tiistai 3. maaliskuuta 2020

Ohjelman muutos

Tänään meillä piti olla kuntoutuspäivä lastenneurologian poliklinikalla, mutta Nooa tulikin kipeäksi. Juuri kun olimme lähdössä ja pakanneet kaiken valmiiksi, niin huomasimme että Nooalla taitaakin olla kuume nousemassa. Koko kuntoutuspäivä siirtyi hamaan tulevaisuuteen myös Milkan osalta.




Täytyy toivoa, että saisimme uuden ajan mahdollisimman pian, mutta se menee ainakin huhtikuulle asti. Kuntoutushakemusten kanssa tulee taas kiire ja terapiat saattavat olla kesäkuussa taas katkolla, jos päätökset eivät tule ajoissa, mutta eihän tälle nyt mitään voinut.

Myös Milkalla oli kovin levoton yö ja hänen kannaltaan oli kyllä varmasti mukava jäädä tänään kotiin lepäämään. Haimme lapset vasta eilen Ilonasta.

Nooalla nousikin aamupäivällä jo melko korkea kuume, johon liittyen oli myös inhottavaa säpsähtelyä ja myös oksennuksia tuli tavanomaista enemmän. Isi ja Nooa lähtivät sitten päivystykseen ja me tytöt jäimme kotipäivää viettämään. Itselläni on oikeastaan etätyöpäivä, mutta suurin osa työtunneista täytyy tehdä muina päivinä kuin tänään. Liukuva työaika mahdollistaa sen.

Nooa ja isi pääsivät melko nopeasti päivystyksen läpi ja Nooa sai iv-nesteytyksen alkuun, vaikka osasto on kuulemma aivan täynnä. Päivystyksessä otettiin taas rutiinikäytännön mukaan rsv- ja influenssanäytteet ja ne olivat molemmat negatiivisia. Toivotaan, että poju paranee pian ja tietysti myös toivotaan, ettei Milka tulisi yhtä kipeäksi. Nooa kerkesi olla tasan 2kk terveenä ja Milka ei myöskään sinä aikana ole sairastellut. Olen edelleen kiitollinen siitä asiasta.

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Huolenaihe

Viime perjantaina olimme päiväkodilla lasten hojks- ja vasupalavereissa. Nooan palaverissa fysioterapeutti esitti jo aika vakavana huolena Nooan selkärangan kiertymisen. Koska Nooa on hyvin hypotoninen eli veltto, niin asennot tuppaavat valumaan vinoiksi ja silloin selkäranka menee mutkalle. Pikkulapsella se ei ole vielä niin paha, koska ranka myös palautuu helposti taipuneista asennoista. Toispuoliset asennot kuitenkin edesauttavat huonoa kehitystä. Nyt kun Nooa on jo kasvamassa isoksi pojaksi niin asiaan pitää ruveta kiinnittämään paljon nykyistä enemmän huomiota. Selkäranka on siis alaosastaan hieman kaartunut vasemmalle puolelle. Terapeutti saa kuulemma sen palautumaan vielä, vaikkakaan ei yhtä helposti kuin pienenä. Fysioterapeutti sanoi, että kaikkien Nooaa hoitavien ihmisten pitäisi tietää, millaisissa asennoissa Nooaa täytyy pitää ja miten vääristä asennoista pitää ohjata pois. Ei riitä että Nooa on tyytyväinen ja iloinen vaan pitää myös huolehtia siitä, että selkä ei menisi huonompaan kuntoon. Käsittely ja asennot ovat yhtä tärkeä osa Nooan hoitoa kuin ruoka ja lääkkeetkin. 




Nooan elämässä on kuitenkin niin paljon hoitajia, että tuntuu aika mahdottomalta saada viestitettyä ja opastettua mitään tämäntyyppistä aika haastavaakin ohjetta kaikille niin että se oikeasti tulisi käytäntöön. Kotihoitoringissä ja päiväkodissa on molemmissa noin 8-9 hoitajaa  ja lisäksi on vielä Ilonan hoitajat. Pelkkä kirjallinen ohje ei riitä, vaan oikeastaan jokainen tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta (mieluiten fysioterapeutilta) mutta se ei varmastikaan oikein tule onnistumaan.

Palaverissa saimme joitakin ohjeita ja myöhemmin juttelin vielä fysioterapeutin kanssa puhelimessa. Parin viikon päästä on myös vuosittainen käynti neurologilla ja sairaalan fysioterapeutilla, jossa varmasti keskustelemme tästä aiheesta. Sehän ei sinänsä ole mikään uusi asia, vaan selkärangan tilannetta on seurattu kyllä joka vuosi.

Nyt siihen pitäisi kiinnittää kuitenkin enemmän huomiota ja olisi tärkeää saada opastettua myös kaikkia hoitajia sen suhteen. Lisäksi asiaa pitäisi pitää esillä usein, ettei se pääsisi käytännössä unohtumaan.

Tuntuu kovin haasteelliselta, mutta täytyy vain yrittää tehdä Nooan hyväksi niin paljon kuin pystyy. Samalla tietäen, että se ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle. Onneksi Nooan selkärangan puolesta voi myös rukoilla.

torstai 13. helmikuuta 2020

Hyvin sujuvaa elämää

Alkuvuosi on sujunut ihan hyvin ja se tuntuu myös mukavalta. Tähän asti tämä talvi on mennyt vain vähäisillä sairasteluilla. Lapsilla ei ole tänä vuonna ollut vielä yhtään sairaalajaksoa, sen sijaan itselläni oli yksi viime viikolla. Se oli kylläkin etukäteen suunniteltu ja liittyi hammasasioihin. Kolmen hampaan synnynnäinen puute on aiheuttanut joitakin ongelmia ja myöhemmin niitä olisi ollut enemmän odotettavissa, joten voin olla kiitollinen meneillään olevasta korjausprosessista. Se on kaiketi jo loppupuolella, ja hintaakin tulee vain poliklinikkamaksujen verran. Viime vuonna minun ei tarvinnut maksaa niitäkään enää alkuvuoden jälkeen, sillä minun ja lasten yhdistetty sairaalamaksujen katto tuli täyteen jo helmi-maaliskuussa. Tänä vuonna se taitaa venyä hieman pidempään kun lapset eivät ole sairastelleet, mutta parempi näin päin. Varmasti jotain pöpöä saamme vielä kevättalven kuluessa kokea.

Lapset käyvät päiväkodissa arkisin ja siellä on sujunut kaikki ihan hyvin. Perjantaisin toinen lapsista saa jäädä kotiin, kun minulla on vapaata töistä. Jos saamme joskus pidettyä kokonaisen perhepäivän, niin se tuntuu mukavalta. Tässä kuva tammikuun perhepäivän vietosta:




Kalenterin suunnittelu on yksi tärkeä asia meidän elämässä, ja siihen tarvitaan viisautta. Kaikki päiväkodin hoitopäivät ja kotihoitoringin hoitovuorot pitää suunnitella jo noin kuukausi etukäteen. Ilona-jaksot on suunniteltu vielä aiemmin. Isän täytyy vuorosuunnittelun aikaan tietää kaikki ilta- ja viikonlopputyönsä, mitä menoja hänellä on. Lisäksi meillä on käytettävissä omaan jaksamiseen ja kaikkeen perheemme asioiden hoitoon hoitotunteja, ja ne sijoittuvat nyt pääosin viikonloppuihin. Iltoihin ja viikonloppuihin sijoittuva hoito on siis aina kotona. Välillä on aika vaikea etukäteen tietää, tarvitsisiko kaikki käytettävissä olevat hoitotunnit esimerkiksi jollekin tietylle viikonlopulle suunnitella kalenteriin vai olisiko parempi jättää enemmän perheaikaa. Se on tasapainottelua, kokeilua ja pähkäilyä. Joistain viikoista tulee täydempiä ja joihinkin jää enemmän viikonlopun tuntua. Toisaalta suunnittelu on arkipäivien kohdalla aiempaa suoraviivaisempaa siksi, että emme saaneet mahdollisuutta lasten mennä tarvittaessa välillä eri aikaan päiväkotiin. Sen sijaan molemmat menevät aina samaan aikaan samalla taksilla (paitsi jos toinen jää kokonaan pois jonain päivänä). Oikeastaan se helpottaa aika paljon kolmen viikon välein tekemääni kalenterin suunnittelua, koska arkipäivät menevät aina samaan tapaan. Myös meillä vanhemmilla on arjessa sitten hieman aikaa hoitaa välttämättömiä asioita. Nooalle on tullut kylläkin todella pitkiä hoitopäiviä niinä päivinä, kun iltahoito jatkuu kotona isän työiltoina. Nooa on kyllä aivan tottunut niihin. Täytyy vaan yrittää löytää sitten Nooalle myös "vapaa-aikaa" muusta kohtaa viikkoa. Jatkossa varmaan myös näitä iltoja voi jakaa sitten molempien lasten kesken. 




Minä aloitin siis työt uudelleen tammikuussa melkein kolmen vuoden tauon jälkeen. Teen puolikasta työaikaa siten, että työtunnit on jaettu neljälle päivälle viikossa. Kun ehdin töistä kotiin, niin siihen jää yleensä vielä aikaa ennen lasten kotiin tuloa. Jonkunlainen lepohetki siinä on usein ollut tarpeen, sillä ilta jatkuu aika hektisenä lasten tultua kotiin. Samasta syystä on hyvä saada tehtyä tiski- ja pyykkihommat ennen lasten tuloa. Niitä riittääkin ihan joka päivälle, koska myös yöllä kertyy sekä pullotiskiä että pyykkiä. Saatan myös joinakin päivinä iltapäivällä saada hoidettua myös lasten asioita, ainakin jos olen suunnitellut sen etukäteen. Muulloin siihen ei oikein olekaan aikaa. Tarvittaessa voin myös välillä tehdä etätyöpäivän kotoa käsin, jolloin työmatkoihin ei kulu aikaa. Se auttaa varsinkin niinä päivinä, kun lasten kanssa täytyy lähteä käymään sairaalalla poliklinikkakäynneillä.




Tammikuussa oli myös merkillepantava seikka, kun Milka sai ensimmäisen pyörätuolinsa. Se on huomattavasti näppärämpi ja parempi kulkupeli kuin apuvälinerattaat. Myös päiväkotikyydit sujuvat nyt miellyttävämmin, sillä pyörätuolilla voi vaan ajaa taksiin sisään, eikä Milkan tarvitse siirtyä istumaan turvaistuimeen. Alkuvaiheessa tuota siirtelyä piti tehdä ja se ei ollut Milkasta kivaa.






Eteiseen mahtuu sievästi parkkiin kaksikin näitä. Oranssirunkoinen pyörätuoli on Nooan ja punainen on Milkan. 

Alla vielä muuten vaan kuvat molemmista ihanista kultamuruista. Nooalla vaihtuu hampaita melkein yhtä paljon kuin äidillä, tai oikeastaan enemmän. Pysyvien hampaiden puutos on kuulemma perinnöllistä sekin. Täytyy toivoa, että lapsille on kuitenkin tulossa kaikki hampaat. 









maanantai 30. joulukuuta 2019

Rauhaa vain rauhaa

Kun ei uskalla avata jouluaatonaattona saapuneita kirjeitä ennen uudenvuoden aattoa, voi se näyttää vaikka tämmöiseltä:




Eipä kai noissa kirjeissä mitään henkeä ja elämää uhkaavaa ole, ne ovat vain jotain kirjeitä. Puoliso itseasiassa katsoikin ne silloin jo läpi. Loppusyksy on ollut vain todella stressaavaa aikaa päiväkodin asioihin liittyen ja vaikka yritin jättää niiden stressaavien asioiden hoitamisen sekä ajattelemisen jo viikkoa ennen joulua niin se ei oikein kunnolla onnistunut, koska uusia kiireisiä asioita tiputteli vielä joulua edeltävällä viikolla sekä puhelimeen, sähköpostiin että postilaatikkoon. Kirjeet aiheuttavat vain harvoin stressiä, mutta sekin on välillä mahdollista ja niin teki noita edeltävä kirje.

Tuon söpön talviapinan Nooa sai terveysasemalta, kun hän kävi isin kanssa siellä aatonaattona. Nooalla oli kovin ilkeä silmätulehdus ja siihen saatiin silmätipat sillä reissulla. Sen jälkeen meillä oli oikein mukava perhejoulu kotona lasten kanssa ja isovanhempiakin tavattiin. Nooa vain oli hiukan väsy ja normaalia vaisumpi silmätulehduspotilas, mutta saipahan ainakin olla sylissä hyvällä syyllä melkein koko joulun. Ja itse vain en ihan täysin saanut heitetyksi kaikkia arkihuolia. Eivät ne paljon olleet mielessä jouluna ja nukuin pitkästä aikaa kaksi yötä suhteellisen hyvin, mutta huolet olivat siellä taustalla ja painoivat kuitenkin hiukan mieltä. Olin myös Nooan silmistä huolissaan, sillä silmäpöpöistä ei juuri ole kokemusta, ja silmät olivat todella punaiset. Hyvä joulu siitä kuitenkin tuli ja oli kyllä todella mukavaa olla molempien lasten ja isin kanssa normaalia arkea enemmän ja viettää hyvää perheaikaa. 






Joulunpyhien jälkeen saimme toimitettua lapset Ilonaan. Nooallakin oli jo pirteämpi olo. Silloin aloin itsekin päästä vasta paremmin irti stressistä ja onnistuin nauttimaan ainakin perjantai-illan ja lauantain kunnolla omasta "joululomasta". Sunnuntaina aamulla kuitenkin Nooalla oli noussut kuumetta Ilonassa, joka laski tavalliseen tapaan särkylääkkeellä. Sitten olimmekin sen päivän lähtövalmiina, jos tulee lähtö sairaalaan. Kuumetta ei yllättäen kuitenkaan noussut enää uudestaan sunnuntaina (jolloin olisi tarvinut lähteä päivystykseen) eikä seuraavana yönäkään. Maanantaina aamulla Nooalla nousi kuitenkin taas korkea kuume Ilonassa. Isi lähti sitten hakemaan Nooaa ja vei hänet sairaalaan. Itse sain mummon sekä taksin avustuksella haettua Milkan sekä loput apuvälineet Ilonasta.




Tänään aamulla tuli mukavia uutisia, sillä sairaala halusi jo luopua Nooasta ja nyt poju onkin jo kotona. Nooa on vain hiukan väsynyt ja ehkä hiukan normaalia rohisevampi. Kuumeet olivat vain yksittäisiä piikkejä eikä flunssaoireitakaan oikein tullut. Kyllä äidillä olikin jo kauhea ikävä.

Milkan vointi on myös ollut hieman kysymysmerkki. Periaatteessa typy on ihan kunnossa eikä ole ollut kipeänä pitkään aikaan, mutta sitten kuitenkin itkettää tavallista herkemmin ja kovastikin. Parempaan suuntaan ollaan menty flunssien jälkeen, mutta kovin kovin hitaasti. Odotellaan vielä nykyistä parempaa oloa. Öisin myös Milkaa on itkettänyt melko paljon ja Milkan paha olo sitten kuuluu myös kaikkiin muihin huoneisiin varsin hyvin.

Nyt meillä kuitenkin on taas mukavaa perheaikaa tänään ja huomenna, kun saimme Nooankin kotiin. Odotellaan omalla perheellä vuoden vaihtumista, joskin yöhoitajat ehtivät tulla ennen kello kahtatoista. 

Taisin toivoa tältä kuluneelta vuodelta etenkin mielenrauhaa. Ehkä sitä olikin enemmän kuin edellisenä vuonna. 

Taidankin toivoa myös ensi vuodelle lisääntyvää mielenrauhaa, enemmän mukavaa perheaikaa ja hyviä yöunia.

Ja kaikkea hyvää myös sinun vuoteesi ❣️

lauantai 7. joulukuuta 2019

P-ALAT

Tänään saimme tytön kotiin sairaalasta. Flunssaoireita on Milkalla kestänyt ehkä kolmisen viikkoa jo. Lopulta vein Milkan päivystykseen lisääntyneen oksentelun takia. Normaalia nestehoitoa ei saatu aloitettua, koska kanyylia ei saatu kiinni suoneen ankarasta pistämis- ja huutosessiosta huolimatta. Lopulta sitä ei ehkä tarvittukaan, koska oksennuksia ei enää sairaalassa ollessa paljoa tullut. Lisäksi selvisi, että ainakaan tavallisimmista vatsapöpöistä ei ollut kyse. Sen sijaan verikokeissa näkyi koholla oleva maksa-arvo. Se jatkoi vielä sairaalassa ollessa nousuaan ja lopulta Milka joutui olemaan 3 yötä osastolla eli siihen asti kun maksa-arvo kääntyi laskuun. Maanantaina täytyy lähteä vielä ikävälle reissulle verikokeisiin, jotta nähdään onko arvo varmasti laskenut.




Ilmeisesti virus aiheutti maksa-arvon nousua ja tuntuu, että Milka on jotenkin herkempi tällaiselle. Arvo on nimittäin ollut aiemminkin koholla, mutta ei läheskään näin paljoa kuin nyt. Ensi viikolla tulee vielä osa verikoiden tuloksista, joista ehkä selviää mikä virus nyt on ollut kyseessä.

Kohonnut arvo pysyi kuitenkin sellaisissa rajoissa, joista ei vielä olisi ollut haittaa eivätkä lääkärit olleet siitä mitenkään kovin huolissaan. Lähinnä sitä oli vaan tärkeää seurata ja lopulta tehtiin myös lisäselvityksiä. Koska perustaudin tilanne oli rauhallinen muista labroista päätellen (kuten se on Milkalla aina ollut), niin ei tullut sellaistakaan huolta, että perustauti olisi ollut aiheuttamassa jotain ikävyyksiä maksalle. Joskin sekin asia varmistettiin, sillä lääkäri soitti heti ensi töikseen Taysiin lasten aineenvaihduntalääkärille ja tarkisti asian. 

Ehkä oli hyvä, että lähdimme sairaalaan ja maksa-arvon asia tuli nyt esiin ja on selvityksessä vielä tarkemmin. Ehkä siitä tiedosta on joskus myöhemmin jotain apua. Herkemmin kohoileva maksa-arvo vaikuttaa ainakin hiukan siihen, että minkä verran voi käyttää parasetamolia. Milkalla on jo aiemmin ollut lievä rajoitus sen mahdollista käyttöä varten. Voi olla, että se tiukentuu vielä, mutta se selviää myöhemmin. Onneksi särkylääkkeitä ei juuri ollenkaan tarvita, mutta välillä kuitenkin tarvitaan esimerkiksi infektioiden yhteydessä. Niiden käytöstä täytyy kuitenkin olla selkeät ohjeet yöhoitoa ja muita hoitopaikkoja varten.




Tällä hetkellä tosin tuntuu, että Milka olisi mieluummin saanut päästä jo eilen kotiin. Kaikki olemme väsyneitä ja lisäksi Milkan vaippapeppu meni sairaalassa todella surkeaan kuntoon. Nyt se on kovin punainen ja kipeä ja yritämme parannella sitä kotona mahdollisimman nopeasti.

Milkan peppu huolettaa paljon enemmän kuin maksa-arvot, sillä vaipan vaihdot ovat tehneet tänään kovin kipeää ja muutenkin typy on aika ressukka. Toivottavasti peppu kuitenkin paranee pian. 

maanantai 11. marraskuuta 2019

Päiväkotiin!

Tällä tytöllä on tänään jo ensimmäinen päiväkotipäivä!




Kyseessä on Milkan mukavuutta varten suunniteltu siirtymävaihe, eli Milka käy nyt aluksi kerran viikossa Nooan mukana hoidossa. Päivät ovat tavallaan hiukan lyhyempiä kuin Nooalla, koska osa Nooan hoidosta on edelleen kotona aamupäivällä ruuan laiton takia. Sitten päiväkoti on Milkalle jo tuttu paikka, kun hoito alkaa toden teolla tammikuussa. Uskoisin, että se tuntuu Milkasta mukavammalta näin. Mukavaa, että tällainen mahdollisuus on. Itse asiassa tutustumisvaihe on alunperin päiväkodin ajatuksesta, sillä se helpottaa asioita myös siellä päässä, että voidaan aloittaa vähitellen. Nooan ja Milkan ryhmä on aivan uudenlaista toimintaa tässä kaupungissa, eikä siellä ole vielä niin kovin selkeitä rutiineita kaikkeen. Ja vaikka olisikin niin nämä erityiset lapset tuovat mukanaan aina paljon henkilökohtaisia erityisiä juttuja. 

Milka on jo tottunut kotihoitoringin hoitajiin ja lyhyihin hoitojaksoihin Ilonassa, mutta päiväkoti on taas uusi paikka ja ensi vuoden puolella hoitoa on sitten kaiken kaikkiaan jo paljon ja se on päivittäistä.

Toivon että Milka kokee kaiken hyvänä ja turvallisena nyt ja varsinkin sitten tammikuusta alkaen. Nooalla ainakin syksy on mennyt todella hyvin tähän asti. Kun ryhmän koko on nyt kasvanut kuitenkin jo viiteen lapseen, niin vilkkaimpina päivinä siellä ei enää ole yhtä rauhallista ja mukavaa Nooan kannalta. Aikuisia on vähintään yhtä monta kuin lapsia. Toivon siis myös, että Nooan olo olisi edelleen hyvä siellä. Joka tapauksessa koko hoito tuntuu hyvältä lapsia ajatellen. Toki siinä on monenlaista asiaa, mitä voisi ehkä kehittääkin. Muutosta on ollut melkein koko ajan ja en ole varma, ehtiikö koko talvenkaan aikana syntymään kovin vakaata tilannetta rutiinien suhteen.

Tänään ei ehditty ottaa hoitoonlähtökuvaa, joten tässä on joitain muita kuvia sankareista.






perjantai 8. marraskuuta 2019

Suuri ongelma

Viimeinen viikko perjantaista perjantaihin on ollut todella rankka.

Keskustelu käy nyt kaupungin kanssa siitä uudesta tilanteesta, kun meiltä olisi kaksi lasta varhaiskasvatuksen parissa (ja toinen myös esiopetuksen). Olen palaamassa tammikuussa töihin ja Milka aloittaa päiväkodissa samassa erityisryhmässä, jossa Nooa käy. Se on hieno juttu, mutta suunnittelu Milkan hoidon aloituksesta ei ollutkaan niin helppoa ja sujuvaa kuin olisi voinut luulla.

Olen valvonut melkein joka yö viime viikolla, enemmän tai vähemmän. Päivät ovat menneet pitkälti sähköpostien kirjoittamiseen ja loppuaika päivällä sekä yöt sen miettimiseen, mitä kirjoitan niihin. Lastenhoidon ja terapioiden ja muun sellaisen lomassa tietenkin. Alkuviikolla pää oli aivan sumea kirjoittamisesta ja valvomisesta ja suremisesta. Tilanne ja keskustelu meni jotenkin henkilökohtaisiin tunteisiin tällä kertaa, siis enemmän kuin yleensä. En kuitenkaan haluaisi sanoa itse mitään typerää mitä kadun jälkeenpäin, ja siksi myös viestien miettimiseen on mennyt niin paljon aikaa. Mutta jos olisin ollut viisaampi, niin olisin myös pystynyt ehkä säästämään enemmän itseäni ja jättämään osan vähemmän tärkeistä asioista vaan keskustelematta. Helppo sanoa tietysti siinä vaiheessa kun on huomannut, että keskustelu ei etene minnekään. Viime sunnuntaina seurakuntamme jumalanpalveluksessa kysyttiin rukousaiheita, ja minulle tuli sellainen olo, että pitäisi sanoa näistä keskusteluista. Kuitenkin heräsin siihen hetkeen hiukan hitaasti enkä kerinnyt eli siis kehdannut ihan tarpeeksi nopeasti reagoida, koska "ainahan minä näitä samoja vanhoja aiheita olen pyytämässä" eikä minulla ollut mitään valmista hyvää lausetta mielessä. Sekin on harmittanut kuluvalla viikolla, sillä uskon, että tämä viikko olisi mennyt paremmin noiden seurakunnan yhteisten rukousten saattelemana. Aina pitäisi heti toimia sen äänen mukaan, minkä sisimmässään kuulee (siis sen hyvän äänen). 

Polttavimmaksi ongelmaksi keskustelussa varhaiskasvatuksen puolen kanssa nousi nyt tällä kertaa se, että me emme saakaan varata molemmille lapsille meidän tarpeen mukaisia hoitoaikoja. Tai saisimme muuten, mutta sitten eivät kuulemma taksimatkat onnistu. Matkat onnistuvat vain, jos meidän lapset menevät samalla taksilla samaan aikaan ja poikkeuksia tähän sääntöön ei kuulemma ole. Kaksilapsisia perheitä koskemaan on tehty tällainen linjaus, joka pätee jatkossakin aina ja kaikkiin kahden lapsen perheisiin. Minulla on aamupainotteinen työ ja isällä iltapainotteinen, joten tarvisimme joinakin päivinä toiselle lapselle iltapainotteisen hoidon ja toiselle aamupainotteisen. Muuten lasten päivä pitenee jo aika paljon. Sanoin että lapselle on kohtuutonta, jos päivä pitenee pelkän taksien yhdistämisen takia jopa neljä tuntia ja kokonaisuudessaan toisen lapsen päivälle tulee mittaa (kotihoitoringin iltahoito isän työiltoina mukaanlukien) jopa 12-13h. Meillä on muutenkin paljon hoitotarvetta ja kaikki aika vanhemman ja lapsen kesken on tärkeää. Tämä ehkä jollain tasolla ymmärrettiin, mutta ainoa tapa välttää pitkä päivä on kuulemma, että isä kuljettaa toisen lapsen itse hoitoon.

Minä en tätä vastausta hyväksynyt, koska kehitysvammaiselle lapselle kuuluu kuljetus päivähoitoon tai kouluun lainkin mukaan.

Ehkä se ei kuulosta isolta asialta, jos joutuisi viemään lapsen itse, mutta oma huoli arjen hyvästä sujumisesta on ihan perusteltu ja taksimatkat ovat yksi ihan tärkeä osa siitä.

Onneksi satumme olemaan tietoisia siitä, että tällaisia ei tarvitse hyväksyä, vaan varhaiskasvatuksen ja vammaispalvelun pitäisi päästä keskenään sopuun asiasta, mikä kuuluu kummallekin osapuolelle. Loppuviikosta sitten keskustelu eteni edes sen verran, että nyt yritetään kutsua kokoon eri tahojen välinen palaveri kokoon pohtimaan tätä suurta asiaa.

Minua vain huolettaa se, että järjestyykö tämä palaveri ollenkaan eli haluavatko kaikki edes yrittää osallistua. Aikaehdotuksia on esitetty ja toivottavasti palaveri syntyy (ja siinä voitaisiin saada vähän muutakin hyvää keskustelua aikaiseksi kuin vääntää pelkästä taksimatkasta). 

Oikeastaan uskon, että asiat kyllä järjestyvät, mutta tämä vääntäminen tuntuu vaan välillä aika raskaalta. Isoimmat ja kurjimmat riidat käydään monesti aika pienistä asioista. Tällä kertaa tämä vaikeus tuli jotenkin aivan puskista. Varmaan, koska meille on kevään ja kesän palavereissa lupailtu monia asioita, että kaikki kyllä onnistuu. Juuri tämän kyseisen asiankin tarkistin erikseen palaverissa kesällä ja silloin vastaus oli, että toki järjestyy. Kyseinen kysymykseen vastannut henkilö ei tokikaan enää ole mukana meidän kuvioissa, mutta olisi kiva, jos vastaus olisi silti voimassa. Meillä oli kyllä aavistus, että ne olivat pelkkiä lupauksia, mutta siitä huolimatta olin jotenkin ajatellut, että Milkan päivähoidon aloitus menee ihan sujuvasti.

Kurjalta myös tuntuu senkin takia vääntää noista, kun tässä olisi ihan oikeitakin hankalia ja monimutkaisia kysymyksiä ratkaistavana liittyen juuri uuden tilanteen suunnitteluun. Niissä pitäisi päästä eteenpäin yhdessä päiväkodin kanssa suunnitellen. Ehkä saan aikaiseksi hiukan valoisamman viestin niistä. Muutenkin olisi paljon myös hyvää ja positiivista kerrottavaa, mutta nyt ne eivät olleet aivan pinnalla. 

Onneksi torstaina ja perjantaina itselläni oli jo vähän vähemmän huono olo. Todella väsynyt kyllä kuitenkin. Tällä viikolla oli tuon lisäksi kuitenkin maanantaina myös yksi palaveri vammaispalveluiden kanssa, yhtenä päivänä tapasin päiväkodin sairaanhoitajan (tapaaminen oli hyvä, mutta asia eli Nooan ruuanlaittoon liittyvä suunnittelu nykyisessä tilanteessa on niin haastava että sekin valvotti seuraavana yönä) 
ja nyt tänään taas meillä oli koko päivän yksi hoitaja, jota perehdytin Milkan hoitoon eli keskustelimme melkein koko kahdeksan tuntia. On tässä ollut tätä ohjelmaa.

Tässä vielä kuva tytöstä, jonka hoitoonlähtö nyt tuottaa niin suurta kuohuntaa. Hän pesi tänä iltana äidin iloksi ja yllätykseksi osan hampaistaan itse.