Isi tuli illaksi kotiin. Söimme hyvin ja vietimme loppuillan Milkan kanssa kolmisin. Milka jaksoikin availla oikein reippaasti lahjapaketteja sohvan nurkassa istuen.
sunnuntai 24. joulukuuta 2017
24. luukku: Kunnia Jumalalle!
Isi tuli illaksi kotiin. Söimme hyvin ja vietimme loppuillan Milkan kanssa kolmisin. Milka jaksoikin availla oikein reippaasti lahjapaketteja sohvan nurkassa istuen.
torstai 21. joulukuuta 2017
21. luukku: Rauhassa
Nooalla oli illalla kuumetta 38,4. Oli väsynyt, huonovointinen ja lämmin. Kaikki ovat normaaleja ominaisuuksia, mutta ajattelin että poika on ehkä vielä lämpimämpi kuin yleensä.
Annoin Nooalle panadolia ja ressu nukahti heti. Tunnin päästä hän heräsi ja kuume oli laskenut panadolin avulla 37,7. Toivottavasti hän saa levättyä ja kuumeilu menisi ohi. Seuraamme yön yli tilannetta kotona. Jospa ei tarvitsisi lähteä sairaalaan.
Rukoillaan, että Nooa paranisi ja saisimme olla joulun yhdessä kotona.
En tiedä, mikä raamatunkohta tähän sopisi. Vaikkapa:
Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. Psalmit 4:8
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Puhelu
Puhelu kotipalvelusta tuli. Se oli ihan mukava puhelu tällä kertaa. Kotipalvelun virkailija oli soittanut ensin hoitofirman yhteyshenkilölle, joka oli puoltanut tuntien jatkamista. Mielestäni ei ole hyvä asia, että hoitofirman mielipiteellä on noin paljon painoarvoa perheemme avun saamisessa. Tuo firman yhteyshenkilö ei ole varsinaisesti juuri ollenkaan selvillä, mitä meillä kotona tapahtuu. Hän ei ole meidän kanssa juuri missään tekemisissä, mutta hoitaa kuitenkin palaverit kaupungin kanssa. Mielestäni huono yhtälö. Mutta onneksi hän oli kuitenkin tällä kertaa sitä mieltä, että kaikki on mennyt hyvin.
Olin iloisesti yllättynyt, että kotipalvelu myöntää nyt jatkopäätöksen 3kk ajalle. Se on pisin jakso, jonka olemme tähän mennessä saaneet. Virkailija olisi halunnut tavata meidät palaverin merkeissä, mutta ei mitenkään ehdi ja arveli, että ei sitä välttämättä tarvitakaan. No, ei todellakaan tarvita. Se on suuri helpotus, että enempää keskustelua ei nyt tarvitse käydä.
Kerroin myös, että minulla on ollut stressiä kotipalvelun tuntijaon toteuttamisesta. Kokonaismäärä on 12h viikossa Milkan hoitoon ja kotityöapuun. Tunneista 2h tehdään kotitöitä yhdessä hoitajan kanssa, 5h on asioiden hoitoon ja 5h rentoutumiseen. Virkailija oli nyt sitä mieltä, että jako on ohjeellinen, joten siitä ei kuulemma tarvitse ottaa paineita. Ihan hyvä, että ei. Ehkä hän ymmärtää, että se ei voi toteutua minuutilleen samalla tavalla joka viikko. Aikaisemmin sain melko erilaisen kuvan. Mutta ehkä siinä oli jonkinlaisia väärinkäsityksiä mukana.
Tämä näyttää myös jatkon kannalta hyvältä. Voisi kuvitella, että jatkossa ei tarvitse enää yhtä suurta vääntöä käydä tästä samasta aiheesta, vaan ko. tuntimäärä voi jatkua. Jossain vaiheessa varmaan maksajataho vaihtuu.
Voi kiitos Jeesus, että asia meni noin hyvin.
Nyt päästään nauttimaan joulun ajasta hyvillä mielin. Toivottavasti saamme taas viettää joulun kotona, eikä kukaan sairastele.
20. luukku: Herran Voideltu
Tälle päivälle kelvannee tämä katkelma Luukkaan evankeliumista, joka löytyy sieltä heti jouluevankeliumin jälkeen ja liittyy myös joulun ajan tapahtumiin:
Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon. Tämä mies oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun.
Hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”
Luukas 2:25-32
Pientä joulukalenteriväsymystä pukkaa. Jaksaakohan vielä 4 blogitekstiä tehdä ennen joulua? Se jää nähtäväksi. Jotain jännitettävää siinä.
19. luukku: Suuri ihme
posted from Bloggeroid
maanantai 18. joulukuuta 2017
18. luukku: Jumalan ajatukset
Tässä tämän päivän raamatunkohta:
"sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Jeremia 29:11
Viikonloppu on mennyt ihan hyvin ja olen siis ilmeisesti saanut melkein tarpeeksi nukuttua perjantain epäilyksistä huolimatta. Lauantai-iltana meinasi tosin vähän masentaa. Ehkä olin siinä kohtaa liian väsynyt. Tällä viikolla olisi tiedossa taas puhelinkeskustelu kotipalvelun kanssa, ja sen jättäisin mielellään välistä. Kotipalvelu-päätös loppuu vuoden loppuun, mutta meillä on jatkuva tarve Milkan hoitoavulle. Joten keskustelu on käytävä, jos mielii jatkoa saada. Edellisistä puheluista jäi traumat. Kuulostaa traagiselta, mutta ei ole kovinkaan suurta liioittelua. Toivottavasti palveluohjaaja ei painosta taas tuntien vähentämiseen tai keksi muutakaan uutta ikävää kiusaa. Viimeiset muutamat viikot olen ollut huolehtimatta tästä asiasta, toisin kuin 3 edeltävää kuukautta. Toivottavasti ei juuri joulun alla tule ikäviä uutisia.
Kuitenkin tuntui että joulukuun 1. päivän raamatunkohta oli ikäänkuin minulle. Lupaus siitä, että Jumala hoitaa homman. Pian se ehkä nähdään.
Joka tapauksessa uskon, että Taivaan Isä pitää meistä huolen ja antaa kaiken tarvittavan. Vaikka yhteiskunnan tarjoaman tuen saamisen prosessi on tuntunut välillä liiankin raskaalta, niin tulevaisuus ja toivo ei ole menetetty. Jumala antaa ne meille.
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
17. luukku: Jumalan mielen mukainen kärsimys
Ne, jotka kärsivät Jumalan tahdon mukaan. Mitä tai millaista on Jumalan mielen mukainen kärsimys? Haluaako Jumala meidän kärsivän? Jos kerran Jumala on hyvä ja rakastava, miksi hän sallii kärsimystä, puhumattakaan siitä että hän haluaisi meidän kärsivän? Äkkiseltään kuulostaa kummalliselta, että Jumala tahtoisi tai edes sallisi asioita, joista seuraa kärsimystä.
Pitkäperjantain kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta muistuttaa kuitenkin, ettei maailman kärsimys ole kivuton asia Jumalallekaan. Ristillä Jumala itse kärsii luotujensa kanssa. Jos sanomme olevamme Jeesuksen seuraajia, voimmeko oikeastaan odottaa itsekään välttävämme kärsimystä?
Pietari tarkoitti varmaankin ylläolevassa raamatunkohdassa kärsimystä, joka aiheutuu Jeesuksen seuraamisesta: pilkkaa, vainoa ja sen sellaista. Entä muut kärsimykset, kuten vaikkapa sairaudet? Voinko sanoa että ne kärsimykset, joita itse olen joutunut kokemaan, ovat olleet Jumalan mielen mukaista kärsimystä?