perjantai 23. joulukuuta 2022

Jouluaaton aattona

Mitä ajattelin tänä aamuna?




On niin ihanaa herätä Taivaan Isän sylissä. Hän on lähelläni, Hän on kanssani, ja auttaa. Ajattelin, että Hän täyttää koko huoneen. Tarkemmin ajatellen, ei Hän mahdu tähän huoneeseen, Hän on niin suunnaton. Ei Hän mahdu edes koko maailmankaikkeuteen. Ei Jumalaa voida laittaa mihinkään rajoihin. Aivan niin kuin kuningas Salomo aikoinaan joutui toteamaan: Eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riittäisi sinulle asunnoksi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut!
(1. Kuninkaiden kirja 8:27 FINRK)

Silti Jumala tuli hyvin pieniin rajoitteisiin, kun Hän tuli ihmiseksi. Rajoittamaton, mittaamaton, ihmeellinen tiedossa, viisaudessa, voimassa ja kunniassa tuli äidin kohtuun avuttomaksi alkioksi, sikiöksi ja syntyi yhtä avuttomana vauvana kuin meistä jokainen. Siinä oli Kaikkivaltias hyvin pienessä asunnossa. Vaikka ei Hän mahdukaan mihinkään rajoihin, niin silti Hän voi noin tehdä, ja tekikin.

Hän halusi olla kanssamme. Hän antoi itsensä sitä varten.




Hänen nimensähän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Ei "Jumala meidän kanssamme" tule väkisin kenenkään luo, jos Häntä ei toivota. Mutta Hän kuulee, kun ihminen sanoo: Jeesus, tule luokseni, tule kotiini, tule elämääni. Silloin Hän tulee, sillä sitä Hän haluaa, olla kanssamme.

Eikä Hän tule vain osittain. Hän antaa itsensä kokonaan. Hän osoittaa rakkautensa uudelleen ja uudelleen, eikä vain tipoittain, vaan sylin täydeltä.




Hän on ilon lähde, se suuri ilo, josta enkeli ilmoitti: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapauttaja, joka on Kristus, Herra.

Toivon jouluusi tätä iloa ❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti