Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. heinäkuuta 2024

Lasten elämää

Maaliskuisen muuton jälkeen lapset sopeutuivat nopeasti Kultasiiven asukkaiksi. Kaikki on sujunut lapsilla hyvin ja he ovat pysyneet terveinäkin. Tässä muutamia kuvaterveisiä Kultasiivestä ja saattaapa mukana olla yksi kuva myös keväällä tehdyltä koulun retkeltä.








Tässä muutama kuva juhannuksen vietosta.





Nyt kesällä lapset eivät käy koulussa eikä hoidossa erityisryhmä Siilinmajassa kuten aikaisempina kesinä, vaan ovat koko ajan Kultasiivessä. Kultasiivestä on kuitenkin tehty joitain retkiä mm. satamaan ja 9-tien lemmikkiin.




Kun koulu alkaa taas syksyllä, niin koulupäivä on neljä tuntia ja muun ajan lapset ovat Kultasiivessä. Kun käymme vierailulla lasten luona, niin voimme kurkata tableteilta kuvaterveisiä koulusta ja Kultasiivestä. Tietysti välillä tulee napattua itsekin lapsista kuva muistoksi.





perjantai 20. elokuuta 2021

Kiitollisuuden ilmaus ja hyvästit kesälle

Kesäloma sujui tänä vuonna suorastaan loistavasti, sillä kukaan perheestä ei sairastunut ja hoitokuviot sujuivat suunnitellusti. Olipa hyvä idea pitää pitkä loma siinä kohtaa kuin se oli.



Myös uusi arki on lähtenyt ainakin näillä näkymin sujumaan oletettua leppoisammin. Meillä on perheessä nyt koululainen, joka tosin käy edelleen pikkusiskon kanssa samassa ryhmässä päiväkodissa.




Muutoksia ja uusia haasteita on täällä kotona aamuisin (ja toivoakseni ei öisin). Nooa tarvitsee aamulähtöön ulkopuolista apua pakkaamiseen ja pukeutumiseen. Mukaan otettavia tarvikkeita on päivittäin aika paljon. Meistä vanhemmista vain jompikumpi pystyy olemaan aina aamuisin paikalla ja hoitaa tällöin Milkan lähtöä. Nooan aamulähtö on hoitunut hienosti päiväkodin työntekijöiden avulla, mutta keväällä päätettiin että homma on siirrettävä Nooan yöhoitajille eli kotihoitofirmalle. Siitä tuli keväällä jonkun verran stressiä eikä vähiten kiireellisen aikataulun takia, jolla muutos piti saada aikaan ja valmistella. Siis koulu vain ilmoitti, että homma ei enää onnistu entiseen malliin muka byrokraattisista syistä. Tyypillisen kummallisista perusteluista huolimatta sinänsä ymmärrettävä päätös, mutta olisi ollut kohtuullista saada edes hieman aikaa asian uudelleenjärjestämiseen. Kaupungilta piti saada lupa yövuoron pidentämiseen ja kotihoitofirman kanssa piti myös keskustella, olisiko tämä mahdollista. Nyt on kuitenkin keskustelut käyty eri tahojen kanssa ja olen laatinut kirjalliset ohjeet ja esittänyt toiveet, miten meillä voisi toimia öisin ja aamuisin. Enään tarvitsee opastaa jokainen yövuorolainen aamun tehtävään sitä mukaa kun heitä tulee vuoroon, eli tipoitellen tässä elo-lokakuussa. Yksi aamu kerrallaan ja tuntuu jo paljon mukavammalta.

Kovasti olen kiitollinen myös yöhoitajille, että he jaksavat ottaa uuden tehtävän hoitaakseen. Nooan yövuorossa joutuu ihan töihin. Nooalla on huonoa oloa ja itkua monesti öisin ja hyvin aikaisin aamulla kakan tuleminen alkaa vaivaamaan, ja niitä joutuu vaihtamaan yleensä 3-4 kertaa. Voi tulla myös oksennus ja sotkua erinäisistä syistä. Nyt yövuorolainen jää vielä puoli tuntia pidemmäksi aikaa taksin tuloon asti auttamaan.

Jos ja kun aamut lähtevät hyvin sujumaan niin uusi käytäntö on varmaan meidän perheellemme tärkeä apu. Toinen vanhemmista pystyy esimerkiksi aamulla lähtemään töihin, työmatkalle tai hammaslääkäriin mihin aikaan vain eli vain toisen meistä tarvitsee olla kotona. Aamulähtöä oli nimittäin samalla pakko siirtää 45 minuuttia aikaisemmaksi, että se saatiin yövuoron yhteyteen. Uusi aikataulu ei tunnu lainkaan tyhmältä ainakaan tällä hetkellä. Nooan nostelu ja pukeminenkaan ei ole enää niin kevyttä hommaa, joten on hyvä että meidän ei tarvitse yksinämme vastata aamuista.

Eniten olenkin kiitollinen Taivaan Isälle. Edessäpäin on varmasti uusia haasteita, mutta "tähän asti on Herra meitä auttanut". Googlasin tuon hengellisissä tilaisuuksissa käytetyn sanonnan, ja sieltähän se löytyikin Raamatusta:
Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.”
1. Samuel 7:12 FINRK

Ehkä minunkin pitäisi pystyttää kivi takapihalle. 



Eräänlainen virstanpylväs on sekin, että me molemmat vanhemmat olemme nyt saaneet molemmat koronarokotteet. On niitä odotettukin, ja vaikka etukäteen olikin jo arveluksia, että se ei välttämättä ole vielä kokonaisratkaisu koronaongelmaan, niin on se kuitenkin tärkeä asia ja välietappi matkalla. Tähän asti on Taivaan Isä meitä varjellut koronaltakin. Me emme ole joutuneet vielä edes karanteeniin, mikä olisi sekin ehkä ollut raskas tilanne meidän perhetilanteessamme. Mielestäni tämä kaikki on Jumalan armoa ja osoittaa hänen hyvyyttään. Ei se ole itsestään selvää, vaikka korona ei ole tässä maassa ehkä yhtä pahasti levinnytkään kuin jossain muualla. Tällä hetkellä se kuitenkin leviää täälläkin monin puolin. Jos me nyt lähiaikoina saisimme tartunnan perheeseen, niin ainakin meillä olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä siitä vähän vähäisemmällä kriisillä. Lapset tarvitsevat joka hetki toimintakykyisiä aikuisia hoitamaan. Rukoilen lasten puolesta, että he saisivat edelleen olla terveinä ja saada myös mahdollisimman hyvää hoitoa.

Tällä välietapilla on aika levollinen olo ja toivon, että voin jatkaakin yhtä levollisin mielin. On aika hölmöä olla huolissaan seuraavalle välietapille selviytymisestä, kun samassa matkaseurueessa mukana on myös Kaikkivaltias. En olisi kuitenkaan päässyt tännekään asti ilman Jumalaa.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Kesätouhuja päiväkodissa

Tässä joitain kuvia lasten puuhailuista päiväkodissa tämän kesän ajalta. Nämä kuvat ovat tulleet tekstiviestillä meille vanhemmille. Koska nyt on kuuma, niin ensimmäisenä kurkataan hellekuvasta, pysyvätkö aurinkolasit päässä. Ja ilmeisesti pysyvät.


Sisko ja sen veli olivat päivänä muutamana päässeet keinumaan.

Aivan alkukesästä ei ollut kumminkaan ihan niin kuuma kuin nyt, mutta hyttyset kiusasivat. Pikkuneiti oli aivan paukamilla hyttysten syötyä hänet. Mutta ulkoiltu on reippaasti.














Helteellä päiväkotipäivät ovat olleet helpotuksia, sillä siellä on ilmastointi. Sisällä päiväkodissa on yhtä ja toista tekemistä riittänyt. Ja suihkuun on myös päässyt vähintään kerran viikossa päiväkodissakin. Suihkun jälkeen laitetaan tietystikin hiukset hyvin.














tiistai 11. elokuuta 2020

Lomakuulumiset

Heinäkuun alkupuolella meidän ensimmäisellä lomaviikolla lasten flunssat aiheuttivat stressiä ja lomailu ei oikein sitten onnistunut siinä tilanteessa. Saimme tutustua myös koronatestaukseen. Nooa oli ensimmäinen sairastaja ja minulle oli aluksi epäselvää, mihin hänen kohdallaan pitäisi soittaa, joten soitin useampaankin osoitteeseen. Myös oli epäselvää, jatkuuko Nooan kuumeilu ja joutuuko hänen kanssaan lähtemään sairaalaan. Lopulta kun pääsimme seuraavana päivänä testiin asti, niin itse testi oli kuitenkin helppo ja nopea suun kautta otettuna, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tuloskin tuli jo seuraavana päivänä. Muutenkin lasten flunssat menivät ihan hyvin ohi eikä sairaalahoitoa onneksi tarvittu. Vaikka koin siinä stressiä ja myös harmitusta loman pilaantumisesta, niin koin myös Jumalan huolenpitoa, sillä saimme tuosta flunssatilanteesta huolimatta apua lasten hoidossa. 

Seuraavalla viikolla olimme taas töissä, mutta koin itseni flunssaiseksi ja kävin myös itse sitten testissä. Silloin lapset olivat päiväkodissa flunssan mentyä ohi ja kun oli erikseen sovittu, että päiväkotiin voi jo tulla. Toisena päivänä sieltä tuli kuitenkin "väärä hälytys" lasten flunssaoireisiin liittyen. Päiväkodin johto oli huolissaan, että lapsilla olisi noussut kuumetta, mutta kyse oli huonosta oireiden tulkinnasta (tai ehkä johtohenkilön haluamasta oireiden ylitarkkailusta). Itseäni alkaa yleensä hermostuttaa melko herkästi, jos normaalilämpöistä lasta luullaan kuumeiseksi, varsinkin jos mitään muita oireita ei ole. Minun piti sitten soittaa sairaalalle lastenpolille ja sillä asia kyllä selvisi eikä meidän tarvinnut hakea lapsia kesken päivän kotiin. Lapset olivat silloin kahdestaan ryhmätiloissa eli siellä ei ollut muita lapsia, vain kaksi hoitajaa. Silti toki ymmärrän myös sijaistavaa johtohenkilöä, jolla oli suuri vastuu. Lisäksi hän toimi toisaalta melko kivasti ja keskustellen kanssani eikä tehnyt hätäisiä päätöksiä, mutta jäin kaipaamaan sitä että hän olisi luottanut enemmän meidän vanhempien arviokykyyn lasten oireista. Ehkä se on liikaa odotettu tällä haavaa. Tilanne oli joka tapauksessa aika stressaava ja siitä jäi hieman huolta, miten selviämme syksyllä flunssatilanteissa, jos päiväkoti peruu kylmästi lasten hoidot ja tilanne voi kestää niin kauan että se käy kovin rankaksi meille. Ja lisäksi väärät hälytykset flunssaoireista ovat mahdollisia ja varmasti stressaavia.

Olen toki valmis venymään mahdollisimman pitkälle niissä tilanteissa, joissa on oikeasti tarvetta. Jos on tartuntavaaraa, niin yritämme varmasti selvitä keskenämme ilman päivähoitoa, jotta kovin monet hoitajatkaan eivät altistuisi, mutta se ei välttämättä niin kamalan pitkään onnistu ja silloin olisi mukava jos meitä ainakin ystävällisesti kuunneltaisiin viranomaisten taholta. Hoitoa voisi ja kuuluisi varmaan järjestää tarvittaessa kotiin, mutta tuntuu että meidän tilanteessa oikeastaan mihinkään ei voi luottaa, paitsi Jumalaan.

Seuraava viikko oli taas lomaviikko ja se onnistui ihan mukavasti, vaikka sää olisi voinut olla parempikin. Viikonloppuna pääsimme puolison kanssa pieneen kotimaan lomareissuunkin lasten ollessa Ilonassa.









Reissun jälkeisellä viikolla oli perheaikaa lasten kanssa, mutta Milkan voinnista oli hieman huolta, sillä hän oli erityisen kitiseväinen. Keskiviikkona ja torstaina oli lasten tarkoitus lähteä taas pariksi päiväksi päiväkotiin, mutta keskiviikkoaamulla luulimme Milkan tulleen uudelleen kipeäksi ja päätimme, että hän jää kotiin. Onneksi paha olo meni kuitenkin ohi eikä flunssaoireita tai uutta tautia tullut. Loppuviikko menikin sitten taas hieman paremmin.











Viimeinen lomaviikko tuntui kaikista rentouttavimmalta, siihen mahtui sekä parisuhdeaikaa mökillä että perheaikaa lasten kanssa kotona.









Viime maanantaina palattiin taas arkeen, eli lapset lähtivät päiväkotiin ja itse jatkoin etätöitä kotona, ja keskiviikkona oli myös Nooan toisen esiopetusvuoden ensimmäinen päivä. Nooa olisi iän puolesta jo koululainen, mutta pidennetty oppivelvollisuus mahdollistaa toisen esiopetusvuoden. Ensi vuonna sitten ekalle luokalle!






perjantai 19. kesäkuuta 2020

Mökkireissu

Teimme lasten kanssa koko perheen pikaisen juhannusreissun mökille. Se olikin lasten ensimmäinen mökkireissu tuolle mökille.

Tuli aika tiivistahtinen päivä. On siinä aika paljon puuhaa koko ajan. Ennen lähtöä piti pakkaus- ja muiden touhujen lisäksi tehdä kotona Nooan vuorokauden ruuat valmiiksi. Matkat kestivät tunnin verran suuntaansa, ja perillä mökillä kerkisimme olla viisi tuntia. Oli se kuitenkin sen arvoista. Lapsetkin taisivat tykätä.

Perille päästyä ohjelmassa oli grillaamista ja touhuamista lasten lääkkeiden ja ruokien antamisen kanssa. Myös vaatetta piti lisätä päälle, sillä ei ollutkaan niin kamalan lämmin. Ja hakea piti puuttuvia tarvikkeita kasseista sekä ruokatarvikkeita mökistä. Ja tietysti syödä. Useita näistä piti tehdä suurinpiirtein yhtä aikaa. Viihtyvyyden takaamiseksi olimme tuoneet mukana myös omat musiikit ja parit hyttyskarkottimet. Piha oli yllättävän muhkurainen pyörätuolilla ajelua ja suorassa istumista sopivan varjoisassa paikassa ajatellen.









Syöminkien päätteeksi siirryimme sitten mökin suojiin. Pukemisesta huolimatta mietin, alkoiko typykkääni jo palella. Lapsilla oli päivälevon aika, joten sinne vaan mökkiin pötköttelemään.







Syliin tietysti myös pääsi ja lääkkeitä ja ruokia taas annettiin. Mökillä tuntui olevan ihan hauskaa. Vähän vaan voisi kehittää vielä mökin apuvälinevalikoimaa. 

Isi ja äiti ehtivät käydä vielä saunassakin vuoronperään. Lapset eivät päässeet rantaan ollenkaan, sillä matkalla sinne on ihan liikaa portaita. Onneksi lapset käyvät päiväkodista lammen rannalla tämän tästä, ja siellä on varpaitakin uitettu. 

Saunan päälle tuli kyllä tehtyä todella kiireinen pakkaus ja lähtö kotiinpäin, sillä halusimme päästä autoon siihen mennessä kun Nooan seuraava ruoka piti aloittaa. Kotona oli vielä purkamishommien lisäksi ohjelmassa Milkan ruokien laitto, mutta kerkisi siinä vähän aikaa vielä sylittelemäänkin ennen iltatoimia. 

Juhannuspäivän otamme sitten hieman rauhallisemmin kotona ja varmaan siinä ehtii vähän käväistä omalla terassillakin. 

perjantai 22. toukokuuta 2020

Kuolema ja elämä

Sain taas mahdollisuuden lähteä itsekseni mökille vähäksi aikaa vetämään henkeä. Olen niin onnellinen tällaisesta tauosta, jolloin saan olla luonnon, rauhan, mökkerön, saunan ja heräävän kesän hellittävänä. Vanhempani lainaavat minulle mökkiä ja puolison vanhemmat lainaavat autoa.




Täällä mökillä on pieni sininen Raamattu, jonka avasin. Silmäni osuivat kohtaan, jossa puhutaan kuolemasta. Tai ehkä juuri se sana kiinnitti huomioni. Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.
Se on lohdullinen ajatus mielestäni.

Kuten aiemmin kerroin, niin mielessä on välillä käynyt, että elämä voisi muuttua ihan hirveäksi, jos sairastuisimme normaalia pitemmin tai pahemmin. Nämä mietteet tulivat minulle heti mieleen tuosta tuonelassa käymisestä.

Siinä kuitenkin sanottiin, että Herra vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Se on lohduttavaa siksi, että asia on Jumalan kädessä. Samoin kuin kuolema tai elämä. Miksi se on lohduttavaa? Ehkä siksikin, että Jumala on hyvä. Asia on Jumalan kädessä, ja Jumala on hyvä.

Minun on helppo luottaa Jumalan hyvyyteen. Lapsena minulla oli hyvä isä ja Taivaan Isä taas on antanut niin paljon hyvää - niinkuin nyt tänäänkin lepopäivän, luonnonrauhan, lintujen konsertin ja auringonpaisteen. Tänään on vielä helpompi muistaa Jumalan olevan hyvä. Ja ehkäpä Jumala on antanut varmuuden asiasta.




Nooan ja Milkan elämää rajoittava sairaus saattaa olla paha, mutta Jumala voi kääntää pahankin hyväksi. Koko ajan on tuntunut, että tämän koettelemuksen mukana on suuri siunaus. Itse asiassa Nooan toinen nimi Topias (tai tarkemmin sen hepreankielinen muoto) tarkoittaa, että Jumala on hyvä.

Tuo kuolemasta ja elämästä puhuva raamatunpaikka kuuluu "Hannan ylistysvirteen" 1. Samuelin kirjan alussa. Se on kokonaan varsin hieno ja koskettava katkelma. (Tässä siitä suurin osa):

Ja Hanna rukoili ja sanoi: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi.   Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.  Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.  Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla.   Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, lapsirikas kuihtuu.   Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.   Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.   Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.
1. Samuelin kirja 2:1‭-‬8 FB38

Meillä ihmisillä on monenlaisia kohtaloita tässä maailmassa. Esimerkiksi Hanna kärsi lapsettomuudesta ja hän oli siitä kovin, kovin surullinen. Pappikin luuli Hannan olevan juovuksissa, kun tämä itki suruaan Jumalalle temppelissä. Lopulta Hanna sai kuitenkin pojan vastauksena rukouksiinsa, ja sen jälkeen tuleekin tekstissä tämä Hannan ylistysvirsi. Hanna uskoo, että Jumala on kaiken yläpuolella ja ohjaa asioita. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan... 

Minäkin uskon, että Jumala on kaiken yläpuolella ja että Häneltä voi saada avun tavallisen ihmisen elämään. Jumalalle voi puhua (sitä sanotaan rukoilemiseksi), eikä tavalla ole niin väliä, koska Jumala kuulee ja näkee kaiken. 

On lohdullista, että elämä on suuremmissa käsissä. Luotettavissa käsissä. Oman elämän voi luovuttaa niihin käsiin. Silloin ei tarvitse pelätä elämää eikä kuolemaa.

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Juhannusneiti

Tänä vuonna olimme varanneet Nooalle hoitajan juhannusaattoillalle. Suuntasimme Milkan kanssa seurakunnan leirikeskukseen kesäiseen Kesärantaan. Kahden lapsen kanssa olisi ollut aika hankala lähteä sinne, varsinkin kun Nooa ahdistuu hälinästä. Onneksi on pitkä viikonloppu ja Nooalle järjestynee kuitenkin vielä kaksi vapaapäivääkin hoidosta.

Juhannusreissu meni Milkan kanssa odotettuakin paremmin. Sadetta ei juurikaan tullut eikä hyttysiäkään ollut liian paljoa. Milka jaksoi myös hyvin koko illan. Mukavinta oli, että Milka ei pelkästään ollut tyytyväisesti mukana vaan tuntui itsekin nauttivan tapahtumasta. Virikkeitä oli aika paljon. Syliteltiin ulkona ja sisällä ja kuunneltiin ja katseltiin. Väkeä oli vähän enemmän kuin kotona yleensä, ja päästiin myös tekemään tuttavuutta toisen pikkutytön sekä vielä hau-hau koirienkin kanssa. Milka ei vaan vielä taida oikein kunnolla tietää, mikä se koira on, mutta olihan hauvoista varmaan juurikin niitä virikkeitä. Välillä illan mittaan Milka innostui ilakoimaan ihan ääneenkin, joten kaipa hänellä mukavaa oli.





Milka otti yhden selfien itsekin, joten se täytyy varmasti lisätä tähän:




Illemmalla ilme alkoi näyttää jo hiukan väsyneeltä, mutta se ei yhtään harmittanut, vaan silti jaksoi hyvin istuskella rattaissa. Iltakin oli niin lämmin, ettei tarvinut paljoa lisätä vaatetta päälle.







Äidille jäi kiitollinen mieli, ja on niin ylpeä molemmista hienoista lapsistaan.

Sunnuntaina voisi olla Nooan vuoro päästä kirkkoon mukaan.