Menomatka sujui oikein hyvin. Nooa tuntui oikein nauttivan automatkasta ja Milkakin oli tyytyväinen. Perille päästyä oli myös kiva päästä ajelemaan sairaalan käytäville ja parasta olivat tietenkin Nooan mielestä hissit, ne ovat vaan niin hauskoja äänimaailmaltaan.
Labrassa Milkan kanssa tuli tietysti kovasti itkua, räkää ja kyyneleitä ja sen jälkeen piti vaihtaa vaippa ja kaikki vaatteetkin viereisessä invavessassa kun oli tullut myös aika iso kakkavahinko, mutta nämä kaikki kuuluvat asiaan, kun labrassa käydään. Kaikki näytteet saatiin sujuvasti otettua eivätkä kärsimykset siis pitkittyneet, mikä oli tärkeintä. Myös Nooalla ja isillä meni ihan hyvin labrassa. Näytteitä pitää ottaa aina niin monia erilaisia, että pitää ottaa monta putkiloa täyteen ensin käsivarresta ja sitten vielä pari sormenpäästä. Tällä ja viime kerralla labran hoitajien ei edes tarvinnut soittaa polille, kun pyynnöt olivat ihan oikein - meidän lapsilta kun pitää ottaa P-laktaatti eikä suinkaan B-laktaattia, niissä on käytännön kannalta aika iso ero.
Labrat menivät niin sujuvasti että ehdittiin käydä äkkiä kahvillakin. Sitten juttelimme polilla lasten mukavan lääkärin kanssa molempien lasten asioista ja sen jälkeen vielä tapasimme ravitsemusterapeutin ennen kotimatkalle lähtöä.
Paluumatkakin lähti sujumaan ihan hyvin, vaikkakin itsellä oli jo hieman huono olo hieman lyhyehkön yön, epämääräisen syömisen ja autossa touhuamisen takia. Autossa pitää hoitaa lasten letkuruokia ja lääkkeitä ja muuta pientä näpräämistä, ja menomatkalla olin vielä kirjoittanut yhden pitkän sähköpostinkin, vaikka ei kai se ihan pakko olisi ollut. Nooa oli myös paluumatkalla jo hieman nuutuneemman oloinen, vaikka ihan tyytyväisenä pysyikin.
Milka ei oikein osaa nukahtaa muualla kuin sängyssä ja sitten kun päiväuniaika oli jo kauan sitten ohitettu, niin Milka lopulta väsähti ja rupesi aivan totaaliseen itkupotkuraivariin, mistä se olo ei tietenkään parantunut yhtään. Lopulta uni voitti autossakin, joskin sitten oltiinkin jo melkein kotona.
Kotona oltiin jo 16:30 aikoihin ja koko reissuun meni vain seitsemän tuntia. Milka jatkoi unia omassa sängyssä ja saikin hyvin nukuttua sillä välin kun itse yritin laittaa kaikki reissutarvikkeet paikoilleen. Toinen kysymys on sitten, milloin uni tulee illalla noin myöhäisten unien jälkeen. Pääasia kuitenkin, että tytöllä on taas hyvä olo.
Illemmalla otettiin vielä perheselfie sohvalla. Sellaisia ei ole tullut juurikaan näpsyteltyä, joten kuva kuuluu automaattisesti blogiin. Kuvasta ei varmaankaan oikein se välity, mutta kyllä tässä aika kaikkensa antanutta porukkaa istuu tai touhuaa. Viime viikolla ohjelma meni uusiksi akuutin sairaalakeikan vuoksi ja sen jälkeenkin ollaan kaikki podettu enemmän tai vähemmän flunssaista oloa. Tämän päivän sairaalakäynti oli aiemmin suunniteltu, mutta aika puhtia poistava kuten aina.
Taas yksi perhematka Taysiin tehty. Aika monta näitä on jo heitetty, mutta onneksi tästä pääseekin kohta nukkumaan, kun yöhoitajat tulevat. En ehkä halua unohtaa, että yksi ensimmäisistä Tays-retkistä tuli tehtyä vain puolen tunnin yöunien jälkeen Nooan ollessa pieni. Silloin ei vielä ollut yöhoitoa kotona. Voi olla, että ei enää onnistuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti