maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kuntoutusohjaajan tapaaminen

Tänään meillä kävi juttelemassa sairaalasta kuntoutusohjaaja. Hän on jonkinlainen yhteyshenkilö eri tahojen välillä. Osallistuu palavereihin ja voi tarvittaessa soittaa puheluita. Hän pystyy pitämään perheemme puolia, koska hän ei edusta maksajatahoa.

Palavereista on hyötyä, mutta on niistä toisaalta rasitettakin saman päivän elämään. Palaverin aikaan ei voi tehdä normaaleita kotitöitä eikä toinen vanhemmista voi levätä, vaikka toinen lapsista nukkuisikin. Sen takia olimme tällä kertaa päättäneet, että tämä tapaaminen voi ihan hyvin toteutua isän ollessa töissä. Toisaalta tämä ei ollut henkisesti kovinkaan rasittava palaveri, sillä tässä oli mukana vain yksi perheen ulkopuolinen henkilö ja hänkin oikein hyväntahtoinen.

Juttelin siis kuntoutusohjaajan kanssa kahdestaan ja kerroin tilanteestamme. Eniten meitä kuormittaa tällä hetkellä Milkan yöhoito eli erityisesti ruuan antaminen hänelle letkulla kolmen tunnin välein. Ruoka-ajat ovat klo 00, 03, 06 jne. Yöruokien aikaan Milka yleensä nukkuu, mutta toinen vanhemmista joutuu olemaan jalkeilla vajaan tunnin verran. Väliin jää ainoastaan pari tuntia "nukkumisaikaa", mutta useimmiten Milkan itkut sijoittuvat juuri niihin väleihin. Vaikka Milka on rauhoittunut nopeasti takaisin nukkumaan, niin tuolla tavoin öistä tulee kovin rikkonaisia. Pikkuvauvojen vanhemmat kyllä useinkin joutuvat valvomaan, mutta kyllä kuntoutusohjaajakin totesi, että ei tämä silti ole normaali tilanne. Lisäksi yöhoidon tilanne ei tule helpottumaan tulevaisuudessakaan, sillä säännöllinen letkuruokinta on lääkärin määräys.

Totesin, että tarvitsemme myös Milkalle yöhoidon jossakin vaiheessa. Juttelimme siitä, että sen olisi hyvä alkaa mieluummin ennen kuin olemme isän kanssa aivan loppuun väsyneitä - koska lopulta se kuitenkin tarvitaan. Ja yöhoidon pitäisi olla joka yö ja mieluiten 9h, koska silloin meillä olisi mahdollisuuksia saada "normaalit" 8h yöunet nukuttua hoitajan ollessa täällä. Tai siis hoitajien, sillä kumpikin lapsista tarvitsee oman hoitajan.

Otin tämän asian esiin alustavasti jo toukokuussa Milkan asioissa pidetyssä palaverissa. Ja nyt esitin kuntoutusohjaajalle, että yöhoitoa tarvittaisiin ehkä jo kesän jälkeen. Vaikea arvioida tarkalleen tässä vaiheessa, mutta molemmat olimme sitä mieltä, että asia olisi kyllä hyvä saada jo vireille. Ja että hoitoa olisi tarpeen olla saman tien joka yölle. Kuntoutusohjaaja lupasi ottaa yhteyttä vammaispalvelun työntekijään. Toivottavasti asia etenee sillä tavalla. On tärkeää, että myös joku perheen ulkopuolinen henkilö näkee tarpeen ja tuo sen esiin.

Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet. On niin vaikea arvioida, kuinka pitkään jaksaisimme hoitaa Milkan yöt itse, mutta mielestäni on selvää, että Milkan ensimmäisen vuoden aikana yöhoito kuitenkin tarvitaan. Luultavasti on tärkeää ruveta nyt heti ajamaan asiaa eteenpäin, koska prosessissa voi mennä aikaa. Yöhoito on kuitenkin niin kallista, ettei kaupunki sitä yhdestä pyynnöstä varmaankaan myönnä. Olemme selvinneet nyt vuorottelun avulla isän kanssa, mutta olemme väsyneitä tai vielä väsyneempiä, eikä se tästä helpotu, varmaankaan. Mahdollisesti yöt kehittyvät sen sijaan levottomampaan suuntaan, mikäli pahoinvointi lisääntyy Milkalla.

Yhteen yöhoitajaan olemme tottuneet, mutta tuntuu jo aika hurjalta ajatella, että kotona olisi kaksi vierasta ihmistä yöllä. He ovat pirteitä ihmisiä, sillä he ovat yötöissä. Monesti tuntuu, että yöhoitajan tulo ja ohjeistaminen klo 23 aikaan piristää hieman liikaa itseäkin. Entä sitten, jos heitä tulee kaksi yhtä aikaa..?  Entä miten järjestämme huoneet. Lapset ja hoitajat tarvitsisivat varmaan isomman huoneen, mutta en tiedä mahdummeko itse sänkymme kanssa pienempään makuuhuoneeseen. Silloin meidän yksityinen tila kotona joka tapauksessa pienenisi entisestään.

Nämä ovat kuitenkin pienemmän mittakaavan ongelmia. Me kuitenkin tarvitsemme jossakin vaiheessa kunnon yöunia. Ilman niitä ei mistään tule mitään, eikä jaksa lapsillekaan olla hyvä vanhempi.

Olisi vaan mukavaa hoitaa vauvaa itse niin pitkään, kuin pystyy. Mutta kuitenkin se pitää jonkun verran etukäteen pystyä arvioimaan, mikä on se päivämäärä, kun ei enää pysty. Ja sen jälkeen asiasta on vielä vakuutettava vammaispalvelun sosiaalityöntekijä sekä johtava sosiaalityöntekijä, joka päätöksen lopulta tekee. Sen jälkeen ei sitten enää ole heräämisiä lapsen kanssa samassa huoneessa eikä nukahtamista lapsen lähellä, ellei se sitten tämän lapsen kanssa onnistu päivällä. Mutta toisaalta jos nukkuisi yöllä, niin päivällä jaksaisi olla lasten kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti