maanantai 24. syyskuuta 2018

Valoa syksyyn

Tänään meillä oli se palaveri, jonka puolesta toivoin rukouksia viime blogitekstissä. Pyysin rukousta asian puolesta viikko sitten myös meidän seurakunnassamme. Tuntui, että tämä on sen verran tärkeä asia, että on hyvä pyytää koko seurakuntaperhettä rukoilemaan.

Palaveri menikin oikein hyvin ja keskustelu käytiin hyvässä hengessä. Tuntui, että meitä kuunneltiin. Mitään ei vielä sovittu eikä päätetty, kerroimme vain meidän tarpeista ja toiveista. Vammaispalvelun henkilöt kuuntelivat ja kyselivät sillä korvalla, että heidän täytyy tehdä päätös. Sairaalan sostt käytti puheenvuoron, jossa hän puhui puolestamme ja kertoi myös sairaalan puolelta terveisiä. Että Milkaa koskevassa päätöksessä tulee huomioida lapsen etu, ja se lapsen etu on hoidon järjestäminen kotona, jos vanhemmat sitä toivovat. Hän myös esitti, että vanhemmat pystyvät itse arvioimaan parhaiten, mikä tukimuoto tukee vanhempien omaa jaksamista parhaiten. Myös kotipalvelun työntekijä toi esiin kotipalvelun asiantuntemusta siitä, mikä olisi lapsen etu. Ja tietenkin se etu olisi se, että lapsi saisi olla mahdollisimman paljon vanhempien kanssa. Milkan päivätunnit ovat toteutuneet tähän asti kotipalvelun kautta, ja työntekijä kertoi, että kotipalvelu myöntää ainoastaan täysin välttämätöntä apua, jota ilman perhe ei selviäisi.

Me itse kerroimme, että olemme valmiita siihen, että Milkalla olisi 6 vrk sijaishoitoa kuukaudessa. Meille sopii myös 3 vrk, mutta kompromissiratkaisuna myös 6 vrk on ok ja itseasiassa olemme sopineet jo loppuvuoden kalenterinkin sen 6 vrk mukaan. Muilta osin tarvitsemme yöhoidon kotiin kaikille lopuille öille ja päivätunteja aiemman määrän mukaisesti.

Mitään päätöksiä ei vielä tänään tehty, mutta seuraavaksi vammaispalvelussa tehdään tämän pohjalta päätös, ja meille luvattiin, että kuulisimme siitä vielä tällä viikolla. Samaa asiaa käsittelevä oikaisuvaatimukseni on myös käsittelyssä, ehkä jopa aivan lähipäivinäkin. Tai ainakin vammaispalvelun toinen johtava sostt on tietoinen sen tilanteesta. Asiaa saa edelleenkin muistaa rukouksissa.

Meille jäi sellainen olo, että saamme varmaan ihan hyvän päätöksen tai ainakin jotain lisäapua kotiin. Toivottavasti yöhoitoa olisi tarpeeksi, ja päivätunnitkaan eivät vähenisi.

Illemmalla kerkisimme vielä Milkan kanssa ulkoilemaan ja olikin aivan ihastuttava syksykeli ulkoilla. Mukava, että palaverit ja puhelut ovat sujuneet tänä syksynä viime vuotta leppoisammin, niin on parempi mieli kummastella syksyn ihmeitäkin.


posted from Bloggeroid

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti