Perjantaina oli Nooan ensimmäinen päivä eskari-päivähoidossa. Hoitajat ovat olleet aiemmin jo kotona perehtymässä ja aloittamassa hoitoa. Eilen lähdettiin ensimmäistä kertaa päiväkodille asti.
Kun hoitopäivä alkaa kotona, niin aluksi hoitaja ja Nooa tekevät Nooan ruuat kotona ja sen jälkeen pitäisi vielä pakata koulureppuun mm. ruokapullot, päivällä tarvittavat lääkkeet, ruiskut, aamulla avattu letkusto ruuan antamiseen, Nooan kommunikaatiokortit ja silmälasit. Samalla pitää hoitaa Nooan aamuruuan lopetus, letkuston huuhtelu ja tietysti pukemiset ja muut toiminnot. Tähän oli varattu vain 1h 15min aikaa nyt ensimmäisinä päivinä. Jatkossa se varmaan riittääkin ihan hyvin, mutta näinä ensimmäisinä päivinä siihen olisi kannattanut ehkä varata enemmänkin aikaa ennen taksin tuloa, koska hoitajat ovat vasta opettelemassa asioita. Itse onnistuin vähän stressaamaan yötäkin myöten aikataulusta, tosin edellinen päivä oli myös muista syistä ollut kovin stressaava ja se aiheutti levottoman olon. En minä oikeastaan sitä epäillyt, että emme ehtisi taksiin, koska itsekin olin siinä tosiaan auttamassa. Hoitajien perehdytys ei kuitenkaan etene sillä tavalla, että minä teen osan asioista.
Aamulla kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja taksi tuli hakemaan eskarilaisen, hoitajan ja minut. Onneksi Nooa on niin reipas ja iso poika, että taksiin menossa ei tule yleensä ongelmia, vaikka sinne täytyy mennä sisään kuskin kanssa kahdestaan rampin avulla. Nooa matkustaa taksissa omassa pyörätuolissaan. Onneksi matka on hyvin lyhyt, koska taksissa matkan aikana on tullut joskus huonoa oloa.
Päiväkodin pihassa otimme sitten pakolliset eskariinlähtökuvat. Ne onnistuivatkin ihan kivasti. Kuvissa näkyy tietysti hoitolaukun lisäksi uusi reppu:
Sisälle mentiin koulun ovista ja sitten ajeltiin käytäviä pitkin päiväkodin puolelle. Käytävillä jo jokunen aikuinen halusi moikata Nooaa ja jäädä hetkeksi juttelemaan, ja nuo tilanteet ovat Nooalle aika hankalia. Nooa jaksaa ehkä vähän aikaa, mutta on kovin varautunut. Jos tilanne kestää yhtään liian pitkään (yli minuutin tms) ja varsinkin jos juttelija kehtaa naurahtaa, niin tulee paha mieli ja kova itku. Ehkä siinä yhdistyy Nooan ääniherkkyys ja muutenkin epävarmuus tilanteesta.
Omaan ryhmätilaan päästiin kuitenkin turvaan ja siellä Nooa rauhoittuikin syliin. Keltaisten ryhmän toinen lapsi ei ollut hoidossa sinä päivänä, joten ryhmätila oli hyvinkin rauhallinen eli siellä ei ollut ketään muita kuin Nooa, minä ja hoitaja. Pääsimme purkamaan tavarat ja kotiutumaan hieman. Toisessa huoneessa oli hoitosängyt ja kaapit ja saimme valita oman sängyn. Valitsin Nooalle sen sängyn, minkä viereen mahtuisi ehkä paremmin nojatuoli sylittelyä varten. Nojatuoli oli kuulemma tulossa. Isommassa huoneessa on kyllä sohva, mutta päivälevon aikaan on ruoka tippumassa, joten sohvalle ei pääse siirtymään niin helposti.
Päivän aikana palaveerasin mm. päiväkodin johtajan kanssa. Sitten noin 16 aikaan ehdimme vielä ulos. Se olikin hyvä aika mennä Nooan kanssa tutustumaan päiväkodin pihaan, sillä muita lapsia oli siellä vähemmän kuin päivällä. Päiväkoti on aika iso, ja jos pihalla on paljon lapsia, niin metelikin on aika kova. Neljältäkin lapsia oli vielä ainakin parikymmentä, mutta se ei isolla pihalla tuntunut liian paljolta ja väki väheni koko ajan. Totesimme, että loppuiltapäivä on muutenkin sopiva aika lähteä tunnustelemaan pihalla oloa. Aamupäivällä ei kyllä niin kovin hyvin ehtisikään, koska nyt aluksi taksi hakee kotoa vasta klo 11, kun Nooan aamuruoka on tippunut rauhassa. Pihalta pääsee myös suoraan pururadoille lenkkeilemään. Nooa pääsi myös vähän keinumaan hoitajan sylissä.
Päivä menikin kovin nopeasti ja kotiin palattiin noin 17:30 aikaan. Jatkossa hoitaja tosiaan tulee aina kotiin sekä aamulla että illalla. Nyt ihan aluksi hoitoa on edelleen kotona 3 pv viikossa ja päiväkodilla käydään vain pari kertaa viikossa. Kellonajat vähän vaihtelevat sekä tarpeen mukaan että kokeilun vuoksi. Parin viikon päästä on jo tarkoitus lisätä kolmas päiväkotipäivä viikkoon. Jatkoa pitää sitten miettiä, kun homma on edes vähän lähtenyt käyntiin.
Uudessa kuviossa siis on sekä eskaria että päivähoitoa mukana ja fyysisesti paikka on vuoroin kotona ja päiväkodilla. Päiväkodilla on tälle pienelle kahden lapsen erityisryhmälle varattu yksi kahden huoneen kokoinen ryhmätila. Tilat olivat minusta viihtyisät ja ihan toimivat. Päiväkoti on kiinni isossa koulussa, ja myös koulun puolella olevia aistihuoneita pääsee kuulemma käyttämään.
Nooa saa kyllä todella pehmeän laskun päiväkoti- ja koulumaailmaan. Olen siitä kiitollinen Taivaan Isälle. Vuosi sitten kävimme tutustumassa tuolla ison koulun puolella ja se oli silloin oikeastaan ainoa vaihtoehto, johon Nooa voisi mennä. En olisi osannut aavistaakaan, että asiat järjestyvät noin hyvin. Itselleni tuli myös sellainen vaikutelma, että Nooan erityistarpeet on otettu hyvin huomioon ja päiväkoti hoitaa homman laadukkaasti. Viime viikot ovat olleet aika väsyttäviä, mutta voi tosiaan olla kiitollisin mielin. Uskon, että uusi hoitokuvio lähtee sujumaan hyvin, vaikka toki haasteitakin on paljon.
Huomenna tiistaina Nooalla on toinen päivä, jolloin hän lähtee uuteen hoitopaikkaan. Tällä kertaa en pääse lähtemään mukaan ja päivän aikana myös on luvassa enemmän tapahtumia ja ihmisiä. Nooan opettaja tulee varmasti moikkaamaan ja juttelemaan. Hoitaja on sama kuin perjantaina, mutta hän joutuu jo perehdyttämään tiistaina toista hoitajaa samaan työhön. Nooan fysioterapia myös toteutuu siellä päiväkodilla. Fysioterapeutti on tuttu ja pystyy neuvomaankin muita. Toivotaan, että toinenkin hoitopäivä menee hyvin.