Näytetään tekstit, joissa on tunniste tukitoimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tukitoimet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. lokakuuta 2018

Tukitoimien paketti

Saimme sähköpostitse hyviä uutisia palaverin jälkeisellä viikolla:

"Hei,

Myönnetty  28.9. alkaen  yöajalle 8 h/yö 25-26 yötä/kk sekä muuta apua 8,5 h/vko (tilapäishoitojaksot huomioitu)

Päätös postiin perjantaina. Palvelusuunnitelman kirjaus toteutuu myöhemmin.

T. Sissi Sosiaalinen"

Tämä koskee siis Milkalle kotiin myönnettävää hoitoapua. Päiväaikaisten tuntien määrässä ei tapahdu muutosta, mutta maksajataho vaihtuu asianmukaiseksi ja saamme näin pitkäaikaisen päätöksen asiasta, joten sen jatkumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Tunteja on keskimäärin 8,5h viikossa eli voimme käyttää niitä aikaisempaan tapaan 12h normaaleilla viikoilla ja 4h niillä viikoilla kun Milkalla on lisäksi Ilonajakso. Pääsen hoitamaan asioita, irtautumaan hiukan arjesta ja osallistumaan hiukan myös seurakunnan toimintaan.

Yövuoroja saimme nyt niin paljon, että on mahdollista saada hoitaja kaikille niille öille, jolloin Milka ei ole Ilonassa. Oman sosiaalityöntekijän arvio oli, että hoitoapu on tarpeen kaikille öille. Näin ollen tämäkin asia on vihdoinkin kunnossa. Tässä kyllä hieman harmittaa se, että sos.ttn mielestä 8h mittainen yövuoro riittää, eikä hän suostu edelleenkään ymmärtämään, että mahdollisuus nukkua se 8h olisi varsin kohtuullista. Jos hoitaja on täällä sen 8h niin emme me valitettavasti pysty mitenkään nukkumaan 8h. Jostain syystä hän oli kuitenkin lisännyt päätökseen yhden ylimääräisen yön, ja periaatteessa ne tunnit on mahdollista jakaa muille öille, jolloin yöt olisivat 8h 15min pituisia. Tai niin kauan kun pystyn hoitamaan yhden yön kuukaudessa itse, niin saisimme lopuista öistä ihan ok pituisia (suurin osa olisi toivomamme 8h 45min).

Kysyin, että onhan tunteja edelleen mahdollista siirrellä ym. tavalla, mutta siihen en ole saanut mitään vastausta. Jatkamme siis sillä tavalla ja toivomme, että myöhemminkään ei tarvitse lyhentää öitä.

Asia siis jossain määrin mietityttää vielä, mutta olen kyllä ollut kovin kiitollinen tästä. Nyt voi sanoa, että tukea on tarpeeksi. (Ainakin jos tosiaan saamme jatkossakin jakaa nuo yötunnit niinkuin haluamme. Kai sen yhden yön kuukaudessa hoitaa vaikka päällään seisten?). Ja erityisen tärkeää on se, että tämä yöhoitoavun hakemis-, keskustelu- ja valitusprosessi on saatu hyvään päätökseen eikä siitä tarvitse enää taistella.

Arjessakin on tullut jo huomattua, että jaksaminen on parantunut, kun ei ole tarvinut enää heräillä öisin Milkaa hoitamaan (heräilen kyllä ääniin joka tapauksessa ja välillä tulee valvottua öistä taloa). Päivänä muutamana on tullut jopa käytyä Milkan kanssa kunnon pitkällä lenkillä, mistä pari kuvaa alla. Olen myös saanut jonkinlaista syyssiivousta tehtyä (mm. vaatehuone on siivottu ja suurin osa ikkunoista jo pesty). Asioiden hoitotöitä kyllä roikkuu normaaliin tapaan aika paljonkin. Mutta kaipa niistä kaikista tärkeimmät tulee jossain vaiheessa tehtyä.







Jonkun verran kyllä ehkä mietityttää se, että mitä kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset ajattelevat siitä, että Milka on Ilonassa 3vrk +3vrk joka kuukausi. Varsinkin sellaiset, jotka eivät lue selityksiäni täältä blogista. Onhan se aika paljon noin pienelle tytölle, ja olisin kyllä itsekin toivonut, että tukea olisi myönnetty ensisijaisesti kotiin. Mutta näillä nyt mennään.

Vammaispalvelut kuulemma myöntää ainoastaan välttämätöntä ja kohtuullista tukea, joten ehkä se kertoo jo tarpeeksi. Ja olen tehnyt parhaani, että lapsi saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Kirjoittamaani oikaisuvaatimukseen ei ole vielä tullut mitään vastausta.

Olemme todella kiitollisia Jumalalle siitä, että myös Milkan kohdalla tukitoimet ovat järjestyneet näin hyvin. Uskon, että Jumala on ollut mukana johdattamassa tätäkin prosessia ja jälleen kerran kaupungille ei varmaan jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tarvittu apu. On iso kiitosaihe, että meidän ei edelleenkään tarvinut lähteä valittamaan hallinto-oikeuteen asti, kuten niin monet muut perheet ovat joutuneet tekemään. On niin sanotusti elintärkeää, että erityisperheeseen järjestyy sellaiset palvelut, joilla vanhempien jaksaminen säilyy ja sitä myöten jatkossakin myös vanhempien terveys ja parisuhde säilyvät. Toivottavasti näin olisi muissakin perheissä, siinäpä myös rukousaihetta.

Parin viikon päästä on taas tiedossa Nooan puolesta taistelua, kun kalenterissa on vasu-palaveri ja siinä varmaan puhutaan myös esikoulun aloituksesta. Vaikka tärkein aihe kai onkin Nooan varhaiskasvatuksen sisältö. Alla yksi kuva siitä, mitä Nooa on puuhaillut päivähoidossa.


posted from Bloggeroid

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Rukousaihetta riittää

Taas yksi palaveri tulossa. Tämänkertainen palaveri on kuitenkin erityisen tärkeä, koska siihen on tulossa vammaispalvelusta sekä meidän oma sosiaalityöntekijä että johtava sosiaalityöntekijä. Joten se päätöksiä tekevä henkilö on poikkeuksellisesti paikan päällä. Kerroin aiemmin tekemästäni oikaisuvaatimuksesta, jossa vaadin, että Milkan vaikeutuneen tilanteen vaatimaa lisäyöhoitoapua järjestetään kotiin eikä sijaishoitopaikkaan. Samalla myös vaadin pitkäaikaista päätöstä Milkan päiväavustustunneista ja vaadin, että niiden pitää edelleenkin toteutua kotona. Oikaisuvaatimukseen ei vielä ole tullut vastausta.

Milkan päivätunnit ovat siis tulleet lyhyinä päätöksinä kotipalvelun kautta. Vammaispalvelun tulisi kuitenkin ottaa vastuu näistä, koska kotipalvelu on väliaikaista. Saimme vielä yhden päätöksen kotipalvelua, jolla saamme tunteja marraskuulle asti, mutta sen jälkeen kotipalvelu loppuu tai ainakin vähenee reilusti. Lisäksi meidän omavastuuhinta kotipalvelulle nousi ihan todella paljon.

Sain aikaiseksi ottaa taas yhteyttä vammaispalveluun ja kysyä, järjestyisikö se palaveri, josta oli viimeksi puhetta. Onneksi se saatiin kalenteriin ja olisi järjestymässä viikon päästä maanantaina. Puhelimessa sanoin edelleen, että Milka ei voi olla sijaishoidossa niin paljoa, kuin vammaispalvelu ehdottaa. Kerroin, että voimme tulla sen verran vastaan, että sijaishoitoa voi Milkalla olla 2*3vrk kuukaudessa, mutta lopun ajasta tuki tarvitaan kotona. Sosiaalityöntekijä ehdotti, että jos lisätään sitten myös Nooan hoitojaksoja siellä. Se käy varmasti äkkiseltään ajateltuna järkeen, mutta Nooalla on jo niin paljon välttämätöntä hoitoapua arjessa, että emme tosiaankaan aio suostua tähän. Haluamme itsekin olla rakkaan pojan kanssa. Ja tytön.

Palaveria saa mielellään muistaa rukouksissa. Nooa näyttää tässä esimerkkiä.



Rukoilemisen ei tarvitse olla surullista, sillä Taivaan Isä on luvannut vastata rukouksiin.
posted from Bloggeroid

torstai 16. elokuuta 2018

Oikaisuvaatimus

Vein postiin oikaisuvaatimuksen vammaispalvelun tekemästä Milkan yöhoitoa koskevasta päätöksestä. Se on ensimmäinen virallinen valitukseni vammaispalvelun toimista. Tähän asti nämä neljä viimeistä vuotta ollaan päästy eteenpäin selittämällä, pyytämällä, viestittämällä, soittamalla ja keskustelemalla sekä minun, puolison että sairaalan työntekijöiden toimesta. Nyt on kumminkin saatu aikaiseksi sen verran paha erimielisyys meidän ja vammaispalvelun välille, että lähdin valittamaan. Päätöksissähän on aina ilmoitettu melko lyhyt aikaikkuna, jolloin voi valittaa, joten ei siinä kovin kauaa voinut jäädä ihmettelemään. Toivottavasti tästä nyt ei alkanut mikään pitempi valitusten tie. En tosiaankaan halua jatkossa valittaa jokaisesta päätöksestä.

Päätös yöhoitoavusta kotiin oli siis kielteinen. Vammaispalvelu ehdotti sen sijaan aluksi 3-4 vrk /kk lisäjaksoja Ilonassa. Me emme kuitenkaan halunneet lisätä heti Milkan hoitoa kodin ulkopuolella erityisesti siksi, että silloin joutuisimme olemaan Milkasta erossa pitempään kuin yön, vähintään yhden vuorokauden kerrallaan. Lisäksi öiden suhteen tuo määrä ei edes riittänyt, kun laskin että tarvitsemme 8-9 yötä lisää kuukaudessa, ja sen myös sanoin puhelimessa. Myöhemmin, kun vammaispalvelun päätös tuli kirjallisena, niin siinä oli, että kotiin ei myönnetty lisää hoitotunteja, mutta sijaishoitojaksoja myönnettiin se 8-9vrk/kk lisää eli yhteensä niitä olisi 10-11vrk kuukaudessa! Se ei tosiaankaan käy päinsä. Pikainen laskutoimitus osoitti, että Milka viettäisi silloin 1/3 ajastaan poissa kotoa. Se ei tosiaankaan ole tarpeen, mikäli yöhoito vaan saataisiin kotiin joka yölle ja lisäksi Milkalla jo yli vuoden olleet päiväavustustunnit (12h viikossa) jatkuisivat edelleenkin.

Koska vammaispalvelun kanta oli niin tiukka, niin eihän tuossa auttanut muu kuin alkaa valitusta suunnittelemaan. Siitä olin huojentunut, että olimme lopultakin tuen määrästä samoilla linjoilla, eli vammaispalvelu suostui myöntämään jotakin apua joka yölle. Kuitenkin vammaispalvelun mielestä Milka voisi asua kodin ulkopuolella kolmasosan ajasta ja meidän mielestä taas tuki tarvitaan ensisijaisesti kotiin, ja päivätunteja riittää se yhteensä 12h viikossa, jotka tarvitsemme lyhyempinä pätkinä esimerkiksi 4h kerrallaan. Tässä on kysymys etenkin lapsen edusta ja siitä, että potilaan ja läheisten toiveita pitää kuunnella päätöksiä tehtäessä. Milkalla on oikeus asua ensisijaisesti kotona ja meillä kaikilla perheenjäsenillä on oikeus asua ensisijaisesti yhdessä. Siinä on kysymys myös yhdenvertaisuudesta. Kun muilla lapsilla on mahdollisuus asua kotona ja jopa isoveljellä on mahdollisuus asua kotona yöhoidon ja päiväaikaisen avun turvin, niin miksi sitten Milkalla ei olisi tuota mahdollisuutta? Joskus tietenkin sijaishoitojaksoja voi olla noin paljon tai enemmänkin näin pienellä lapsella ja se voi olla paras järjestely, mutta silloin sen pitäisi olla perheen toivoma ja tarvitsema asia. Milkan kohdalla ei meidän mielestämme nyt toteutunut Milkan tai läheisten toiveista ja tarpeista lähtevä päätöksenteko.

Meille aiheutui taaskin tästä aika vaikea tilanne, koska vaikka lisäapua myönnettiin, niin emme pystyneet ainakaan heti ajatella, että ottaisimme sitä käyttöön. Milka oli siinä vaiheessa ollut vasta yhden 1 vrk, yhden 2 vrk ja yhden 3 vrk jakson Ilonassa. Meillä oli kuitenkin niin välttämätön tarve saada lisää yöapua, että pakosta sitä joutui prosessoimaan asiaa, pitäisikö ja voisiko kuitenkin joitakin lisävuorokausia käyttää. Olen pohtinut pääni puhki, mikä edes olisi oikein. En halunnut enkä voinut ajatella pelkästään omaa jaksamista (mikä ei sekään välttämättä paranisi, jos meillä olisi Ilona-reissu joka viikolla), vaan halusin tietää, mikä olisi parasta ja oikein Milkaa ajatellen, ja tietysti meitä kaikkia muitakin. Onneksi moni ystävä ja myös pari sairaalan työntekijää on kuunnellut näitä mietteitä, ja kaikki ne lyhyet tai pitemmät keskustelutilanteet ovat myös auttaneet tässä prosessissa.

Aika pian siinä sitten ajatus kääntyi niin, että pari-kolme lisävuorokautta kuukaudessa voisi olla ihan paikallaan. Meille ei jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa niitä käyttöön. Asia vauhdittui, kun Ilona tarjosi Nooalle uudestaan 2 vrk hoitoa sen takia, kun ensimmäinen jakso keskeytyi. Ilona oli laskuttanut siitä vain yhden vuorokauden, joten 2 vrk oli sovittava kalenteriin uudestaan, ja ne sovittiin sitten pari viikkoa sitten tälle viikonlopulle. Samalla Milka käyttää sitten pari lisävuorokautta.

Kun soittelin sairaalan sostt:lle ja keskustelimme valituksen tekemisestä, niin hän sanoi, että jos voimme myöntyä päätökseen joiltain osin, niin valituksella on paremmat mahdollisuudet mennä läpi nopeammin. Niinpä sitten jotenkin vain päädyin siihen, että ilonajaksoja voisi olla yhteensä 6 vrk kuukaudessa, eli 3 lisävuorokautta. Se kyllä vähän raastaa sisintä, mutta jonkinlainen laskelma oli pakko tehdä. Ja on siinä kuitenkin jotain perää, että osan tukitoimista olisi mahdollisesti hyvä olla kodin ulkopuolella, varsinkin nyt kun olemme löytäneet ihanan hoitopaikan. Puolisolta tietenkin kyselin mielipiteitä pähkäilyprosessin aikana ja hän myötäili sujuvasti. Valituksessa myönnyin siihen, että sijaishoitoa olisi 6 vrk /kk, mutta vaadin, että loput yövuorot järjestetään kotiin sen mittaisena, kuin olemme ehdottaneet, eli 8,75h/yö. Lisäksi vaadin, että päiväajan avustustunnit jatkuvat kotona ja niistä saadaan pitkäaikainen päätös. Vaadin, että noita päivätunteja on ilonaviikolla 4h ja muilla viikoilla 12h, eli saman käytännön mukaan kuin tähän asti. Käytännössä niitä olisi keskimäärin 8,5h viikossa.

Sairaalan 2 sosiaalityöntekijää luki tekemäni valituksen luonnoksen, mutta he eivät nähneet hyväksi tehdä siihen mitään muutoksia. Erikseen sain kuitenkin joitakin asiaan sopivia lainauksia lakipykälistä, ja niitä upotin sitten vielä tekstiin.

Valituksen tekeminen oli oikeastaan ihan hauskaa, kun pääsin sen aloittamisen kynnyksestä yli, ja kun olin ensimmäistä kertaa valittamassa vammaispalvelun päätöksestä, ja kun olen ihan varma siitä, että minä olen oikeassa ja valitus on ihan hyvin perusteltu. Niin myös sairaalan setä sanoi. Se ei kuitenkaan ole hauskaa, että perusturvalautakunnassa kuulemma hyvin harvoin mikään valitus menee läpi. Jos valitus ei mene läpi, niin seuraava mahdollisuus on valittaa hallinto-oikeuteen. Se käsittely vaan sitten kestää todella kauan. Tukitoimien kohdalla tilanne voi olla täysin muuttunut, kun päätös joskus tulee. Ainakaan meillä ei silloin varmaan olisi enää 1-vuotiasta tyttöä. Mutta yksi asia kerrallaan. Nyt on valitus lähtenyt perusturvalautakuntaan. Ainakin sieltä tulee vastaus pikemmin. Näin sitä on lähdetty riitelyn tielle. Eipä tosiaan tuntunut oikein meille jäävän muutakaan vaihtoehtoa. Minä en jaksa enää aiempaan tapaan tämän tästä vaatia ja perustella yöhoidon tarvetta, jos sitä saa sitten kerrallaan vain 0-5h lisää. Ne viimeiset puuttuvat yöt tai tunnit on aivan varmasti kaikista vaikein saada sillä tavoin, että seurataan taas tilannetta ja sitten yritetään perustella, miksi ei pärjätä ilman niitä viimeisiä x tuntia viikossa.

Yritän silti samalla myös saada vielä keskustelua aikaan. Etenkin sen takia, että tämä oikeuskäsittelyjen tie on niin pitkä. Ja sen takia, että olen ainakin yrittänyt kaiken mahdollisen yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Kun vammaispalvelun täti soitti tästä päätöksestä heinäkuussa, niin jouduimme sitten jonkinlaiseen väittelyyn asiasta. Päätös on peräisin johtavalta sosiaalityöntekijältä, jonka kanssa en ole jutellut. Oma sostt koetti siinä puhelimessa perustella vammaispalvelun kantaa. Olin kovasti sitä vastaan, joten hän ehdotti, että voisi yrittää järjestää johtavan sostt:n meille juttelemaan mahdollisimman pian. Niin sovittiinkin, mutta sen jälkeen ei ole yhteydenottoa kuulunut. En ole vielä jaksanut kysellä sen perään, mutta täytyy se varmaan tehdä. Lähetän viestin ja kysyn, onnistuisiko se palaveri.
posted from Bloggeroid

tiistai 22. toukokuuta 2018

Rukous palaverin puolesta

Meillä on torstai-aamuna se kauan odotettu palaveri. Tai en tiedä, onko palaveri odotettu, mutta minulla on paljon odotuksia sen suhteen. Tärkein toive on, että Milkan hoitotunnit arjessa jatkuisivat.

Toivoisin myös, että joitakin Nooan hoitotunteja voisi säännöllisesti käyttää sillä tavalla, että hoitaja onkin Milkan kanssa ja minä hoitaisin Nooaa. Esimerkiksi silloin, kun isillä on iltatöitä. Saisi edes vähän pienennettyä Nooan suurta hoitomäärää ja lisättyä äiti-poika-aikaa.

Sen lisäksi on vielä monta muutakin asiaa, joiden toivon menevän parhaiten päin.

Rukoillaan, että palaverissa (tai sen seurauksena) tehtäisiin hyviä päätöksiä, jotka tukevat tämän erityisperheemme hyvinvointia. Toivottavasti loppuviikosta on sitten paljon kiitosaiheita kerrottavana.