tiistai 7. elokuuta 2018
lauantai 14. heinäkuuta 2018
Päivän sana sairastupaan
On taas niin tähän päivään sopiva raamatunpaikka tänään puhelimessa, että pitää ihan tallentaa se blogiin:
Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Valitusvirret 3:22-23 FINRK
Milka on ollut todella ressukka rassu flunssan kourissa. Kuumetta ei ole noussut, mutta nenä on kamalan räkäinen, yskittää ja oksettaa. Valvoin viime yönä Milkan kanssa. Yöllä Milkan oli niin hankalaa hengittää rään takia, että mietin, pitäisikö hänen olla sairaalassa. Yritin imeä Milkan nenää tyhjäksi Nooan imulaitteella, mutta se ei oikein onnistunut kolmannen käden puuttuessa. Siitä tuli sitten aivan turhaan suuri harmi. Tulihan se aamu sitten kuitenkin, mutta nukkumisesta ei ollut tullut paljon mitään, ja olo oli sen mukainen. Lisäksi vammaispalvelun hidastelu yöavun myöntämisessä harmittaa sitä enemmän, mitä väsyneempi on, mikä ei kyllä helpota univajeeseen suhtautumista ollenkaan.
Onneksi me emme kuitenkaan vieläkään kohdanneet päivää, josta ei selvittäisi. Iltapäivällä Milkalla oli kahden tunnin hoitovuoro, jonka aikana sain hiukan levättyä. Ensi yöksi Milkaa hoitamaan tulee ringissä mukana oleva sairaanhoitaja, joka varmasti pärjää noinkin surkean potilaan kanssa.
Kiitän Jumalaa siitä, että hänen uskollisuutensa on suuri.
Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Valitusvirret 3:22-23 FINRK
Milka on ollut todella ressukka rassu flunssan kourissa. Kuumetta ei ole noussut, mutta nenä on kamalan räkäinen, yskittää ja oksettaa. Valvoin viime yönä Milkan kanssa. Yöllä Milkan oli niin hankalaa hengittää rään takia, että mietin, pitäisikö hänen olla sairaalassa. Yritin imeä Milkan nenää tyhjäksi Nooan imulaitteella, mutta se ei oikein onnistunut kolmannen käden puuttuessa. Siitä tuli sitten aivan turhaan suuri harmi. Tulihan se aamu sitten kuitenkin, mutta nukkumisesta ei ollut tullut paljon mitään, ja olo oli sen mukainen. Lisäksi vammaispalvelun hidastelu yöavun myöntämisessä harmittaa sitä enemmän, mitä väsyneempi on, mikä ei kyllä helpota univajeeseen suhtautumista ollenkaan.
Onneksi me emme kuitenkaan vieläkään kohdanneet päivää, josta ei selvittäisi. Iltapäivällä Milkalla oli kahden tunnin hoitovuoro, jonka aikana sain hiukan levättyä. Ensi yöksi Milkaa hoitamaan tulee ringissä mukana oleva sairaanhoitaja, joka varmasti pärjää noinkin surkean potilaan kanssa.
Kiitän Jumalaa siitä, että hänen uskollisuutensa on suuri.
posted from Bloggeroid
perjantai 13. heinäkuuta 2018
Päivän sähköpostikeskustelu
Tämän päivän sähköpostikeskustelu täytyy ikuistaa blogiin. Ensimmäinen viesti alempana, nimet muutettu.
Hei
Milka on liian pieni kodin ulkopuolisen hoidon lisäämiseen. Hoidot Ilonassa ovat vasta alkaneet ja ensimmäinen 3vrk putkeen aiheutti selvästi ikävää. Kyllä tässä vaiheessa pitää hoito järjestää kotiin pyyntöni mukaisesti. Lapsen ja perheen etua on ajateltava, eikä voida "pakottaa" sijaishoitoon, koska emme öitä pysty hoitamaan. Sijaishoidon lisäämistä voi miettiä myöhemmin, sitten kun se on kunnolla lähtenyt käyntiin.Tiedän että jollain muulla 1-vuotiaalla saattaa olla enemmän kuin 3 vrk sijaishoitoa, tilanteet ovat erilaisia. Mutta Milkan kohdalla on varmasti nyt kotihoito oikea vaihtoehto.Sijaishoito ja yöhoito ovat eri asioita. Me tarvitsemme yöhoitoa. Päivällä haluamme hoitaa itse Milkaa, tosin tietenkään nykyiset päivätunnit eivät saa vähentyä ja tarvitsemme ne nykyisellä tavalla säännöllisesti arjen tueksi, ei tiivistettynä parin vrk ajalle.Voitteko ottaa tämän huomioon ja muuttaa vielä esityksenne?Yt. Äiti
Hei,olet varmaan odottanut ilmoitusta avun tuntien lisäämisestä. Sain myös puhelun sos.tt. "Sami Sossulta".Yöavustustuntien lisäyksen sijaan esitetään tilapäishoitovuorokausien lisäämistä eli lakisääteisen omaishoidon vapaan lisäksi olisi esimerkiksi 3 vuorokautta Ilonassa.t. "Sissi Sosiaalinen"
Vammaispalvelu teki ihan niin kuin arvelinkin. Ensin viivytellään mahdollisimman pitkään ja odotellaan helpottuisiko tilanne (Sami Sossu soitti tänään ja kertoi, että näin se oli nimenomaan mennyt.) Tänä vuonna näköjään tuulee siitä suunnasta, että yöhoitoa ei voida lisätä, sen sijaan kodin ulkopuolista hoitoa kyllä. Prosessi pitkittyy aivan turhaan, ehkä se onkin tausta-ajatuksena.
Kaikki sanovat, että laitoshoito on kalliimpaa kuin kotihoito. Miksiköhän sitten ei yhtään tunnu siltä. Oma pyyntöni kotiin olisi tarkoittanut noin 58h lisää kotihoitoa kuukaudessa, joista suurin osa yöllä (yövuoroissa viimeinen tunti on ollut "päivätunti"). Sen sijaan vammaispalvelu myöntää 72h kodin ulkopuolista hoitoa. Ehkä se sitten on halvempaa, kun siinä on vähemmän yötunteja. Sissi Sosiaalinen kyllä tietää, että emme halua nyt lisätä sijaishoitoa, siitä oli puhetta viime paleaverissa.
Kai tuotakin vaihtoehtoa joutuu harkitsemaan, mutta ensin on pistettävä vastaan. Tämä ei tunnu kovin reilulta ainakaan Milkaa ajatellen. Ehkäpä tuo kuitenkin jossain mielessä tuntuu hyvältä, että asiaa saatiin potkittua eteenpäin edes jotenkin.
Uusilla kärryillä menossa
Milkan uudet apuvälinerattaat tulivat lopultakin. Kuukauden myöhässä, väärän värisenä ja väärinpäin asennettuna, mutta tulivat kuitenkin. Viivästys ei onneksi juuri haitannut, kun Milka viihtyi aika hyvin vanhoissa rattaissa kesäkuun aikana. Muualla hän ei juuri viihtynytkään.
Rattaat tuntuvat hyviltä. Kuvassa ollaan ensimmäisellä lenkillä, ohjekirjakin näyttää olevan mukana. Totesin, että ehkä rattaita ei kannatakaan kääntää toisin päin eli selkä menosuuntaan, vaikka se olisi varmaan kyllä mahdollista myöhemmin. Olisi kiva ja hyvä nähdä Milka matkan aikana, mutta sitten hoitolaukku ei mahtuisi kyytiin.

Keskiviikkona kävimme Milkan kanssa lastenpolilla, koska Milkan vointi ei edelleenkään ole "entisellään". Mielestäni Milka oli laihtunut pitkällisen ripuloinnin seurauksena. Vatsa on kyllä nyt rauhoittunut, eikä Milka ole yhtä itkuinen kuin kesäkuussa, mutta pahoinvointia on ollut aika paljon ja oksennuksia on tullut 4-5 päivässä. Lisäksi vaippa-alueen iho on ollut todella kovilla viimeiset viikot. Onneksi sekin on paranemaan päin.
Milkan paino oli tosiaan laskenut 300g neljän viikon aikana. Se käy kyllä ihan järkeen, eikä välttämättä tuo nyt lisähuolta. Oli kuitenkin hyvä käydä tarkistamassa ja kirjaamassa paino ja muutenkin kertomassa Milkan voinnista sairaalassa. Parin viikon päästä mennään taas ottamaan mitat.
Vointi on mennyt parempaan suuntaan kesäkuussa tehdyn ruokamuutoksen tai -korjauksen jälkeen, joten nyt ei tehdä muita muutoksia.
Lääkäri kysyi tällä kertaa, että pärjäämmekö vielä kotona. Kerroin, että öitä en jaksa enää hoitaa. Olen pyytänyt Milkalle yöhoitoa lisättäväksi joka yölle, ja saanut ennen juhannusta tiedon, että asia on käsittelyssä vammaispalvelussa kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olen sähköpostitse kysellyt asiaa kahteen kertaan, mutta mitään vastausta tai päätöstä ei ole tullut. Polilta otettiin yhteyttä yhteen sairaalan sosiaalityöntekijään, joka kävi hiukan juttelemassa ja lupasi yrittää soittaa vammaispalveluun. Toivottavasti hän on siinä onnistunut. Se on aina hyvä, jos joku työntekijä ilmaisee huolensa.
Kotiin lähtiessä minun piti nostaa Milkan uudet apuvälinerattaat autoon ensimmäistä kertaa, ja ne olivat kyllä aivan älyttömän painavat. Ne menevät näppärästi kasaan, mutta näköjään en pysty niitä yksin nostamaan. Selkä oli koko loppupäivän todella kipeä, ja on vieläkin. Ei ole kovin mukavaa yrittää kipeän selän kanssa hoitaa ja nostella Milkaa. Milka on muutenkin ollut meidän vaikeahoitoisempi lapsi tänä kesänä. Kyllä tuo selkä varmasti paranee tästä, mutta huolettaa kyllä jatkon kannalta. Minun pitää liikkua aika paljon kahdestaan Milkan kanssa, ja en tosiaankaan enää koskaan nosta yksin noita rattaita. Onneksi ne saa myös kahteen osaan. Kun selkä on hivenen parempi, niin yritän opetella sen. Toivottavasti se olisi kohtuullinen tapa, että saan yksinkin rattaat autoon. Vammaispalvelusta voisi toki anoa ramppia autoon, mutta siitä ei ole apua, kun emme halua vaihtaa isompaan autoon. Sellainen ei mahtuisi meidän rivitalopihaan. Ehkä sitten, jos joskus asumme jossain muualla. Miksi apuvälineiden pitää olla niin järkyttävän raskaita.
Eilen ja tänään on taas ollut poikkeustilanne päällä myös hoitovuorojen suhteen, kun Nooan hoitaja sairastui. Tilanne oli elävä koko eilisen päivän, mikä oli aika stressaavaa, vaikka lopulta koko hoitopäivä järjestyi. Isällä oli menoa, ja onneksi sitä ei tarvinut perua. Tänään ei kuitenkaan Nooan hoitovuoroa kuulemma saada onnistumaan. Milkalla on hoitovuoro, mikä toki auttaa jaksamisessa. Mutta siinä meni toinen tämän kesäloman kahdesta "treffipäivästä", kun molemmille lapsille ei järjestynytkään hoitoa. Toivottavasti ensi perjantaina sitten päästään treffeille.
Milka on ollut vuorostaan flunssainen. Onneksi kuumetta ei ole noussut. Pikkuinen on kyllä kovin räkänokka ressukka, ja yskii paljon. Kipeänä myös oksettaa enemmän, ja eilen tulikin ainakin seitsemän oksennusta. Toivottavasti pikkuinen paranisi pian.
Rattaat tuntuvat hyviltä. Kuvassa ollaan ensimmäisellä lenkillä, ohjekirjakin näyttää olevan mukana. Totesin, että ehkä rattaita ei kannatakaan kääntää toisin päin eli selkä menosuuntaan, vaikka se olisi varmaan kyllä mahdollista myöhemmin. Olisi kiva ja hyvä nähdä Milka matkan aikana, mutta sitten hoitolaukku ei mahtuisi kyytiin.
Keskiviikkona kävimme Milkan kanssa lastenpolilla, koska Milkan vointi ei edelleenkään ole "entisellään". Mielestäni Milka oli laihtunut pitkällisen ripuloinnin seurauksena. Vatsa on kyllä nyt rauhoittunut, eikä Milka ole yhtä itkuinen kuin kesäkuussa, mutta pahoinvointia on ollut aika paljon ja oksennuksia on tullut 4-5 päivässä. Lisäksi vaippa-alueen iho on ollut todella kovilla viimeiset viikot. Onneksi sekin on paranemaan päin.
Milkan paino oli tosiaan laskenut 300g neljän viikon aikana. Se käy kyllä ihan järkeen, eikä välttämättä tuo nyt lisähuolta. Oli kuitenkin hyvä käydä tarkistamassa ja kirjaamassa paino ja muutenkin kertomassa Milkan voinnista sairaalassa. Parin viikon päästä mennään taas ottamaan mitat.
Vointi on mennyt parempaan suuntaan kesäkuussa tehdyn ruokamuutoksen tai -korjauksen jälkeen, joten nyt ei tehdä muita muutoksia.
Lääkäri kysyi tällä kertaa, että pärjäämmekö vielä kotona. Kerroin, että öitä en jaksa enää hoitaa. Olen pyytänyt Milkalle yöhoitoa lisättäväksi joka yölle, ja saanut ennen juhannusta tiedon, että asia on käsittelyssä vammaispalvelussa kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olen sähköpostitse kysellyt asiaa kahteen kertaan, mutta mitään vastausta tai päätöstä ei ole tullut. Polilta otettiin yhteyttä yhteen sairaalan sosiaalityöntekijään, joka kävi hiukan juttelemassa ja lupasi yrittää soittaa vammaispalveluun. Toivottavasti hän on siinä onnistunut. Se on aina hyvä, jos joku työntekijä ilmaisee huolensa.
Kotiin lähtiessä minun piti nostaa Milkan uudet apuvälinerattaat autoon ensimmäistä kertaa, ja ne olivat kyllä aivan älyttömän painavat. Ne menevät näppärästi kasaan, mutta näköjään en pysty niitä yksin nostamaan. Selkä oli koko loppupäivän todella kipeä, ja on vieläkin. Ei ole kovin mukavaa yrittää kipeän selän kanssa hoitaa ja nostella Milkaa. Milka on muutenkin ollut meidän vaikeahoitoisempi lapsi tänä kesänä. Kyllä tuo selkä varmasti paranee tästä, mutta huolettaa kyllä jatkon kannalta. Minun pitää liikkua aika paljon kahdestaan Milkan kanssa, ja en tosiaankaan enää koskaan nosta yksin noita rattaita. Onneksi ne saa myös kahteen osaan. Kun selkä on hivenen parempi, niin yritän opetella sen. Toivottavasti se olisi kohtuullinen tapa, että saan yksinkin rattaat autoon. Vammaispalvelusta voisi toki anoa ramppia autoon, mutta siitä ei ole apua, kun emme halua vaihtaa isompaan autoon. Sellainen ei mahtuisi meidän rivitalopihaan. Ehkä sitten, jos joskus asumme jossain muualla. Miksi apuvälineiden pitää olla niin järkyttävän raskaita.
Eilen ja tänään on taas ollut poikkeustilanne päällä myös hoitovuorojen suhteen, kun Nooan hoitaja sairastui. Tilanne oli elävä koko eilisen päivän, mikä oli aika stressaavaa, vaikka lopulta koko hoitopäivä järjestyi. Isällä oli menoa, ja onneksi sitä ei tarvinut perua. Tänään ei kuitenkaan Nooan hoitovuoroa kuulemma saada onnistumaan. Milkalla on hoitovuoro, mikä toki auttaa jaksamisessa. Mutta siinä meni toinen tämän kesäloman kahdesta "treffipäivästä", kun molemmille lapsille ei järjestynytkään hoitoa. Toivottavasti ensi perjantaina sitten päästään treffeille.
Milka on ollut vuorostaan flunssainen. Onneksi kuumetta ei ole noussut. Pikkuinen on kyllä kovin räkänokka ressukka, ja yskii paljon. Kipeänä myös oksettaa enemmän, ja eilen tulikin ainakin seitsemän oksennusta. Toivottavasti pikkuinen paranisi pian.
posted from Bloggeroid
torstai 5. heinäkuuta 2018
Keskeytynyt loma
Tämä kesä on ollut hankala. Jos tuollaista lievää ilmaisua nyt käyttäisin.
Kesäkuu oli vaikea Milkan kanssa, eikä Milka ole edelleenkään oikein kunnossa, vaikka pahin menikin ohi.
Maanantaina alkoi ensimmäinen lasten yhteinen 3vrk mittainen Ilona-jakso. Oli siinä paljon puuhaa, mutta saimme lopulta melko onnistuneesti lapset ja heidän kaikki välttämättömät tarvikkeensa toimitettua Ilonaan. Siitä lähdettiin sitten vapaa-ajan viettoon. Minä lähdin mökille, aluksi yksin, kun tarjoutui sellainen tilaisuus. Mökillä oli mukavaa, vaikka olinkin aika lopussa sinne päästyä ja vaikka tiistaina piti lähteä vähän asioitakin hoitamaan.

Keskiviikkoaamuna Ilonasta tuli kuitenkin puhelu, joka katkaisi lomailun kovin lyhyeen. Nooalla oli mitattu 39,7 asteen kuume. Korkein ikinä! Yö oli ollut myös itkuinen, niinkuin usein infektion iskiessä on. Emme olisi päässeet tarpeeksi nopeasti hakemaan Nooaa, joten soitin ensin lastenosastolle ja sen jälkeen tilasin Nooalle ambulanssin hätänumerosta. Sitäkään ei ole tullut aiemmin tehtyä. Ilonan hoitaja lähti Nooan kanssa päivystykseen ja me vanhemmat jäimme hiukan hermostuneena laittamaan mökkiä kuntoon, ja lähdimme ajamaan kotikaupunkia kohti. Hain Nooan lääkkeet ja tavaroita Ilonasta, mutta Nooa oli vielä päivystyksessä hoitajan kanssa, kun pääsin paikalle. Kuume oli laskenut kyllä kipulääkkeellä. Nooa oli hikoillut silloin itsensä aivan märäksi ja häntä yskitti paljon. Myöhemmin selvisi, että veriarvotkin olivat ihan ok ja ihan tavallinen virustauti on kyseessä. Lisäksi tänään löytyi korvatulehdus, jota hoidetaan antibiootilla. Nooa varmaan pääsee jo huomenna kotiin, ja toivottavasti hän paranee pian. Nooa on todella reipas potilas.

Itse olen ollut todella väsynyt loman keskeydyttyä, sillä en varmaan ollut kunnolla ehtinyt vielä palautumaan kaikesta viime aikojen touhusta. Ja olihan tämä, tai olisi ollut, ensimmäinen kunnon omaishoidon vapaa pitkään aikaan. Sairaalajaksojen aiheuttamat poikkeustilanteet tuntuvat aina raskailta. Onneksi Nooalla ei ollut mitään sen pahempaa hätää, vaikka korkealle noussut kuume vähän säikäytti. Pelkäänpä, että sama tauti saattaa tarttua meihin muihinkin. Olisi todella kurjaa, jos pikkuinen Milka joutuisi vielä tulemaan noin kipeäksi, kun hän ei ole muutenkaan kunnossa.
Toivotaan kuitenkin, että kohta päästäisiin taas normaaliin arkeen kiinni.
Kesäkuu oli vaikea Milkan kanssa, eikä Milka ole edelleenkään oikein kunnossa, vaikka pahin menikin ohi.
Maanantaina alkoi ensimmäinen lasten yhteinen 3vrk mittainen Ilona-jakso. Oli siinä paljon puuhaa, mutta saimme lopulta melko onnistuneesti lapset ja heidän kaikki välttämättömät tarvikkeensa toimitettua Ilonaan. Siitä lähdettiin sitten vapaa-ajan viettoon. Minä lähdin mökille, aluksi yksin, kun tarjoutui sellainen tilaisuus. Mökillä oli mukavaa, vaikka olinkin aika lopussa sinne päästyä ja vaikka tiistaina piti lähteä vähän asioitakin hoitamaan.
Keskiviikkoaamuna Ilonasta tuli kuitenkin puhelu, joka katkaisi lomailun kovin lyhyeen. Nooalla oli mitattu 39,7 asteen kuume. Korkein ikinä! Yö oli ollut myös itkuinen, niinkuin usein infektion iskiessä on. Emme olisi päässeet tarpeeksi nopeasti hakemaan Nooaa, joten soitin ensin lastenosastolle ja sen jälkeen tilasin Nooalle ambulanssin hätänumerosta. Sitäkään ei ole tullut aiemmin tehtyä. Ilonan hoitaja lähti Nooan kanssa päivystykseen ja me vanhemmat jäimme hiukan hermostuneena laittamaan mökkiä kuntoon, ja lähdimme ajamaan kotikaupunkia kohti. Hain Nooan lääkkeet ja tavaroita Ilonasta, mutta Nooa oli vielä päivystyksessä hoitajan kanssa, kun pääsin paikalle. Kuume oli laskenut kyllä kipulääkkeellä. Nooa oli hikoillut silloin itsensä aivan märäksi ja häntä yskitti paljon. Myöhemmin selvisi, että veriarvotkin olivat ihan ok ja ihan tavallinen virustauti on kyseessä. Lisäksi tänään löytyi korvatulehdus, jota hoidetaan antibiootilla. Nooa varmaan pääsee jo huomenna kotiin, ja toivottavasti hän paranee pian. Nooa on todella reipas potilas.
Itse olen ollut todella väsynyt loman keskeydyttyä, sillä en varmaan ollut kunnolla ehtinyt vielä palautumaan kaikesta viime aikojen touhusta. Ja olihan tämä, tai olisi ollut, ensimmäinen kunnon omaishoidon vapaa pitkään aikaan. Sairaalajaksojen aiheuttamat poikkeustilanteet tuntuvat aina raskailta. Onneksi Nooalla ei ollut mitään sen pahempaa hätää, vaikka korkealle noussut kuume vähän säikäytti. Pelkäänpä, että sama tauti saattaa tarttua meihin muihinkin. Olisi todella kurjaa, jos pikkuinen Milka joutuisi vielä tulemaan noin kipeäksi, kun hän ei ole muutenkaan kunnossa.
Toivotaan kuitenkin, että kohta päästäisiin taas normaaliin arkeen kiinni.
posted from Bloggeroid
Tunnisteet:
huolet,
infektiot,
loma,
sairaala,
sijaishoito,
ÄITI KERTOO
perjantai 22. kesäkuuta 2018
Pikku ressukka
Milkalla vaan jatkuu kurja olo edelleen. Melkein 2 viikkoa jo mennyt ja hän on ollut todella itkuinen ja kipeä. Maha on löysällä ja pepun iho meni lopulta rikki tämän viikon alussa. Viimeksi keskiviikkona olin yhteydessä sairaalaan, ja sieltä kehotettiin vielä seuraamaan tilannetta. Ehkäpä pitkällinen mahapöpö voi olla kyseessä ja siinä tapauksessa kyllä pian pitäisi alkaa helpottaa. Pari viimeistä päivää onkin ollut hiukan parempia. Milka on kyllä edelleen itkenyt paljon, mutta kuulostaa, että olo ei kuitenkaan olisi ihan niin paha tai kipeä enää. Viime yökään ei enää ollut läheskään pelkkää huutoa. Kakat eivät ole ihan pelkkää vettä, mutta niitä tulee edelleen niin tiuhaan tahtiin, että peppu ei parane ja vaipanvaihdot ovat todella kurjia. Kaikki keinot ovat kyllä käytössä tilanteen parantamiseksi. En tiedä selviääkö todellinen syy tai syyt Milkan tämänhetkiseen kipeään oloon varmaksi koskaan. Toivottavasti ainakin olo paranisi pian.
Parina viime päivänä Milka on rauhoittunut parhaiten liikkuviin rattaisiin. Lähdöt ovat tosin hankalia, mutta sen jälkeen koko lenkki on sujunut mukavasti. Onkin ollut kiva päästä ulkoilemaan. Rattaita on käytetty myös sisällä ees taas lykkimiseen, vaikka se ei toimi aivan yhtä hyvin. Nyt kun alkoi sataa, niin täytyy varmaan tyytyä jompaan kumpaan, ulko- tai sisärattailuun. Toki sylissä kantaminen myös käy Milkalle, mutta kukaan ei jaksa kovin kauaa kantaa häntä, kun painoa on jo 12kg.

Toivotaan, että pikkuisella alkaisi jo pian olla paljon parempi olo.
Meidän perheen tukitoimia lisättiin hiukan juuri keväällä, mutta Milkalla ei edelleenkään ole yöhoitoa joka yöllä. Koska tilanne on koko ajan vain vaikeutunut viime palaverin jälkeenkin, niin kerroin sähköpostilla vammaispalveluille tilanteesta ja kysyin, voiko Milka jo pian saada yöhoidon joka yölle. Tuntuu todella nololta ja ristiriitaiselta pyytää heti lisää apua, koska sitä juuri hiukkasen lisättiin. Ja olin itsekin siihen määrään oikein iloinen ja tyytyväinen vain muutama viikko sitten. On todennäköistä (ja erittäin toivottua) että Milkan vointi tästä paranee. Kuitenkin minulla oli sellainen olo, että viesti täytyy lähettää. Jatkossa tulee varmasti huonompia ja parempia vaiheita. Tuntuu, että koko ajan täytyy katsoa noin puoli vuotta pitemmälle, että pärjätäänkö silloinkin. Nytkään me emme olisi selvinneet tästä tilanteesta läheskään näin hyvin, ellen olisi aikaisemmin viime kesänä, viime syksynä, viime talvena ja niin edelleen ollut niin itsepäinen avunpyytäjä kuin olin. Olen todella kiitollinen, että olemme saaneet paljon apua. Ja toisaalta luottavainen, että sitä löytyy tarpeeksi jatkossakin. Mutta minun täytyy valitettavasti tehdä oma osuuteni asioiden edistämiseksi.
Sain vammaispalveluista viestiä, että asiaa käsitellään ensi viikolla. Asiaa voi muistaa rukouksissa, että se menisi parhain päin. Ja tietysti erityisesti sitä, että Milkan olo paranisi. Kiitos taivaan isille huolenpidosta.
Parina viime päivänä Milka on rauhoittunut parhaiten liikkuviin rattaisiin. Lähdöt ovat tosin hankalia, mutta sen jälkeen koko lenkki on sujunut mukavasti. Onkin ollut kiva päästä ulkoilemaan. Rattaita on käytetty myös sisällä ees taas lykkimiseen, vaikka se ei toimi aivan yhtä hyvin. Nyt kun alkoi sataa, niin täytyy varmaan tyytyä jompaan kumpaan, ulko- tai sisärattailuun. Toki sylissä kantaminen myös käy Milkalle, mutta kukaan ei jaksa kovin kauaa kantaa häntä, kun painoa on jo 12kg.
Toivotaan, että pikkuisella alkaisi jo pian olla paljon parempi olo.
Meidän perheen tukitoimia lisättiin hiukan juuri keväällä, mutta Milkalla ei edelleenkään ole yöhoitoa joka yöllä. Koska tilanne on koko ajan vain vaikeutunut viime palaverin jälkeenkin, niin kerroin sähköpostilla vammaispalveluille tilanteesta ja kysyin, voiko Milka jo pian saada yöhoidon joka yölle. Tuntuu todella nololta ja ristiriitaiselta pyytää heti lisää apua, koska sitä juuri hiukkasen lisättiin. Ja olin itsekin siihen määrään oikein iloinen ja tyytyväinen vain muutama viikko sitten. On todennäköistä (ja erittäin toivottua) että Milkan vointi tästä paranee. Kuitenkin minulla oli sellainen olo, että viesti täytyy lähettää. Jatkossa tulee varmasti huonompia ja parempia vaiheita. Tuntuu, että koko ajan täytyy katsoa noin puoli vuotta pitemmälle, että pärjätäänkö silloinkin. Nytkään me emme olisi selvinneet tästä tilanteesta läheskään näin hyvin, ellen olisi aikaisemmin viime kesänä, viime syksynä, viime talvena ja niin edelleen ollut niin itsepäinen avunpyytäjä kuin olin. Olen todella kiitollinen, että olemme saaneet paljon apua. Ja toisaalta luottavainen, että sitä löytyy tarpeeksi jatkossakin. Mutta minun täytyy valitettavasti tehdä oma osuuteni asioiden edistämiseksi.
Sain vammaispalveluista viestiä, että asiaa käsitellään ensi viikolla. Asiaa voi muistaa rukouksissa, että se menisi parhain päin. Ja tietysti erityisesti sitä, että Milkan olo paranisi. Kiitos taivaan isille huolenpidosta.
posted from Bloggeroid
Tunnisteet:
1-vuotias,
huolet,
iho,
infektiot,
itkuisuus,
rukous,
vammaispalvelu,
ÄITI KERTOO
maanantai 11. kesäkuuta 2018
Ikiomat kultamussukat
Lapset ja hoitajat olivat touhunneet eilisessä iltavuorossa meille hääpäivän yllätyksen. Retki läheiseen kauppakeskukseen ruusua ostamaan ja sen jälkeen askartelua. Kylläpä olikin hieno kortti ja ruusu meitä illalla odottamassa!
Milka on oppinut nostamaan kädet ylös. Sitä hän sitten tekeekin ihan innoissaan tilanteessa kuin tilanteessa! Toinen mieliharrastus on edelleen vasemmalla jalalla paukuttaminen.
Milka on suuren osan ajasta tyytyväinen ja iloinen, mutta toisaalta huono olo on myös lisääntynyt viime aikoina. Talvella huonoa oloa oli vain ihan hetkittäin, mutta viimeisen reilun kuukauden aikana pahoinvointi, oksentelu ja itkuisuuskin ovat lisääntyneet. Milkan ja Nooan sairaudessa ongelmia aiheuttaa se, että aminohappo valiinin hajotusketju ei toimi ja energian sijaan elimistöön kertyy myrkyllistä ainetta. Valiinin määrä onkin ruokavaliossa minimoitu, mutta aika ajoin ruuan määrää täytyy kuitenkin lisätä lapsen kasvaessa. Silloin myös valiinin määrä lisääntyy. Milkan huonompi olo alkoi viimeisestä tällaisesta ruokamuutoksesta.
Samalla olemme huomanneet, että liikunnallisen kehityksen asioissa on tullut takapakkia. En tiedä, onko se lopullista taantumista vai väliaikainen huonosta olosta johtuva asia. Milka ei kuitenkaan enää jaksa olla vatsallaan juuri ollenkaan, eikä esittele meille hienoa kyynärnoja-asentoakaan. Samoin istuminen ei enää suju yhtä vähäisellä tuella kuin talvella. Ehkä hypotonia eli lihasten velttous on lisääntynyt.
Milka on myös alkanut ajoittain katsomaan hieman kieroon. Se on ihan söpöä, mutta taitaa kertoa alkavista näköongelmista.
Viimeisen parin viikon aikana Milkan yöt ovat olleet erityisen levottomia. Onneksi tukitoimiakin nyt hiukan lisättiin, ja tästä eteenpäin meidän tarvitsee hoitaa enää noin kaksi Milkan yötä viikossa kolmen sijasta. Apu tuli taas aivan oikeaan aikaan. Vai pitäisikö sanoa viime hetkellä.
Nooan vointi on ollut aika tasaista tammikuun influenssasta asti. Kukaan meistä ei ole sen jälkeen sairastellut mitään pikku flunssapöpöä isompaa, mistä saamme myös olla kiitollisia.
Nooalla on näissä kuvissa ihan uudet silmälasit. Niihin tuli vahvuuksia lisää, mutta näköhermoatrofia ei ollut viime lääkärikäynnin mukaan pahentunut.
Nooa on nyt 4v 9kk ikäinen ja Milka on 1v 3kk. Ihanat kultamussukat.
posted from Bloggeroid
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)