keskiviikko 29. elokuuta 2018

Marjamussukat

Äidillä oli tänään vähän stressaava palaveeraus- ja asiainhoitopäivä. Typykkä joutui tietenkin näihin keskusteluihin mukaan kuunteluoppilaaksi. Onneksi iltapäivällä ehdittiin hiukan ulkoilemaankin ja vietettiinkin sitten oikein mukava hetkinen hämähäkkikeinussa. Oltiin sattumalta pukeuduttu kuin kaksi marjaa, joten piti ottaa taas kuvia. Ja oltaisiin varmaan muutenkin otettu. Milkan söpö hattu on lahjus lastenpolilta yhdeltä loppukesän käynniltä. Mukavaa että ollaan ehditty hiukan käyttää sitä ennen kuin sille täytyy etsiä uusi omistaja.








posted from Bloggeroid

torstai 16. elokuuta 2018

Oikaisuvaatimus

Vein postiin oikaisuvaatimuksen vammaispalvelun tekemästä Milkan yöhoitoa koskevasta päätöksestä. Se on ensimmäinen virallinen valitukseni vammaispalvelun toimista. Tähän asti nämä neljä viimeistä vuotta ollaan päästy eteenpäin selittämällä, pyytämällä, viestittämällä, soittamalla ja keskustelemalla sekä minun, puolison että sairaalan työntekijöiden toimesta. Nyt on kumminkin saatu aikaiseksi sen verran paha erimielisyys meidän ja vammaispalvelun välille, että lähdin valittamaan. Päätöksissähän on aina ilmoitettu melko lyhyt aikaikkuna, jolloin voi valittaa, joten ei siinä kovin kauaa voinut jäädä ihmettelemään. Toivottavasti tästä nyt ei alkanut mikään pitempi valitusten tie. En tosiaankaan halua jatkossa valittaa jokaisesta päätöksestä.

Päätös yöhoitoavusta kotiin oli siis kielteinen. Vammaispalvelu ehdotti sen sijaan aluksi 3-4 vrk /kk lisäjaksoja Ilonassa. Me emme kuitenkaan halunneet lisätä heti Milkan hoitoa kodin ulkopuolella erityisesti siksi, että silloin joutuisimme olemaan Milkasta erossa pitempään kuin yön, vähintään yhden vuorokauden kerrallaan. Lisäksi öiden suhteen tuo määrä ei edes riittänyt, kun laskin että tarvitsemme 8-9 yötä lisää kuukaudessa, ja sen myös sanoin puhelimessa. Myöhemmin, kun vammaispalvelun päätös tuli kirjallisena, niin siinä oli, että kotiin ei myönnetty lisää hoitotunteja, mutta sijaishoitojaksoja myönnettiin se 8-9vrk/kk lisää eli yhteensä niitä olisi 10-11vrk kuukaudessa! Se ei tosiaankaan käy päinsä. Pikainen laskutoimitus osoitti, että Milka viettäisi silloin 1/3 ajastaan poissa kotoa. Se ei tosiaankaan ole tarpeen, mikäli yöhoito vaan saataisiin kotiin joka yölle ja lisäksi Milkalla jo yli vuoden olleet päiväavustustunnit (12h viikossa) jatkuisivat edelleenkin.

Koska vammaispalvelun kanta oli niin tiukka, niin eihän tuossa auttanut muu kuin alkaa valitusta suunnittelemaan. Siitä olin huojentunut, että olimme lopultakin tuen määrästä samoilla linjoilla, eli vammaispalvelu suostui myöntämään jotakin apua joka yölle. Kuitenkin vammaispalvelun mielestä Milka voisi asua kodin ulkopuolella kolmasosan ajasta ja meidän mielestä taas tuki tarvitaan ensisijaisesti kotiin, ja päivätunteja riittää se yhteensä 12h viikossa, jotka tarvitsemme lyhyempinä pätkinä esimerkiksi 4h kerrallaan. Tässä on kysymys etenkin lapsen edusta ja siitä, että potilaan ja läheisten toiveita pitää kuunnella päätöksiä tehtäessä. Milkalla on oikeus asua ensisijaisesti kotona ja meillä kaikilla perheenjäsenillä on oikeus asua ensisijaisesti yhdessä. Siinä on kysymys myös yhdenvertaisuudesta. Kun muilla lapsilla on mahdollisuus asua kotona ja jopa isoveljellä on mahdollisuus asua kotona yöhoidon ja päiväaikaisen avun turvin, niin miksi sitten Milkalla ei olisi tuota mahdollisuutta? Joskus tietenkin sijaishoitojaksoja voi olla noin paljon tai enemmänkin näin pienellä lapsella ja se voi olla paras järjestely, mutta silloin sen pitäisi olla perheen toivoma ja tarvitsema asia. Milkan kohdalla ei meidän mielestämme nyt toteutunut Milkan tai läheisten toiveista ja tarpeista lähtevä päätöksenteko.

Meille aiheutui taaskin tästä aika vaikea tilanne, koska vaikka lisäapua myönnettiin, niin emme pystyneet ainakaan heti ajatella, että ottaisimme sitä käyttöön. Milka oli siinä vaiheessa ollut vasta yhden 1 vrk, yhden 2 vrk ja yhden 3 vrk jakson Ilonassa. Meillä oli kuitenkin niin välttämätön tarve saada lisää yöapua, että pakosta sitä joutui prosessoimaan asiaa, pitäisikö ja voisiko kuitenkin joitakin lisävuorokausia käyttää. Olen pohtinut pääni puhki, mikä edes olisi oikein. En halunnut enkä voinut ajatella pelkästään omaa jaksamista (mikä ei sekään välttämättä paranisi, jos meillä olisi Ilona-reissu joka viikolla), vaan halusin tietää, mikä olisi parasta ja oikein Milkaa ajatellen, ja tietysti meitä kaikkia muitakin. Onneksi moni ystävä ja myös pari sairaalan työntekijää on kuunnellut näitä mietteitä, ja kaikki ne lyhyet tai pitemmät keskustelutilanteet ovat myös auttaneet tässä prosessissa.

Aika pian siinä sitten ajatus kääntyi niin, että pari-kolme lisävuorokautta kuukaudessa voisi olla ihan paikallaan. Meille ei jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa niitä käyttöön. Asia vauhdittui, kun Ilona tarjosi Nooalle uudestaan 2 vrk hoitoa sen takia, kun ensimmäinen jakso keskeytyi. Ilona oli laskuttanut siitä vain yhden vuorokauden, joten 2 vrk oli sovittava kalenteriin uudestaan, ja ne sovittiin sitten pari viikkoa sitten tälle viikonlopulle. Samalla Milka käyttää sitten pari lisävuorokautta.

Kun soittelin sairaalan sostt:lle ja keskustelimme valituksen tekemisestä, niin hän sanoi, että jos voimme myöntyä päätökseen joiltain osin, niin valituksella on paremmat mahdollisuudet mennä läpi nopeammin. Niinpä sitten jotenkin vain päädyin siihen, että ilonajaksoja voisi olla yhteensä 6 vrk kuukaudessa, eli 3 lisävuorokautta. Se kyllä vähän raastaa sisintä, mutta jonkinlainen laskelma oli pakko tehdä. Ja on siinä kuitenkin jotain perää, että osan tukitoimista olisi mahdollisesti hyvä olla kodin ulkopuolella, varsinkin nyt kun olemme löytäneet ihanan hoitopaikan. Puolisolta tietenkin kyselin mielipiteitä pähkäilyprosessin aikana ja hän myötäili sujuvasti. Valituksessa myönnyin siihen, että sijaishoitoa olisi 6 vrk /kk, mutta vaadin, että loput yövuorot järjestetään kotiin sen mittaisena, kuin olemme ehdottaneet, eli 8,75h/yö. Lisäksi vaadin, että päiväajan avustustunnit jatkuvat kotona ja niistä saadaan pitkäaikainen päätös. Vaadin, että noita päivätunteja on ilonaviikolla 4h ja muilla viikoilla 12h, eli saman käytännön mukaan kuin tähän asti. Käytännössä niitä olisi keskimäärin 8,5h viikossa.

Sairaalan 2 sosiaalityöntekijää luki tekemäni valituksen luonnoksen, mutta he eivät nähneet hyväksi tehdä siihen mitään muutoksia. Erikseen sain kuitenkin joitakin asiaan sopivia lainauksia lakipykälistä, ja niitä upotin sitten vielä tekstiin.

Valituksen tekeminen oli oikeastaan ihan hauskaa, kun pääsin sen aloittamisen kynnyksestä yli, ja kun olin ensimmäistä kertaa valittamassa vammaispalvelun päätöksestä, ja kun olen ihan varma siitä, että minä olen oikeassa ja valitus on ihan hyvin perusteltu. Niin myös sairaalan setä sanoi. Se ei kuitenkaan ole hauskaa, että perusturvalautakunnassa kuulemma hyvin harvoin mikään valitus menee läpi. Jos valitus ei mene läpi, niin seuraava mahdollisuus on valittaa hallinto-oikeuteen. Se käsittely vaan sitten kestää todella kauan. Tukitoimien kohdalla tilanne voi olla täysin muuttunut, kun päätös joskus tulee. Ainakaan meillä ei silloin varmaan olisi enää 1-vuotiasta tyttöä. Mutta yksi asia kerrallaan. Nyt on valitus lähtenyt perusturvalautakuntaan. Ainakin sieltä tulee vastaus pikemmin. Näin sitä on lähdetty riitelyn tielle. Eipä tosiaan tuntunut oikein meille jäävän muutakaan vaihtoehtoa. Minä en jaksa enää aiempaan tapaan tämän tästä vaatia ja perustella yöhoidon tarvetta, jos sitä saa sitten kerrallaan vain 0-5h lisää. Ne viimeiset puuttuvat yöt tai tunnit on aivan varmasti kaikista vaikein saada sillä tavoin, että seurataan taas tilannetta ja sitten yritetään perustella, miksi ei pärjätä ilman niitä viimeisiä x tuntia viikossa.

Yritän silti samalla myös saada vielä keskustelua aikaan. Etenkin sen takia, että tämä oikeuskäsittelyjen tie on niin pitkä. Ja sen takia, että olen ainakin yrittänyt kaiken mahdollisen yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Kun vammaispalvelun täti soitti tästä päätöksestä heinäkuussa, niin jouduimme sitten jonkinlaiseen väittelyyn asiasta. Päätös on peräisin johtavalta sosiaalityöntekijältä, jonka kanssa en ole jutellut. Oma sostt koetti siinä puhelimessa perustella vammaispalvelun kantaa. Olin kovasti sitä vastaan, joten hän ehdotti, että voisi yrittää järjestää johtavan sostt:n meille juttelemaan mahdollisimman pian. Niin sovittiinkin, mutta sen jälkeen ei ole yhteydenottoa kuulunut. En ole vielä jaksanut kysellä sen perään, mutta täytyy se varmaan tehdä. Lähetän viestin ja kysyn, onnistuisiko se palaveri.
posted from Bloggeroid