siirtyi hamaan tulevaisuuteen myös Milkan osalta.




Täytyy toivoa, että saisimme uuden ajan mahdollisimman pian, mutta se menee ainakin huhtikuulle asti. Kuntoutushakemusten kanssa tulee taas kiire ja terapiat saattavat olla kesäkuussa taas katkolla, jos päätökset eivät tule ajoissa, mutta eihän tälle nyt mitään voinut.

Myös Milkalla oli kovin levoton yö ja hänen kannaltaan oli kyllä varmasti mukava jäädä tänään kotiin lepäämään. Haimme lapset vasta eilen Ilonasta.

Nooalla nousikin aamupäivällä jo melko korkea kuume, johon liittyen oli myös inhottavaa säpsähtelyä ja myös oksennuksia tuli tavanomaista enemmän. Isi ja Nooa lähtivät sitten päivystykseen ja me tytöt jäimme kotipäivää viettämään. Itselläni on oikeastaan etätyöpäivä, mutta suurin osa työtunneista täytyy tehdä muina päivinä kuin tänään. Liukuva työaika mahdollistaa sen.

Nooa ja isi pääsivät melko nopeasti päivystyksen läpi ja Nooa sai iv-nesteytyksen alkuun, vaikka osasto on kuulemma aivan täynnä. Päivystyksessä otettiin taas rutiinikäytännön mukaan rsv- ja influenssanäytteet ja ne olivat molemmat negatiivisia. Toivotaan, että poju paranee pian ja tietysti myös toivotaan, ettei Milka tulisi yhtä kipeäksi. Nooa kerkesi olla tasan 2kk terveenä ja Milka ei myöskään sinä aikana ole sairastellut. Olen edelleen kiitollinen siitä asiasta.

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Huolenaihe

Viime perjantaina olimme päiväkodilla lasten hojks- ja vasupalavereissa. Nooan palaverissa fysioterapeutti esitti jo aika vakavana huolena Nooan selkärangan kiertymisen. Koska Nooa on hyvin hypotoninen eli veltto, niin asennot tuppaavat valumaan vinoiksi ja silloin selkäranka menee mutkalle. Pikkulapsella se ei ole vielä niin paha, koska ranka myös palautuu helposti taipuneista asennoista. Toispuoliset asennot kuitenkin edesauttavat huonoa kehitystä. Nyt kun Nooa on jo kasvamassa isoksi pojaksi niin asiaan pitää ruveta kiinnittämään paljon nykyistä enemmän huomiota. Selkäranka on siis alaosastaan hieman kaartunut vasemmalle puolelle. Terapeutti saa kuulemma sen palautumaan vielä, vaikkakaan ei yhtä helposti kuin pienenä. Fysioterapeutti sanoi, että kaikkien Nooaa hoitavien ihmisten pitäisi tietää, millaisissa asennoissa Nooaa täytyy pitää ja miten vääristä asennoista pitää ohjata pois. Ei riitä että Nooa on tyytyväinen ja iloinen vaan pitää myös huolehtia siitä, että selkä ei menisi huonompaan kuntoon. Käsittely ja asennot ovat yhtä tärkeä osa Nooan hoitoa kuin ruoka ja lääkkeetkin. 




Nooan elämässä on kuitenkin niin paljon hoitajia, että tuntuu aika mahdottomalta saada viestitettyä ja opastettua mitään tämäntyyppistä aika haastavaakin ohjetta kaikille niin että se oikeasti tulisi käytäntöön. Kotihoitoringissä ja päiväkodissa on molemmissa noin 8-9 hoitajaa  ja lisäksi on vielä Ilonan hoitajat. Pelkkä kirjallinen ohje ei riitä, vaan oikeastaan jokainen tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta (mieluiten fysioterapeutilta) mutta se ei varmastikaan oikein tule onnistumaan.

Palaverissa saimme joitakin ohjeita ja myöhemmin juttelin vielä fysioterapeutin kanssa puhelimessa. Parin viikon päästä on myös vuosittainen käynti neurologilla ja sairaalan fysioterapeutilla, jossa varmasti keskustelemme tästä aiheesta. Sehän ei sinänsä ole mikään uusi asia, vaan selkärangan tilannetta on seurattu kyllä joka vuosi.

Nyt siihen pitäisi kiinnittää kuitenkin enemmän huomiota ja olisi tärkeää saada opastettua myös kaikkia hoitajia sen suhteen. Lisäksi asiaa pitäisi pitää esillä usein, ettei se pääsisi käytännössä unohtumaan.

Tuntuu kovin haasteelliselta, mutta täytyy vain yrittää tehdä Nooan hyväksi niin paljon kuin pystyy. Samalla tietäen, että se ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle. Onneksi Nooan selkärangan puolesta voi myös rukoilla.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Päiväkotiin!

Tällä tytöllä on tänään jo ensimmäinen päiväkotipäivä!




Kyseessä on Milkan mukavuutta varten suunniteltu siirtymävaihe, eli Milka käy nyt aluksi kerran viikossa Nooan mukana hoidossa. Päivät ovat tavallaan hiukan lyhyempiä kuin Nooalla, koska osa Nooan hoidosta on edelleen kotona aamupäivällä ruuan laiton takia. Sitten päiväkoti on Milkalle jo tuttu paikka, kun hoito alkaa toden teolla tammikuussa. Uskoisin, että se tuntuu Milkasta mukavammalta näin. Mukavaa, että tällainen mahdollisuus on. Itse asiassa tutustumisvaihe on alunperin päiväkodin ajatuksesta, sillä se helpottaa asioita myös siellä päässä, että voidaan aloittaa vähitellen. Nooan ja Milkan ryhmä on aivan uudenlaista toimintaa tässä kaupungissa, eikä siellä ole vielä niin kovin selkeitä rutiineita kaikkeen. Ja vaikka olisikin niin nämä erityiset lapset tuovat mukanaan aina paljon henkilökohtaisia erityisiä juttuja. 

Milka on jo tottunut kotihoitoringin hoitajiin ja lyhyihin hoitojaksoihin Ilonassa, mutta päiväkoti on taas uusi paikka ja ensi vuoden puolella hoitoa on sitten kaiken kaikkiaan jo paljon ja se on päivittäistä.

Toivon että Milka kokee kaiken hyvänä ja turvallisena nyt ja varsinkin sitten tammikuusta alkaen. Nooalla ainakin syksy on mennyt todella hyvin tähän asti. Kun ryhmän koko on nyt kasvanut kuitenkin jo viiteen lapseen, niin vilkkaimpina päivinä siellä ei enää ole yhtä rauhallista ja mukavaa Nooan kannalta. Aikuisia on vähintään yhtä monta kuin lapsia. Toivon siis myös, että Nooan olo olisi edelleen hyvä siellä. Joka tapauksessa koko hoito tuntuu hyvältä lapsia ajatellen. Toki siinä on monenlaista asiaa, mitä voisi ehkä kehittääkin. Muutosta on ollut melkein koko ajan ja en ole varma, ehtiikö koko talvenkaan aikana syntymään kovin vakaata tilannetta rutiinien suhteen.

Tänään ei ehditty ottaa hoitoonlähtökuvaa, joten tässä on joitain muita kuvia sankareista.






maanantai 16. syyskuuta 2019

6 vuotta!

Meillä on nyt 6-vuotias poika. On se vaan niin ihana, ei edes sanat riitä kuvailemaan.




Syntymäpäivä oli perjantaina, jolloin Nooalla oli hoitopäivä kotona. Hoidossa Nooa oli hoitajan kanssa maalannut synttärikakun, joka pääsi ovea koristamaan. Illalla mummu ja pappa kävivät moikkaamassa päivänsankaria. 




Nooa sai lahjaksi myös perhepäivän, joka oli lauantaina. Se oli tietysti oikein mieluisa meidän kullanmurulle. Nooa ei oikein nauti juhlista. Mummi kävi kyllä kylässä, mutta muuten oltiin perheen kesken ja laulettiin tietysti paljon onnittelulauluja päivänsankarille. 




Ulkona kävimme myös hiukan lenkkeilemässä syksyisessä säässä. Äiti räpsytteli varmaan Nooan mielestä vähän liikaakin kuvia, joten sitä piti sitten vähän rajoittaa.









Yksi vähemmän mieluinen synttärivieras oli flunssapöpö, joka on vaivannut meitä viime päivinä. Sekin kuuluu tietysti syksyyn, mutta toivomme sen menevän kevyesti ohi.