tiistai 2. helmikuuta 2021
Seesteisen rauhallista arkea?
perjantai 8. marraskuuta 2019
Suuri ongelma
perjantai 17. toukokuuta 2019
Hyvää kevättä
Minusta aina välillä tuntuu, että olen niinkuin tuo leskivaimo, josta Jeesus kertoo Luukkaan evankeliumissa:
Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'." Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Luukas 18:1-8 FINPR
Tänään olemme aloittamassa Milkan kanssa terassikautta:
Tänään tuli myös Nooaa koskevia hyviä uutisia. Kela on myöntänyt Nooalle fysioterapiaa ja allasterapiaa myös seuraavalle vuodelle, joka alkaa kesäkuussa. Neurologian poliklinikalla oltiin jo aika skeptisiä siihen, että Nooa saisi enää Kelan puolelta jatkoa, kun alkaa olla jo iso poika ja motorista edistystä ei enää tule. On kuitenkin monenlaista muuta, jolla voidaan perustella, että terapia auttaa ja parantaa Nooan arjen toimintoihin osallistumista niin, että siinä voidaan nähdä jotain kehitystä. Yritin perustella tätä tavallista peristeellisemmin hakemuksessa samoin kuin fysiotetapeutti omassa lausunnossaan. Ehkäpä siitä oli jotain apua. Vanhan tutun fysioterapeutin osallistuminen on erityisen tärkeää, kun Nooa lähtee syksyllä uuteen ympäristöön eskari-päivähoitoon. Fysioterapiassa on vahva ohjauksellinen painotus eli terapeutti ohjaa Nooan hoitajia tekemään Nooan kanssa hyödyllisiä ja kivoja harjoitteita.
Kevät on muutenkin mennyt ihan hyvin sen jälkeen kun infektiot hellittivät otteensa. Tällä viikolla käytiin myös sydänlääkärissä molempien lasten kanssa ja kummankin sydän sai kiitosta, joten sydämistä ei ole huolta eikä puutetta. Kumpaimenkin lapsi oli vuodenvaihteen jälkeen kasvanut noin 1,5cm pituutta, joten Milka oli nyt 90cm ja Nooa 102cm. Seuraavaa vaatekokoa keräillään.
Tässä vielä muutama kuva keväältä:
lauantai 20. lokakuuta 2018
Tukitoimien paketti
"Hei,
Myönnetty 28.9. alkaen yöajalle 8 h/yö 25-26 yötä/kk sekä muuta apua 8,5 h/vko (tilapäishoitojaksot huomioitu)
Päätös postiin perjantaina. Palvelusuunnitelman kirjaus toteutuu myöhemmin.
T. Sissi Sosiaalinen"
Tämä koskee siis Milkalle kotiin myönnettävää hoitoapua. Päiväaikaisten tuntien määrässä ei tapahdu muutosta, mutta maksajataho vaihtuu asianmukaiseksi ja saamme näin pitkäaikaisen päätöksen asiasta, joten sen jatkumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Tunteja on keskimäärin 8,5h viikossa eli voimme käyttää niitä aikaisempaan tapaan 12h normaaleilla viikoilla ja 4h niillä viikoilla kun Milkalla on lisäksi Ilonajakso. Pääsen hoitamaan asioita, irtautumaan hiukan arjesta ja osallistumaan hiukan myös seurakunnan toimintaan.
Yövuoroja saimme nyt niin paljon, että on mahdollista saada hoitaja kaikille niille öille, jolloin Milka ei ole Ilonassa. Oman sosiaalityöntekijän arvio oli, että hoitoapu on tarpeen kaikille öille. Näin ollen tämäkin asia on vihdoinkin kunnossa. Tässä kyllä hieman harmittaa se, että sos.ttn mielestä 8h mittainen yövuoro riittää, eikä hän suostu edelleenkään ymmärtämään, että mahdollisuus nukkua se 8h olisi varsin kohtuullista. Jos hoitaja on täällä sen 8h niin emme me valitettavasti pysty mitenkään nukkumaan 8h. Jostain syystä hän oli kuitenkin lisännyt päätökseen yhden ylimääräisen yön, ja periaatteessa ne tunnit on mahdollista jakaa muille öille, jolloin yöt olisivat 8h 15min pituisia. Tai niin kauan kun pystyn hoitamaan yhden yön kuukaudessa itse, niin saisimme lopuista öistä ihan ok pituisia (suurin osa olisi toivomamme 8h 45min).
Kysyin, että onhan tunteja edelleen mahdollista siirrellä ym. tavalla, mutta siihen en ole saanut mitään vastausta. Jatkamme siis sillä tavalla ja toivomme, että myöhemminkään ei tarvitse lyhentää öitä.
Asia siis jossain määrin mietityttää vielä, mutta olen kyllä ollut kovin kiitollinen tästä. Nyt voi sanoa, että tukea on tarpeeksi. (Ainakin jos tosiaan saamme jatkossakin jakaa nuo yötunnit niinkuin haluamme. Kai sen yhden yön kuukaudessa hoitaa vaikka päällään seisten?). Ja erityisen tärkeää on se, että tämä yöhoitoavun hakemis-, keskustelu- ja valitusprosessi on saatu hyvään päätökseen eikä siitä tarvitse enää taistella.
Arjessakin on tullut jo huomattua, että jaksaminen on parantunut, kun ei ole tarvinut enää heräillä öisin Milkaa hoitamaan (heräilen kyllä ääniin joka tapauksessa ja välillä tulee valvottua öistä taloa). Päivänä muutamana on tullut jopa käytyä Milkan kanssa kunnon pitkällä lenkillä, mistä pari kuvaa alla. Olen myös saanut jonkinlaista syyssiivousta tehtyä (mm. vaatehuone on siivottu ja suurin osa ikkunoista jo pesty). Asioiden hoitotöitä kyllä roikkuu normaaliin tapaan aika paljonkin. Mutta kaipa niistä kaikista tärkeimmät tulee jossain vaiheessa tehtyä.
Jonkun verran kyllä ehkä mietityttää se, että mitä kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset ajattelevat siitä, että Milka on Ilonassa 3vrk +3vrk joka kuukausi. Varsinkin sellaiset, jotka eivät lue selityksiäni täältä blogista. Onhan se aika paljon noin pienelle tytölle, ja olisin kyllä itsekin toivonut, että tukea olisi myönnetty ensisijaisesti kotiin. Mutta näillä nyt mennään.
Vammaispalvelut kuulemma myöntää ainoastaan välttämätöntä ja kohtuullista tukea, joten ehkä se kertoo jo tarpeeksi. Ja olen tehnyt parhaani, että lapsi saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Kirjoittamaani oikaisuvaatimukseen ei ole vielä tullut mitään vastausta.
Olemme todella kiitollisia Jumalalle siitä, että myös Milkan kohdalla tukitoimet ovat järjestyneet näin hyvin. Uskon, että Jumala on ollut mukana johdattamassa tätäkin prosessia ja jälleen kerran kaupungille ei varmaan jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tarvittu apu. On iso kiitosaihe, että meidän ei edelleenkään tarvinut lähteä valittamaan hallinto-oikeuteen asti, kuten niin monet muut perheet ovat joutuneet tekemään. On niin sanotusti elintärkeää, että erityisperheeseen järjestyy sellaiset palvelut, joilla vanhempien jaksaminen säilyy ja sitä myöten jatkossakin myös vanhempien terveys ja parisuhde säilyvät. Toivottavasti näin olisi muissakin perheissä, siinäpä myös rukousaihetta.
Parin viikon päästä on taas tiedossa Nooan puolesta taistelua, kun kalenterissa on vasu-palaveri ja siinä varmaan puhutaan myös esikoulun aloituksesta. Vaikka tärkein aihe kai onkin Nooan varhaiskasvatuksen sisältö. Alla yksi kuva siitä, mitä Nooa on puuhaillut päivähoidossa.
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Rukousaihetta riittää
Milkan päivätunnit ovat siis tulleet lyhyinä päätöksinä kotipalvelun kautta. Vammaispalvelun tulisi kuitenkin ottaa vastuu näistä, koska kotipalvelu on väliaikaista. Saimme vielä yhden päätöksen kotipalvelua, jolla saamme tunteja marraskuulle asti, mutta sen jälkeen kotipalvelu loppuu tai ainakin vähenee reilusti. Lisäksi meidän omavastuuhinta kotipalvelulle nousi ihan todella paljon.
Sain aikaiseksi ottaa taas yhteyttä vammaispalveluun ja kysyä, järjestyisikö se palaveri, josta oli viimeksi puhetta. Onneksi se saatiin kalenteriin ja olisi järjestymässä viikon päästä maanantaina. Puhelimessa sanoin edelleen, että Milka ei voi olla sijaishoidossa niin paljoa, kuin vammaispalvelu ehdottaa. Kerroin, että voimme tulla sen verran vastaan, että sijaishoitoa voi Milkalla olla 2*3vrk kuukaudessa, mutta lopun ajasta tuki tarvitaan kotona. Sosiaalityöntekijä ehdotti, että jos lisätään sitten myös Nooan hoitojaksoja siellä. Se käy varmasti äkkiseltään ajateltuna järkeen, mutta Nooalla on jo niin paljon välttämätöntä hoitoapua arjessa, että emme tosiaankaan aio suostua tähän. Haluamme itsekin olla rakkaan pojan kanssa. Ja tytön.
Palaveria saa mielellään muistaa rukouksissa. Nooa näyttää tässä esimerkkiä.
Rukoilemisen ei tarvitse olla surullista, sillä Taivaan Isä on luvannut vastata rukouksiin.
torstai 16. elokuuta 2018
Oikaisuvaatimus
Päätös yöhoitoavusta kotiin oli siis kielteinen. Vammaispalvelu ehdotti sen sijaan aluksi 3-4 vrk /kk lisäjaksoja Ilonassa. Me emme kuitenkaan halunneet lisätä heti Milkan hoitoa kodin ulkopuolella erityisesti siksi, että silloin joutuisimme olemaan Milkasta erossa pitempään kuin yön, vähintään yhden vuorokauden kerrallaan. Lisäksi öiden suhteen tuo määrä ei edes riittänyt, kun laskin että tarvitsemme 8-9 yötä lisää kuukaudessa, ja sen myös sanoin puhelimessa. Myöhemmin, kun vammaispalvelun päätös tuli kirjallisena, niin siinä oli, että kotiin ei myönnetty lisää hoitotunteja, mutta sijaishoitojaksoja myönnettiin se 8-9vrk/kk lisää eli yhteensä niitä olisi 10-11vrk kuukaudessa! Se ei tosiaankaan käy päinsä. Pikainen laskutoimitus osoitti, että Milka viettäisi silloin 1/3 ajastaan poissa kotoa. Se ei tosiaankaan ole tarpeen, mikäli yöhoito vaan saataisiin kotiin joka yölle ja lisäksi Milkalla jo yli vuoden olleet päiväavustustunnit (12h viikossa) jatkuisivat edelleenkin.
Koska vammaispalvelun kanta oli niin tiukka, niin eihän tuossa auttanut muu kuin alkaa valitusta suunnittelemaan. Siitä olin huojentunut, että olimme lopultakin tuen määrästä samoilla linjoilla, eli vammaispalvelu suostui myöntämään jotakin apua joka yölle. Kuitenkin vammaispalvelun mielestä Milka voisi asua kodin ulkopuolella kolmasosan ajasta ja meidän mielestä taas tuki tarvitaan ensisijaisesti kotiin, ja päivätunteja riittää se yhteensä 12h viikossa, jotka tarvitsemme lyhyempinä pätkinä esimerkiksi 4h kerrallaan. Tässä on kysymys etenkin lapsen edusta ja siitä, että potilaan ja läheisten toiveita pitää kuunnella päätöksiä tehtäessä. Milkalla on oikeus asua ensisijaisesti kotona ja meillä kaikilla perheenjäsenillä on oikeus asua ensisijaisesti yhdessä. Siinä on kysymys myös yhdenvertaisuudesta. Kun muilla lapsilla on mahdollisuus asua kotona ja jopa isoveljellä on mahdollisuus asua kotona yöhoidon ja päiväaikaisen avun turvin, niin miksi sitten Milkalla ei olisi tuota mahdollisuutta? Joskus tietenkin sijaishoitojaksoja voi olla noin paljon tai enemmänkin näin pienellä lapsella ja se voi olla paras järjestely, mutta silloin sen pitäisi olla perheen toivoma ja tarvitsema asia. Milkan kohdalla ei meidän mielestämme nyt toteutunut Milkan tai läheisten toiveista ja tarpeista lähtevä päätöksenteko.
Meille aiheutui taaskin tästä aika vaikea tilanne, koska vaikka lisäapua myönnettiin, niin emme pystyneet ainakaan heti ajatella, että ottaisimme sitä käyttöön. Milka oli siinä vaiheessa ollut vasta yhden 1 vrk, yhden 2 vrk ja yhden 3 vrk jakson Ilonassa. Meillä oli kuitenkin niin välttämätön tarve saada lisää yöapua, että pakosta sitä joutui prosessoimaan asiaa, pitäisikö ja voisiko kuitenkin joitakin lisävuorokausia käyttää. Olen pohtinut pääni puhki, mikä edes olisi oikein. En halunnut enkä voinut ajatella pelkästään omaa jaksamista (mikä ei sekään välttämättä paranisi, jos meillä olisi Ilona-reissu joka viikolla), vaan halusin tietää, mikä olisi parasta ja oikein Milkaa ajatellen, ja tietysti meitä kaikkia muitakin. Onneksi moni ystävä ja myös pari sairaalan työntekijää on kuunnellut näitä mietteitä, ja kaikki ne lyhyet tai pitemmät keskustelutilanteet ovat myös auttaneet tässä prosessissa.
Aika pian siinä sitten ajatus kääntyi niin, että pari-kolme lisävuorokautta kuukaudessa voisi olla ihan paikallaan. Meille ei jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa niitä käyttöön. Asia vauhdittui, kun Ilona tarjosi Nooalle uudestaan 2 vrk hoitoa sen takia, kun ensimmäinen jakso keskeytyi. Ilona oli laskuttanut siitä vain yhden vuorokauden, joten 2 vrk oli sovittava kalenteriin uudestaan, ja ne sovittiin sitten pari viikkoa sitten tälle viikonlopulle. Samalla Milka käyttää sitten pari lisävuorokautta.
Kun soittelin sairaalan sostt:lle ja keskustelimme valituksen tekemisestä, niin hän sanoi, että jos voimme myöntyä päätökseen joiltain osin, niin valituksella on paremmat mahdollisuudet mennä läpi nopeammin. Niinpä sitten jotenkin vain päädyin siihen, että ilonajaksoja voisi olla yhteensä 6 vrk kuukaudessa, eli 3 lisävuorokautta. Se kyllä vähän raastaa sisintä, mutta jonkinlainen laskelma oli pakko tehdä. Ja on siinä kuitenkin jotain perää, että osan tukitoimista olisi mahdollisesti hyvä olla kodin ulkopuolella, varsinkin nyt kun olemme löytäneet ihanan hoitopaikan. Puolisolta tietenkin kyselin mielipiteitä pähkäilyprosessin aikana ja hän myötäili sujuvasti. Valituksessa myönnyin siihen, että sijaishoitoa olisi 6 vrk /kk, mutta vaadin, että loput yövuorot järjestetään kotiin sen mittaisena, kuin olemme ehdottaneet, eli 8,75h/yö. Lisäksi vaadin, että päiväajan avustustunnit jatkuvat kotona ja niistä saadaan pitkäaikainen päätös. Vaadin, että noita päivätunteja on ilonaviikolla 4h ja muilla viikoilla 12h, eli saman käytännön mukaan kuin tähän asti. Käytännössä niitä olisi keskimäärin 8,5h viikossa.
Sairaalan 2 sosiaalityöntekijää luki tekemäni valituksen luonnoksen, mutta he eivät nähneet hyväksi tehdä siihen mitään muutoksia. Erikseen sain kuitenkin joitakin asiaan sopivia lainauksia lakipykälistä, ja niitä upotin sitten vielä tekstiin.
Valituksen tekeminen oli oikeastaan ihan hauskaa, kun pääsin sen aloittamisen kynnyksestä yli, ja kun olin ensimmäistä kertaa valittamassa vammaispalvelun päätöksestä, ja kun olen ihan varma siitä, että minä olen oikeassa ja valitus on ihan hyvin perusteltu. Niin myös sairaalan setä sanoi. Se ei kuitenkaan ole hauskaa, että perusturvalautakunnassa kuulemma hyvin harvoin mikään valitus menee läpi. Jos valitus ei mene läpi, niin seuraava mahdollisuus on valittaa hallinto-oikeuteen. Se käsittely vaan sitten kestää todella kauan. Tukitoimien kohdalla tilanne voi olla täysin muuttunut, kun päätös joskus tulee. Ainakaan meillä ei silloin varmaan olisi enää 1-vuotiasta tyttöä. Mutta yksi asia kerrallaan. Nyt on valitus lähtenyt perusturvalautakuntaan. Ainakin sieltä tulee vastaus pikemmin. Näin sitä on lähdetty riitelyn tielle. Eipä tosiaan tuntunut oikein meille jäävän muutakaan vaihtoehtoa. Minä en jaksa enää aiempaan tapaan tämän tästä vaatia ja perustella yöhoidon tarvetta, jos sitä saa sitten kerrallaan vain 0-5h lisää. Ne viimeiset puuttuvat yöt tai tunnit on aivan varmasti kaikista vaikein saada sillä tavoin, että seurataan taas tilannetta ja sitten yritetään perustella, miksi ei pärjätä ilman niitä viimeisiä x tuntia viikossa.
Yritän silti samalla myös saada vielä keskustelua aikaan. Etenkin sen takia, että tämä oikeuskäsittelyjen tie on niin pitkä. Ja sen takia, että olen ainakin yrittänyt kaiken mahdollisen yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Kun vammaispalvelun täti soitti tästä päätöksestä heinäkuussa, niin jouduimme sitten jonkinlaiseen väittelyyn asiasta. Päätös on peräisin johtavalta sosiaalityöntekijältä, jonka kanssa en ole jutellut. Oma sostt koetti siinä puhelimessa perustella vammaispalvelun kantaa. Olin kovasti sitä vastaan, joten hän ehdotti, että voisi yrittää järjestää johtavan sostt:n meille juttelemaan mahdollisimman pian. Niin sovittiinkin, mutta sen jälkeen ei ole yhteydenottoa kuulunut. En ole vielä jaksanut kysellä sen perään, mutta täytyy se varmaan tehdä. Lähetän viestin ja kysyn, onnistuisiko se palaveri.
perjantai 13. heinäkuuta 2018
Päivän sähköpostikeskustelu
Hei
Milka on liian pieni kodin ulkopuolisen hoidon lisäämiseen. Hoidot Ilonassa ovat vasta alkaneet ja ensimmäinen 3vrk putkeen aiheutti selvästi ikävää. Kyllä tässä vaiheessa pitää hoito järjestää kotiin pyyntöni mukaisesti. Lapsen ja perheen etua on ajateltava, eikä voida "pakottaa" sijaishoitoon, koska emme öitä pysty hoitamaan. Sijaishoidon lisäämistä voi miettiä myöhemmin, sitten kun se on kunnolla lähtenyt käyntiin.Tiedän että jollain muulla 1-vuotiaalla saattaa olla enemmän kuin 3 vrk sijaishoitoa, tilanteet ovat erilaisia. Mutta Milkan kohdalla on varmasti nyt kotihoito oikea vaihtoehto.Sijaishoito ja yöhoito ovat eri asioita. Me tarvitsemme yöhoitoa. Päivällä haluamme hoitaa itse Milkaa, tosin tietenkään nykyiset päivätunnit eivät saa vähentyä ja tarvitsemme ne nykyisellä tavalla säännöllisesti arjen tueksi, ei tiivistettynä parin vrk ajalle.Voitteko ottaa tämän huomioon ja muuttaa vielä esityksenne?Yt. Äiti
Hei,olet varmaan odottanut ilmoitusta avun tuntien lisäämisestä. Sain myös puhelun sos.tt. "Sami Sossulta".Yöavustustuntien lisäyksen sijaan esitetään tilapäishoitovuorokausien lisäämistä eli lakisääteisen omaishoidon vapaan lisäksi olisi esimerkiksi 3 vuorokautta Ilonassa.t. "Sissi Sosiaalinen"
Vammaispalvelu teki ihan niin kuin arvelinkin. Ensin viivytellään mahdollisimman pitkään ja odotellaan helpottuisiko tilanne (Sami Sossu soitti tänään ja kertoi, että näin se oli nimenomaan mennyt.) Tänä vuonna näköjään tuulee siitä suunnasta, että yöhoitoa ei voida lisätä, sen sijaan kodin ulkopuolista hoitoa kyllä. Prosessi pitkittyy aivan turhaan, ehkä se onkin tausta-ajatuksena.
perjantai 22. kesäkuuta 2018
Pikku ressukka
Parina viime päivänä Milka on rauhoittunut parhaiten liikkuviin rattaisiin. Lähdöt ovat tosin hankalia, mutta sen jälkeen koko lenkki on sujunut mukavasti. Onkin ollut kiva päästä ulkoilemaan. Rattaita on käytetty myös sisällä ees taas lykkimiseen, vaikka se ei toimi aivan yhtä hyvin. Nyt kun alkoi sataa, niin täytyy varmaan tyytyä jompaan kumpaan, ulko- tai sisärattailuun. Toki sylissä kantaminen myös käy Milkalle, mutta kukaan ei jaksa kovin kauaa kantaa häntä, kun painoa on jo 12kg.
Toivotaan, että pikkuisella alkaisi jo pian olla paljon parempi olo.
Meidän perheen tukitoimia lisättiin hiukan juuri keväällä, mutta Milkalla ei edelleenkään ole yöhoitoa joka yöllä. Koska tilanne on koko ajan vain vaikeutunut viime palaverin jälkeenkin, niin kerroin sähköpostilla vammaispalveluille tilanteesta ja kysyin, voiko Milka jo pian saada yöhoidon joka yölle. Tuntuu todella nololta ja ristiriitaiselta pyytää heti lisää apua, koska sitä juuri hiukkasen lisättiin. Ja olin itsekin siihen määrään oikein iloinen ja tyytyväinen vain muutama viikko sitten. On todennäköistä (ja erittäin toivottua) että Milkan vointi tästä paranee. Kuitenkin minulla oli sellainen olo, että viesti täytyy lähettää. Jatkossa tulee varmasti huonompia ja parempia vaiheita. Tuntuu, että koko ajan täytyy katsoa noin puoli vuotta pitemmälle, että pärjätäänkö silloinkin. Nytkään me emme olisi selvinneet tästä tilanteesta läheskään näin hyvin, ellen olisi aikaisemmin viime kesänä, viime syksynä, viime talvena ja niin edelleen ollut niin itsepäinen avunpyytäjä kuin olin. Olen todella kiitollinen, että olemme saaneet paljon apua. Ja toisaalta luottavainen, että sitä löytyy tarpeeksi jatkossakin. Mutta minun täytyy valitettavasti tehdä oma osuuteni asioiden edistämiseksi.
Sain vammaispalveluista viestiä, että asiaa käsitellään ensi viikolla. Asiaa voi muistaa rukouksissa, että se menisi parhain päin. Ja tietysti erityisesti sitä, että Milkan olo paranisi. Kiitos taivaan isille huolenpidosta.
lauantai 12. toukokuuta 2018
Hyviä uutisia ja normaalia vastusta
Nooan kohdalla täytyy vielä selvittää eli sopia vammaispalvelun kanssa muutamia asioita. Me emme saa molempia lapsia apuvälineineen kuljetettua Ilonaan, joten tarvitaan taksikyydit. Lisäksi mielestäni on tärkeää varmistaa, että hoitojakson peruuntuessakin Nooalle järjestyisi yöhoito kotiin. Sellaista tilannetta ei saa tulla, että joutuisimme olemaan 3 vrk ilman mitään hoitoapua. Se on helppo järjestää, koska hoitofirmassa on muutenkin aina yöpäivystys, mutta hoitofirma ei välttämättä halua kustantaa päivystystä sijaishoitojakson ajalle. Silloin vammaispalvelun pitäisi se maksaa. Ja tässä ei tosiaankaan ole kysymys suuresta summasta, mutta usein isoimmat väännöt ovat tulleetkin pikkujutuista. Lisäksi pitää vielä varmistaa, että Nooa saa tarvittavat resurssit hoitopaikkaan, eli hän tarvitsee henkilökohtaisen hoitajan joka hetki, myös yöllä. Eli kustannukset ovat luultavasti suuremmat kuin Milkan osalta. En tajunnut tästä kysyä siinä puhelimessa. Mutta toisaalta sen pitäisi olla itsestäänselvää.
Helatorstaina meillä oli perhepäivä ja käytiin oikein koko perheelläkin ulkoilemassa. Perjantaina meni suunnitelmat uusiksi, kun hoitajalla oli akuutti poissaolotarve ja Nooan päivähoito ei järjestynytkään. Päivä meni vähän sekaisin, mutta lopulta saatiin sitten muutamaksi tunniksi hoitoapua.
torstai 3. toukokuuta 2018
Pitkällisiä prosesseja
Helmikuun alussa kerroin, että vammaispalvelu ei suostunut myöntämään Milkalle enempää yöhoitoa, vaan ehdotti sen sijaan kodin ulkopuolista hoitoa 3vrk kuukaudessa. Siitä olisi hiukan apua öiden kanssa, ja samalla tulisi järjestettyä lakisääteiset omaishoidon vapaapäivät (3vrk /kk). Kirjeessä oli, että asiasta saa lisätietoja vammaispalvelun sosiaalityöntekijältä.

