tiistai 12. joulukuuta 2017

12. luukku: Kipujen mies

Jes.53 (RK)
3. Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Nooalla on aina ollut hyvä iho, mutta nyt on ollut useamman kuukauden ajan kurjaa ihottumaa ja ihorikkoja vaippa-alueella. Loka-marraskuulla kuukauden mittainen lääkevoidekuuri auttoi aika paljon, mutta iho ei ihan ennalleen kuitenkaan palautunut. Kuurin loppumisesta vain parin viikon päästä iho loimottaa taas ihan punaisena ja välillä meinaa mennä paikoin rikki. Silloin tietysti ressua itkettää kun vaippaa vaihdetaan.

Syksyllä käytiin ihotautilääkärillä, josta saatiin kyllä yllämainittua apua, mutta ihottuman syy ei kuitenkaan selvinnyt. Soitin juuri ihopolille ja sain hoitajalle soittoajan, että saataisiin uusia ohjeita. Omatoimisesti ollaankin jo aloitettu kortisonikuuria, jotta tilanne pysyy edes jotenkin hallinnassa.

Todella kurjaa, kun vaiva ei meinaa parantua.

Jeesus tietää, millaista se on, kun tekee kipeää. Rukoillaan, että Nooan peppualue paranee. Ja että hänen ei tarvitsisi itkeä öisin pepun tai pahoinvoinnin tai muidenkaan syiden takia, vaan saisi nukuttua.

maanantai 11. joulukuuta 2017

11. luukku: Tosi valo

Meillä nähtävästi toteutuu tänä vuonna adventtimaanantait. Adventtikynttilät on hienosti aseteltuna ja valittu niistä, mitä kaapista löytyi: kaksi punaista lyhyempää ja kaksi sinistä pitempää kynttilää. Ensimmäisenä adventtina en kerinnyt kuitenkaan sytyttää kynttilää, joten se jäi maanantaille. Samalla tavalla kävi toisenkin adventin kanssa. Ehkä tästä tulee uusi adventtiperinteemme?

Adventtimaanantain kunniaksi halusin löytää jonkun jouluun viittaavan raamatunpaikan ja kysyin apua pastorimieheltäni. Mikä olisi sellainen "valo voittaa pimeyden"-kohta. Pastori lähti etsimään Johanneksen kirjeistä, ja löytyihän sieltäkin ihan kiva kohta, mutta se oli vain osa yhdestä jakeesta. Lopulta päädyimme kuitenkin tähän Johanneksen evankeliumin alun kohtaan:

Joh. 1 (Käännös: RK)
9. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä.
11. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Tämä on joulun sanomaa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. luukku: Vetten läpi

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Jes. 43:2

Nyt mennään aika syvissä vesissä väsymyksen kanssa. En jaksanut taaskaan etsiä raamatunpaikkaa, mutta puhelinsovellus etsi sen minulle. Ihan hyviä valintoja sovellus on tehnyt, joten näillä mennään nyt sitten. Toivottavasti ensi viikolla olisi tulossa vähän pirteämpiä päiviä. Se vaatisi varmaan jonkun nukutun yön tai pari.

lauantai 9. joulukuuta 2017

9. luukku: Kirkkauden toivo

Eilen jäi tekemättä koko joulukalenteripostaus, mutta kuulin juttua, että hyvässä kalenterissa joutuu aina joskus kovastikin etsimään, että löytyykö sitä luukkua.

Tänään menen myös helpomman kaavan kautta ja kelpuutan puhelinsovelluksen valitseman kohdan:

Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room.8:18

Tänään on ollut tosi väsynyt päivä. Kai se lasketaan kärsimyksiin, jos on tarpeeksi väsynyt eikä pääse lepäämään? Tosin tänään kävi niin, että lopulta sitten pääsin, huilattiin yhdessä lapsen kanssa. Tällä kai selviää iltaan.

Jokusia vuosia sitten yksi ystävä lohdutti, että elämä kestää niin lyhyen hetken, enintään jonkun 80+ vuotta, ja sen jälkeen päästään lepoon ja iloon. Silloin oli toisenlaiset huolet, mutta tuokin rohkaisi.

torstai 7. joulukuuta 2017

7.luukku: Herran silmä

Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Ps.33:18-19

Tämäkin sopii täydellisesti omaan elämääni. Tänään en oikein jaksa selostaa tätä pitempään.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6. luukku: Onnellinen kansa

Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, se kansa, jonka Herra on omakseen valinnut! Ps.33:12 (käännös:92)

Paljon onnea 100-vuotiaalle Suomelle! Toivon, että Suomen kansa saa olla onnellinen kansa.

Toivon, että Suomi pitää edelleen ja entistä enemmän huolta orvoista, leskistä ja muukalaisista, kuten Jumala on Raamatussa kehottanut. Siihen joukkoon voidaan varmaan laskea myös vammaiset ja tietysti myös eläkeläiset ja maahanmuuttajat. Kaikki ne, jotka eivät selviydy omin avuin.

"Herra siunatkoon sinua, Suomi, ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."

tiistai 5. joulukuuta 2017

5. luukku Raamattuun

Lastenhoidon lomassa ei ole paljoakaan mahdollisuuksia omiin harrastuksiin. Meidän perheessämme harrastukset ovat viime aikoina olleet sellaisia, joita voi toteuttaa kotona. Parisuhteessa on kuulemma tärkeää olla joku yhteinen harrastus. Tänä syksynä ainakin yksi harrastuksemme on ollutkin yhteinen, nimittäin Raamatun ulkoa opettelu. Kumpikin valitsee jonkun Raamatun kirjan tai pätkän tai luvun ja alkaa opetella sitä ulkoa, esimerkiksi yksi jae päivässä. Yhteistä tekemistä siitä tulee siinä vaiheessa, kun opeteltua pätkää sitten tarkistetaan, eli toinen laskettelee ulkomuistista niin paljon kuin osaa ja toinen tarkistaa. Jos menee jotain väärin tai jää välistä, niin tulee sanomista. Hauskaa! Mitäs sitä muutakaan iltaisin tekisi, kuin pitäisi tenttejä toisilleen. Aina kun on oppinut vaikka vain yhden jakeen lisää, niin pidetään uusi testi. Jos lapset sanovat omia juttujaan väliin, niin vaikeusaste nousee häiriötekijöiden muodossa. Nooa esimerkiksi usein innostuu itsekin juttelemaan, kun kuulee "rytmikästä puhetta".

Jos tuntuu, että et jaksa lukea Raamattua vaikka haluaisit, niin opettele sitä ulkoa! Se ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa. Ja tuntuu hienolta kun osaa.

Minä opettelin Johanneksen evankeliumin 14. luvun. Siinä Jeesus puhuu opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja sanoo jäähyväiset. Kun Iisak tenttasi tuota lukua minulta ja luettelin sitä ääneen, niin tämä kohta oli aina erityisen hienoa sanoa:

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Joh.14:19

Etenkin tuo loppu on iso juttu. Jeesus sanoi tämän ennen kuolemaansa, mutta hän tiesi, että hän tulee voittamaan kuoleman ja nousemaan elämään. Jeesus elää ja sitä kautta mekin saamme elää.

Se, miksi tämä on minulle tärkeää, liittyy toissapäivän joulukalenteritekstiin. Kaikki raamatunpaikat, joissa puhutaan kuolemasta ja elämästä, ovat jotenkin todellisempia, kun niitä asioita on miettinyt oman lapsen kohdalla.

Eräs toinen erityislapsen vanhempi kirjoitti blogissaan, että he käyvät joka päivä taistelua lapsen kohdalla sairautta vastaan, taistelua, jota he eivät tule koskaan voittamaan, sillä kyseessä on kuolemaan johtava sairaus.

Minä koen asian eri tavalla. Taistelu ei välttämättä ole hävitty, vaikka lapsi kuolisi. Silloin hän pääsisi Jeesuksen luokse. Taistelu on silloin taisteltu.

Koska Jeesus elää, niin myös minä ja minun perheeni saamme elää. Vaikka kuolisimme.