maanantai 11. marraskuuta 2019

Päiväkotiin!

Tällä tytöllä on tänään jo ensimmäinen päiväkotipäivä!




Kyseessä on Milkan mukavuutta varten suunniteltu siirtymävaihe, eli Milka käy nyt aluksi kerran viikossa Nooan mukana hoidossa. Päivät ovat tavallaan hiukan lyhyempiä kuin Nooalla, koska osa Nooan hoidosta on edelleen kotona aamupäivällä ruuan laiton takia. Sitten päiväkoti on Milkalle jo tuttu paikka, kun hoito alkaa toden teolla tammikuussa. Uskoisin, että se tuntuu Milkasta mukavammalta näin. Mukavaa, että tällainen mahdollisuus on. Itse asiassa tutustumisvaihe on alunperin päiväkodin ajatuksesta, sillä se helpottaa asioita myös siellä päässä, että voidaan aloittaa vähitellen. Nooan ja Milkan ryhmä on aivan uudenlaista toimintaa tässä kaupungissa, eikä siellä ole vielä niin kovin selkeitä rutiineita kaikkeen. Ja vaikka olisikin niin nämä erityiset lapset tuovat mukanaan aina paljon henkilökohtaisia erityisiä juttuja. 

Milka on jo tottunut kotihoitoringin hoitajiin ja lyhyihin hoitojaksoihin Ilonassa, mutta päiväkoti on taas uusi paikka ja ensi vuoden puolella hoitoa on sitten kaiken kaikkiaan jo paljon ja se on päivittäistä.

Toivon että Milka kokee kaiken hyvänä ja turvallisena nyt ja varsinkin sitten tammikuusta alkaen. Nooalla ainakin syksy on mennyt todella hyvin tähän asti. Kun ryhmän koko on nyt kasvanut kuitenkin jo viiteen lapseen, niin vilkkaimpina päivinä siellä ei enää ole yhtä rauhallista ja mukavaa Nooan kannalta. Aikuisia on vähintään yhtä monta kuin lapsia. Toivon siis myös, että Nooan olo olisi edelleen hyvä siellä. Joka tapauksessa koko hoito tuntuu hyvältä lapsia ajatellen. Toki siinä on monenlaista asiaa, mitä voisi ehkä kehittääkin. Muutosta on ollut melkein koko ajan ja en ole varma, ehtiikö koko talvenkaan aikana syntymään kovin vakaata tilannetta rutiinien suhteen.

Tänään ei ehditty ottaa hoitoonlähtökuvaa, joten tässä on joitain muita kuvia sankareista.






perjantai 8. marraskuuta 2019

Suuri ongelma

Viimeinen viikko perjantaista perjantaihin on ollut todella rankka.

Keskustelu käy nyt kaupungin kanssa siitä uudesta tilanteesta, kun meiltä olisi kaksi lasta varhaiskasvatuksen parissa (ja toinen myös esiopetuksen). Olen palaamassa tammikuussa töihin ja Milka aloittaa päiväkodissa samassa erityisryhmässä, jossa Nooa käy. Se on hieno juttu, mutta suunnittelu Milkan hoidon aloituksesta ei ollutkaan niin helppoa ja sujuvaa kuin olisi voinut luulla.

Olen valvonut melkein joka yö viime viikolla, enemmän tai vähemmän. Päivät ovat menneet pitkälti sähköpostien kirjoittamiseen ja loppuaika päivällä sekä yöt sen miettimiseen, mitä kirjoitan niihin. Lastenhoidon ja terapioiden ja muun sellaisen lomassa tietenkin. Alkuviikolla pää oli aivan sumea kirjoittamisesta ja valvomisesta ja suremisesta. Tilanne ja keskustelu meni jotenkin henkilökohtaisiin tunteisiin tällä kertaa, siis enemmän kuin yleensä. En kuitenkaan haluaisi sanoa itse mitään typerää mitä kadun jälkeenpäin, ja siksi myös viestien miettimiseen on mennyt niin paljon aikaa. Mutta jos olisin ollut viisaampi, niin olisin myös pystynyt ehkä säästämään enemmän itseäni ja jättämään osan vähemmän tärkeistä asioista vaan keskustelematta. Helppo sanoa tietysti siinä vaiheessa kun on huomannut, että keskustelu ei etene minnekään. Viime sunnuntaina seurakuntamme jumalanpalveluksessa kysyttiin rukousaiheita, ja minulle tuli sellainen olo, että pitäisi sanoa näistä keskusteluista. Kuitenkin heräsin siihen hetkeen hiukan hitaasti enkä kerinnyt eli siis kehdannut ihan tarpeeksi nopeasti reagoida, koska "ainahan minä näitä samoja vanhoja aiheita olen pyytämässä" eikä minulla ollut mitään valmista hyvää lausetta mielessä. Sekin on harmittanut kuluvalla viikolla, sillä uskon, että tämä viikko olisi mennyt paremmin noiden seurakunnan yhteisten rukousten saattelemana. Aina pitäisi heti toimia sen äänen mukaan, minkä sisimmässään kuulee (siis sen hyvän äänen). 

Polttavimmaksi ongelmaksi keskustelussa varhaiskasvatuksen puolen kanssa nousi nyt tällä kertaa se, että me emme saakaan varata molemmille lapsille meidän tarpeen mukaisia hoitoaikoja. Tai saisimme muuten, mutta sitten eivät kuulemma taksimatkat onnistu. Matkat onnistuvat vain, jos meidän lapset menevät samalla taksilla samaan aikaan ja poikkeuksia tähän sääntöön ei kuulemma ole. Kaksilapsisia perheitä koskemaan on tehty tällainen linjaus, joka pätee jatkossakin aina ja kaikkiin kahden lapsen perheisiin. Minulla on aamupainotteinen työ ja isällä iltapainotteinen, joten tarvisimme joinakin päivinä toiselle lapselle iltapainotteisen hoidon ja toiselle aamupainotteisen. Muuten lasten päivä pitenee jo aika paljon. Sanoin että lapselle on kohtuutonta, jos päivä pitenee pelkän taksien yhdistämisen takia jopa neljä tuntia ja kokonaisuudessaan toisen lapsen päivälle tulee mittaa (kotihoitoringin iltahoito isän työiltoina mukaanlukien) jopa 12-13h. Meillä on muutenkin paljon hoitotarvetta ja kaikki aika vanhemman ja lapsen kesken on tärkeää. Tämä ehkä jollain tasolla ymmärrettiin, mutta ainoa tapa välttää pitkä päivä on kuulemma, että isä kuljettaa toisen lapsen itse hoitoon.

Minä en tätä vastausta hyväksynyt, koska kehitysvammaiselle lapselle kuuluu kuljetus päivähoitoon tai kouluun lainkin mukaan.

Ehkä se ei kuulosta isolta asialta, jos joutuisi viemään lapsen itse, mutta oma huoli arjen hyvästä sujumisesta on ihan perusteltu ja taksimatkat ovat yksi ihan tärkeä osa siitä.

Onneksi satumme olemaan tietoisia siitä, että tällaisia ei tarvitse hyväksyä, vaan varhaiskasvatuksen ja vammaispalvelun pitäisi päästä keskenään sopuun asiasta, mikä kuuluu kummallekin osapuolelle. Loppuviikosta sitten keskustelu eteni edes sen verran, että nyt yritetään kutsua kokoon eri tahojen välinen palaveri kokoon pohtimaan tätä suurta asiaa.

Minua vain huolettaa se, että järjestyykö tämä palaveri ollenkaan eli haluavatko kaikki edes yrittää osallistua. Aikaehdotuksia on esitetty ja toivottavasti palaveri syntyy (ja siinä voitaisiin saada vähän muutakin hyvää keskustelua aikaiseksi kuin vääntää pelkästä taksimatkasta). 

Oikeastaan uskon, että asiat kyllä järjestyvät, mutta tämä vääntäminen tuntuu vaan välillä aika raskaalta. Isoimmat ja kurjimmat riidat käydään monesti aika pienistä asioista. Tällä kertaa tämä vaikeus tuli jotenkin aivan puskista. Varmaan, koska meille on kevään ja kesän palavereissa lupailtu monia asioita, että kaikki kyllä onnistuu. Juuri tämän kyseisen asiankin tarkistin erikseen palaverissa kesällä ja silloin vastaus oli, että toki järjestyy. Kyseinen kysymykseen vastannut henkilö ei tokikaan enää ole mukana meidän kuvioissa, mutta olisi kiva, jos vastaus olisi silti voimassa. Meillä oli kyllä aavistus, että ne olivat pelkkiä lupauksia, mutta siitä huolimatta olin jotenkin ajatellut, että Milkan päivähoidon aloitus menee ihan sujuvasti.

Kurjalta myös tuntuu senkin takia vääntää noista, kun tässä olisi ihan oikeitakin hankalia ja monimutkaisia kysymyksiä ratkaistavana liittyen juuri uuden tilanteen suunnitteluun. Niissä pitäisi päästä eteenpäin yhdessä päiväkodin kanssa suunnitellen. Ehkä saan aikaiseksi hiukan valoisamman viestin niistä. Muutenkin olisi paljon myös hyvää ja positiivista kerrottavaa, mutta nyt ne eivät olleet aivan pinnalla. 

Onneksi torstaina ja perjantaina itselläni oli jo vähän vähemmän huono olo. Todella väsynyt kyllä kuitenkin. Tällä viikolla oli tuon lisäksi kuitenkin maanantaina myös yksi palaveri vammaispalveluiden kanssa, yhtenä päivänä tapasin päiväkodin sairaanhoitajan (tapaaminen oli hyvä, mutta asia eli Nooan ruuanlaittoon liittyvä suunnittelu nykyisessä tilanteessa on niin haastava että sekin valvotti seuraavana yönä) 
ja nyt tänään taas meillä oli koko päivän yksi hoitaja, jota perehdytin Milkan hoitoon eli keskustelimme melkein koko kahdeksan tuntia. On tässä ollut tätä ohjelmaa.

Tässä vielä kuva tytöstä, jonka hoitoonlähtö nyt tuottaa niin suurta kuohuntaa. Hän pesi tänä iltana äidin iloksi ja yllätykseksi osan hampaistaan itse.



maanantai 16. syyskuuta 2019

6 vuotta!

Meillä on nyt 6-vuotias poika. On se vaan niin ihana, ei edes sanat riitä kuvailemaan.




Syntymäpäivä oli perjantaina, jolloin Nooalla oli hoitopäivä kotona. Hoidossa Nooa oli hoitajan kanssa maalannut synttärikakun, joka pääsi ovea koristamaan. Illalla mummu ja pappa kävivät moikkaamassa päivänsankaria. 




Nooa sai lahjaksi myös perhepäivän, joka oli lauantaina. Se oli tietysti oikein mieluisa meidän kullanmurulle. Nooa ei oikein nauti juhlista. Mummi kävi kyllä kylässä, mutta muuten oltiin perheen kesken ja laulettiin tietysti paljon onnittelulauluja päivänsankarille. 




Ulkona kävimme myös hiukan lenkkeilemässä syksyisessä säässä. Äiti räpsytteli varmaan Nooan mielestä vähän liikaakin kuvia, joten sitä piti sitten vähän rajoittaa.









Yksi vähemmän mieluinen synttärivieras oli flunssapöpö, joka on vaivannut meitä viime päivinä. Sekin kuuluu tietysti syksyyn, mutta toivomme sen menevän kevyesti ohi. 

lauantai 17. elokuuta 2019

Eskariin

Perjantaina oli Nooan ensimmäinen päivä eskari-päivähoidossa. Hoitajat ovat olleet aiemmin jo kotona perehtymässä ja aloittamassa hoitoa. Eilen lähdettiin ensimmäistä kertaa päiväkodille asti.

Kun hoitopäivä alkaa kotona, niin aluksi hoitaja ja Nooa tekevät Nooan ruuat kotona ja sen jälkeen pitäisi vielä pakata koulureppuun mm. ruokapullot, päivällä tarvittavat lääkkeet, ruiskut, aamulla avattu letkusto ruuan antamiseen, Nooan kommunikaatiokortit ja silmälasit. Samalla pitää hoitaa Nooan aamuruuan lopetus, letkuston huuhtelu ja tietysti pukemiset ja muut toiminnot. Tähän oli varattu vain 1h 15min aikaa nyt ensimmäisinä päivinä. Jatkossa se varmaan riittääkin ihan hyvin, mutta näinä ensimmäisinä päivinä siihen olisi kannattanut ehkä varata enemmänkin aikaa ennen taksin tuloa, koska hoitajat ovat vasta opettelemassa asioita. Itse onnistuin vähän stressaamaan yötäkin myöten aikataulusta, tosin  edellinen päivä oli myös muista syistä ollut kovin stressaava ja se aiheutti levottoman olon. En minä oikeastaan sitä epäillyt, että emme ehtisi taksiin, koska itsekin olin siinä tosiaan auttamassa. Hoitajien perehdytys ei kuitenkaan etene sillä tavalla, että minä teen osan asioista.

Aamulla kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja taksi tuli hakemaan eskarilaisen, hoitajan ja minut. Onneksi Nooa on niin reipas ja iso poika, että taksiin menossa ei tule yleensä ongelmia, vaikka sinne täytyy mennä sisään kuskin kanssa kahdestaan rampin avulla. Nooa matkustaa taksissa omassa pyörätuolissaan. Onneksi matka on hyvin lyhyt, koska taksissa matkan aikana on tullut joskus huonoa oloa. 

Päiväkodin pihassa otimme sitten pakolliset eskariinlähtökuvat. Ne onnistuivatkin ihan kivasti. Kuvissa näkyy tietysti hoitolaukun lisäksi uusi reppu:









Sisälle mentiin koulun ovista ja sitten ajeltiin käytäviä pitkin päiväkodin puolelle. Käytävillä jo jokunen aikuinen halusi moikata Nooaa ja jäädä hetkeksi juttelemaan, ja nuo tilanteet ovat Nooalle aika hankalia. Nooa jaksaa ehkä vähän aikaa, mutta on kovin varautunut. Jos tilanne kestää yhtään liian pitkään (yli minuutin tms) ja varsinkin jos juttelija kehtaa naurahtaa, niin tulee paha mieli ja kova itku. Ehkä siinä yhdistyy Nooan ääniherkkyys ja muutenkin epävarmuus tilanteesta.

Omaan ryhmätilaan päästiin kuitenkin turvaan ja siellä Nooa rauhoittuikin syliin. Keltaisten ryhmän toinen lapsi ei ollut hoidossa sinä päivänä, joten ryhmätila oli hyvinkin rauhallinen eli siellä ei ollut ketään muita kuin Nooa, minä ja hoitaja. Pääsimme purkamaan tavarat ja kotiutumaan hieman. Toisessa huoneessa oli hoitosängyt ja kaapit ja saimme valita oman sängyn. Valitsin Nooalle sen sängyn, minkä viereen mahtuisi ehkä paremmin nojatuoli sylittelyä varten. Nojatuoli oli kuulemma tulossa. Isommassa huoneessa on kyllä sohva, mutta päivälevon aikaan on ruoka tippumassa, joten sohvalle ei pääse siirtymään niin helposti. 




Päivän aikana palaveerasin mm. päiväkodin johtajan kanssa. Sitten noin 16 aikaan ehdimme vielä ulos. Se olikin hyvä aika mennä Nooan kanssa tutustumaan päiväkodin pihaan, sillä muita lapsia oli siellä vähemmän kuin päivällä. Päiväkoti on aika iso, ja jos pihalla on paljon lapsia, niin metelikin on aika kova. Neljältäkin lapsia oli vielä ainakin parikymmentä, mutta se ei isolla pihalla tuntunut liian paljolta ja väki väheni koko ajan. Totesimme, että loppuiltapäivä on muutenkin sopiva aika lähteä tunnustelemaan pihalla oloa. Aamupäivällä ei kyllä niin kovin hyvin ehtisikään, koska nyt aluksi taksi hakee kotoa vasta klo 11, kun Nooan aamuruoka on tippunut rauhassa. Pihalta pääsee myös suoraan pururadoille lenkkeilemään. Nooa pääsi myös vähän keinumaan hoitajan sylissä. 




Päivä menikin kovin nopeasti ja kotiin palattiin noin 17:30 aikaan. Jatkossa hoitaja tosiaan tulee aina kotiin sekä aamulla että illalla. Nyt ihan aluksi hoitoa on edelleen kotona 3 pv viikossa ja päiväkodilla käydään vain pari kertaa viikossa. Kellonajat vähän vaihtelevat sekä tarpeen mukaan että kokeilun vuoksi. Parin viikon päästä on jo tarkoitus lisätä kolmas päiväkotipäivä viikkoon. Jatkoa pitää sitten miettiä, kun homma on edes vähän lähtenyt käyntiin. 

Uudessa kuviossa siis on sekä eskaria että päivähoitoa mukana ja fyysisesti paikka on vuoroin kotona ja päiväkodilla. Päiväkodilla on tälle pienelle kahden lapsen erityisryhmälle varattu yksi kahden huoneen kokoinen ryhmätila. Tilat olivat minusta viihtyisät ja ihan toimivat. Päiväkoti on kiinni isossa koulussa, ja myös koulun puolella olevia aistihuoneita pääsee kuulemma käyttämään.

Nooa saa kyllä todella pehmeän laskun päiväkoti- ja koulumaailmaan. Olen siitä kiitollinen Taivaan Isälle. Vuosi sitten kävimme tutustumassa tuolla ison koulun puolella ja se oli silloin oikeastaan ainoa vaihtoehto, johon Nooa voisi mennä. En olisi osannut aavistaakaan, että asiat järjestyvät noin hyvin. Itselleni tuli myös sellainen vaikutelma, että Nooan erityistarpeet on otettu hyvin huomioon ja päiväkoti hoitaa homman laadukkaasti. Viime viikot ovat olleet aika väsyttäviä, mutta voi tosiaan olla kiitollisin mielin. Uskon, että uusi hoitokuvio lähtee sujumaan hyvin, vaikka toki haasteitakin on paljon.

Huomenna tiistaina Nooalla on toinen päivä, jolloin hän lähtee uuteen hoitopaikkaan. Tällä kertaa en pääse lähtemään mukaan ja päivän aikana myös on luvassa enemmän tapahtumia ja ihmisiä. Nooan opettaja tulee varmasti moikkaamaan ja juttelemaan. Hoitaja on sama kuin perjantaina, mutta hän joutuu jo perehdyttämään tiistaina toista hoitajaa samaan työhön. Nooan fysioterapia myös toteutuu siellä päiväkodilla. Fysioterapeutti on tuttu ja pystyy neuvomaankin muita. Toivotaan, että toinenkin hoitopäivä menee hyvin.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Arjen sekoittaja

Arki lähti maanantaina oikein rytinällä käyntiin, tai siltä se ainakin tuntui. Olimme viettäneet vapaan viikonlopun ja menimme aamupäivällä Ilonaan hakemaan lapsia. Jonkinlainen aavistus oli mielessä, että flunssa voi uhata ilmojen kylmettyä. Ilonasta ei kuitenkaan ollut tullut mitään viestejä. Kuitenkin sinne päästyä saimme kuulla ja huomata, että lapset olivat kipeänä. Milka oli vain nuhainen, mutta Nooalla oli huono yö takana, kun flunssa oli alkanut iltayöllä pukkaamaan päälle ja yöllä oli noussut melkein kuumettakin. Lämpö oli laskenut lääkkeen jälkeen, mutta Nooa oli kuitenkin aika kipeän näköinen.

Kun pääsimme 11 jälkeen kotiin, niin Nooalla olikin jo noussut ihan reilusti kuumetta. Isi piti Nooaa sylissä ja minä purin Ilonakasseja ja pakkasin tarvikkeita sairaalaan lähtöä varten ja tein Nooan ruuat. Koko vuorokauden ruoka tehdään yleensä joka päivä ennen 13 ateriaa, joten ilman sitä ei voinut lähteä päivystykseen. Pitkät ateriavälit voivat aiheuttaa ongelmia lasten sairaudessa, eikä päivystyksessä ole tarjolla heille sopivaa ruokaa. Onneksi Milka oli aika rauhallinen ja viihtyi itsekseen, sillä muuten ei olisi Nooan tarvikkeiden pakkaamisesta tullut mitään. Päivystykseen lähtiessä pitää ottaa myös mukaan päivän aikana tarvitut lääkkeet ruiskuissa sekä myös erikoisemmat lääkepullot osastolle jäämistä varten, koska sairaalassa ei aina välttämättä ole kaikkia erikoisempia lääkkeitä (ja lapsilla on useampia erikoisia lääkkeitä).

Nooa ja isi lähtivät sairaalalle päin joskus puoli yhden jälkeen, joten Nooa kerkesi olla kotona vain vähän toista tuntia. Sen jälkeen minun piti hetimmiten tehdä vielä Milkankin ruuat ja muutenkin hallita keittiössä oleva kaaos. Milkan ruuat tehdään yleensä vasta illalla, mutta pari pullollista oli hävinnyt Ilonassa jonkun kommelluksen takia. Onneksi Milka jaksoi edelleen olla tyytyväinen ja lopulta pääsimme myös aloittamaan kunnolla nuhapäivän viettoa tyttöjen kesken. Olin kiitollinen, että isi lähti päivystykseen. 

Onneksi päivystyksessä meni tällä kertaa aika sutjakkaasti ja Nooa ja isi pääsivät suhteellisen nopeasti osastolle asti. Aikaahan päivystyksessä aina kuluu, mutta tällä kertaa ei mennyt koko päivää.




Mietimme tietysti taas sitä, että nouseeko Milkallakin kuumetta ja täytyykö hänet myös viedä sairaalaan. Yritinkin ainakin henkisesti varautua, että minun vuoro on lähteä tarvittaessa illalla tai yötä myöten vielä Milkan kanssa päivystykseen. Mittailin päivän mittaan monta kertaa kuumetta, mutta ei sitä mittarin mukaan ollut, vaikka Milka oli aika flunssainen ja käteen lämmin. Tein Milkalle kotona ylimääräistä hiilihydraattiseosta, mikä auttaa myös (iv-nesteytyksen tilalla) aineenvaihduntaa pysymään ojennuksessa flunssan aikana.  Lopulta sitten alkoi näyttää selvältä että Milka voi olla yön kotona. Kuumetta ei noussut myöskään tiistaina ja sitten illalla Milka alkoikin jo osoittaa hieman enenevää pirteyttä, joten kuumeen mittailu ja ylimääräiset flunssalisät jäivät sikseen.






Nooalla meni sairaalassa tavalliseen tapaan ja pääsi jo keskiviikkona kotiin. Se oli hyvä asia myös isän töiden kannalta, koska niitä on hyvin hankala tehdä silloin jos normaali päivähoito ei onnistu. Nyt hän varmaankin ehtii tehdä vielä tämän viikon työt.

Luonnollisesti toki sairaalakeikkaa piti pukata juuri tähän eskari-päivähoidon aloitusjaksoon. Tiistaina piti olla hoitajan nro 2 perehdytys kotona ja torstaina hänen piti tulla taas hoitamaan päivä ja perehtymään samalla lisää. Perehdytys jäi pitämättä ja torstain hoito piti sumplia toisella tapaa. Se kuitenkin järjestyi, ja luultavasti myös se perehdytys järjestyy ensi viikolla. Se on vielä hiukan auki. Näistä ollaan soiteltu erityisopen kanssa ja koitettu suunnitella asioita. Myös hoitofirmaan ja vammaispalvelun puolelle täytyy olla yhteyksissä. Perehdyttäjät tulevat hoitofirmasta ja perehtyjät päiväkodilta. Lisäksi jatkossakin näiden välillä tulee olemaan hiukan yhteistyötä, sillä päiväkoti hoitaa vuorot noin 17-18 asti ja hoitorinki illat niinä päivinä kun tarvitaan iltahoitoa isin töiden aikaan. Noista hoitovuorojen kellonajoista on jo tullut myös hiukan hämminkiä. Kellonajoista pitää sopia myös kahden terapeutin kanssa ja huolehtia, että kaikki tietävät, milloin ja missä on terapia. 

Toivonkin, että asiat lähtevät sujumaan hyvin eikä ylimääräistä säätöä moniin suuntiin olisi ihan kamalasti jatkossa. Täytyy kuitenkin orientoitua niin, että tietty määrä säätöä on itsestäänselvyys.

Nyt olisi tärkeintä, että saadaan nuo uudet päiväkodin hoitajat perehdytettyä ja hoitopäivät pyörimään.

Näihin kysymyksiin liittyen oli kuitenkin tosi hyvä asia, että Nooa pääsi jo kahden yön jälkeen pois sairaalasta ja Milka ei joutunut sinne ollenkaan. Näin ollen suunnitelmiin ei tullut ihan kamalan paljon vahinkoa, vaikka tauti osui juuri tähän kriittiseen hetkeen. Täytyy myös toivoa, että hoitajat eivät nyt saisi tätä samaa flunssaa, koska se voisi aiheuttaa lisää mutkia matkaan. Itsellä on myös ollut aika kipeä olo eilen ja tänään, eivätkä sinkkitabletit ole karkottaneet flunssaa ihan yhtä nopeasti kuin yleensä. Eiköhän se tästä kuitenkin ohi mene, kun lapsillakin alkaa mennä. Hoitofirmassa on myös yksi hoitaja sairaslomalla ja viikonloppuna on Milkan hoitovuoro auki. Toivon, että siihen löytyy toinen hoitaja, koska tämän viikon jälkeen olisi taas pieni lepohetki äidillekin ihan paikallaan. 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Koputus

Yöhoitaja koputti viime yönä meidän makuuhuoneen ovella. Kello oli 1 ja olin nukkunut vasta reilun tunnin. Säikähdin ja huutelin, että olen tulossa. On äärimmäisen harvinaista, että hoitajat tulevat herättämään, joten tiesin, että jotain siellä on nyt sattunut. Ehkä peg-nappi on irronnut vatsasta eikä hoitaja saa sitä takaisin, tai ehkä jompikumpi lapsista on kipeänä ja hoitaja haluaa tietää, mitä tehdään. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin se, että Nooan yöhoitaja oli oksentanut ja oli lähdössä kotiin.

Tähän asti hoitaja ei ole tainnut koskaan lähteä kesken yötä kotiin, vaikka joskus aikoinaan vuoroja on jäänyt kokonaan järjestymättä. Päivystävästä hoitajasta ei nyt ollut apua, kun tilanne tuli keskellä yötä. Onneksi suunnitelma oli kuitenkin valmiina, eli Milkan hoitaja siirtyi Nooan huoneeseen loppuyöksi ja itse hoidin sitten Milkaa lopun yötä, kun Milkalla on yleensä vähemmän toimenpiteitä.

Meillä on olohuoneessa tällaisia tilanteita varten uudehko rahi-varapatja, jota pääsin tai jouduin nyt kokeilemaan. Patja oli kyllä ihan hyvä.

Äkkiherätyksen jälkeen ei ollut kuitenkaan mitään toivoa saada hetkeen unta ja Milkallekin piti vaihtaa yöpullo ja antaa yölääkkeet jonkun ajan päästä 2:15 aikoihin, joten pesin ensin pintoja kloorilla. Myöhemmin kirjoitin vielä hoitofirmallekin sähköpostilla tilannetiedotteen, vaikka ei sitä kukaan taida lukea ennen maanantaita. Milka vähän itkeskeli, mutta rauhoittui nopeasti jatkamaan unia. Nooalla puolestaan alkaa viimeinen yöpullo klo 3:15, joten odottelin, meneekö hoitaja pian hakemaan sitä keittiöstä. Olohuone on hieman rauhaton paikka nukkua. Sen 3:15 jälkeen sain kuitenkin torkuttua jonkunlaista puoliunta ihan kohtalaisen mukavasti, heräten välillä Nooan itkuun tai muihin ääniin. Onneksi kuitenkin loppuyö sujui melko rauhallisesti eikä Milka enää itkeskellyt. Milkan yöruoka loppuu noin 7:20, jolloin täytyy tehdä ruuan lopetukseen liittyvät toimenpiteet.

Aamulla on ollut itselläni huono olo, mutta eiköhän tästä päivästä taas selvitä iltaan asti. Ehkä olen jo hiukan liian vanha yövalvomisiin. Onneksi normaalisti ei tarvitse enää lasten hoidossa valvoa, vaikka unet tietysti katkeilevat usein ääniin ja ajoittain valvon muista syistä. Olen kiitollinen, että meille on järjestynyt molemmille lapsille oma yöhoitaja. Siihen on selvästi tarvettakin jatkuvasti, mutta eihän se tietenkään itsestään selvää ole. Näistä poikkeustilanteista myös selvitään paremmin tässä kahden hoitajan järjestelyssä. Sellaista tilannetta ei luulisi tulevan, että molempien yövuoro peruuntuisi. 

Tässä kesäkuun arkistoista vielä aiheeseen sopiva kuva. Nooa oli viime viikolla jotenkin erikoisen väsynyt ja nukahteli esimerkiksi aamuisin syliin. Muuten Nooa on ollut ihan normaali ja terve. Onneksi kumma väsymys meni ohi. Viime yönä Nooa oli ehtinyt olla vähän aikaa jo hoitajan sylissäkin, joten toivottavasti ei ollut mikään tarttuva pöpö kyseessä.



lauantai 22. kesäkuuta 2019

Juhannusneiti

Tänä vuonna olimme varanneet Nooalle hoitajan juhannusaattoillalle. Suuntasimme Milkan kanssa seurakunnan leirikeskukseen kesäiseen Kesärantaan. Kahden lapsen kanssa olisi ollut aika hankala lähteä sinne, varsinkin kun Nooa ahdistuu hälinästä. Onneksi on pitkä viikonloppu ja Nooalle järjestynee kuitenkin vielä kaksi vapaapäivääkin hoidosta.

Juhannusreissu meni Milkan kanssa odotettuakin paremmin. Sadetta ei juurikaan tullut eikä hyttysiäkään ollut liian paljoa. Milka jaksoi myös hyvin koko illan. Mukavinta oli, että Milka ei pelkästään ollut tyytyväisesti mukana vaan tuntui itsekin nauttivan tapahtumasta. Virikkeitä oli aika paljon. Syliteltiin ulkona ja sisällä ja kuunneltiin ja katseltiin. Väkeä oli vähän enemmän kuin kotona yleensä, ja päästiin myös tekemään tuttavuutta toisen pikkutytön sekä vielä hau-hau koirienkin kanssa. Milka ei vaan vielä taida oikein kunnolla tietää, mikä se koira on, mutta olihan hauvoista varmaan juurikin niitä virikkeitä. Välillä illan mittaan Milka innostui ilakoimaan ihan ääneenkin, joten kaipa hänellä mukavaa oli.





Milka otti yhden selfien itsekin, joten se täytyy varmasti lisätä tähän:




Illemmalla ilme alkoi näyttää jo hiukan väsyneeltä, mutta se ei yhtään harmittanut, vaan silti jaksoi hyvin istuskella rattaissa. Iltakin oli niin lämmin, ettei tarvinut paljoa lisätä vaatetta päälle.







Äidille jäi kiitollinen mieli, ja on niin ylpeä molemmista hienoista lapsistaan.

Sunnuntaina voisi olla Nooan vuoro päästä kirkkoon mukaan.