Kerroin seurakunnassamme lyhyesti perheestämme ja Jumalan huolenpidosta. Juttu sai niin lämpimän vastaanoton, että se julkaistiin vielä seurakunnan tiedotuslehdessäkin tässä muodossa:
Meidän perheeseemme kuuluvat Ninni-äiti, Iisak-isä ja lapset
Nooa 4v ja Milka 7kk. Molemmilla lapsilla on vaikea, etenevä
aineenvaihduntasairaus. Nooan kohdalla sairaus on rajoittanut ja vaikeuttanut
paljon elämää. Oma syöminen, juominen, puhuminen ja liikkuminen ovat
mahdottomia. Niiden lisäksi elämää haittaavat myös mm. velttous ja jäykistely
sekä vaikea pahoinvointi ja oksentelu.
Nooalle 2-vuotiaana aloitettu ruokavaliohoito on kuitenkin
rauhoittanut ja parantanut pojan oloa paljon. Milkan elämä on saanut alkaa
rauhallisemmin, koska ruokavaliohoito voitiin aloittaa heti syntymästä. Silti
myös Milkan kohdalla syöminen kävi mahdottomaksi, kehitysviivettä alkaa olla
näkyvissä ja pahoinvointikin vaivaa. Molemmat lapset ovat kuitenkin kovin
iloisia, aurinkoisia ja sosiaalisia. He ovat selvästi onnellisia lapsia
sairaudesta huolimatta.
Me vanhemmat emme ole pystyneet selviämään Nooan
hoitamisesta omin voimin, vaan ulkopuolista hoitoapua on tarvittu paljon. Nooan
hoitaminen yöaikaan on raskasta työtä, joten Nooalle tulee joka yöksi hoitaja.
Oli Jumalan armoa ja apu oikeaan aikaan, että Nooa sai noin puolivuotiaasta
eteenpäin jäädä sairaalahoitoon joka yöksi ja sittemmin yöhoito järjestyi
kotiin. Sen jälkeen apua on järjestynyt myös päiväajalle aina tarpeen mukaan.
Lisää apua ei ole koskaan saatu helposti, mutta aina sitä on lopulta saatu,
sillä Jumala on ollut meidän puolellamme. Taivaan Isä on auttanut monta kertaa
meidän perhettämme todella merkittävillä tavoilla ja olemme saaneet ihmetellä
hänen huolenpitoaan – ja opetella luottamaan siihen.
Viime keväänä löydettiin myös toiselta lapseltamme Milkalta
sama vaikea sairaus hieman ennen hänen syntymäänsä. Se oli todella vaikea
paikka. Tiesimme, että elämä ei tule olemaan helppoa kahden sairaan lapsen
kanssa ja aluksi tuntui melkein mahdottomalta saada edes perusarkea pyörimään.
Ehkä moni teistäkin on miettinyt, miksi tällaista on tapahtunut meille.
Minä olen alusta asti kokenut hyvin vahvasti, että Nooan
sairauteen liittyy jokin erityinen Jumalan suunnitelma. Että tällä asialla on
tarkoitus ja että Jumala on tekemässä jotain. Olen kokenut, että tähän vaikeaan
asiaan liittyy suuri Jumalan siunaus tai siunauksia. Mikä se Jumalan
suunnitelma sitten on, niin sitä me emme vielä tarkalleen ottaen tiedä. Vaikka
meillä on ollut usein vaikeaa, niin toisaalta on ollut myös hienoa saada olla
mukana erityisessä Jumalan suunnitelmassa.
Yksi siunauksista varmasti on se, että meidän puolesta on
rukoiltu todella paljon. Me olemme siitä todella kiitollisia. Voin kertoa, että
rukouksista on ollut paljon apua ja niihin on vastattu. Olen oppinut, miltä se
tuntuu, kun ”rukoukset kantavat”. Olemme kiitollisia myös kaikesta käytännön
avusta, jota olemme saaneet!
Olen omalla kohdallani kokenut asian niin, että sairaiden
lasten äitinä oleminen on minun palvelutehtäväni. En ole vielä varma, mitä
kaikkea se tarkoittaa tai olenko vielä kunnolla alkanut toteuttaa
tehtävääni. Kun Milkan synnyttyä mietin,
mikä minun tehtäväni on, niin silloin ei tullut kuin yksi asia mieleen: Olla
heikko.
Sitä olen todella joutunut olemaan aika paljon.
Kulunut syksy on ollut aika vaikea. Olen joutunut olemaan heikko ja pyytämään
edelleen lisää apua. Mutta voiko heikkona oleminen olla jonkun tehtävä? En
tiedä. Ehkä se ainakin liittyy minun tehtävääni. Viime keväänä Milkan synnyttyä
sain ystävältä tekstiviestin, jossa oli raamatunpaikka: 2. Kor 12:9 ”Ja hän sanoi minulle: Minun armossani on
sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Tuntui,
että se sopii täydellisesti minun tilanteeseeni. Ehkä minun tehtäväni on olla
heikko, että Jumalan voima saisi tulla näkyviin. Rukoillaan, että Jumalan
valtasuuruus saa tulla yhä enemmän esiin ja näkyviin meidänkin perheemme
tilanteen kautta.