Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkäaikainenasuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkäaikainenasuminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Nämä olivat ne päivät, jotka eivät minua miellyttäneet

Kulunut vuosi on ollut hyvin vaikea omalla kohdallani. Helmikuussa vointini romahti niin, että jouduin sairaalaan. Se oli totaalinen loppuunpalaminen, joka johtui pitkään kestäneestä vaikeasta perhetilanteesta. Olin sairaalassa kuukauden verran yleissairaalan psykiatrian osastolla. Sitten pääsin kotiin, mutta kotona perhettämme koetteli kaksi sairastelua peräkkäin ja minä en sitä kestänyt vaan jouduin uudestaan sairaalaan, missä olin taas kuukauden verran. Olin valtavan ahdistunut ja kun kotiuduin sairaalasta, ei ahdistus ollut helpottunut.



Lasten hoito piti järjestää uudestaan niin, että minä en ollut vastuussa. Lasten Ilona-jaksoja lisättiin ja kotijaksoilla meillä on aina minun tilalla hoitaja Milkaa hoitamassa. Ilona-jaksoja on nyt noin puolet ajasta.

Söin ahdistukseen lääkkeitä, jotka koukuttavat. Minulla meni temesta-niminen lääke, jonka lääkäri määräsi otettavaksi 3 kertaa päivässä, koska olin niin ahdistunut. Lääke on kuitenkin sellainen, että sitä pitäisi ottaa koko ajan enemmän että olo pysyisi hyvänä, ja jäin siis siihen koukkuun. Tuli suositus, että lääkettä pitäisi alkaa vähentämään jossain vaiheessa. Kun olin kotona, niin lääkäri vaihtoi temestan diapamiin, koska sitä olisi kuulemma helpompi vähentää. Tämä oli kuitenkin lääkäriltä virhearvio, sillä diapam ei ole yhtä tehokas kuin temesta, ja ahdistukseni hyppäsi pilviin ja sain virtsaummen ja jouduin taas sairaalaan. Olin kyllössä vuodeosastolla ja kuntoni meni hyvin rapistuneeksi, koska jouduin vain makaamaan siellä. Lopulta pääsin kuitenkin kotiin ja aloin pikkuhiljaa tehdä kävelylenkkejä. Minulla meni kesällä 5 diapamia päivässä ahdistukseen. Sairaanhoitaja kävi tapaamassa minua kerran viikossa.

Sitten alkoi diapamin vähentäminen hyvin hitaasti. Ohje oli että kahden viikon välein pudotetaan puolikas tabletti pois. Vähentäminen kesti koko syksyn ja minulla oli jatkuvasti ahdistuksen oireita ja vieroitusoireita. Elin vain puoli päivää kerrallaan ja odotin joko päiväunia, kun saisin hetken aikaa oltua sängyssä, tai yöunia. Yöt nukuin hyvin erään lääkkeen avulla. Kävin viikoittain kaksi kertaa sairaalalla, rentoutusryhmässä sekä aikuispsykiatrian polilla tapaamassa sairaanhoitajaa.

Olen ollut suurimman osan vuodesta todella ahdistunut ja se on tuntunut varsinkin fyysisenä. En pystynyt olemaan missään paikoillaan sisäisen levottomuuden takia. Se oli todella väsyttävää, kun ei pystynyt istumaan paikoillaan eikä lepäämään kunnolla. Paikallaan istuminen tuntui tuskaiselta. Lisäksi minulla oli vapinaa ja kehon jännittyneisyyttä ja muutenkin tuskainen olo. Viestien kirjoittaminen oli vaikeaa vapisevien käsien takia.

Sain kuitenkin syksyn kuluessa diapamia vähennettyä ja siinä mielessä vointi meni parempaan suuntaan, vaikka se ei vieroitusoireiden takia siltä tuntunutkaan.

Joskus marraskuulla minulle alkoi tulemaan todella pahoja ahdistuskohtauksia sen lisäksi, että koko ajan oli muutenkin huono olo. Jouduin ottamaan ylimääräistä diapamia, vaikka sitä olin jo saanut vähennettyä huomattavasti.

Ennen joulua kuitenkin todettiin, että osa oireistani johtuu käyttämästäni muusta lääkityksestä ja nyt kun noita lääkkeitä on vähennetty, niin minulle tuli yhtäkkiä hyvä olo. Pystyn taas istumaan sohvalla tai käymään elokuvissa. Sain myös varattua ajan hiusten leikkaukseen, nyt kun pystyn istumaan paikoillaan. Myöskin ahdistus on aivan kummallisesti hävinnyt. Varmaan lääkkeiden aiheuttamat oireet, kuten vapina ja muu epänormaali olo, olivat lietsoneet ahdistuskohtauksia. Olen valtavan helpottunut siitä, että olo parani.

Lääkemuutokset ovat vielä kesken, joten jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. Nyt tuntuu kuitenkin paljon paremmalta. Minulla menee vielä yhteensä yksi diapam ja odotan lääkärin lupaa, milloin saisin jättää sen pois. Luulen, että en tarvitse sitä enää. Mietin myös, koskahan pystyisin palaamaan töihin.

Viime keväänä päätimme puolison kanssa, että lasten olisi aika muuttaa pois kotoa. Se ei ole helppo eikä kevyt päätös, mutta minä en pystynyt hoitamaan ollenkaan lapsia ja lisäksi lasten kotona olo on pahentanut ahdistustani, koska meillä on nyt koko ajan hoitajia lasten ollessa kotona, eikä omaa tilaa ole. Ajattelin, että minulla on oikeus parantua, enkä pysty enää palaamaan samaan elämään, joka toi minut näin perusteelliseen loppuunpalamiseen. Lapsille ei kuitenkaan ole löytynyt lähiseudulta sopivaa hoitopaikkaa. Syksyllä meille kerrottiin, että yksi paikka olisi vapautumassa Tukena Kultasiivessä. Kävimme siellä myös tutustumassa ja suunnitelmana on, että Nooa muuttaisi sinne heti, kun paikka vapautuu. Meillä ei kuitenkaan ole tämän ajankohdasta vielä mitään muuta tietoa kuin, että sen piti olla tämän talven aikana. Kävimme Kultasiipeen myös tutustumassa ja se vaikutti ihan hyvältä paikalta. Huono puoli on, että siellä ei ole Milkalle tilaa vielä pitkään aikaan. Kotitilanne jatkuu siis vaikeana. Puoliso on hoitanut yksin kaikki lasten asiat ja myös esimerkiksi sairaalakäynnit yksin tai hoitajan kanssa.

Toivon koko sydämestäni, että ensi vuosi olisi parempi.