Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. joulukuuta 2020

Syksystä läpi

Syksystä ollaan selvitty tänne talven tuntumaan ja niin meidänkin perhe on selvinnyt, eli täällä edelleen ollaan. Tekemistä on riittänyt aika paljon, vaikka oma elämä pyörii hyvinkin kotikeskeisenä. Blogikirjoituksia ei ole siis oikein irronnut. Syksy on kuitenkin sujunut ihan hyvin meidän perheessä.



Etenkin syksyn alkupuoliskolla minulla oli aika monta kertaa hiukan flunssainen olo, joten pärjään ehkä suhteellisen hyvin kuka on käynyt eniten koronatestissä - kilpailussa. Sujuvat testit ovat tuntuneet hyvältä ja helpottavalta asialta, kun arjessa pyörii paljon hoitajia. 

Flunssapöpöjen takia ja liittyen välillä myös hoitojärjestelyihin tai sitten välillä vain yleiseen varovaisuuteen, oman seurakunnan keskelle olen fyysisesti päässyt vain pari kolme hassua kertaa alkuvuoden jälkeen. On se kyllä aika vähän. Joulukuun tilaisuudet toki ovatkin taas lähinnä vain striimin kautta tarjolla ja se onkin mahtava mahdollisuus osallistua niihin näinä aikoina. Omat seurakunnan ystävät, sukulaiset sekä muutkin ystävät ja tutut ja välillä tuntemattomatkin ovat kyllä mielessä aina välillä. 

Onneksi olen saanut tänä syksynä myös kokea rauhaa ja luottamusta sen suhteen, että Jumala varmasti pitää meistä huolta. Kuinka kiitollisia saammekaan olla siitä, että meillä on suuri Ystävä ja Puolustaja ja Huolehtija.

Tässä loppusyksystä olen taas joutunut hiukan harjoittelemaan sitä, mikä välillä on tuntunut melkein omalta kutsumukselta tämän pärjäämismaailman keskellä, eli heikkona olemista. Marraskuussa ja joulukuun alkupuolella selkäni oli välillä aika kipeä. Vaikka se välillä helpottui, niin se kipeytyi taas uudelleen pikemmin kuin olin ajatellut. Lapset painavat jo jonkun verran ja heidän hoitamisessaan muutenkin tulee monenlaista vähän epänormaalia tehtyä, etenkin jos täytyy lähteä mihinkään pois kotoa. Ja ylipäätään tekemistä on niin paljon koko ajan, jos lapset ovat kotona. Normaalistihan päivähoito ja muu hoito pyörii ja se kyllä helpottaa, mutta tällaisissa vaiheissa helposti alkavat huolettaa etenkin ne tilanteet, jos hoito katkeaakin syystä tai toisesta, eikä ole varmuutta miten oma kunto kestää. Olisihan se hienoa, jos tietäisi, että pystyy touhuta aamusta iltaan ja tarvittaessa yönkin, mutta kun on pakko ottaa taukoja. Jossain vaiheessa nuoruus jäi myös taakse.

Onneksi selkä on nyt taas parempi tällä hetkellä. Täytyy vain yrittää mennä selän ehdoilla ja yrittää pitää huolta siitä toivottavasti vähän paremminkin taas jatkossa.

Tänä vuonna on itselle myös osunut jo kaksi leikkausta hampaisiin liittyvässä aika pitkässä projektissani, ja toinen niistä oli viikko sitten. Sekin veti odotetusti vähän vaisuksi, mutta nyt alkaa taas jaksaakin jotain. Kahden viikon pehmeä ruokavalio juuri ennen joulua on myös aivan huikea ajoitus ja tekee hyvää painonhallinnalle. Pitäisi oikeastaan saada uusi leikkaus heti tammikuun alkuun, mutta se ei taida nyt onnistua.

Täytyy varmaan vielä kertoa, että itselleni oli oikeasti merkittävä positiivinen yllätys, että leikkaus ajoittui niin hyvään aikaan. Minulle oli luvattu monta kertaa, että aika tulee kirjeellä oikein hyvissä ajoin, että ehdin kyllä järjestää kaiken eli lasten hoidon. Tähän suhtauduin pikkuisen skeptisesti. Aika tuli puhelimitse vain kaksi viikkoa aiemmin, mutta siinä kohtaa oli jo valmiina kalenterissa lasten ilonajakso, vieläpä yhden vuorokauden normaalia pitempänä aiempien peruutusten takia. Se oli kyllä erittäin huojentavaa. Oli helpotus, ettei tarvinut ottaa mitään stressiä hoitojärjestelyjen muuttamisesta, kun niitä ei tarvinnut muuttaa juuri puolta tuntia  enempää. Leikkauksen jälkeen sain toipua sitten rauhassa kotona.

Suuri helpotus on ollut myös se, että lapsilla on ollut tänä syksynä vain yksi flunssa, joka ei aiheuttanut kovin kovaa tautia eli sairaalaan ei tarvinut lähteä ja flunssa meni nopeasti ohi molemmilla lapsilla ja pääsimme pian jatkamaan normaalia arkea. 




Tässä tekstissä nyt olikin lähinnä omia kuulumisiani. Miksi kerron yhtään mitään omista heikkouksistani, sitäpä tulee välillä itsekin mietittyä. Se ei ollut nytkään tarkoituksena, mutta niistä vaan tulee välillä kerrottua. Sillä on varmaankin merkitystä, koska mitä pienempi ihminen täällä huutelee, sitä selvemmäksi kaiketi käy, että tässä tarvitaan Isoa Voimakasta Kaveria auttamassa. Muutenhan mistään ei tulisi yhtään mitään.

Seuraavassa postauksessa voisi ehkä olla mukana pirteämpiä kuulumisia joulun odotuksesta ja lasten iloisista jutuista. 

maanantai 16. syyskuuta 2019

6 vuotta!

Meillä on nyt 6-vuotias poika. On se vaan niin ihana, ei edes sanat riitä kuvailemaan.




Syntymäpäivä oli perjantaina, jolloin Nooalla oli hoitopäivä kotona. Hoidossa Nooa oli hoitajan kanssa maalannut synttärikakun, joka pääsi ovea koristamaan. Illalla mummu ja pappa kävivät moikkaamassa päivänsankaria. 




Nooa sai lahjaksi myös perhepäivän, joka oli lauantaina. Se oli tietysti oikein mieluisa meidän kullanmurulle. Nooa ei oikein nauti juhlista. Mummi kävi kyllä kylässä, mutta muuten oltiin perheen kesken ja laulettiin tietysti paljon onnittelulauluja päivänsankarille. 




Ulkona kävimme myös hiukan lenkkeilemässä syksyisessä säässä. Äiti räpsytteli varmaan Nooan mielestä vähän liikaakin kuvia, joten sitä piti sitten vähän rajoittaa.









Yksi vähemmän mieluinen synttärivieras oli flunssapöpö, joka on vaivannut meitä viime päivinä. Sekin kuuluu tietysti syksyyn, mutta toivomme sen menevän kevyesti ohi. 

tiistai 4. syyskuuta 2018

Kesän lopetus ja syksyn aloitus

Lapset olivat viikonlopun sijaishoidossa. Torstai-iltana veimme heidät sinne. Perjantaina olin juuri lähdössä mökille, kun hoitopaikasta soitettiin, että ovat mittailleet Nooalta kuumetta ja korkeimmillaan lämpöä on ollut 37,9. Kuumelääkkeen olivat antaneet. Nooalla on kuumerajana 38, joten periaatteessa tuossa ei ollut vielä mitään huolestumisen aihetta. Mutta kyllä sitä kuitenkin aika paljon tuli mietittyä, nouseeko Nooalla sitten illalla kuume ja pitääkö lähteä sairaalaan. Lähdin kuitenkin mökille, koska olimme sopineet, että meidän oma lastenistuimellinen auto jää isälle kaupunkiin. Mökillä katselin kellosta, että milloin kuumelääkkeen vaikutus lakkaa ja tuleeko lisää puheluita. Kun niitä ei tullut, niin uskalsin lähteä saunaan. Stressiä on muutenkin ollut aika paljon, joten tuntui, että maisemanvaihdos oli tarpeellinen. Lisäksi tuntui todella hyvältä viettää aikaa ihan yksin. Sellaiseen ei oikein ole mitään mahdollisuutta omassa arjessamme. Täysin en päässyt kuitenkaan irti stressistä ja sunnuntaina lapsia hakiessa sain kuulla näyttäväni väsyneeltä. Niinhän se pitääkin vapaan viikonlopun jälkeen? Joka tapauksessa yksinolosta, luonnosta ja ulkoilmasta nauttiminen oli mahtavaa.









posted from Bloggeroid