Nooalla alkaa pidennetty oppivelvollisuus elokuun alussa. Kun päätöstä tästä tehtiin joskus yli vuosi sitten, niin silloin kukaan ei vielä tiennyt, mitä se käytännössä tarkoittaa. Nooa täyttää syyskuussa jo 6 vuotta, joten esikoulu on ajankohtainen, kuten muillakin lapsilla.
Syksyllä me kävimme tutustumassa Huhtasuon yhtenäiskouluun, koska se oli kuulemma ainoa vaihtoehto näin vaikeavammaiselle lapselle. Huhtasuolle on järjestetty aika paljon erityisiä järjestelyjä ja ryhmiä erityislapsille. Henkilökohtaista avustajaa tarvitsevilla lapsilla oli 6 lapsen luokka ja siellä oli siis 6 lasta ja 6 ohjaajaa. Pieni ryhmä, mutta ohjaajineen Nooalle aivan liian iso. Meteli oli niin kova, ettei Nooa pystynyt hälyherkkänä edes menemään sisälle tutustumisen yhteydessä. Nooa ei ole koskaan ollut päiväkodissa, vaan päivähoito on järjestetty kotiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että on tullut aika alkaa siirtyä pois kotoa, kun ei sekään tuntunut oikealta ratkaisulta, että Nooa jäisi käymään koulutietä täysin kotona. Olimme siis valmiita siihen, että oltaisiin hyvin pieninä määrinä alettu kokeilemaan tuota 6 lapsen luokkaa.
Kevättalvella kuitenkin saimme kutsun palaveriin, jossa oli tarkoituksena miettiä muutamien muidenkin vanhempien kanssa päivähoito- ja kouluratkaisuja. Siihen osallistui kolmen erityisperheen vanhemmat ja kaupungin ja sairaalan työntekijöitä. Päättäjät kuulemma haluavat, että hyvin erityiset päivähoitoratkaisut (kuten kotiin järjestetty päivähoito) yhdistettäisiin uuteen ryhmään tai yksikköön. Idea oli saatu Tampereelta Erho-yksiköstä. Palaverissa oli tarkoitus kuunnella vanhempia ja suunnitella yhdessä hanketta. Meille selvisi, että edessä olisi todella isoja muutoksia meidän perheen kohdalla, koska uuden yksikön lapsiin oli suunniteltu sekä Milka että Nooa. Luonnollisesti se on omiaan herättämään paljon huolia. Kuitenkin palaverissa oli hyvä henki ja vanhempia kuunneltiin. Muutenkin itselleni tuli vahvasti sellainen olo, että tämä on meidän juttu. Ryhmä olisi hyvin pieni ja siinä olisi erityiset järjestelyt. Esimerkiksi heti meille jo luvattiin, että taksikyydeissä olisi avustaja mukana eli yksin lapsen ei tarvitsisi olla taksissakaan. Lapset voisivat jatkaa samassa yksikössä päiväkoti-iän jälkeen kouluiässä. Eli Milka ja Nooa olisivat saamassa ryhmässä, vaikka Nooa olisi jo pian koululainen. Projekti oli vasta suunnitteluasteella, joten mikään ei ollut varmaa, mutta ei meillä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa kuin olla hankkeessa mukana. Nooa tarvitsisi joka tapauksessa jonkun paikan ja tuollainen pieni ryhmä olisi varmasti parempi kuin se 6 lapsen erityisluokka. Lisäksi tuntui, että me emme voi jatkaa sillä tavalla, että jatkossa vielä Milkankin päivähoito ja Nooan koulu järjestettäisiin kotiin. Se tarkoittaisi, että meillä olisi kotona joka päivä kaksi hoitajaa, ja silloin kotihoitorinki vaan menisi aivan liian isoksi järjestelyksi. Kotihoitoringin järjestely on jo nyt todella mittava eikä ihan ongelmaton. Lisäksi tuntuisi, että Milkalla päivähoito kotona ei olisi yhtä hyvä ratkaisu kuin mitä se Nooalla on ollut, koska Milka on aika kiinnostunut muista lapsista eikä hänellä ole siinä juurikaan ääniin liittyviä rajoitteita.
Palaverin jälkeen jäi tavallaan hieman ristiriitainen olo. Niin paljon avoimia kysymyksiä ja tietoisuus siitä, että kaikki ei välttämättä suju niin helposti ja hyvin. Että vaikka meitä nyt ihan aidosti kuunneltiin, niin jatkossa ei välttämättä kuunnella. Paikalla olivat ne hanketta työstävät henkilöt, ja päättäjät eivät aina näe tarpeita samalla tavalla. Kuitenkin oli se vahva tunne siitä, että tämä on oikea tie ja palaverin jälkeen oli jopa aika innostunut olo. Onhan se hienoa, että vanhemmat otetaan vahvasti mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Me saimme oikeasti vaikuttaa esimerkiksi uuden yksikön sijaintiin.
Kuukauden päästä oli seuraava palaveri perheiden kanssa ja silloin me olimme jo paikan päällä ja tutustuimme ryhmälle valittuihin tiloihin. Ryhmä tulee olemaan Huhtasuon päiväkodilla, joka on ison koulun yhteydessä. Siinä palaverissa oli esillä hieman ristiriitaa kaupungin suunnitelmien ja vanhempien välillä liittyen lasten sairastumistilanteisiin. Me kaikki vanhemmat kuitenkin yhdessä esitimme, että sairaana ollessa hoidon täytyy järjestyä kotiin samaan tapaan kuin siinä Tampereen Erhossa, joka tässä oli ollut esikuvana. Palaverin jälkeen oli hieman skeptisempi olo, että olikohan alussa vain lupailtu paljon vanhemmille ja tuleekohan niistä asioista kuitenkaan mitään, vai onko vain tärkeintä saada ryhmä kasaan että saadaan lapset pois kotoa. Silti koko ajan on ollut jollain tapaa rauhallinen olo siitä, että näin tämän pitää mennä.
Seuraava palaveri oli huhtikuussa meillä kotona ja koski vain meidän perhettä ja lähinnä Nooaa, koska Nooa olisi jo syksyllä aloittamassa uuden kuvion, kun taas Milkan kanssa olen kotona vielä vuoden loppuun asti. Olin etukäteen sairaalan yhteyshenkilön kehotuksesta listannut sähköpostiin meidän tärkeimmät tarpeet ja toiveet Nooan kohdalla ja lähettänyt sen etukäteen tiedoksi. Yksi tärkeimmistä oli se, että Nooan hoitopäivä alkaa kotona siten, että hoitaja ja Nooa ovat noin tunnin verran kotona ja tekevät Nooan ruuan ja laittavat Nooan lähtövalmiiksi. Taksi tulee vasta sitten tunnin päästä. Tuo Nooan (ja Milkan) ruuanlaitto on hyvin poikkeuksellinen jopa erityislapsilla, eikä sen tekeminen onnistu päiväkodilla. Se on yksi niistä asioista, joka tekee mutkia matkaan. Onneksi tuo järjestely oli kuitenkin ok. "Vaatimuslistassa" oli monta muutakin kohtaa ja ne käytiin palaverissa läpi ja kaikki oli ok!
Minulla on ollut toisaalta sellainen olo, että Nooan aloitusta kodin ulkopuolella pitäisi suunnitella ja asioita laittaa paperille ja hoito-ohjeita tehdä hyvissä ajoin. Toisaalta en ole oikein jaksanut vielä miettiä tai huolehtia asiaa ja toisaalta on ollut aika levollinenkin olo siitä, että asiat kyllä menevät sitten hyvin. Ehkä se on ihan hyvä, vaikka toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että asioita kannattaa suunnitella ja tehdä ajoissa, silloin kun niitä asioita pyörii mielessä.
Viime viikolla oli taas pieni palaveri Huhtasuolla meidän vanhempien, päiväkodin johtajan ja erityisopettajan kesken. Siinä kiireesti sovittiin päivämääriä ja muita käytännön asioita elokuun aloitusta varten. Tosiaan tapasimme silloin myös Nooan tulevan opettajan! Tänään oli vielä meillä uusi palaveri, jossa käytiin vielä asioita läpi ennen kesälomaa myös hoitofirman ja vammaispalvelun edustajien mukana ollessa, sillä koko hoitokuvion yhdistäminen vaatii useamman tahon yhteistyötä.
Nooan aloitus uudessa ryhmässä alkaa siis konkretisoitua. Nimeksi tuli Siilinmajan ryhmä Keltaiset. Siinä on aluksi vain kaksi lasta. Nooa käy aluksi Siilinmajalla kahtena päivänä viikossa ja loput päivät sieltä tulee hoitaja kotiin. Näin Nooa saa pehmeämmän laskun uuteen ympäristöön. Kyllä se on joka tapauksessa iso muutos pian kuusivuotiaan elämässä. Onneksi Nooa on hurjan sopeutumiskykyinen, kärsivällinen ja reipas. Olen niin valtavan ylpeä hienosta pojastani. Ja pian Siilinmajan henkilökuntakin pääsee tutustumaan häneen. Kun ryhmässä on aluksi vain kaksi lasta, niin ehkä Nooa pystyy uudessakin ympäristössä näyttämään, miten hienosti hän osallistuu asioihin ja ottaa kontaktia. Se ei välttämättä onnistuisi meluisammassa ryhmässä.
Saimme kuulla, että ryhmä keltaisiin on valittu kolme lastenhoitajaa. Siinä on siis aina kolme hoitajaa paikalla silloin kun molemmat ryhmän lapset ovat siellä. Erityisopettaja tekee 50% työajastaan tähän pieneen ryhmään. Käytettävissä on myös tarvittaessa sairaanhoitaja. Me saamme päättää myös aika vapaasti hoitoajoista. Vaikka se sotkee hieman päiväkodin elämää niin Nooan ruokarytmiin ja muutenkin meidän perheen rytmiin sopiva 10-18 on ainakin alussa luultavasti hoitoaikana.
Kokonaisuutta ajatellen epäkäytännöllisyyttä lisää jonkun verran se seikka, että Siilinmaja ei tarjoa hoitoa 18 jälkeen (ja siihenkin asti vain hiukan nikotellen). Tämä asia on toki alusta asti ollut tiedossa, koska ei myöskään varhaiskasvatus ole koskaan myöntänyt iltatunteja Nooalle, vaikka ne ovat välttämättömiä silloin, kun isällä on työmenoja illalla (parina arki-iltana viikossa). Nuo tunnit kyllä järjestyvät vammaispalvelun maksamina, mutta jatkossa se tulee tarkoittamaan sitä, että hoitaja vaihtuu kesken päivän. Jos isän työpäivä ja Nooan hoitopäivä on esim 13-21, niin Nooalla hoitaja vaihtuu kello 18 ja päivän alkuosa on Siilinmajalla ja ilta kotona. Kotihoitorinki joutuu siis järjestämään iltatunteja arkisin kello 18 jälkeen. Kello 18-21 vuoroon voi olla hankalampi löytää hoitajia kuin 13-21 vuoroon, mutta onneksi se on hoitoringin ongelma. Ainakin olen saanut asiat puhuttua siten, että Siilinmajan hoitaja voi hoitaa päivän aloituksen kotona emmekä siis tarvitse sitä 1h pituista aamuhoitoa kotihoitoringin kautta.
Jatkossa meillä tulee siis olemaan kolme hoitavaa tahoa, kun vielä reilu vuosi sitten oli vain kotihoitorinki. Nyt sen lisäksi on sijaishoitojaksot Ilonassa ja pian Siilinmaja arkisin ennen kello 18. Toisaalta sekin on hyvä asia, että koko järjestelmä ei ole enää yhden firman vastuulla, koska välillä on syntynyt epäilyksiä siitä mitä tapahtuu, jos se firma ei pystykään hoitamaan hommaa.
Yhteydenpitoa on kuitenkin jatkossa sitten kolmelle taholle, jos lasketaan vain hoitopaikat eikä ruveta edes miettimään sairaaloita tai terapeutteja. Hiukan hirvittää ihan ajatellakin, kenelle kaikille joutuu soittamaan tai laittamaan viestiä silloin kun lapsi joutuu sairaalaan. Ja tilanteethan välillä elävät koko ajan.
Palataanpa kuitenkin vielä miettimään sitä, että mitä aluksi tapahtuu, kun uusi hoitokuvio alkaa. Ensinnäkin kaikki kolme uutta hoitajaa pitää perehdyttää. Nyt on sovittu, että kotihoitoringin vanha hoitaja pitää jokaiselle yhden perehdytyspäivän ja lisäksi minä pidän jokaiselle yhden perehdytyspäivän sen jälkeen - yhteensä kuusi päivää perehdytystä. Sitten lähden vielä kahtena päivänä mukaan Siilinmajalle hoitajan ja Nooan kanssa, ja niinä kahtena päivänä Milka saa hoitajan kotiin.
Kalenteri näyttää siis tältä:
Viikko 1
Ma 29.7.
Hoitaja 1 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ti 30.7.
Erityisopettaja kotona 2h vierailulla aamupäivällä ja sen jälkeen normaali hoitopäivä.
Ke 31.7.
Hoitaja 1 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
To 1.8.
Aamupäivällä viedään lapset Ilonaan ja äiti pääsee naisten leirille. Jossain vaiheessa olen toivottavasti ehtinyt pakata lasten ja ehkä omatkin tavarat.
Viikko 2
Ma 5.8.
Lapset haetaan kotiin Ilonasta. Toivottavasti kukaan ei ole sairastunut eikä sairastu juuri nyt.
Ti 6.8.
Hoitaja 2 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ke 7.8.
Normaali hoitopäivä kotona. Siilinmajalla koulutuspäivä.
To 8.8.
Hoitaja 2 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Pe 9.8.
Hoitaja 3 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Viikko 3
Ma 12.8.
Hoitaja 3 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Ti 13.8.
Nooan ensimmäinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.
Ke-to 14.8.
Siilinmajan hoitaja kotona hoitamassa Nooaa. Minä hoidan Milkaa ja luultavasti jakelen edelleen joitakin omia ajatuksiani hoitajille.
Pe 15.8.
Nooan toinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.
Nuo perehdytyspäivät ovat aika rankkoja kaikille osapuolille. Nooalle on stressaavaa, kun on paljon keskustelua. Minulle on stressaavaa kuunnella kun joku toinen yrittää opastaa uutta ihmistä oman lapseni hoidossa. Olisi parempi olla kuuntelematta, koska siinä vaiheessa ei ole hyvä mennä väliin selittämään, että ei se noin mene. Mutta eipä tästä paljon mihinkään pääse ellei lähde jonnekin. Joka tapauksessa minua auttaa paljon, ettei tarvitse ihan perusasioista alkaen opastaa uusia hoitajia. Siinä on nimittäin paljon kerrottavaa.
Nooalle voi myös olla vähän rankat viikot, kun perä perää tulee uusia hoitajia ja sitten ilonajaksoa ja uusi hoitopaikka, mutta toivottavasti poika selviää niinkuin aina. Olisi ihan todella hienoa, jos lapset pysyisivät terveenä nuo viikot. Sairaalareissut nimittäin sekoittaisivat hienosti koko aloituksen.
Päällimmäisenä tässä on kuitenkin niin kiitollinen ja ihmettelevä olo, että miten asiat ovat taas järjestyneet näin hyvin. Ryhmässä on oikeasti alussa vain kaksi lasta ja välillä voi hyvin olla nolla tai yksi. Se on todella hyvä Nooan kannalta, koska sitten ympäristö on vähän rauhallisempi ja se on varmasti tärkeää etenkin alkuvaiheessa. Kaikki työntekijät, joita olemme tähän mennessä tavanneet, tuntuvat myös mukavilta ja hyviltä yhteistyökumppaneilta. Säätöä varmasti tulee riittämiin asti, mutta hyvää tahtoa tuntuisi olevan. Toivotaan sitä, että myös ne uudet hoitajat ovat hyviä ja kivoja ja tulisimme hyvin juttuun heidän kanssaan.
Sekin tuntuu ihmeelliseltä, että melkein kuin ihan Nooaa varten olisi nyt tehty taas tosi isot järjestelyt ja ihan uusi ryhmä, kun hän aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuden. Toki siinä on muitakin lapsia, mutta kumminkin. On meillä kyllä niin huikean erityinen poika, ei sellaista löydy mistään. Hienoa, että Nooan erityistarpeet on otettu vakavasti.
Nyt minun pitäisi oikeasti kohta alkaa tekemään niitä kirjallisia ohjeita Nooan hoidosta ja kaikista huomioon otettavista asioista. Niitten pitää olla valmiina silloin 29.7. Se on tietysti itse itselleni asettama tehtävä, mutta se täytyy tehdä, että kaikki on sitten selvää eikä pelkän puheen varassa. Onneksi koneella on jotain pohjia varmaan valmiina viime kesältä, kun tein ohjeita Ilonaa varten.