Viimeisen vuoden olemme odottaneet lapsille kodin ulkopuolelta pysyvää asuinpaikkaa. Kun minä sairastuin, niin Milkalle jouduttiin järjestämään vuorokauden ympäri hoitaja kotiin. Lisäksi on ollut Ilona-jaksoja noin puolet ajasta, jolloin olemme saaneet kotiin rauhaa. Minä en ole siis joulua lukuunottamatta hoitanut lapsia juurikaan kokonaiseen vuoteen. Hoitajien jatkuva läsnäolo meidän suhteellisen pienessä asunnossamme on tuntunut todella kuormittavalta ja se on häirinnyt toipumistani. Isä taas on joutunut hoitamaan melkein kaikki lasten asiat ja myös sairaalakäynnit yksinään. Viimeinen vuosi on siis ollut sellaista aikaa, minkä halusimme luokitella väliaikaiseksi ratkaisuksi. Jo vuosi sitten lapsille tarjottiin paikkoja eräästä lasten hoitokodista Saarijärveltä, mutta se oli pitkän matkan takia pois laskuista. Onneksi nyt on järjestynyt paikat kuitenkin kohtuullisen nopeasti Kultasiipeen, joka on tässä lähellä.
Muutto on jo kolmen viikon päästä maaliskuun 12. päivänä. Minä en vielä kestä oikein mitään stressiä ja kun saimme tiedon, että molemmat lapset pääsevät muuttamaan, niin ahdistuin suunnattomasti koko muuttoasiasta ja menetin myös yöunet. Tuntui niin mahdottomalta saada kaikki järjestelyt tehtyä. Lapsilla on todella paljon välttämätöntä tarviketta, jotka pitää pakata, siirtää ja purkaa saman päivän aikana sillä välin kun lapset ovat koulussa. Lisäksi Kultasiiven hoitajat eivät vielä ole juuri meidän lapsia hoitaneet, joten heitä voi joutua aluksi auttamaan alkuun. Kaksi Kultasiiven hoitajaa on tuttuja Ilona-jaksoilta. Nyt on pahin stressi jo helpottunut ja valoa näkyy tunnelin päässä. Saimme esimerkiksi tiedon, että apuvälinekeskukselta tulee kuorma-auto ja kolme miestä siirtämään lasten isot ja painavat sairaalasängyt ja ehkä samalla menee muitakin apuvälineitä. Paljon on kuitenkin vielä epätietoisuutta, miten kaikki menee.
Kultasiiven työntekijät ovat onneksi myös varautumassa lasten vastaanottamiseen ja he ovat käyneet tutustumassa lapsiin sekä Ilonassa että koulussa. Mahdollisesti he tulevat vielä kotikäynnillekin.
Minä olen stressaamisen lisäksi saanut nimikoitua kaikki lasten vaatteet ja osan lakanoistakin. Kultasiipeen pitää viedä oikeastaan kaikki itse, myös huoneiden kalusteet. Huoneet eivät kuitenkaan ole kamalan isoja, joten ei sinne paljoa mahdu sairaalasänkyjen lisäksi. Kotoa lähtee varmaan myös molempien vanhat hoitopöydät, jotka ovat toimineet työtasona ja laatikostona vauva-ajan jälkeen. Lisäksi olen kirjoittanut vähän lasten hoito- ohjeita valmiiksi, mutta esimerkiksi lasten ruoka- ja lääkeohjelmia ei vielä voi lähettää, koska niihin on tulossa vielä muutoksia ennen muuttoa. Sama koskee lasten ruuanlaitto-ohjeita.
Täytyy vain yrittää luottaa siihen, että kaikki saadaan järjestymään muuton osalta. Alkuvaiheessa varmaan tarvitaan aika paljon yhteistyötä kodin ja Kultasiiven välillä, että kaikki lähtee sujumaan hyvin.
Tämän postauksen kuvat on otettu vajaa vuosi sitten koulun valokuvauksissa.




