Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairaala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairaala. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Pakkosairaalapullat

Tämä pieni 5-vuotias mussukka sai olla rauhassa sijaishoidon jaksolla, kun kaikki muut perheenjäsenet joutuivat lähtemään sairaalajaksolle Taysiin. Hyvä, että Milkan ei tarvinut lähteä mukaan. Milka tykkää sairaalakäynneistä ehkä kaikista vähiten.




Nooalla oli viime viikon ohjelmassa kaksi yötä Taysissa ja ruokatorven tähystys. Tällä kertaa ruokatorvi näytti kuulemma oikein hyvältä. Siinä ei näkynyt mitään, eli näkymä oli sellainen kuin kuuluukin. Lääkitys on siis nähtävästi auttanut EoE:iin ja lääkeannos voitiin myös vähentää puoleen. Koepalojen tuloksista nähdään tarkemmin, onko ruokatorvessa vielä eosinofiileja.

Nooalle tehtiin jaksolla myös EEG- eli aivokäyrätutkimus. Siinä laitetaan sellainen reiällinen myssy päähän ja jos siitä olisi tullut otettua kuva, niin sen olisi voinut laittaa todistusaineistoksi blogiin. Nyt täytyy mennä pikkusiskon kuvalla. Aivokäyrässä ei näkynyt epilepsiaa, vaikka jotain kummallisuuksia olikin. Tutkimus meni hyvin, ja yllätykseksi Nooa nukahti sen aikana, mikä oli mittauksen onnistumiselle tärkeä asia.

Edeltävällä viikolla meidän olisi pitänyt käydä molempien lasten kanssa Taysissa aineenvaihduntapolilla, mutta se peruuntui flunssan takia. Lääkäri kävi kuitenkin osastolla olon aikana katsomassa Nooaa ja verikokeet saatiin otettua. Mukavana helpotuksena myöskään Milkan ei tarvitse lähteä enää erikseen Taysiin polille. Riittää, kun verikokeet otetaan täällä Keski-Suomessa. Milkasta pitäisi siis ottaa taas paljon verikokeita ensi torstaina sairaala Novassa. Se on pienempi paha, mutta senkin reissun ja näytteenoton sujuvuus on silti huolenaiheena.

Verikokeiden jälkeen kalenterissa olisi seuraava sairaalapäivä jo huhtikuun alussa, mutta saa nyt sitten nähdä, miten siinäkin sitten käy. Sitten sen näkee. Se on vuosittainen käynti lastenneurologian polilla. Päivän aikana tavataan eri työntekijöitä ja viimeisenä neurologi. Puhutaan kaikki perheen asiat läpi. Ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna, niin ovat jo pelotelleet. Lasten kuntoutussuunnitelmat tehdään, että heille voidaan hakea terapiat ensi vuodelle. Kökkö homma, jos päivä peruuntuisi ja terapioihin tulisi sen takia pitempään taukoa.

perjantai 12. marraskuuta 2021

EoE

Syyskuussa olimme Nooan kanssa TAYSissa refluksitutkimuksissa. Nooalla on aina ollut refluksityyppisiä oireita, mm oksentelua. Lääkäri ehdotti tutkimuksia viime keväänä, kun kerroimme, että Nooalla oli taas ollut enemmän itkuisuutta öisin. Yksi mahdollinen syy kipeydelle olisi refluksi. Kun sitten olimme tutkimuksissa, niin ruokatorven pH-mittauksessa ei kuitenkaan havaittu happojen nousua vatsasta eli refluksia 24h mittauksen aikana. Nooalla ei siis ole refluksitautia.

Sen sijaan Nooan ruokatorvessa nähtiin tähystyksessä juosteita. Koepalavastauksista vahvistui, että kyseessä on eosinofiilinen esofagiitti (EoE), joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin refluksitaudissa. Se on oma sairautensa, ja se voidaan todeta vain tähystyksellä. Samoin on aina tehtävä tähystys, että voidaan tietää, onko hoito auttanut. Seuraava tähystys on maaliskuussa, kun hoito aloitettiin tässä syksyllä.




EoE:n oireista kerrotaan Refluksilapset- nettisivuilla seuraavaa:

Eosinofiilisen esofagiitin oireet muistuttavat paljon refluksitaudin oireilua. Oireita voivat olla närästys, pahoinvointi, oksentelu, syömis- ja nielemisvaikeudet, tunne ruoan takertumisesta kurkkuun, ruokahaluttomuus, vatsakivut sekä näiden aiheuttamat nukkumisvaikeudet, käytösoireilu sekä muu kivuliaisuus. Happosalpaajilla saatu vaste on yleensä huomattavasti heikompi kuin refluksitaudissa. Eosinofiilinen esofagiitti vaikuttaa usein hyvin laajalti potilaan arkeen ja elämänlaatuun.

Oirelista kuulostaa hyvinkin tutulta Nooan kohdalla.

Nooalla hoitona on aluksi oma tuttu refluksilääke Nexium, joka on juurikin happosalpaaja. Sitä annetaan aiemmasta poiketen nyt joka päivä. Aiemmin se meni kuureina vain puolet ajasta. Hoito aloitetaan Nexiumilla sen takia, että Nooa ei pystyisi ottamaan nieltäviä kortisonivalmisteita.

Nooallahan oli vauvaiästä alkaen vaikeaa oksentelua ja itkuisuutta. Varsinkin itkuisuuteen tuli apua silloin kun perustauti selvisi ja ruokavaliohoito aloitettiin. Myöhemmin oksentelukin on vähentynyt paljon. Nooan tämäntyyppiset oireet ovat siis varmaan pitkälti johtuneet hänen perustaudistaan.

Juttelin lääkärin kanssa siitä, mikä EoEn rooli on Nooalla. Lääkäri kertoi EoE:stä, että sitä ei ole Nooalla voinut olla alusta asti, koska se olisi muuten edennyt jo pitemmälle. Se on nyt kuulemma vasta lievässä vaiheessa. Pitkällä aikavälillä EoE voisi aiheuttaa ruokatorven ahtaumaa. Ei ole tietoa, onko se aiheuttanut vielä mitään oireita Nooalla. Mutta on myös mahdollista, että se on aiheuttanut jotain myöhemmistä oireista ja toki toivomme, että sen hoito helpottaisi jotain nykyisistä oireista. Tärkeää oli, että se havaittiin ja voidaan yrittää sitä hoitaa ja estää etenemästä.



sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten kerroin sairastelukuulumisia ja bloggauksen lopussa oli mielestäni jotenkin puhutteleva ovikuva keskussairaalan lastenosastolta. Se kuva jotenkin puhuttelee edelleen.



Kun otin sen kuvan, niin se oli viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen kerta, kun kuljin sen lastenosaston ovissa. Ei ollut energisin ja voimaantunein hetkeni. Milka pääsi seuraavana päivänä kotiin. Lapsilla on ollut viimeisen vuoden aikana kaksi flunssaa, mutta kummatkin menivät niin sujuvasti ohi, että päivystykseen ja sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Meillä oli siis jonkun aikaa sitten vuosipäivä - kokonainen vuosi täynnä ilman yhtään ainuttakaan lastenosastojaksoa!

Oi jospa olisin tiennyt silloin vuosi sitten tuon seikan tulevasta vuodesta, niin siitä vuodesta olisi tullut paljon huolettomampi. Sairaalajaksot ovat aina raskaita, ja varsinkin äkilliset päivystykseen lähdöt. En edes tiedä pärjäisinkö enää päivystysreissussa Nooan kanssa, sillä Nooa on jo niin iso poika. Ainakaan vuosi sitten en mielestäni pärjännyt vatsatautisen pojan kanssa, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Ja voi se asia olla päinvastoinkin. Noita päivystykseen lähtöjä on normaalisti tullut monta kertaa vuodessa, joskus liiankin monta. En tiedä, miten korona-aikana toimittaisiin, ja toivottavasti ei tarvitse oppiakaan tietämään. 

Viimeisen vuoden aikana on myös ollut vain muutama hassu päivä, kun lapset ovat joutuneet olemaan poissa päiväkodista sairastamisen takia. Senkin kun olisi tiennyt niin olisi voinut keskittyä huolehtimaan kauempana tulevaisuudessa olevia asioita!

Kyllä tässä on ollut nyt kovasti syytä juhlaan. Lisäksi Milka täytti pari viikkoa sitten neljä vuotta ja on nyt jo niin iso ja ihana tyttö että sitä voi vain ihmetellä ja ihailla.

Milkan synttärit ollaan pystytty viimeksi viettämään "normaalisti", kun hän oli 1-vuotias. Seuraavilla kahdella kerralla meillä oli vatsataudit. Tänä vuonna sitten meni paremmin, vieraitakin oli kaksi, mutta ei sekään aivan normaalia ollut. Tänä talvena on voinut olla iloinen siitä että vatsataudit eivät ole koputelleet ovilla eikä ikkunoilla.








Viimeiset kuvat ovat tämän päivän "sohvakirkosta". Kevättalvella me olemme Milkan kanssa seuranneet jumalanpalveluksia levitetyltä sohvalta käsin, sillä tämä pyöriäinen ei pysy sylissäkään juuri paikoillaan. Nooalla on ollut sunnuntaiaamupäivisin omat touhunsa hoitajan kanssa, kun taas isi on ollut yleensä työn puolesta kirkolla paikan päällä.

Ei tämä elämä nyt helpoltakaan tunnu, mutta ihan suhteellisen hyvin kyllä on mennyt.

Keväisemmät säät piristävät! On niitä odotettukin. 

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Pienimmäinen sairastaa

Nyt on pikku Milkan vuoro sairastaa rotavirustautia. Onneksi Milka on saanut hyvää hoitoa sairaalassa silläkin aikaa, kun itse olin niin huonossa hapessa, että en päässyt katsomaan. Ainakin tänään mennessäni Milkan sairaalahuoneeseen näytti tytöllä olevan mahdollisimman hyvät olosuhteet tilanteeseen nähden. Pylly on huonossa kunnossa ripulin takia, joten typyläinen sai olla ilman vaippaa koko päivän ja alusia ja peitteitä heitettiin pyykkiin niin usein, kuin tarvetta ilmeni. Hoitajat olivat myös muistaneet, että harso on aivan välttämätön ja rakas.






Viime käyntini jälkeen vanhempien taukohuone oli poistettu käytöstä. Hoitaja kävi kuitenkin lämmittämässä valmisruokani. Kun lähdin kotiin päin, niin Milkankin oveen oli ilmaantunut uusi kyltti:






sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Toipilas

Nooalla on jo parempi olo, ja pääsee varmaankin huomenna lähtemään kotiin sairaalasta. Ripuloinnista aiheutui kuivumaa ja lisäksi natriumarvo oli sen jälkeen aika paljon koholla, mutta ne asiat on nyt korjattu sairaalahoidolla. Vointia seurataan vielä yön yli sairaalassa, mutta enää ei tarvitse ottaa edes verikokeita. Niitä onkin jo ihan tarpeeksi pistelty.




Sairaalareissusta tulee viikon mittainen, jos ei lasketa yhtä kotona käväistyä yötä. Saa nähdä, tuleeko sairaalamaksujen katto jo täyteen.




Näillä näkymin Milka ei ole tullut kipeäksi ja olen siitä kovin huojentunut. Viime vuonna, kun sairastimme noroa, niin Milka säilyi pitkään terveenä, mutta lopulta hän kuitenkin sai sen ja sairasti vielä todella pitkään. Toivottavasti nyt ei kävisi vastaavalla tavalla.

Nooalla oli aika raju tauti, vaikka rokote kuulemma lieventää sitä. Uskon kyllä, että tämä tauti voisi olla vielä paljon rajumpikin ilman rokotetta. Nooa oksenteli paljon tiistaina ja keskiviikkona. Torstaina ja perjantaina oli ripulivaihe. Kuumetta myös liittyi asiaan. Tänään Nooa on jo jaksanut naureskella ja jutellakin, vaikka on tietysti voipunut vielä. On tämä poika kyllä varsin sitkeä sissi. Sylistä löytyi hyvä nukkumapaikka.



Toipilas

Nooalla on jo parempi olo, ja pääsee varmaankin huomenna lähtemään kotiin sairaalasta. Ripuloinnista aiheutui kuivumaa ja lisäksi natriumarvo oli aika paljon koholla, mutta ne asiat on nyt korjattu sairaalahoidolla. Vointia seurataan vielä yön yli sairaalassa, mutta enää ei tarvitse ottaa edes verikokeita. Niitä onkin jo ihan tarpeeksi pistelty.




Sairaalareissusta tulee viikon mittainen, jos ei lasketa yhtä kotona käväistyä yötä. Saa nähdä, tuleeko sairaalamaksujen katto jo täyteen.




Näillä näkymin Milka ei ole tullut kipeäksi ja olen siitä kovin huojentunut. Viime vuonna, kun sairastimme noroa, niin Milka säilyi pitkään terveenä, mutta lopulta hän kuitenkin sai sen ja sairasti vielä todella pitkään. Toivottavasti nyt ei kävisi vastaavalla tavalla.

Nooalla oli aika raju tauti, vaikka rokote kuulemma lieventää sitä. Uskon kyllä, että tämä tauti voisi olla vielä paljon rajumpikin ilman rokotetta. Nooa oksenteli paljon tiistaina ja keskiviikkona. Torstaina ja perjantaina oli ripulivaihe. Kuumetta myös liittyi asiaan. Tänään Nooa on jo jaksanut naureskella ja jutellakin, vaikka on tietysti voipunut vielä. On tämä poika kyllä varsin sitkeä sissi. Sylistä löytyi hyvä nukkumapaikka.



perjantai 6. maaliskuuta 2020

Takaisin sairaalaan

Nooa pääsi eilen sairaalasta kotiin, koska vointi oli lääkärin mielestä jo niin hyvä. Iltapäivällä ennen kotiin lähtöä kerkisi tulla vielä kakkanäytteen tulokset ja sen mukaan Nooalla on rotavirus. Kakkanäyte otettiin tiistai-aamuna ja aiemmin sen tulos on tullut tunnissa, mutta nykyään näytteet tutkitaan keskittämisen takia Pirkanmaalla ja vastauksessa kesti kaksi päivää.

Juttelin vielä lääkärin kanssa ja tulos ei muuttanut mitään, koska oireiden mukaan hoidetaan. Lääkäri taisi kuitenkin olla liian optimistinen, sillä kotona ei mennyt hyvin. Illalla ja yöllä tuli paljon ripulointeja ja yöllä panadol ja burana eivät yhdessäkään meinanneet riittää ja kuumettakin nousi kovasti näistä huolimatta. 

Aamulla lähdimme taas päivystykseen (vaikka olin kuvitellut että tässä tilanteessa pääsisi osastolle suoraan palaamaan). Verikokeissa oli kuivumiseen sopivat löydökset ja sitä nyt korjataan nesteytystuella. Nooalla on kyllä todella kurja olo ollut.





Toivottavasti pöpö menisi pian ohi ja muut perheenjäsenet sekä hoitoringin hoitajat säästyisivät sairastumisilta. Hoitoringissä ei ole juurikaan ylimääräisiä hoitajia ja tarvitsemme välttämättä apua ainakin öiden ajaksi. Toivottavasti Milka voisi säästyä näin rankalta taudilta.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Ohjelman muutos

Tänään meillä piti olla kuntoutuspäivä lastenneurologian poliklinikalla, mutta Nooa tulikin kipeäksi. Juuri kun olimme lähdössä ja pakanneet kaiken valmiiksi, niin huomasimme että Nooalla taitaakin olla kuume nousemassa. Koko kuntoutuspäivä siirtyi hamaan tulevaisuuteen myös Milkan osalta.




Täytyy toivoa, että saisimme uuden ajan mahdollisimman pian, mutta se menee ainakin huhtikuulle asti. Kuntoutushakemusten kanssa tulee taas kiire ja terapiat saattavat olla kesäkuussa taas katkolla, jos päätökset eivät tule ajoissa, mutta eihän tälle nyt mitään voinut.

Myös Milkalla oli kovin levoton yö ja hänen kannaltaan oli kyllä varmasti mukava jäädä tänään kotiin lepäämään. Haimme lapset vasta eilen Ilonasta.

Nooalla nousikin aamupäivällä jo melko korkea kuume, johon liittyen oli myös inhottavaa säpsähtelyä ja myös oksennuksia tuli tavanomaista enemmän. Isi ja Nooa lähtivät sitten päivystykseen ja me tytöt jäimme kotipäivää viettämään. Itselläni on oikeastaan etätyöpäivä, mutta suurin osa työtunneista täytyy tehdä muina päivinä kuin tänään. Liukuva työaika mahdollistaa sen.

Nooa ja isi pääsivät melko nopeasti päivystyksen läpi ja Nooa sai iv-nesteytyksen alkuun, vaikka osasto on kuulemma aivan täynnä. Päivystyksessä otettiin taas rutiinikäytännön mukaan rsv- ja influenssanäytteet ja ne olivat molemmat negatiivisia. Toivotaan, että poju paranee pian ja tietysti myös toivotaan, ettei Milka tulisi yhtä kipeäksi. Nooa kerkesi olla tasan 2kk terveenä ja Milka ei myöskään sinä aikana ole sairastellut. Olen edelleen kiitollinen siitä asiasta.

maanantai 30. joulukuuta 2019

Rauhaa vain rauhaa

Kun ei uskalla avata jouluaatonaattona saapuneita kirjeitä ennen uudenvuoden aattoa, voi se näyttää vaikka tämmöiseltä:




Eipä kai noissa kirjeissä mitään henkeä ja elämää uhkaavaa ole, ne ovat vain jotain kirjeitä. Puoliso itseasiassa katsoikin ne silloin jo läpi. Loppusyksy on ollut vain todella stressaavaa aikaa päiväkodin asioihin liittyen ja vaikka yritin jättää niiden stressaavien asioiden hoitamisen sekä ajattelemisen jo viikkoa ennen joulua niin se ei oikein kunnolla onnistunut, koska uusia kiireisiä asioita tiputteli vielä joulua edeltävällä viikolla sekä puhelimeen, sähköpostiin että postilaatikkoon. Kirjeet aiheuttavat vain harvoin stressiä, mutta sekin on välillä mahdollista ja niin teki noita edeltävä kirje.

Tuon söpön talviapinan Nooa sai terveysasemalta, kun hän kävi isin kanssa siellä aatonaattona. Nooalla oli kovin ilkeä silmätulehdus ja siihen saatiin silmätipat sillä reissulla. Sen jälkeen meillä oli oikein mukava perhejoulu kotona lasten kanssa ja isovanhempiakin tavattiin. Nooa vain oli hiukan väsy ja normaalia vaisumpi silmätulehduspotilas, mutta saipahan ainakin olla sylissä hyvällä syyllä melkein koko joulun. Ja itse vain en ihan täysin saanut heitetyksi kaikkia arkihuolia. Eivät ne paljon olleet mielessä jouluna ja nukuin pitkästä aikaa kaksi yötä suhteellisen hyvin, mutta huolet olivat siellä taustalla ja painoivat kuitenkin hiukan mieltä. Olin myös Nooan silmistä huolissaan, sillä silmäpöpöistä ei juuri ole kokemusta, ja silmät olivat todella punaiset. Hyvä joulu siitä kuitenkin tuli ja oli kyllä todella mukavaa olla molempien lasten ja isin kanssa normaalia arkea enemmän ja viettää hyvää perheaikaa. 






Joulunpyhien jälkeen saimme toimitettua lapset Ilonaan. Nooallakin oli jo pirteämpi olo. Silloin aloin itsekin päästä vasta paremmin irti stressistä ja onnistuin nauttimaan ainakin perjantai-illan ja lauantain kunnolla omasta "joululomasta". Sunnuntaina aamulla kuitenkin Nooalla oli noussut kuumetta Ilonassa, joka laski tavalliseen tapaan särkylääkkeellä. Sitten olimmekin sen päivän lähtövalmiina, jos tulee lähtö sairaalaan. Kuumetta ei yllättäen kuitenkaan noussut enää uudestaan sunnuntaina (jolloin olisi tarvinut lähteä päivystykseen) eikä seuraavana yönäkään. Maanantaina aamulla Nooalla nousi kuitenkin taas korkea kuume Ilonassa. Isi lähti sitten hakemaan Nooaa ja vei hänet sairaalaan. Itse sain mummon sekä taksin avustuksella haettua Milkan sekä loput apuvälineet Ilonasta.




Tänään aamulla tuli mukavia uutisia, sillä sairaala halusi jo luopua Nooasta ja nyt poju onkin jo kotona. Nooa on vain hiukan väsynyt ja ehkä hiukan normaalia rohisevampi. Kuumeet olivat vain yksittäisiä piikkejä eikä flunssaoireitakaan oikein tullut. Kyllä äidillä olikin jo kauhea ikävä.

Milkan vointi on myös ollut hieman kysymysmerkki. Periaatteessa typy on ihan kunnossa eikä ole ollut kipeänä pitkään aikaan, mutta sitten kuitenkin itkettää tavallista herkemmin ja kovastikin. Parempaan suuntaan ollaan menty flunssien jälkeen, mutta kovin kovin hitaasti. Odotellaan vielä nykyistä parempaa oloa. Öisin myös Milkaa on itkettänyt melko paljon ja Milkan paha olo sitten kuuluu myös kaikkiin muihin huoneisiin varsin hyvin.

Nyt meillä kuitenkin on taas mukavaa perheaikaa tänään ja huomenna, kun saimme Nooankin kotiin. Odotellaan omalla perheellä vuoden vaihtumista, joskin yöhoitajat ehtivät tulla ennen kello kahtatoista. 

Taisin toivoa tältä kuluneelta vuodelta etenkin mielenrauhaa. Ehkä sitä olikin enemmän kuin edellisenä vuonna. 

Taidankin toivoa myös ensi vuodelle lisääntyvää mielenrauhaa, enemmän mukavaa perheaikaa ja hyviä yöunia.

Ja kaikkea hyvää myös sinun vuoteesi ❣️

lauantai 7. joulukuuta 2019

P-ALAT

Tänään saimme tytön kotiin sairaalasta. Flunssaoireita on Milkalla kestänyt ehkä kolmisen viikkoa jo. Lopulta vein Milkan päivystykseen lisääntyneen oksentelun takia. Normaalia nestehoitoa ei saatu aloitettua, koska kanyylia ei saatu kiinni suoneen ankarasta pistämis- ja huutosessiosta huolimatta. Lopulta sitä ei ehkä tarvittukaan, koska oksennuksia ei enää sairaalassa ollessa paljoa tullut. Lisäksi selvisi, että ainakaan tavallisimmista vatsapöpöistä ei ollut kyse. Sen sijaan verikokeissa näkyi koholla oleva maksa-arvo. Se jatkoi vielä sairaalassa ollessa nousuaan ja lopulta Milka joutui olemaan 3 yötä osastolla eli siihen asti kun maksa-arvo kääntyi laskuun. Maanantaina täytyy lähteä vielä ikävälle reissulle verikokeisiin, jotta nähdään onko arvo varmasti laskenut.




Ilmeisesti virus aiheutti maksa-arvon nousua ja tuntuu, että Milka on jotenkin herkempi tällaiselle. Arvo on nimittäin ollut aiemminkin koholla, mutta ei läheskään näin paljoa kuin nyt. Ensi viikolla tulee vielä osa verikoiden tuloksista, joista ehkä selviää mikä virus nyt on ollut kyseessä.

Kohonnut arvo pysyi kuitenkin sellaisissa rajoissa, joista ei vielä olisi ollut haittaa eivätkä lääkärit olleet siitä mitenkään kovin huolissaan. Lähinnä sitä oli vaan tärkeää seurata ja lopulta tehtiin myös lisäselvityksiä. Koska perustaudin tilanne oli rauhallinen muista labroista päätellen (kuten se on Milkalla aina ollut), niin ei tullut sellaistakaan huolta, että perustauti olisi ollut aiheuttamassa jotain ikävyyksiä maksalle. Joskin sekin asia varmistettiin, sillä lääkäri soitti heti ensi töikseen Taysiin lasten aineenvaihduntalääkärille ja tarkisti asian. 

Ehkä oli hyvä, että lähdimme sairaalaan ja maksa-arvon asia tuli nyt esiin ja on selvityksessä vielä tarkemmin. Ehkä siitä tiedosta on joskus myöhemmin jotain apua. Herkemmin kohoileva maksa-arvo vaikuttaa ainakin hiukan siihen, että minkä verran voi käyttää parasetamolia. Milkalla on jo aiemmin ollut lievä rajoitus sen mahdollista käyttöä varten. Voi olla, että se tiukentuu vielä, mutta se selviää myöhemmin. Onneksi särkylääkkeitä ei juuri ollenkaan tarvita, mutta välillä kuitenkin tarvitaan esimerkiksi infektioiden yhteydessä. Niiden käytöstä täytyy kuitenkin olla selkeät ohjeet yöhoitoa ja muita hoitopaikkoja varten.




Tällä hetkellä tosin tuntuu, että Milka olisi mieluummin saanut päästä jo eilen kotiin. Kaikki olemme väsyneitä ja lisäksi Milkan vaippapeppu meni sairaalassa todella surkeaan kuntoon. Nyt se on kovin punainen ja kipeä ja yritämme parannella sitä kotona mahdollisimman nopeasti.

Milkan peppu huolettaa paljon enemmän kuin maksa-arvot, sillä vaipan vaihdot ovat tehneet tänään kovin kipeää ja muutenkin typy on aika ressukka. Toivottavasti peppu kuitenkin paranee pian. 

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Arjen sekoittaja

Arki lähti maanantaina oikein rytinällä käyntiin, tai siltä se ainakin tuntui. Olimme viettäneet vapaan viikonlopun ja menimme aamupäivällä Ilonaan hakemaan lapsia. Jonkinlainen aavistus oli mielessä, että flunssa voi uhata ilmojen kylmettyä. Ilonasta ei kuitenkaan ollut tullut mitään viestejä. Kuitenkin sinne päästyä saimme kuulla ja huomata, että lapset olivat kipeänä. Milka oli vain nuhainen, mutta Nooalla oli huono yö takana, kun flunssa oli alkanut iltayöllä pukkaamaan päälle ja yöllä oli noussut melkein kuumettakin. Lämpö oli laskenut lääkkeen jälkeen, mutta Nooa oli kuitenkin aika kipeän näköinen.

Kun pääsimme 11 jälkeen kotiin, niin Nooalla olikin jo noussut ihan reilusti kuumetta. Isi piti Nooaa sylissä ja minä purin Ilonakasseja ja pakkasin tarvikkeita sairaalaan lähtöä varten ja tein Nooan ruuat. Koko vuorokauden ruoka tehdään yleensä joka päivä ennen 13 ateriaa, joten ilman sitä ei voinut lähteä päivystykseen. Pitkät ateriavälit voivat aiheuttaa ongelmia lasten sairaudessa, eikä päivystyksessä ole tarjolla heille sopivaa ruokaa. Onneksi Milka oli aika rauhallinen ja viihtyi itsekseen, sillä muuten ei olisi Nooan tarvikkeiden pakkaamisesta tullut mitään. Päivystykseen lähtiessä pitää ottaa myös mukaan päivän aikana tarvitut lääkkeet ruiskuissa sekä myös erikoisemmat lääkepullot osastolle jäämistä varten, koska sairaalassa ei aina välttämättä ole kaikkia erikoisempia lääkkeitä (ja lapsilla on useampia erikoisia lääkkeitä).

Nooa ja isi lähtivät sairaalalle päin joskus puoli yhden jälkeen, joten Nooa kerkesi olla kotona vain vähän toista tuntia. Sen jälkeen minun piti hetimmiten tehdä vielä Milkankin ruuat ja muutenkin hallita keittiössä oleva kaaos. Milkan ruuat tehdään yleensä vasta illalla, mutta pari pullollista oli hävinnyt Ilonassa jonkun kommelluksen takia. Onneksi Milka jaksoi edelleen olla tyytyväinen ja lopulta pääsimme myös aloittamaan kunnolla nuhapäivän viettoa tyttöjen kesken. Olin kiitollinen, että isi lähti päivystykseen. 

Onneksi päivystyksessä meni tällä kertaa aika sutjakkaasti ja Nooa ja isi pääsivät suhteellisen nopeasti osastolle asti. Aikaahan päivystyksessä aina kuluu, mutta tällä kertaa ei mennyt koko päivää.




Mietimme tietysti taas sitä, että nouseeko Milkallakin kuumetta ja täytyykö hänet myös viedä sairaalaan. Yritinkin ainakin henkisesti varautua, että minun vuoro on lähteä tarvittaessa illalla tai yötä myöten vielä Milkan kanssa päivystykseen. Mittailin päivän mittaan monta kertaa kuumetta, mutta ei sitä mittarin mukaan ollut, vaikka Milka oli aika flunssainen ja käteen lämmin. Tein Milkalle kotona ylimääräistä hiilihydraattiseosta, mikä auttaa myös (iv-nesteytyksen tilalla) aineenvaihduntaa pysymään ojennuksessa flunssan aikana.  Lopulta sitten alkoi näyttää selvältä että Milka voi olla yön kotona. Kuumetta ei noussut myöskään tiistaina ja sitten illalla Milka alkoikin jo osoittaa hieman enenevää pirteyttä, joten kuumeen mittailu ja ylimääräiset flunssalisät jäivät sikseen.






Nooalla meni sairaalassa tavalliseen tapaan ja pääsi jo keskiviikkona kotiin. Se oli hyvä asia myös isän töiden kannalta, koska niitä on hyvin hankala tehdä silloin jos normaali päivähoito ei onnistu. Nyt hän varmaankin ehtii tehdä vielä tämän viikon työt.

Luonnollisesti toki sairaalakeikkaa piti pukata juuri tähän eskari-päivähoidon aloitusjaksoon. Tiistaina piti olla hoitajan nro 2 perehdytys kotona ja torstaina hänen piti tulla taas hoitamaan päivä ja perehtymään samalla lisää. Perehdytys jäi pitämättä ja torstain hoito piti sumplia toisella tapaa. Se kuitenkin järjestyi, ja luultavasti myös se perehdytys järjestyy ensi viikolla. Se on vielä hiukan auki. Näistä ollaan soiteltu erityisopen kanssa ja koitettu suunnitella asioita. Myös hoitofirmaan ja vammaispalvelun puolelle täytyy olla yhteyksissä. Perehdyttäjät tulevat hoitofirmasta ja perehtyjät päiväkodilta. Lisäksi jatkossakin näiden välillä tulee olemaan hiukan yhteistyötä, sillä päiväkoti hoitaa vuorot noin 17-18 asti ja hoitorinki illat niinä päivinä kun tarvitaan iltahoitoa isin töiden aikaan. Noista hoitovuorojen kellonajoista on jo tullut myös hiukan hämminkiä. Kellonajoista pitää sopia myös kahden terapeutin kanssa ja huolehtia, että kaikki tietävät, milloin ja missä on terapia. 

Toivonkin, että asiat lähtevät sujumaan hyvin eikä ylimääräistä säätöä moniin suuntiin olisi ihan kamalasti jatkossa. Täytyy kuitenkin orientoitua niin, että tietty määrä säätöä on itsestäänselvyys.

Nyt olisi tärkeintä, että saadaan nuo uudet päiväkodin hoitajat perehdytettyä ja hoitopäivät pyörimään.

Näihin kysymyksiin liittyen oli kuitenkin tosi hyvä asia, että Nooa pääsi jo kahden yön jälkeen pois sairaalasta ja Milka ei joutunut sinne ollenkaan. Näin ollen suunnitelmiin ei tullut ihan kamalan paljon vahinkoa, vaikka tauti osui juuri tähän kriittiseen hetkeen. Täytyy myös toivoa, että hoitajat eivät nyt saisi tätä samaa flunssaa, koska se voisi aiheuttaa lisää mutkia matkaan. Itsellä on myös ollut aika kipeä olo eilen ja tänään, eivätkä sinkkitabletit ole karkottaneet flunssaa ihan yhtä nopeasti kuin yleensä. Eiköhän se tästä kuitenkin ohi mene, kun lapsillakin alkaa mennä. Hoitofirmassa on myös yksi hoitaja sairaslomalla ja viikonloppuna on Milkan hoitovuoro auki. Toivon, että siihen löytyy toinen hoitaja, koska tämän viikon jälkeen olisi taas pieni lepohetki äidillekin ihan paikallaan. 

maanantai 27. toukokuuta 2019

Pikku matkalaiset

Tämän vuoden toinen koko perheen Tays-retki on tänään suoritettu. Kaikki meni ihan hyvin, jos ei lasketa Milkan itkuja paluumatkan loppuosassa.

Menomatka sujui oikein hyvin. Nooa tuntui oikein nauttivan automatkasta ja Milkakin oli tyytyväinen. Perille päästyä oli myös kiva päästä ajelemaan sairaalan käytäville ja parasta olivat tietenkin Nooan mielestä hissit, ne ovat vaan niin hauskoja äänimaailmaltaan.

Labrassa Milkan kanssa tuli tietysti kovasti itkua, räkää ja kyyneleitä ja sen jälkeen piti vaihtaa vaippa ja kaikki vaatteetkin viereisessä invavessassa kun oli tullut myös aika iso kakkavahinko, mutta nämä kaikki kuuluvat asiaan, kun labrassa käydään. Kaikki näytteet saatiin sujuvasti otettua eivätkä kärsimykset siis pitkittyneet, mikä oli tärkeintä. Myös Nooalla ja isillä meni ihan hyvin labrassa. Näytteitä pitää ottaa aina niin monia erilaisia, että pitää ottaa monta putkiloa täyteen ensin käsivarresta ja sitten vielä pari sormenpäästä. Tällä ja viime kerralla labran hoitajien ei edes tarvinnut soittaa polille, kun pyynnöt olivat ihan oikein - meidän lapsilta kun pitää ottaa P-laktaatti eikä suinkaan B-laktaattia, niissä on käytännön kannalta aika iso ero.

Labrat menivät niin sujuvasti että ehdittiin käydä äkkiä kahvillakin. Sitten juttelimme polilla lasten mukavan lääkärin kanssa molempien lasten asioista ja sen jälkeen vielä tapasimme ravitsemusterapeutin ennen kotimatkalle lähtöä.

Paluumatkakin lähti sujumaan ihan hyvin, vaikkakin itsellä oli jo hieman huono olo hieman lyhyehkön yön, epämääräisen syömisen ja autossa touhuamisen takia. Autossa pitää hoitaa lasten letkuruokia ja lääkkeitä ja muuta pientä näpräämistä, ja menomatkalla olin vielä kirjoittanut yhden pitkän sähköpostinkin, vaikka ei kai se ihan pakko olisi ollut. Nooa oli myös paluumatkalla jo hieman nuutuneemman oloinen, vaikka ihan tyytyväisenä pysyikin. 

Milka ei oikein osaa nukahtaa muualla kuin sängyssä ja sitten kun päiväuniaika oli jo kauan sitten ohitettu, niin Milka lopulta väsähti ja rupesi aivan totaaliseen itkupotkuraivariin, mistä se olo ei tietenkään parantunut yhtään. Lopulta uni voitti autossakin, joskin sitten oltiinkin jo melkein kotona.

Kotona oltiin jo 16:30 aikoihin ja koko reissuun meni vain seitsemän tuntia. Milka jatkoi unia omassa sängyssä ja saikin hyvin nukuttua sillä välin kun itse yritin laittaa kaikki reissutarvikkeet paikoilleen. Toinen kysymys on sitten, milloin uni tulee illalla noin myöhäisten unien jälkeen. Pääasia kuitenkin, että tytöllä on taas hyvä olo. 

Illemmalla otettiin vielä perheselfie sohvalla. Sellaisia ei ole tullut juurikaan näpsyteltyä, joten kuva kuuluu automaattisesti blogiin. Kuvasta ei varmaankaan oikein se välity, mutta kyllä tässä aika kaikkensa antanutta porukkaa istuu tai touhuaa. Viime viikolla ohjelma meni uusiksi akuutin sairaalakeikan vuoksi ja sen jälkeenkin ollaan kaikki podettu enemmän tai vähemmän flunssaista oloa. Tämän päivän sairaalakäynti oli aiemmin suunniteltu, mutta aika puhtia poistava kuten aina. 

Taas yksi perhematka Taysiin tehty. Aika monta näitä on jo heitetty, mutta onneksi tästä pääseekin kohta nukkumaan, kun yöhoitajat tulevat. En ehkä halua unohtaa, että yksi ensimmäisistä Tays-retkistä tuli tehtyä vain puolen tunnin yöunien jälkeen Nooan ollessa pieni. Silloin ei vielä ollut yöhoitoa kotona. Voi olla, että ei enää onnistuisi. 



torstai 14. maaliskuuta 2019

Infektioita

Noro on onnellisesti takanapäin. 1,5 viikkoa meni niin, että vähintään yksi perheestä oli koko ajan sairaana. Lapset olivat molemmat 5 päivää sairaalassa peräjälkeen. Vein molemmat päivystykseen, Nooan myöhään illalla ja Milkan parin päivän päästä aamuyöllä. Päivystyksessä kaikki meni yöaikaan sujuvasti, mutta olin vasta päässyt itse suurin piirtein jalkeille noron jälkeen, kun Milka sairastui keskellä yötä ja lähdimme sitten heti sairaalalle. Seuraava päivä oli vaikeampi kuin olin luullut, ja muutenkin omaan toipumiseen meni vielä monta päivää. Milka sairasti meistä pisimpään, oksentelua ja ripulia kesti 5-6 päivää. Viime viikon maanantaina palasimme normaaliin arkeen, mutta kyllä se viikko meni vielä kovin väsyneissä merkeissä omalla kohdallani. Tässä olivat varmasti talven rankimmat viikot.

Noron aikanakin koimme taas Jumalan huolenpitoa siinä, että me vanhemmat emme olleet yhtä aikaa sairaana ja toinen pystyi aina jotenkin hoitamaan lasta. Lapset eivät olleet koko 1,5 viikon aikana ollenkaan yhtä aikaa kotona. Ensin oli Nooa sairaalassa ja sitten Milka. Sairaalassa kävin lasta hoitamassa kaikkina niinä päivinä, kun olin edes suunnilleen terveenä. Sitten kun Nooa oli ollut jo muutaman päivän oireeton, hän pystyi menemään suunniteltuna aikana Ilonaan. Oma lukunsa olisi, miten pakkasin ja kloorasin kaikki mahdolliset tarvikkeetkin niin, ettei pöpö missään tapauksessa pääsisi tavaroiden mukana Ilonaan, ja samoin Ilonan päässä varauduttiin mahdollisimman hyvin. Milka pääsi sairaalasta kotiin vasta sitten, kun Nooa oli jo Ilonassa. Milka oli silloin vielä tosi kipeä. Ajattelimme  että isi oli jo sairastanut lievemmän taudin, mutta isi sairastuikin kunnolla noroon juuri samana iltana, kun Milka kotiutui. En olisi siis selvinnyt mitenkään, jos Nooa olisi ollut kotona. Normaalistihan lapsilla on aina molemmilla oma aikuinen hoitamassa, ja nyt Milka olisi ehkä työllistänyt kahtakin.

Alla muutama kuva Milkasta sairastelun ajalta.









Kotona kuurasin myös kosketuspintoja kloorilla 1-2 kertaa päivässä, mihin hommaan kahden vuoden takainen norokokemus antoi hyvin motivaatiota. Silloin noro jäi pyörimään kotihoitoringin hoitajiin monen viikon ajaksi. Nyt ei käynyt niin, vaan ainoastaan muutama hoitaja sairastui. Näinpä pääsimmekin jatkamaan normaalia, vaikkakin väsynyttä arkea, kun olimme itse tervehtyneet.

Helmikuun omaishoidon vapaa jäi välistä noron takia, mutta saimme sen siirrettyä tälle viikolle - tai niin me luulimme. Maanantai-iltana veimme lapset Ilonaan, mutta Nooalla nousi jo yöllä kuumetta ja tiistaina aamupäivällä isi haki hänet Ilonasta ja vei päivystykseen. Normaalia arkea ei siis jäänyt väliin kuin viikon verran. Päiväsaikaan päivystyksessä menee usein pitempään, yleensä neljä-viisi tuntia. Nyt saatiin varmaan ennätysaika, sillä päivystyksen ovelta osastolle pääsemiseen oli mennyt melkein kuusi tuntia.



Nooalla oli tiistaina korkeaa kuumetta, mutta onneksi tauti selvisi lopulta vain flunssapöpöksi ja korvatkin olivat puhtaat. Minä vietin tiistain siivoillen, uutisia odotellen ja toipuillen. Täytyy myöntää, että olen edelleen aika väsynyt, kun näitä poikkeustilanteita on tiputellut peräjälkeen. Keskiviikkona olin Nooan luona sairaalalla ja tänään hain hänet sieltä kotiin. Illemmalla haemme vielä Milkan kotiin Ilonasta ja toivomme, että tämä flunssapöpö ei veisi Milkaa enää sairaalaan.

Alla vielä Nooan flunssa-kuvia. Tämä hieno poika on jo 5,5-vuotias.





Toivottavasti tämän talven sairastelut alkaisivat olla tässä. Tuntuu, että koko talvi on ollut yksi poikkeustilanteiden sarja. Marras-joulukuussa molemmat lapset olivat kahteen otteeseen flunssan takia sairaalassa, joulu-helmikuussa oli ongelmia hoitoringissä, sen jälkeen noro ja tämä flunssa. Ei kai se ihme ole, jos välillä vähän väsyttää. Onneksi olemme saaneet influenssarokotteet, sitä tautia ei olisi nyt oikein mahtunutkaan mukaan.
posted from Bloggeroid

perjantai 26. lokakuuta 2018

Carnitene

Niin pieni, mutta ei ollenkaan ihan niin harmiton tapaus, kuin mitä sen koosta voisi päätellä.

Mikä se Carnitene sitten on? Lääkärin sanojen mukaan se ei ole aminohappo, mutta googlehaut kyllä kovasti viittaisivat siihen suuntaan, että aminohappohan se. Joka tapauksessa sen suomenkielinen nimi on karnitiini, ja sitä käytetään Nooan ja Milkan sairauden hoidossa. Lisäksi sitä käytetään myös sydänlääkkeenä, joten me emme (onneksi) ole aivan ainoat kyseisen lääkkeen käyttäjät tässä maassa.



Kun Nooan sairauden syy ja diagnoosi selvisi vuonna 2015, niin samalla selvisi, että sairauden hoitoon on kuin onkin olemassa jonkinlainen hoitokeino, vaikka se ei parantava tai sairauden etenemistä pysäyttävä hoitokeino olekaan. Tuo hoitokeino koostuu kolmesta asiasta: ruokavaliosta, jossa valiinin ja kahden muun aminohapon määrät on minimoitu, sekä kahdesta lääkkeestä: karnitiinista ja B5-vitamiinista. Nooalla karnitiinin käyttö olisi muutenkin pian aloitettu sydänongelman takia.

Alussa karnitiinin kanssa oli vain pienimuotoisia ongelmia. Sen saamiseksi tarvitaan reseptin lisäksi paperinen erityislupa apteekkiin vietäväksi. Näiden tekeminen oli tietysti lääkärille ihan rutiininomaista. Lääkkeet aloitettiin Taysissa osastojaksolla, ja siellä oli käytössä karnitiini, jonka vahvuus oli 1g/10ml. Jakson lopussa lääkäri teki paperit tästä lääkkeestä ja pääsimme lähtemään kotiin. Voisimme heti kotikaupungissa käydä apteekissa ja saada ajoissa lisää lääkkeitä, joita saimme vain vähäsen sairaalasta mukaan. Koska tilanne oli kiireinen, niin ne välitettiin faksilla apteekkiin. Olimme vasta puolivälissä kotiin, kun kuitenkin apteekista soitettiin, että tästä lääkkeestä ei sitten saa kelakorvausta ja sehän on ihan hirmuisen kallis lääke. Onneksi rinnakkaisesta tuotteesta, jonka vahvuus on 2g/10ml, saa kelakorvauksen. Jos siihen saa uuden erityisluvan ja reseptin. Äkkiä soittamaan lääkärille, ennen kuin tämä ehtisi lähteä töistä kotiin.

En enää muista, oliko lääkäri vielä töissä, tai muutakaan yksityiskohtia. Tai muitakaan kaikkia seikkailuja tämän lääkkeen kanssa. Se vaan jäi mieleen, että onneksi apteekissa oltiin valppaampana kuin sairaalassa, nimittäin tällä hetkellä Nooan tarvitsema karnitiini tulisi maksamaan noin 2500€ vuodessa ja Milkan 1000€, koska hänellä on pienempi annos.

Nämä asiat ovat taas tänä vuonna tulleet ajankohtaisiksi. Kevättalvella apteekista sanottiin, että karnitiinin kelakorvattavuus on päättymässä 30.6. Yleensä lääkefirma hakee omalle tuotteelleen korvattavuutta, mutta ilmeisesti firma ei ollut hakenut sitä, ainakaan ajoissa. Juttelimme sairaalassa sosiaalityöntekijän kanssa, joka lupasi ystävällisesti selvittää tätä varsin monimutkaista asiaa. Hän sai selville, että jos lääkefirma ei hae korvattavuutta, niin joku käyttäjistä voi sitä myös hakea, ja riittää kun yksi käyttäjä hakee sitä. Lääkärin pitäisi tehdä kasa papereita ja asiakkaan pitäisi mennä niiden kanssa apteekkiin, missä selvitellään hakemuksen tekoa. Ei kuulostanut houkuttelevalta kaikkien muiden "normaalien" apteekkiasioidemme lisäksi. Sosiaalityöntekijä ehdottikin, että annetaan ajan kulua ja katsotaan kesäkuussa, mikä on tilanne. Se oli tietysti aika jännittävä vaihtoehto, koska tuollaisen asian kanssa ei halua joutua mihinkään paniikkikiireeseen viime metreillä. No, viimeiseen kesäkuun viikkoonhan se jäi kuitenkin. Milka itki kesäkuussa niin paljon, että karnitiini tai muutkaan hoidettavat asiat eivät olleet päällimmäisenä mielessä. Kun muistin asian juhannuksen jälkeen, niin ajattelin, että tuo sosiaalityöntekijä on varmaan jäänyt jo kesälomalle. No, onneksi hän ei ollut, ja hän löysi netistä jonkun taulukon, jonka mukaan juuri meidän karnitiinimme kelakorvattavuutta oli jatkettu. Kaikki oli siis, ainakin karnitiinin osalta, hyvin.

Noh, elokuussa, kun karnitiini oli kaapista taas lopuillaan, niin saimme kuulla apteekista, että tuotetta ei ole nyt saatavilla, vaan se on loppu tukusta. Näin käy aina joskus jonkun harvinaisemman tuotteen kohdalla, eikä se meillekään ollut ensimmäinen kerta. Tilanne oli kuitenkin huolettava, koska karnitiini ehkä mahdollisesti on hyvinkin tärkeä lääke meidän lapsillemme. Vaikka emme oikein tiedä, onko siitä paljon vai vähän hyötyä. Apteekki selvitteli, milloin sitä mahdollisesti taas saataisiin. Ehkä seuraavan viikon lopussa. Siihen asti meidän varasto ei riittäisi. Taysin lääkäri sanoi, että lääke ei saa ainakaan loppua yhtäkkisesti, vaan täytyy ensin vaikka puolittaa annos. Niinpä teimme säännöstelylaskelmia. Lisäksi oli pakko ottaa yhteyttä omaan sairaalaan, olisiko siellä osastolla ko. lääkettä ja voisimmeko saada sitä lainaan. Sosiaalityöntekijä välitti tätä asiaa osastolle ja saimme lupauksen, että lääkevastaava hoitaja soittaa meille seuraavalla viikolla, kun hän tulee töihin. Laskin, että tarvitsemme 8 pulloa, että selviämme siihen arvion mukaiseen päivämäärään asti. Apteekissa ei kuitenkaan oltu varmoja, saako karnitiinia vielä silloinkaan. Noh, hoitaja soitti ja kertoi, että heillä ei ole niin montaa pulloa, mutta saamme kaikki loput, mitä heillä on. Osastolla on monesti käytetty meidän lääkkeitä, kun siellä ei harvinaisempia lääkkeitä aina ole. Onneksi jonkun aikaa sitten sinne oli tilattu meidän tarvitsemaa lääkettä ja sitä oli vielä hiukan jäljellä. Teimme taas säännöstelylaskelmia, kävimme apteekissa, josta soiteltiin tukkuun ja selviteltiin, tuleeko lääke. No, lopulta se tuli arvion mukaisesti, eikä se loppunut kesken. Ainoastaan Nooa joutui menemään viikon verran puolikkaalla annoksella.

Kyllä luulimme, että Carnitenen ongelmat ovat vähäksi aikaa ohi. Eivätpä olleet.

Tällä viikolla meillä vanhemmilla oli kauan odotettu kahdenkeskinen lomamatka Turkuun, ja lapset olivat Ilonassa. Reissu meni hyvin eikä mennyt ollenkaan pilalle, mutta asioiden selvittelyltä ei tälläkään kertaa vältytty.

Tiistai-aamupäivällä olimme ajelemassa Tamperetta ja Turkua kohti, kun puoliso sai puhelun. Ajattelin ensin, että se oli hänen työasioitaan, mutta sitten kuulin hänen sanovan hiukan kireällä äänellä, että "täytyy sitten selvitellä sitä lääkärin kanssa". Kerkesin jo säikähtää, että oliko puhelu sittenkin Ilonasta ja pitääkö meidän jo kohta kääntyä kotiin päin. No, ei se onneksi sieltä ollut, vaan apteekista. Meillä oli taas karnitiini lopussa ja olimme juuri tilanneet sitä lisää molemmille lapsille. Nyt kuitenkin apteekista kerrottiin, että karnitiinin myyntiluvan haltija on vaihtunut, eikä tuotetta voi tilata ilman uusia erityislupia. Lääkärin pitäisi siis tehdä uudet erityisluvat ja reseptit ja ne pitäisi saada mahdollisimman pian apteekkiin. Onneksi Taysin lääkärin kanssa toimii nopea sähköpostiyhteys hyvin, jos hän vaan on töissä. Toivoin, että hän olisi, ettei tarvitsisi ruveta soittelemaan omaan sairaalaan lastenpolille, jossa asia hoituu useimmiten välikäsien kautta. Naputtelin autossa sähköpostia ja kysyin, onnistuisiko paperien faksaaminen apteekkiin. Vanha myyntiluvan haltija oli Sigma-tau ja uusi taas AlfaSigma tai jotain sinnepäin. Onneksi lääkäri oli töissä ja vastasi, että onnistuu huomenna. Isä soitti vielä apteekkiin, jolloin sieltä selvisi, että faksi ei oikein käykään, ainakaan kovin hyvin. Salattu sähköposti olisi kuulemma paras. Noh, naputtelin uutta viestiä lääkärille ja toivoin, että hän ei pidä meitä liian vaativina asiakkaina. Onneksi lääkäri on mukava ja vastasi taas illemmalla, että eiköhän se onnistu. Epäilimme, että olikohan karnitiinin myyntiluvan haltija vaan päättänyt vaihtaa nimeään, ja siitä kaikki tämä vaivannäkö.

Pääsimme Turkuun ja seuraavana päivänä keskiviikkona kävimme mm. opastetulla kierroksella Turun linnassa. Kierroksen aikana puoliso oli saanut kolme puhelua apteekista. Paperit lääkäriltä eivät olleet vielä tulleet ja lisäksi oli selvinnyt, että myyntiluvan haltijan vaihtumisen myötä lääkkeellä ei ollut myöskään enää kelakorvattavuutta. No voi apua. Tämä alkoi tuntua jo hiukan liian hankalalta, kun keväällä ja alkukesällä oli jo ollut epätietoisuus kelakorvattavuudesta, joka sitten kuitenkin päättyi parhain päin. Laskimme, että meillä ei kyllä millään olisi varaa ostaa karnitiinia itse ainakaan normaaleita 3kk annoksia. Vaikka Nooa ehkä saisikin ne takaisin vakuutusyhtiöltä, niin Milka ei saisi, koska Milkalla ei ole sattuneesta syystä vakuutusta. Eikä Nooan vakuutuskaan kauan riittäisi moiseen, koska siinä on vakuutuskatto 17000€. 2500€ vuodessa yhteen ainoaan lääkkeeseen täyttäisi sen liiankin pian. Onneksi olin melko varma siitä, että kelakorvattavuus karnitiinille saataisiin taas jossakin vaiheessa, koska aiemminkin näin kävi. Oli kuitenkin aivan mahdollista, että siihen tulisi väliä ja joutuisimme ainakin nämä lääkkeet maksamaan itse. Lähetin uuden ryhmäsähköpostin Taysiin ja omaan sairaalaan, jossa kerroin tilanteesta ja kysyin, että mitäs tehdään. Toivoin, että sosiaalityöntekijä selvittäisi taas asiaa. Illalla, kun olimme Turun kaupunginteatterilla, niin tähän tuli vastauksia. Taysin sosiaalityöntekijä oli kaivanut esiin kesällä tapahtuneen muutoksen ja taulukon, jonka mukaan meidän karnitiini on saanut kelakorvauksen, vaikka kaikki rinnakkaisvalmisteet eivät saaneet. Eli asia olisi kunnossa. Oma sosiaalityöntekijä myötäili tätä, että nyt on varmaan apteekki katsonut väärin. En ollut ollenkaan varma, että apteekki olisi tehnyt virheen, mutta ajattelin palata aamulla asiaan. Torstai-aamuna olikin jo kotiin lähdön aika ja ennen lähtöä viestitin taas sairaalaan. Että taulukossa mainittu myyntiluvan haltija oli se vanha, ja että apteekista sanottiin, että kelakorvattavuuden puute tällä hetkellä liittyi juuri myyntiluvan haltijan vaihtumiseen. Taysin sosiaalityöntekijä vastasi, että hän laittaa tästä Kelaan kyselyä. Siihen ei vielä ole tullut vastausta.

Onneksi apteekki oli taas tänään eli perjantaina ottanut yhteyttä puolisoon ja saanut selvitettyä asiat Hilan ja Kelan kanssa. Kelasta oli nyt tieto, että apteekki saa myöntää kelakorvauksen. Loppu siis hyvin, kaikki hyvin.

Ainoastaan meillä meni jonkun verran "ylimääräistä" rahaa, kun molemmille lapsille piti hakea uudestaan erityisluvat ja vielä pikana, sen takia, kun myyntiluvan haltija vaihtui. Pääasia kuitenkin, että itse lääkkeet saadaan kelakorvauksella.

Reissu ei tästä kovin paljoa kärsinyt ja meni muutenkin hyvin. Kiitos Taivaan Isälle siitä ja taas yhden asian järjestymisestä. Kiitos myös puolisolle yhteydenpidosta apteeekkiin päin. Emme hoida ihan kaikkia asioita tähän tapaan, mutta nyt oli aika mukavaa, että puoliso hoiti puhelut apteekkiin ja minä taas viestit sairaalaan.

Tämä ei edes ollut kovin iso tai stressaava ongelma, varsinkin kun sitä yhdessä hoidettiin. Mutta ajattelin jakaa vilkaisun meidän lääkehuoltomaailmaamme.

Yleisenä löpinänä vielä kerron, että apteekista tilattavia tuotteita on lapsilla noin 24. Aika monet tuotteet ovat siis samoja molemmilla, mutta ne on laskettu erikseen mukaan, koska ne täytyy tilata ja hakea molemmille erikseen ja ne täytyy myös säilyttää eri kaapeissa lapsen omassa varastossa, mm. kelakorvausten takia. Tietysti hätätilanteessa voi lainata pieniä määriä toiselta lapselta, jos toisella on. Muutama lääkkeistä vaatii erityisluvat, jotka uusitaan ja haetaan vuosittain. Merkittävä osa apteekkituotteista on ruokavalmisteita lasten monimutkaiseen ruokavalioon. Tuotteet pitää käydä Kelan aikarajojen mukaan tilaamassa apteekista, yleensä siis pystyy tilaamaan 1-4 tuotetta kerrallaan. Kun ne ovat tulleet apteekkiin, niin ne pääsee hakemaan, yleensä auton ja ostoskärryjen kanssa, sillä etenkin ruokavalmisteet vievät paljon tilaa. Apteekkikäynneille tulee yleensä tarvetta yleensä useamman kerran viikossa, eivätkä asiat aina hoidu kovin nopeasti siinä apteekin luukulla, kun on useita tuotteita ja/tai harvinaisempia tuotteita. Suurimmasta osasta niistä saa kelakorvauksen, jolloin kelakatto (600?€/lapsi) täyttyy joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen tuotteet maksavat 2,50€/ostokerta/lapsi. Joillakin lääkkeillä ei ole kelakorvattavuutta johtuen pitkälti siitä, että sairaus on harvinainen ja myös hoitokeinot ovat harvinaisia. Ne pitää maksaa itse. Nooalla niistä voidaan hakea korvaus vakuutuksesta, mutta vakuutusyhtiö ei suostu maksamaan kaikista tuotteista, jos niitä ei ole heidän lääkelistallaan.

Ylipäätään kaikkea lasten asioiden hoitoa on niin paljon, että se kävisi kyllä ihan hyvin osa-aikaisesta palkkatyöstä. Omaishoitajan työ ei tosiaankaan rajaudu vain hoitotyöhön.
posted from Bloggeroid

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Uusilla kärryillä menossa

Milkan uudet apuvälinerattaat tulivat lopultakin. Kuukauden myöhässä, väärän värisenä ja väärinpäin asennettuna, mutta tulivat kuitenkin. Viivästys ei onneksi juuri haitannut, kun Milka viihtyi aika hyvin vanhoissa rattaissa kesäkuun aikana. Muualla hän ei juuri viihtynytkään.

Rattaat tuntuvat hyviltä. Kuvassa ollaan ensimmäisellä lenkillä, ohjekirjakin näyttää olevan mukana. Totesin, että ehkä rattaita ei kannatakaan kääntää toisin päin eli selkä menosuuntaan, vaikka se olisi varmaan kyllä mahdollista myöhemmin. Olisi kiva ja hyvä nähdä Milka matkan aikana, mutta sitten hoitolaukku ei mahtuisi kyytiin.



Keskiviikkona kävimme Milkan kanssa lastenpolilla, koska Milkan vointi ei edelleenkään ole "entisellään". Mielestäni Milka oli laihtunut pitkällisen ripuloinnin seurauksena. Vatsa on kyllä nyt rauhoittunut, eikä Milka ole yhtä itkuinen kuin kesäkuussa, mutta pahoinvointia on ollut aika paljon ja oksennuksia on tullut 4-5 päivässä. Lisäksi vaippa-alueen iho on ollut todella kovilla viimeiset viikot. Onneksi sekin on paranemaan päin.

Milkan paino oli tosiaan laskenut 300g neljän viikon aikana. Se käy kyllä ihan järkeen, eikä välttämättä tuo nyt lisähuolta. Oli kuitenkin hyvä käydä tarkistamassa ja kirjaamassa paino ja muutenkin kertomassa Milkan voinnista sairaalassa. Parin viikon päästä mennään taas ottamaan mitat.

Vointi on mennyt parempaan suuntaan kesäkuussa tehdyn ruokamuutoksen tai -korjauksen jälkeen, joten nyt ei tehdä muita muutoksia.

Lääkäri kysyi tällä kertaa, että pärjäämmekö vielä kotona. Kerroin, että öitä en jaksa enää hoitaa. Olen pyytänyt Milkalle yöhoitoa lisättäväksi joka yölle, ja saanut ennen juhannusta tiedon, että asia on käsittelyssä vammaispalvelussa kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olen sähköpostitse kysellyt asiaa kahteen kertaan, mutta mitään vastausta tai päätöstä ei ole tullut. Polilta otettiin yhteyttä yhteen sairaalan sosiaalityöntekijään, joka kävi hiukan juttelemassa ja lupasi yrittää soittaa vammaispalveluun. Toivottavasti hän on siinä onnistunut. Se on aina hyvä, jos joku työntekijä ilmaisee huolensa.

Kotiin lähtiessä minun piti nostaa Milkan uudet apuvälinerattaat autoon ensimmäistä kertaa, ja ne olivat kyllä aivan älyttömän painavat. Ne menevät näppärästi kasaan, mutta näköjään en pysty niitä yksin nostamaan. Selkä oli koko loppupäivän todella kipeä, ja on vieläkin. Ei ole kovin mukavaa yrittää kipeän selän kanssa hoitaa ja nostella Milkaa. Milka on muutenkin ollut meidän vaikeahoitoisempi lapsi tänä kesänä. Kyllä tuo selkä varmasti paranee tästä, mutta huolettaa kyllä jatkon kannalta. Minun pitää liikkua aika paljon kahdestaan Milkan kanssa, ja en tosiaankaan enää koskaan nosta yksin noita rattaita. Onneksi ne saa myös kahteen osaan. Kun selkä on hivenen parempi, niin yritän opetella sen. Toivottavasti se olisi kohtuullinen tapa, että saan yksinkin rattaat autoon. Vammaispalvelusta voisi toki anoa ramppia autoon, mutta siitä ei ole apua, kun emme halua vaihtaa isompaan autoon. Sellainen ei mahtuisi meidän rivitalopihaan. Ehkä sitten, jos joskus asumme jossain muualla. Miksi apuvälineiden pitää olla niin järkyttävän raskaita.

Eilen ja tänään on taas ollut poikkeustilanne päällä myös hoitovuorojen suhteen, kun Nooan hoitaja sairastui. Tilanne oli elävä koko eilisen päivän, mikä oli aika stressaavaa, vaikka lopulta koko hoitopäivä järjestyi. Isällä oli menoa, ja onneksi sitä ei tarvinut perua. Tänään ei kuitenkaan Nooan hoitovuoroa kuulemma saada onnistumaan. Milkalla on hoitovuoro, mikä toki auttaa jaksamisessa. Mutta siinä meni toinen tämän kesäloman kahdesta "treffipäivästä", kun molemmille lapsille ei järjestynytkään hoitoa. Toivottavasti ensi perjantaina sitten päästään treffeille.

Milka on ollut vuorostaan flunssainen. Onneksi kuumetta ei ole noussut. Pikkuinen on kyllä kovin räkänokka ressukka, ja yskii paljon. Kipeänä myös oksettaa enemmän, ja eilen tulikin ainakin seitsemän oksennusta. Toivottavasti pikkuinen paranisi pian.
posted from Bloggeroid

torstai 5. heinäkuuta 2018

Keskeytynyt loma

Tämä kesä on ollut hankala. Jos tuollaista lievää ilmaisua nyt käyttäisin.

Kesäkuu oli vaikea Milkan kanssa, eikä Milka ole edelleenkään oikein kunnossa, vaikka pahin menikin ohi.

Maanantaina alkoi ensimmäinen lasten yhteinen 3vrk mittainen Ilona-jakso. Oli siinä paljon puuhaa, mutta saimme lopulta melko onnistuneesti lapset ja heidän kaikki välttämättömät tarvikkeensa toimitettua Ilonaan. Siitä lähdettiin sitten vapaa-ajan viettoon. Minä lähdin mökille, aluksi yksin, kun tarjoutui sellainen tilaisuus. Mökillä oli mukavaa, vaikka olinkin aika lopussa sinne päästyä ja vaikka tiistaina piti lähteä vähän asioitakin hoitamaan.



Keskiviikkoaamuna Ilonasta tuli kuitenkin puhelu, joka katkaisi lomailun kovin lyhyeen. Nooalla oli mitattu 39,7 asteen kuume. Korkein ikinä! Yö oli ollut myös itkuinen, niinkuin usein infektion iskiessä on. Emme olisi päässeet tarpeeksi nopeasti hakemaan Nooaa, joten soitin ensin lastenosastolle ja sen jälkeen tilasin Nooalle ambulanssin hätänumerosta. Sitäkään ei ole tullut aiemmin tehtyä. Ilonan hoitaja lähti Nooan kanssa päivystykseen ja me vanhemmat jäimme hiukan hermostuneena laittamaan mökkiä kuntoon, ja lähdimme ajamaan kotikaupunkia kohti. Hain Nooan lääkkeet ja tavaroita Ilonasta, mutta Nooa oli vielä päivystyksessä hoitajan kanssa, kun pääsin paikalle. Kuume oli laskenut kyllä kipulääkkeellä. Nooa oli hikoillut silloin itsensä aivan märäksi ja häntä yskitti paljon. Myöhemmin selvisi, että veriarvotkin olivat ihan ok ja ihan tavallinen virustauti on kyseessä. Lisäksi tänään löytyi korvatulehdus, jota hoidetaan antibiootilla. Nooa varmaan pääsee jo huomenna kotiin, ja toivottavasti hän paranee pian. Nooa on todella reipas potilas.



Itse olen ollut todella väsynyt loman keskeydyttyä, sillä en varmaan ollut kunnolla ehtinyt vielä palautumaan kaikesta viime aikojen touhusta. Ja olihan tämä, tai olisi ollut, ensimmäinen kunnon omaishoidon vapaa pitkään aikaan. Sairaalajaksojen aiheuttamat poikkeustilanteet tuntuvat aina raskailta. Onneksi Nooalla ei ollut mitään sen pahempaa hätää, vaikka korkealle noussut kuume vähän säikäytti. Pelkäänpä, että sama tauti saattaa tarttua meihin muihinkin. Olisi todella kurjaa, jos pikkuinen Milka joutuisi vielä tulemaan noin kipeäksi, kun hän ei ole muutenkaan kunnossa.

Toivotaan kuitenkin, että kohta päästäisiin taas normaaliin arkeen kiinni.
posted from Bloggeroid

perjantai 18. toukokuuta 2018

Sukelluspuku?!


Milka saa "apuvälineenä" painepuvun. Sen tarkoituksena on kehotuntemusten kautta rauhoittaa ylimääräistä liikettä ja lisäksi aktivoida Milkaa oikeisiin liikemalleihin.

Puku tehtiin lukuisten millintarkkojen mittojen mukaan. Tänään kävimme sitä sovittamassa sairaalalla ja hyvinhän se istui päälle. Ainakin ensimmäisellä kerralla toimintaterapeutin auttaessa puku saatiin päälle ilman itkuja. Se on melkoisen piukea, joten pukemistaito pitää opetella. Onneksi saatiin hyvä kokemus alkuun. 

Sovituksessa pukuun merkattiin vielä PEG-napin sijainti ja puku lähtee vielä käymään valmistajalla, jossa Pegille tehdään luukku. Sitten luukku on varmasti oikeassa kohdassa.

Joskus viikon päästä pääsemme sitten harjoittelemaan puvun käyttöä kotona. Aluksi sitä pidetään vain lyhyitä hetkiä kerrallaan, mutta tavoitteena olisi pitää pukua jatkossa noin 8h päivittäin. Pukemista ja riisumista tulee olemaan runsaasti, kun puku olisi hyvä ottaa päiväunillekin pois. Normaalit vaatteet tulevat sitten tämän aluspuvun päälle. Pukua huolletaan pesemällä se koneessa parin päivän välein.

Kankaan värin sai valita viidestä vaihtoehdosta. Lisäksi sai valita tikkausten värin ja pienen kuvan rintaan.

Isi ehdotti mustaa pukua pinkeillä tikkauksilla ja pääkallon kuvalla. Itse kuitenkin arvelin, että musta olisi näin kesäkeleille epämukava, joten jätettiin kyseinen idea hautumaan tulevaisuuteen ja päädyttiin tämmöiseen suklaanruskeaan väriin. Ainakin se sopii silmien kanssa yhteen. 

Jos puvusta on apua, niin jatkossa niitä saa kaksi kappaletta käyttöön. Varmaan sitten siinä vaiheessa, kun tämä puku jää pieneksi. 




posted from Bloggeroid