lauantai 30. maaliskuuta 2019

Uusi peti

Milka sai uuden sängyn maaliskuun alussa. Pinnasänky jäi vähän pieneksi, ja Milka sai apuvälineenä sähkökäyttöisen Nallusängyn. Se oli vähän niinkuin synttärilahja, vaikka se tuli pari viikkoa etuajassa ja on pitkäaikaislainassa.



Ainakin tyttö tykästyi heti petiinsä, vaikka pinnasänky on myös ollut rakas touhupaikka. Tässä pari kuvaa uuden sängyn ensikokeilusta. Milka oli silloin vielä toipilaana noron jälkeen. Sänky toimii samalla hoitotasona, ja lisäksi siinä on kamalan mukava mönkiä, pyöriä ja potkia.




Milkan yöhoitoa varten hankimme Milkan nurkkaukseen myös nojatuolin, oli kiva kun löytyi hyvä sellainen helposti vähän käytettynä. Muuta sisustusta ei sitten oikein mahdukaan mukaan. Ehkä joku hyvin kapea hyllykkö istuisi vielä sängyn viereen, niin saisi tärkeimmät hoitotarvikkeet lähelle. Pikkuhuoneen toinen pääty palvelee isin työhuoneena. Ovea ei ole, mikä yöaikaan hieman häiritsee, mutta päiväaikaan oviaukon peittävät verhot ovat kivat ja kätevät.


Saimme tähän asuntoon myös asumistuen, joten voidaan olla tässä rauhallisin mielin vielä, kun mahdutaan. Vaikka tässäkin asunnon rajat tulevat jo hiukan vastaan, niin vielä mahdutaan tähän aika hyvin ja asunto on monella tapaa hyvä ja toimiva, myös sijainti on hyvä. Vieraatkin ovat tervetulleita.

Kiitollisin mielin, nyt jo terveistä lapsista, hyvistä apuvälineistä, yöhoidosta ja monesta muusta asiasta.

Toivotaan tervettä ja hyvin sujuvaa kevättä.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Infektioita

Noro on onnellisesti takanapäin. 1,5 viikkoa meni niin, että vähintään yksi perheestä oli koko ajan sairaana. Lapset olivat molemmat 5 päivää sairaalassa peräjälkeen. Vein molemmat päivystykseen, Nooan myöhään illalla ja Milkan parin päivän päästä aamuyöllä. Päivystyksessä kaikki meni yöaikaan sujuvasti, mutta olin vasta päässyt itse suurin piirtein jalkeille noron jälkeen, kun Milka sairastui keskellä yötä ja lähdimme sitten heti sairaalalle. Seuraava päivä oli vaikeampi kuin olin luullut, ja muutenkin omaan toipumiseen meni vielä monta päivää. Milka sairasti meistä pisimpään, oksentelua ja ripulia kesti 5-6 päivää. Viime viikon maanantaina palasimme normaaliin arkeen, mutta kyllä se viikko meni vielä kovin väsyneissä merkeissä omalla kohdallani. Tässä olivat varmasti talven rankimmat viikot.

Noron aikanakin koimme taas Jumalan huolenpitoa siinä, että me vanhemmat emme olleet yhtä aikaa sairaana ja toinen pystyi aina jotenkin hoitamaan lasta. Lapset eivät olleet koko 1,5 viikon aikana ollenkaan yhtä aikaa kotona. Ensin oli Nooa sairaalassa ja sitten Milka. Sairaalassa kävin lasta hoitamassa kaikkina niinä päivinä, kun olin edes suunnilleen terveenä. Sitten kun Nooa oli ollut jo muutaman päivän oireeton, hän pystyi menemään suunniteltuna aikana Ilonaan. Oma lukunsa olisi, miten pakkasin ja kloorasin kaikki mahdolliset tarvikkeetkin niin, ettei pöpö missään tapauksessa pääsisi tavaroiden mukana Ilonaan, ja samoin Ilonan päässä varauduttiin mahdollisimman hyvin. Milka pääsi sairaalasta kotiin vasta sitten, kun Nooa oli jo Ilonassa. Milka oli silloin vielä tosi kipeä. Ajattelimme  että isi oli jo sairastanut lievemmän taudin, mutta isi sairastuikin kunnolla noroon juuri samana iltana, kun Milka kotiutui. En olisi siis selvinnyt mitenkään, jos Nooa olisi ollut kotona. Normaalistihan lapsilla on aina molemmilla oma aikuinen hoitamassa, ja nyt Milka olisi ehkä työllistänyt kahtakin.

Alla muutama kuva Milkasta sairastelun ajalta.









Kotona kuurasin myös kosketuspintoja kloorilla 1-2 kertaa päivässä, mihin hommaan kahden vuoden takainen norokokemus antoi hyvin motivaatiota. Silloin noro jäi pyörimään kotihoitoringin hoitajiin monen viikon ajaksi. Nyt ei käynyt niin, vaan ainoastaan muutama hoitaja sairastui. Näinpä pääsimmekin jatkamaan normaalia, vaikkakin väsynyttä arkea, kun olimme itse tervehtyneet.

Helmikuun omaishoidon vapaa jäi välistä noron takia, mutta saimme sen siirrettyä tälle viikolle - tai niin me luulimme. Maanantai-iltana veimme lapset Ilonaan, mutta Nooalla nousi jo yöllä kuumetta ja tiistaina aamupäivällä isi haki hänet Ilonasta ja vei päivystykseen. Normaalia arkea ei siis jäänyt väliin kuin viikon verran. Päiväsaikaan päivystyksessä menee usein pitempään, yleensä neljä-viisi tuntia. Nyt saatiin varmaan ennätysaika, sillä päivystyksen ovelta osastolle pääsemiseen oli mennyt melkein kuusi tuntia.



Nooalla oli tiistaina korkeaa kuumetta, mutta onneksi tauti selvisi lopulta vain flunssapöpöksi ja korvatkin olivat puhtaat. Minä vietin tiistain siivoillen, uutisia odotellen ja toipuillen. Täytyy myöntää, että olen edelleen aika väsynyt, kun näitä poikkeustilanteita on tiputellut peräjälkeen. Keskiviikkona olin Nooan luona sairaalalla ja tänään hain hänet sieltä kotiin. Illemmalla haemme vielä Milkan kotiin Ilonasta ja toivomme, että tämä flunssapöpö ei veisi Milkaa enää sairaalaan.

Alla vielä Nooan flunssa-kuvia. Tämä hieno poika on jo 5,5-vuotias.





Toivottavasti tämän talven sairastelut alkaisivat olla tässä. Tuntuu, että koko talvi on ollut yksi poikkeustilanteiden sarja. Marras-joulukuussa molemmat lapset olivat kahteen otteeseen flunssan takia sairaalassa, joulu-helmikuussa oli ongelmia hoitoringissä, sen jälkeen noro ja tämä flunssa. Ei kai se ihme ole, jos välillä vähän väsyttää. Onneksi olemme saaneet influenssarokotteet, sitä tautia ei olisi nyt oikein mahtunutkaan mukaan.
posted from Bloggeroid