maanantai 24. syyskuuta 2018

Valoa syksyyn

Tänään meillä oli se palaveri, jonka puolesta toivoin rukouksia viime blogitekstissä. Pyysin rukousta asian puolesta viikko sitten myös meidän seurakunnassamme. Tuntui, että tämä on sen verran tärkeä asia, että on hyvä pyytää koko seurakuntaperhettä rukoilemaan.

Palaveri menikin oikein hyvin ja keskustelu käytiin hyvässä hengessä. Tuntui, että meitä kuunneltiin. Mitään ei vielä sovittu eikä päätetty, kerroimme vain meidän tarpeista ja toiveista. Vammaispalvelun henkilöt kuuntelivat ja kyselivät sillä korvalla, että heidän täytyy tehdä päätös. Sairaalan sostt käytti puheenvuoron, jossa hän puhui puolestamme ja kertoi myös sairaalan puolelta terveisiä. Että Milkaa koskevassa päätöksessä tulee huomioida lapsen etu, ja se lapsen etu on hoidon järjestäminen kotona, jos vanhemmat sitä toivovat. Hän myös esitti, että vanhemmat pystyvät itse arvioimaan parhaiten, mikä tukimuoto tukee vanhempien omaa jaksamista parhaiten. Myös kotipalvelun työntekijä toi esiin kotipalvelun asiantuntemusta siitä, mikä olisi lapsen etu. Ja tietenkin se etu olisi se, että lapsi saisi olla mahdollisimman paljon vanhempien kanssa. Milkan päivätunnit ovat toteutuneet tähän asti kotipalvelun kautta, ja työntekijä kertoi, että kotipalvelu myöntää ainoastaan täysin välttämätöntä apua, jota ilman perhe ei selviäisi.

Me itse kerroimme, että olemme valmiita siihen, että Milkalla olisi 6 vrk sijaishoitoa kuukaudessa. Meille sopii myös 3 vrk, mutta kompromissiratkaisuna myös 6 vrk on ok ja itseasiassa olemme sopineet jo loppuvuoden kalenterinkin sen 6 vrk mukaan. Muilta osin tarvitsemme yöhoidon kotiin kaikille lopuille öille ja päivätunteja aiemman määrän mukaisesti.

Mitään päätöksiä ei vielä tänään tehty, mutta seuraavaksi vammaispalvelussa tehdään tämän pohjalta päätös, ja meille luvattiin, että kuulisimme siitä vielä tällä viikolla. Samaa asiaa käsittelevä oikaisuvaatimukseni on myös käsittelyssä, ehkä jopa aivan lähipäivinäkin. Tai ainakin vammaispalvelun toinen johtava sostt on tietoinen sen tilanteesta. Asiaa saa edelleenkin muistaa rukouksissa.

Meille jäi sellainen olo, että saamme varmaan ihan hyvän päätöksen tai ainakin jotain lisäapua kotiin. Toivottavasti yöhoitoa olisi tarpeeksi, ja päivätunnitkaan eivät vähenisi.

Illemmalla kerkisimme vielä Milkan kanssa ulkoilemaan ja olikin aivan ihastuttava syksykeli ulkoilla. Mukava, että palaverit ja puhelut ovat sujuneet tänä syksynä viime vuotta leppoisammin, niin on parempi mieli kummastella syksyn ihmeitäkin.


posted from Bloggeroid

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Rukousaihetta riittää

Taas yksi palaveri tulossa. Tämänkertainen palaveri on kuitenkin erityisen tärkeä, koska siihen on tulossa vammaispalvelusta sekä meidän oma sosiaalityöntekijä että johtava sosiaalityöntekijä. Joten se päätöksiä tekevä henkilö on poikkeuksellisesti paikan päällä. Kerroin aiemmin tekemästäni oikaisuvaatimuksesta, jossa vaadin, että Milkan vaikeutuneen tilanteen vaatimaa lisäyöhoitoapua järjestetään kotiin eikä sijaishoitopaikkaan. Samalla myös vaadin pitkäaikaista päätöstä Milkan päiväavustustunneista ja vaadin, että niiden pitää edelleenkin toteutua kotona. Oikaisuvaatimukseen ei vielä ole tullut vastausta.

Milkan päivätunnit ovat siis tulleet lyhyinä päätöksinä kotipalvelun kautta. Vammaispalvelun tulisi kuitenkin ottaa vastuu näistä, koska kotipalvelu on väliaikaista. Saimme vielä yhden päätöksen kotipalvelua, jolla saamme tunteja marraskuulle asti, mutta sen jälkeen kotipalvelu loppuu tai ainakin vähenee reilusti. Lisäksi meidän omavastuuhinta kotipalvelulle nousi ihan todella paljon.

Sain aikaiseksi ottaa taas yhteyttä vammaispalveluun ja kysyä, järjestyisikö se palaveri, josta oli viimeksi puhetta. Onneksi se saatiin kalenteriin ja olisi järjestymässä viikon päästä maanantaina. Puhelimessa sanoin edelleen, että Milka ei voi olla sijaishoidossa niin paljoa, kuin vammaispalvelu ehdottaa. Kerroin, että voimme tulla sen verran vastaan, että sijaishoitoa voi Milkalla olla 2*3vrk kuukaudessa, mutta lopun ajasta tuki tarvitaan kotona. Sosiaalityöntekijä ehdotti, että jos lisätään sitten myös Nooan hoitojaksoja siellä. Se käy varmasti äkkiseltään ajateltuna järkeen, mutta Nooalla on jo niin paljon välttämätöntä hoitoapua arjessa, että emme tosiaankaan aio suostua tähän. Haluamme itsekin olla rakkaan pojan kanssa. Ja tytön.

Palaveria saa mielellään muistaa rukouksissa. Nooa näyttää tässä esimerkkiä.



Rukoilemisen ei tarvitse olla surullista, sillä Taivaan Isä on luvannut vastata rukouksiin.
posted from Bloggeroid

lauantai 15. syyskuuta 2018

5-vuotias!

Synttäripäivänä tehtiin pieni lahjanostoreissu läheiseen kauppakeskukseen. Minun 5-vuotiaani on aivan uskomattoman hieno ja upea poika. Äiti on ylpeä.













Nooa on muuten aloittanut myös muskariharrastuksen tänä syksynä. Allasterapiassa hän on käynyt jo muutaman vuoden ajan polskimassa. Uimisesta hän tykkää kovasti ja viime vuoden aikana saunominenkin on alkanut kiinnostaa. Pari viikkoa sitten käytiin myös tutustumassa kouluun, kun Nooa on mahdollisesti lähdössä ensi syksynä eskariin. Iso ja reipas poika.
posted from Bloggeroid

tiistai 4. syyskuuta 2018

Kesän lopetus ja syksyn aloitus

Lapset olivat viikonlopun sijaishoidossa. Torstai-iltana veimme heidät sinne. Perjantaina olin juuri lähdössä mökille, kun hoitopaikasta soitettiin, että ovat mittailleet Nooalta kuumetta ja korkeimmillaan lämpöä on ollut 37,9. Kuumelääkkeen olivat antaneet. Nooalla on kuumerajana 38, joten periaatteessa tuossa ei ollut vielä mitään huolestumisen aihetta. Mutta kyllä sitä kuitenkin aika paljon tuli mietittyä, nouseeko Nooalla sitten illalla kuume ja pitääkö lähteä sairaalaan. Lähdin kuitenkin mökille, koska olimme sopineet, että meidän oma lastenistuimellinen auto jää isälle kaupunkiin. Mökillä katselin kellosta, että milloin kuumelääkkeen vaikutus lakkaa ja tuleeko lisää puheluita. Kun niitä ei tullut, niin uskalsin lähteä saunaan. Stressiä on muutenkin ollut aika paljon, joten tuntui, että maisemanvaihdos oli tarpeellinen. Lisäksi tuntui todella hyvältä viettää aikaa ihan yksin. Sellaiseen ei oikein ole mitään mahdollisuutta omassa arjessamme. Täysin en päässyt kuitenkaan irti stressistä ja sunnuntaina lapsia hakiessa sain kuulla näyttäväni väsyneeltä. Niinhän se pitääkin vapaan viikonlopun jälkeen? Joka tapauksessa yksinolosta, luonnosta ja ulkoilmasta nauttiminen oli mahtavaa.









posted from Bloggeroid