Kello on 23 lauantai-iltana. Nooan yöhoitaja ei ole tullut. 23:01. No, ehkä hän on myöhässä. Vaikka ei koskaan ole, ainakaan ilmoittamatta. 23:02. Nyt on kiire ottaa yhteyttä, päivystäjän vahtivuoro loppuu 23:15, eikä sen jälkeen välttämättä saa ketään kiinni. 23:03. Laitan whats up viestin yöhoitajalle, se menee perille, mutta vastausta ei tule. 23:04. Soitan hänelle. Hän on sairaana ja ilmoittanut siitä hoitorinkiläisille. Mutta päivystäjä ei tullut.
Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. En tiedä saammeko hoitajaa yöksi. Yritän etsiä päivystäjän numeroa, että ehdin saada hänet kiinni ennen 23:15. Minulla ei ole numeroa, mutta onneksi sairaana oleva hoitaja saa yhteyden päivystäjään ja antaa minullekin numeron. Joskus 23:15 soitan päivystäjälle. Hän selittää miksi hän on unohtanut koko päivystyksen ja lopulta hän myös sanoo olevansa tulossa. Hyvä.
Tai ainakin pahin on vältetty. Joku tulee. Muuten kumpikaan meistä vanhemmista ei nukkuisi tänä yönä.
Päivystäjä tulee 23:35.
Yö on joka tapauksessa aika pitkälti pilalla. Olin juuri menossa nukkumaan, kun tajusin, että hoitaja ei ole tullut ja täytyy soitella perään. Minun pitäisi hoitaa Milkaa tänä yönä, mikä tietää aika monta herätystä. Niitten herätysten välillä olisi tärkeää nukkua, mutta tuollaisen stressitilanteen jälkeen en pysty nukkumaan moneen tuntiin.
Mietin, miten muistuttaisin ystävällisesti hoitorinkiläisiä, miten toimitaan sairastapauksissa. On sovittu, miten toimitaan, mutta se ei nyt toteutunut ihan täysin. En halua moittia ketään, vahinkojahan voi sattua. Mutta haluaisin vaan, että näitä tilanteita tulisi jatkossa mahdollisimman vähän. Pelkään kuitenkin, että hoitajat voivat kokea palautteen huonona tai epäreiluna. En halua miettiä tätä yöllä, mutta minkäs teen.
Onneksi on silti pitkä aika siitä, kun näin kävi viimeksi. Hoitaja oli sairaana, mutta päivystäjä ei ollut saanut tietoa. Silloin emme saaneet päivystäjää enää yöllä kiinni, eikä kukaan tullut yöksi. Se oli ennen Milkan syntymää. Nyt yövalvominen Nooan kanssa on vielä mahdottomampaa, koska seuraavana aamuna ei ole mahdollista päästä nukkumaan. Onneksi nyt saimme hoitajat kiinni yölläkin.
On syytä olla suuresti kiitollinen, että Nooan yöhoito on sujunut näin aukottomasti. Ensimmäisenä hoitovuotena se ei sujunut, hoitajaa ei aina tullut. Se oli meillä vaikeaa aikaa. Nyt on hoitaja aina tai melkein aina varalla, mutta viesti ei ihan aina näköjään mene perille. Tiedonkulun parantaminen on asia, jota voi aina yrittää parantaa.
Kello on 0:37. Yritän edelleen rauhoittua. Yhdeltä pitää hoitaa Milkan ruokapumppua. Saisikohan sen jälkeen unta.
Onneksi huomenna on molemmilla lapsilla iltapäivällä hoitoapua, joten tarvittaessa voi nukkua päiväunet. Tosin olisi muutakin käyttöä sille ajalle kuin nukkuminen.
Kello 1:15 ruokapumpun toimenpiteet on tehty. Yritän nukkua. Nyt nukuttaa jo aika paljon. Nooa kuuluu itkevän. 1:37. Milka alkaa itkeä, eikä meinaa rauhoittua. Tuntuu pientäkin harmittavan kovasti, kun ei saa uudestaan unta. 2:10. Milka jatkaa unia ja minäkin saan unta. 2:48 Milka itkee. Saan hänet rauhoittumaan jonkun ajan päästä. 3:50. Milka itkee taas. Sen jälkeen me nukumme kolme tuntia, kunnes Milkan yöruoka loppuu 7ltä. Minä en saa enää uudestaan unta, kun hoitoringin asiat palaavat mieleen. Milka jatkaa unia 9 asti.
Seuraavan päivän suunnitelmia on pakko muuttaa väsymyksen takia, mutta sen jälkeen päivä sujuu kuitenkin ihan hyvin.