sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. luukku: Vetten läpi

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Jes. 43:2

Nyt mennään aika syvissä vesissä väsymyksen kanssa. En jaksanut taaskaan etsiä raamatunpaikkaa, mutta puhelinsovellus etsi sen minulle. Ihan hyviä valintoja sovellus on tehnyt, joten näillä mennään nyt sitten. Toivottavasti ensi viikolla olisi tulossa vähän pirteämpiä päiviä. Se vaatisi varmaan jonkun nukutun yön tai pari.

lauantai 9. joulukuuta 2017

9. luukku: Kirkkauden toivo

Eilen jäi tekemättä koko joulukalenteripostaus, mutta kuulin juttua, että hyvässä kalenterissa joutuu aina joskus kovastikin etsimään, että löytyykö sitä luukkua.

Tänään menen myös helpomman kaavan kautta ja kelpuutan puhelinsovelluksen valitseman kohdan:

Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room.8:18

Tänään on ollut tosi väsynyt päivä. Kai se lasketaan kärsimyksiin, jos on tarpeeksi väsynyt eikä pääse lepäämään? Tosin tänään kävi niin, että lopulta sitten pääsin, huilattiin yhdessä lapsen kanssa. Tällä kai selviää iltaan.

Jokusia vuosia sitten yksi ystävä lohdutti, että elämä kestää niin lyhyen hetken, enintään jonkun 80+ vuotta, ja sen jälkeen päästään lepoon ja iloon. Silloin oli toisenlaiset huolet, mutta tuokin rohkaisi.

torstai 7. joulukuuta 2017

7.luukku: Herran silmä

Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Ps.33:18-19

Tämäkin sopii täydellisesti omaan elämääni. Tänään en oikein jaksa selostaa tätä pitempään.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6. luukku: Onnellinen kansa

Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, se kansa, jonka Herra on omakseen valinnut! Ps.33:12 (käännös:92)

Paljon onnea 100-vuotiaalle Suomelle! Toivon, että Suomen kansa saa olla onnellinen kansa.

Toivon, että Suomi pitää edelleen ja entistä enemmän huolta orvoista, leskistä ja muukalaisista, kuten Jumala on Raamatussa kehottanut. Siihen joukkoon voidaan varmaan laskea myös vammaiset ja tietysti myös eläkeläiset ja maahanmuuttajat. Kaikki ne, jotka eivät selviydy omin avuin.

"Herra siunatkoon sinua, Suomi, ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."

tiistai 5. joulukuuta 2017

5. luukku Raamattuun

Lastenhoidon lomassa ei ole paljoakaan mahdollisuuksia omiin harrastuksiin. Meidän perheessämme harrastukset ovat viime aikoina olleet sellaisia, joita voi toteuttaa kotona. Parisuhteessa on kuulemma tärkeää olla joku yhteinen harrastus. Tänä syksynä ainakin yksi harrastuksemme on ollutkin yhteinen, nimittäin Raamatun ulkoa opettelu. Kumpikin valitsee jonkun Raamatun kirjan tai pätkän tai luvun ja alkaa opetella sitä ulkoa, esimerkiksi yksi jae päivässä. Yhteistä tekemistä siitä tulee siinä vaiheessa, kun opeteltua pätkää sitten tarkistetaan, eli toinen laskettelee ulkomuistista niin paljon kuin osaa ja toinen tarkistaa. Jos menee jotain väärin tai jää välistä, niin tulee sanomista. Hauskaa! Mitäs sitä muutakaan iltaisin tekisi, kuin pitäisi tenttejä toisilleen. Aina kun on oppinut vaikka vain yhden jakeen lisää, niin pidetään uusi testi. Jos lapset sanovat omia juttujaan väliin, niin vaikeusaste nousee häiriötekijöiden muodossa. Nooa esimerkiksi usein innostuu itsekin juttelemaan, kun kuulee "rytmikästä puhetta".

Jos tuntuu, että et jaksa lukea Raamattua vaikka haluaisit, niin opettele sitä ulkoa! Se ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa. Ja tuntuu hienolta kun osaa.

Minä opettelin Johanneksen evankeliumin 14. luvun. Siinä Jeesus puhuu opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja sanoo jäähyväiset. Kun Iisak tenttasi tuota lukua minulta ja luettelin sitä ääneen, niin tämä kohta oli aina erityisen hienoa sanoa:

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Joh.14:19

Etenkin tuo loppu on iso juttu. Jeesus sanoi tämän ennen kuolemaansa, mutta hän tiesi, että hän tulee voittamaan kuoleman ja nousemaan elämään. Jeesus elää ja sitä kautta mekin saamme elää.

Se, miksi tämä on minulle tärkeää, liittyy toissapäivän joulukalenteritekstiin. Kaikki raamatunpaikat, joissa puhutaan kuolemasta ja elämästä, ovat jotenkin todellisempia, kun niitä asioita on miettinyt oman lapsen kohdalla.

Eräs toinen erityislapsen vanhempi kirjoitti blogissaan, että he käyvät joka päivä taistelua lapsen kohdalla sairautta vastaan, taistelua, jota he eivät tule koskaan voittamaan, sillä kyseessä on kuolemaan johtava sairaus.

Minä koen asian eri tavalla. Taistelu ei välttämättä ole hävitty, vaikka lapsi kuolisi. Silloin hän pääsisi Jeesuksen luokse. Taistelu on silloin taisteltu.

Koska Jeesus elää, niin myös minä ja minun perheeni saamme elää. Vaikka kuolisimme.

maanantai 4. joulukuuta 2017

4. luukku Raamattuun: Minä autan sinua

Univelkaa on viime aikoina kertynyt. Valvottuja tai kovin rikkonaisia öitä on ollut ainakin pari viikkoa putkeen. En ole nyt pystynyt käyttämään juurikaan korvatulppia korvakäytävän tulehdusten takia, joten ääniä kuuluu enemmän ja korvatkin kutisevat. Ennen korvaongelmia valvoin stressin takia, ja ehkä se jollain tapaa oli edistämässäkin korvien tulehtumista. Kun valvoo yöllä, niin korvatulpat alkavat häiritä ja niitä tulee venkslattua eessuntaas ja korvia kaivettua. Mitä ei saisi tietenkään tehdä.

No viime yönä olin taas valvomassa puoli viiden aikaan ja alkoi jo hieman hermostuttaa. Olin nukkunut vasta 1,5h ennen Milkan pullonvaihtoa ja jäänyt taas sen jälkeen valvomaan.

Joskus käy niin, että jokin raamatunkohta tuo rauhan yöllä, ja pystyy jatkamaan unia. Harmi että niin ei käy joka kerta. Mutta viime yönä silmät osuivat taas puhelimen näytöllä olevaan raamattusovellukseen, jossa oli tämä päivän jae:

Sillä minä Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes.41:13

Näin sen illallakin, mutta en silloin siitä ajatellut ottavani joulukalenterijaetta. Puoli viiden aikaan se kuitenkin onnistui rauhoittamaan olon ja sain taas nukutuksi. Olin juuri hermostumassa ja mietin, mitä seuraavasta päivästä taas tuleekaan. Onneksi Jumala lupasi auttaa, pompotteleva sydän rauhoittui ja uni tuli.

lauantai 2. joulukuuta 2017

3. luukku Raamattuun: Kuoleman varjon maassa

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." Jes.9:2

Tämä joulun tapahtumiin liittyvä Raamatun paikka tuli mieleen kuvasta, jonka otin illalla mummilan rappusilla.



Kuoleman varjon laakso lienee itsellekin jollain tapaa jo tuttua seutua. Vaikka ei kuitenkaan läheskään niin tuttua kuin monelle muulle. Kuoleman ajattelemiselta ei kuitenkaan voinut välttyä, kun lääkärit ottivat siihen liittyvät asiat puheeksi jo Nooan ollessa alle vuoden ikäinen. Neurologi kertoi, että pojallamme on äkkikuoleman riski, päätellen siitä, kuinka vaikea liikuntavamma hänellä oli. Myöhemmin muut lääkärit vahvistivat asiaa. "On paljon mahdollista, että voimat loppuvat jossain vaiheessa." "Todennäköisesti kuolee lapsuusiällä. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että elää aikuisikään saakka." Asiaa tuli ajateltua ja prosessoitua paljonkin, mutta jostain syystä en kokenut ollenkaan pelkoa. 

Vertaistukiryhmässä eräs äiti kirjoitti, että lapsen diagnoosin myötä kuoleman pelko muutti heidän kotiinsa asumaan. Niin ei käynyt meille.
Olen ollut kyllä peloissaan monen muun asian takia tässä elämässä ja tiedän millaista pelkääminen on, mutta lapsen kuolemaa en ole pelännyt. Vaikka olenkin sitä ajatellut. 

Sanat eivät voi karkoittaa pelkoa. Mutta ilmeisesti Jeesus voi. Hän on voittanut kuoleman vallan. Ehkä olen saanut kokea jotain sen merkityksestä omassa elämässäni.

Lääkäreiden puheista huolimatta meillä vanhemmilla oli aika vahva tunne, että Nooa ei ole lähdössä minnekään pitkään aikaan. Ehkä sekin on ollut yksi syy, miksei asia pelota. Se ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Myös eräs kauempana asuva ystäväni soitti ja kertoi, että hän oli saanut sanoman Jumalalta: "Nooa kasvaa ja elää." Viesti tuntui jotenkin oikealta ja rohkaisi paljon siihen aikaan. Nooa oli silloin noin 1-vuotias. Nyt hän on 4-vuotias ja vaikuttaa edelleen hyvinkin elinvoimaiselta pojalta. 

En ole juuri kysellyt, mitä lääkärit ajattelevat nykyään Nooan tilanteesta. Ehkäpä enemmän niin, että vointi on ollut hyvin tasaista ja Nooa on pärjännyt odotuksia paremmin ja pitempään. Kuitenkin infektiot on syytä ottaa edelleen vakavasti, sillä niihin liittyy vakavan aineenvaihduntakriisin riski. Jälkitautina tuleva keuhkokuume voisi myös heikentää vointia. Onneksi Nooa ei ole paljoa sairastellut.

Loppusyksystä Nooan yöt ovat kuitenkin olleet taas kovin levottomia. Nooalla on mm.pahoinvointia, joka on haitannut kovastikin rakkaan pojan nukkumista. Se tuntuu kovin kurjalta ja huolettaa. Ehkäpä Nooalla on vain huonompi vaihe menossa ja pian mennään taas parempaan päin. Vai onko sairaus pikkuhiljaa etenemässä. Ehkä löytyy jokin apu, jolla yöt taas helpottuvat.

Jeesus on se valo, joka loistaa kuoleman varjon maahan. Ilman häntä meidän HIBCH-perheellämme ei olisi mitään toivoa. 

posted from Bloggeroid