torstai 16. elokuuta 2018

Oikaisuvaatimus

Vein postiin oikaisuvaatimuksen vammaispalvelun tekemästä Milkan yöhoitoa koskevasta päätöksestä. Se on ensimmäinen virallinen valitukseni vammaispalvelun toimista. Tähän asti nämä neljä viimeistä vuotta ollaan päästy eteenpäin selittämällä, pyytämällä, viestittämällä, soittamalla ja keskustelemalla sekä minun, puolison että sairaalan työntekijöiden toimesta. Nyt on kumminkin saatu aikaiseksi sen verran paha erimielisyys meidän ja vammaispalvelun välille, että lähdin valittamaan. Päätöksissähän on aina ilmoitettu melko lyhyt aikaikkuna, jolloin voi valittaa, joten ei siinä kovin kauaa voinut jäädä ihmettelemään. Toivottavasti tästä nyt ei alkanut mikään pitempi valitusten tie. En tosiaankaan halua jatkossa valittaa jokaisesta päätöksestä.

Päätös yöhoitoavusta kotiin oli siis kielteinen. Vammaispalvelu ehdotti sen sijaan aluksi 3-4 vrk /kk lisäjaksoja Ilonassa. Me emme kuitenkaan halunneet lisätä heti Milkan hoitoa kodin ulkopuolella erityisesti siksi, että silloin joutuisimme olemaan Milkasta erossa pitempään kuin yön, vähintään yhden vuorokauden kerrallaan. Lisäksi öiden suhteen tuo määrä ei edes riittänyt, kun laskin että tarvitsemme 8-9 yötä lisää kuukaudessa, ja sen myös sanoin puhelimessa. Myöhemmin, kun vammaispalvelun päätös tuli kirjallisena, niin siinä oli, että kotiin ei myönnetty lisää hoitotunteja, mutta sijaishoitojaksoja myönnettiin se 8-9vrk/kk lisää eli yhteensä niitä olisi 10-11vrk kuukaudessa! Se ei tosiaankaan käy päinsä. Pikainen laskutoimitus osoitti, että Milka viettäisi silloin 1/3 ajastaan poissa kotoa. Se ei tosiaankaan ole tarpeen, mikäli yöhoito vaan saataisiin kotiin joka yölle ja lisäksi Milkalla jo yli vuoden olleet päiväavustustunnit (12h viikossa) jatkuisivat edelleenkin.

Koska vammaispalvelun kanta oli niin tiukka, niin eihän tuossa auttanut muu kuin alkaa valitusta suunnittelemaan. Siitä olin huojentunut, että olimme lopultakin tuen määrästä samoilla linjoilla, eli vammaispalvelu suostui myöntämään jotakin apua joka yölle. Kuitenkin vammaispalvelun mielestä Milka voisi asua kodin ulkopuolella kolmasosan ajasta ja meidän mielestä taas tuki tarvitaan ensisijaisesti kotiin, ja päivätunteja riittää se yhteensä 12h viikossa, jotka tarvitsemme lyhyempinä pätkinä esimerkiksi 4h kerrallaan. Tässä on kysymys etenkin lapsen edusta ja siitä, että potilaan ja läheisten toiveita pitää kuunnella päätöksiä tehtäessä. Milkalla on oikeus asua ensisijaisesti kotona ja meillä kaikilla perheenjäsenillä on oikeus asua ensisijaisesti yhdessä. Siinä on kysymys myös yhdenvertaisuudesta. Kun muilla lapsilla on mahdollisuus asua kotona ja jopa isoveljellä on mahdollisuus asua kotona yöhoidon ja päiväaikaisen avun turvin, niin miksi sitten Milkalla ei olisi tuota mahdollisuutta? Joskus tietenkin sijaishoitojaksoja voi olla noin paljon tai enemmänkin näin pienellä lapsella ja se voi olla paras järjestely, mutta silloin sen pitäisi olla perheen toivoma ja tarvitsema asia. Milkan kohdalla ei meidän mielestämme nyt toteutunut Milkan tai läheisten toiveista ja tarpeista lähtevä päätöksenteko.

Meille aiheutui taaskin tästä aika vaikea tilanne, koska vaikka lisäapua myönnettiin, niin emme pystyneet ainakaan heti ajatella, että ottaisimme sitä käyttöön. Milka oli siinä vaiheessa ollut vasta yhden 1 vrk, yhden 2 vrk ja yhden 3 vrk jakson Ilonassa. Meillä oli kuitenkin niin välttämätön tarve saada lisää yöapua, että pakosta sitä joutui prosessoimaan asiaa, pitäisikö ja voisiko kuitenkin joitakin lisävuorokausia käyttää. Olen pohtinut pääni puhki, mikä edes olisi oikein. En halunnut enkä voinut ajatella pelkästään omaa jaksamista (mikä ei sekään välttämättä paranisi, jos meillä olisi Ilona-reissu joka viikolla), vaan halusin tietää, mikä olisi parasta ja oikein Milkaa ajatellen, ja tietysti meitä kaikkia muitakin. Onneksi moni ystävä ja myös pari sairaalan työntekijää on kuunnellut näitä mietteitä, ja kaikki ne lyhyet tai pitemmät keskustelutilanteet ovat myös auttaneet tässä prosessissa.

Aika pian siinä sitten ajatus kääntyi niin, että pari-kolme lisävuorokautta kuukaudessa voisi olla ihan paikallaan. Meille ei jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa niitä käyttöön. Asia vauhdittui, kun Ilona tarjosi Nooalle uudestaan 2 vrk hoitoa sen takia, kun ensimmäinen jakso keskeytyi. Ilona oli laskuttanut siitä vain yhden vuorokauden, joten 2 vrk oli sovittava kalenteriin uudestaan, ja ne sovittiin sitten pari viikkoa sitten tälle viikonlopulle. Samalla Milka käyttää sitten pari lisävuorokautta.

Kun soittelin sairaalan sostt:lle ja keskustelimme valituksen tekemisestä, niin hän sanoi, että jos voimme myöntyä päätökseen joiltain osin, niin valituksella on paremmat mahdollisuudet mennä läpi nopeammin. Niinpä sitten jotenkin vain päädyin siihen, että ilonajaksoja voisi olla yhteensä 6 vrk kuukaudessa, eli 3 lisävuorokautta. Se kyllä vähän raastaa sisintä, mutta jonkinlainen laskelma oli pakko tehdä. Ja on siinä kuitenkin jotain perää, että osan tukitoimista olisi mahdollisesti hyvä olla kodin ulkopuolella, varsinkin nyt kun olemme löytäneet ihanan hoitopaikan. Puolisolta tietenkin kyselin mielipiteitä pähkäilyprosessin aikana ja hän myötäili sujuvasti. Valituksessa myönnyin siihen, että sijaishoitoa olisi 6 vrk /kk, mutta vaadin, että loput yövuorot järjestetään kotiin sen mittaisena, kuin olemme ehdottaneet, eli 8,75h/yö. Lisäksi vaadin, että päiväajan avustustunnit jatkuvat kotona ja niistä saadaan pitkäaikainen päätös. Vaadin, että noita päivätunteja on ilonaviikolla 4h ja muilla viikoilla 12h, eli saman käytännön mukaan kuin tähän asti. Käytännössä niitä olisi keskimäärin 8,5h viikossa.

Sairaalan 2 sosiaalityöntekijää luki tekemäni valituksen luonnoksen, mutta he eivät nähneet hyväksi tehdä siihen mitään muutoksia. Erikseen sain kuitenkin joitakin asiaan sopivia lainauksia lakipykälistä, ja niitä upotin sitten vielä tekstiin.

Valituksen tekeminen oli oikeastaan ihan hauskaa, kun pääsin sen aloittamisen kynnyksestä yli, ja kun olin ensimmäistä kertaa valittamassa vammaispalvelun päätöksestä, ja kun olen ihan varma siitä, että minä olen oikeassa ja valitus on ihan hyvin perusteltu. Niin myös sairaalan setä sanoi. Se ei kuitenkaan ole hauskaa, että perusturvalautakunnassa kuulemma hyvin harvoin mikään valitus menee läpi. Jos valitus ei mene läpi, niin seuraava mahdollisuus on valittaa hallinto-oikeuteen. Se käsittely vaan sitten kestää todella kauan. Tukitoimien kohdalla tilanne voi olla täysin muuttunut, kun päätös joskus tulee. Ainakaan meillä ei silloin varmaan olisi enää 1-vuotiasta tyttöä. Mutta yksi asia kerrallaan. Nyt on valitus lähtenyt perusturvalautakuntaan. Ainakin sieltä tulee vastaus pikemmin. Näin sitä on lähdetty riitelyn tielle. Eipä tosiaan tuntunut oikein meille jäävän muutakaan vaihtoehtoa. Minä en jaksa enää aiempaan tapaan tämän tästä vaatia ja perustella yöhoidon tarvetta, jos sitä saa sitten kerrallaan vain 0-5h lisää. Ne viimeiset puuttuvat yöt tai tunnit on aivan varmasti kaikista vaikein saada sillä tavoin, että seurataan taas tilannetta ja sitten yritetään perustella, miksi ei pärjätä ilman niitä viimeisiä x tuntia viikossa.

Yritän silti samalla myös saada vielä keskustelua aikaan. Etenkin sen takia, että tämä oikeuskäsittelyjen tie on niin pitkä. Ja sen takia, että olen ainakin yrittänyt kaiken mahdollisen yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Kun vammaispalvelun täti soitti tästä päätöksestä heinäkuussa, niin jouduimme sitten jonkinlaiseen väittelyyn asiasta. Päätös on peräisin johtavalta sosiaalityöntekijältä, jonka kanssa en ole jutellut. Oma sostt koetti siinä puhelimessa perustella vammaispalvelun kantaa. Olin kovasti sitä vastaan, joten hän ehdotti, että voisi yrittää järjestää johtavan sostt:n meille juttelemaan mahdollisimman pian. Niin sovittiinkin, mutta sen jälkeen ei ole yhteydenottoa kuulunut. En ole vielä jaksanut kysellä sen perään, mutta täytyy se varmaan tehdä. Lähetän viestin ja kysyn, onnistuisiko se palaveri.
posted from Bloggeroid

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Päivän sana sairastupaan

On taas niin tähän päivään sopiva raamatunpaikka tänään puhelimessa, että pitää ihan tallentaa se blogiin:

Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Valitusvirret 3:22‭-‬23 FINRK

Milka on ollut todella ressukka rassu flunssan kourissa. Kuumetta ei ole noussut, mutta nenä on kamalan räkäinen, yskittää ja oksettaa. Valvoin viime yönä Milkan kanssa. Yöllä Milkan oli niin hankalaa hengittää rään takia, että mietin, pitäisikö hänen olla sairaalassa. Yritin imeä Milkan nenää tyhjäksi Nooan imulaitteella, mutta se ei oikein onnistunut kolmannen käden puuttuessa. Siitä tuli sitten aivan turhaan suuri harmi. Tulihan se aamu sitten kuitenkin, mutta nukkumisesta ei ollut tullut paljon mitään, ja olo oli sen mukainen. Lisäksi vammaispalvelun hidastelu yöavun myöntämisessä harmittaa sitä enemmän, mitä väsyneempi on, mikä ei kyllä helpota univajeeseen suhtautumista ollenkaan.

Onneksi me emme kuitenkaan vieläkään kohdanneet päivää, josta ei selvittäisi. Iltapäivällä Milkalla oli kahden tunnin hoitovuoro, jonka aikana sain hiukan levättyä. Ensi yöksi Milkaa hoitamaan tulee ringissä mukana oleva sairaanhoitaja, joka varmasti pärjää noinkin surkean potilaan kanssa.

Kiitän Jumalaa siitä, että hänen uskollisuutensa on suuri.
posted from Bloggeroid

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Päivän sähköpostikeskustelu

Tämän päivän sähköpostikeskustelu täytyy ikuistaa blogiin. Ensimmäinen viesti alempana, nimet muutettu.
Hei 

Milka on liian pieni kodin ulkopuolisen hoidon lisäämiseen. Hoidot Ilonassa ovat vasta alkaneet ja ensimmäinen 3vrk putkeen aiheutti selvästi ikävää. Kyllä tässä vaiheessa pitää hoito järjestää kotiin pyyntöni mukaisesti. Lapsen ja perheen etua on ajateltava, eikä voida "pakottaa" sijaishoitoon, koska emme öitä pysty hoitamaan. Sijaishoidon lisäämistä voi miettiä myöhemmin, sitten kun se on kunnolla lähtenyt käyntiin. 
Tiedän että jollain muulla 1-vuotiaalla saattaa olla enemmän kuin 3 vrk sijaishoitoa, tilanteet ovat erilaisia. Mutta Milkan kohdalla on varmasti nyt kotihoito oikea vaihtoehto.
Sijaishoito ja yöhoito ovat eri asioita. Me tarvitsemme yöhoitoa. Päivällä haluamme hoitaa itse Milkaa, tosin tietenkään nykyiset päivätunnit eivät saa vähentyä ja tarvitsemme ne nykyisellä tavalla säännöllisesti arjen tueksi, ei tiivistettynä parin vrk ajalle. 
Voitteko ottaa tämän huomioon ja muuttaa vielä esityksenne?
Yt. Äiti 

Hei,

olet varmaan odottanut ilmoitusta avun tuntien lisäämisestä. Sain myös puhelun sos.tt. "Sami Sossulta".

Yöavustustuntien lisäyksen sijaan esitetään tilapäishoitovuorokausien lisäämistä eli  lakisääteisen omaishoidon vapaan lisäksi olisi  esimerkiksi  3 vuorokautta Ilonassa. 

t. "Sissi Sosiaalinen"


Vammaispalvelu teki ihan niin kuin arvelinkin. Ensin viivytellään mahdollisimman pitkään ja odotellaan helpottuisiko tilanne (Sami Sossu soitti tänään ja kertoi, että näin se oli nimenomaan mennyt.) Tänä vuonna näköjään tuulee siitä suunnasta, että yöhoitoa ei voida lisätä, sen sijaan kodin ulkopuolista hoitoa kyllä. Prosessi pitkittyy aivan turhaan, ehkä se onkin tausta-ajatuksena.
Kaikki sanovat, että laitoshoito on kalliimpaa kuin kotihoito. Miksiköhän sitten ei yhtään tunnu siltä. Oma pyyntöni kotiin olisi tarkoittanut noin 58h lisää kotihoitoa kuukaudessa, joista suurin osa yöllä (yövuoroissa viimeinen tunti on ollut "päivätunti"). Sen sijaan vammaispalvelu myöntää 72h kodin ulkopuolista hoitoa. Ehkä se sitten on halvempaa, kun siinä on vähemmän yötunteja. Sissi Sosiaalinen kyllä tietää, että emme halua nyt lisätä sijaishoitoa, siitä oli puhetta viime paleaverissa.

Kai tuotakin vaihtoehtoa joutuu harkitsemaan, mutta ensin on pistettävä vastaan. Tämä ei tunnu kovin reilulta ainakaan Milkaa ajatellen. Ehkäpä tuo kuitenkin jossain mielessä tuntuu hyvältä, että asiaa saatiin potkittua eteenpäin edes jotenkin. 

Uusilla kärryillä menossa

Milkan uudet apuvälinerattaat tulivat lopultakin. Kuukauden myöhässä, väärän värisenä ja väärinpäin asennettuna, mutta tulivat kuitenkin. Viivästys ei onneksi juuri haitannut, kun Milka viihtyi aika hyvin vanhoissa rattaissa kesäkuun aikana. Muualla hän ei juuri viihtynytkään.

Rattaat tuntuvat hyviltä. Kuvassa ollaan ensimmäisellä lenkillä, ohjekirjakin näyttää olevan mukana. Totesin, että ehkä rattaita ei kannatakaan kääntää toisin päin eli selkä menosuuntaan, vaikka se olisi varmaan kyllä mahdollista myöhemmin. Olisi kiva ja hyvä nähdä Milka matkan aikana, mutta sitten hoitolaukku ei mahtuisi kyytiin.



Keskiviikkona kävimme Milkan kanssa lastenpolilla, koska Milkan vointi ei edelleenkään ole "entisellään". Mielestäni Milka oli laihtunut pitkällisen ripuloinnin seurauksena. Vatsa on kyllä nyt rauhoittunut, eikä Milka ole yhtä itkuinen kuin kesäkuussa, mutta pahoinvointia on ollut aika paljon ja oksennuksia on tullut 4-5 päivässä. Lisäksi vaippa-alueen iho on ollut todella kovilla viimeiset viikot. Onneksi sekin on paranemaan päin.

Milkan paino oli tosiaan laskenut 300g neljän viikon aikana. Se käy kyllä ihan järkeen, eikä välttämättä tuo nyt lisähuolta. Oli kuitenkin hyvä käydä tarkistamassa ja kirjaamassa paino ja muutenkin kertomassa Milkan voinnista sairaalassa. Parin viikon päästä mennään taas ottamaan mitat.

Vointi on mennyt parempaan suuntaan kesäkuussa tehdyn ruokamuutoksen tai -korjauksen jälkeen, joten nyt ei tehdä muita muutoksia.

Lääkäri kysyi tällä kertaa, että pärjäämmekö vielä kotona. Kerroin, että öitä en jaksa enää hoitaa. Olen pyytänyt Milkalle yöhoitoa lisättäväksi joka yölle, ja saanut ennen juhannusta tiedon, että asia on käsittelyssä vammaispalvelussa kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olen sähköpostitse kysellyt asiaa kahteen kertaan, mutta mitään vastausta tai päätöstä ei ole tullut. Polilta otettiin yhteyttä yhteen sairaalan sosiaalityöntekijään, joka kävi hiukan juttelemassa ja lupasi yrittää soittaa vammaispalveluun. Toivottavasti hän on siinä onnistunut. Se on aina hyvä, jos joku työntekijä ilmaisee huolensa.

Kotiin lähtiessä minun piti nostaa Milkan uudet apuvälinerattaat autoon ensimmäistä kertaa, ja ne olivat kyllä aivan älyttömän painavat. Ne menevät näppärästi kasaan, mutta näköjään en pysty niitä yksin nostamaan. Selkä oli koko loppupäivän todella kipeä, ja on vieläkin. Ei ole kovin mukavaa yrittää kipeän selän kanssa hoitaa ja nostella Milkaa. Milka on muutenkin ollut meidän vaikeahoitoisempi lapsi tänä kesänä. Kyllä tuo selkä varmasti paranee tästä, mutta huolettaa kyllä jatkon kannalta. Minun pitää liikkua aika paljon kahdestaan Milkan kanssa, ja en tosiaankaan enää koskaan nosta yksin noita rattaita. Onneksi ne saa myös kahteen osaan. Kun selkä on hivenen parempi, niin yritän opetella sen. Toivottavasti se olisi kohtuullinen tapa, että saan yksinkin rattaat autoon. Vammaispalvelusta voisi toki anoa ramppia autoon, mutta siitä ei ole apua, kun emme halua vaihtaa isompaan autoon. Sellainen ei mahtuisi meidän rivitalopihaan. Ehkä sitten, jos joskus asumme jossain muualla. Miksi apuvälineiden pitää olla niin järkyttävän raskaita.

Eilen ja tänään on taas ollut poikkeustilanne päällä myös hoitovuorojen suhteen, kun Nooan hoitaja sairastui. Tilanne oli elävä koko eilisen päivän, mikä oli aika stressaavaa, vaikka lopulta koko hoitopäivä järjestyi. Isällä oli menoa, ja onneksi sitä ei tarvinut perua. Tänään ei kuitenkaan Nooan hoitovuoroa kuulemma saada onnistumaan. Milkalla on hoitovuoro, mikä toki auttaa jaksamisessa. Mutta siinä meni toinen tämän kesäloman kahdesta "treffipäivästä", kun molemmille lapsille ei järjestynytkään hoitoa. Toivottavasti ensi perjantaina sitten päästään treffeille.

Milka on ollut vuorostaan flunssainen. Onneksi kuumetta ei ole noussut. Pikkuinen on kyllä kovin räkänokka ressukka, ja yskii paljon. Kipeänä myös oksettaa enemmän, ja eilen tulikin ainakin seitsemän oksennusta. Toivottavasti pikkuinen paranisi pian.
posted from Bloggeroid

torstai 5. heinäkuuta 2018

Keskeytynyt loma

Tämä kesä on ollut hankala. Jos tuollaista lievää ilmaisua nyt käyttäisin.

Kesäkuu oli vaikea Milkan kanssa, eikä Milka ole edelleenkään oikein kunnossa, vaikka pahin menikin ohi.

Maanantaina alkoi ensimmäinen lasten yhteinen 3vrk mittainen Ilona-jakso. Oli siinä paljon puuhaa, mutta saimme lopulta melko onnistuneesti lapset ja heidän kaikki välttämättömät tarvikkeensa toimitettua Ilonaan. Siitä lähdettiin sitten vapaa-ajan viettoon. Minä lähdin mökille, aluksi yksin, kun tarjoutui sellainen tilaisuus. Mökillä oli mukavaa, vaikka olinkin aika lopussa sinne päästyä ja vaikka tiistaina piti lähteä vähän asioitakin hoitamaan.



Keskiviikkoaamuna Ilonasta tuli kuitenkin puhelu, joka katkaisi lomailun kovin lyhyeen. Nooalla oli mitattu 39,7 asteen kuume. Korkein ikinä! Yö oli ollut myös itkuinen, niinkuin usein infektion iskiessä on. Emme olisi päässeet tarpeeksi nopeasti hakemaan Nooaa, joten soitin ensin lastenosastolle ja sen jälkeen tilasin Nooalle ambulanssin hätänumerosta. Sitäkään ei ole tullut aiemmin tehtyä. Ilonan hoitaja lähti Nooan kanssa päivystykseen ja me vanhemmat jäimme hiukan hermostuneena laittamaan mökkiä kuntoon, ja lähdimme ajamaan kotikaupunkia kohti. Hain Nooan lääkkeet ja tavaroita Ilonasta, mutta Nooa oli vielä päivystyksessä hoitajan kanssa, kun pääsin paikalle. Kuume oli laskenut kyllä kipulääkkeellä. Nooa oli hikoillut silloin itsensä aivan märäksi ja häntä yskitti paljon. Myöhemmin selvisi, että veriarvotkin olivat ihan ok ja ihan tavallinen virustauti on kyseessä. Lisäksi tänään löytyi korvatulehdus, jota hoidetaan antibiootilla. Nooa varmaan pääsee jo huomenna kotiin, ja toivottavasti hän paranee pian. Nooa on todella reipas potilas.



Itse olen ollut todella väsynyt loman keskeydyttyä, sillä en varmaan ollut kunnolla ehtinyt vielä palautumaan kaikesta viime aikojen touhusta. Ja olihan tämä, tai olisi ollut, ensimmäinen kunnon omaishoidon vapaa pitkään aikaan. Sairaalajaksojen aiheuttamat poikkeustilanteet tuntuvat aina raskailta. Onneksi Nooalla ei ollut mitään sen pahempaa hätää, vaikka korkealle noussut kuume vähän säikäytti. Pelkäänpä, että sama tauti saattaa tarttua meihin muihinkin. Olisi todella kurjaa, jos pikkuinen Milka joutuisi vielä tulemaan noin kipeäksi, kun hän ei ole muutenkaan kunnossa.

Toivotaan kuitenkin, että kohta päästäisiin taas normaaliin arkeen kiinni.
posted from Bloggeroid

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Pikku ressukka

Milkalla vaan jatkuu kurja olo edelleen. Melkein 2 viikkoa jo mennyt ja hän on ollut todella itkuinen ja kipeä. Maha on löysällä ja pepun iho meni lopulta rikki tämän viikon alussa. Viimeksi keskiviikkona olin yhteydessä sairaalaan, ja sieltä kehotettiin vielä seuraamaan tilannetta. Ehkäpä pitkällinen mahapöpö voi olla kyseessä ja siinä tapauksessa kyllä pian pitäisi alkaa helpottaa. Pari viimeistä päivää onkin ollut hiukan parempia. Milka on kyllä edelleen itkenyt paljon, mutta kuulostaa, että olo ei kuitenkaan olisi ihan niin paha tai kipeä enää. Viime yökään ei enää ollut läheskään pelkkää huutoa. Kakat eivät ole ihan pelkkää vettä, mutta niitä tulee edelleen niin tiuhaan tahtiin, että peppu ei parane ja vaipanvaihdot ovat todella kurjia. Kaikki keinot ovat kyllä käytössä tilanteen parantamiseksi. En tiedä selviääkö todellinen syy tai syyt Milkan tämänhetkiseen kipeään oloon varmaksi koskaan. Toivottavasti ainakin olo paranisi pian.

Parina viime päivänä Milka on rauhoittunut parhaiten liikkuviin rattaisiin. Lähdöt ovat tosin hankalia, mutta sen jälkeen koko lenkki on sujunut mukavasti. Onkin ollut kiva päästä ulkoilemaan. Rattaita on käytetty myös sisällä ees taas lykkimiseen, vaikka se ei toimi aivan yhtä hyvin. Nyt kun alkoi sataa, niin täytyy varmaan tyytyä jompaan kumpaan, ulko- tai sisärattailuun. Toki sylissä kantaminen myös käy Milkalle, mutta kukaan ei jaksa kovin kauaa kantaa häntä, kun painoa on jo 12kg.



Toivotaan, että pikkuisella alkaisi jo pian olla paljon parempi olo.

Meidän perheen tukitoimia lisättiin hiukan juuri keväällä, mutta Milkalla ei edelleenkään ole yöhoitoa joka yöllä. Koska tilanne on koko ajan vain vaikeutunut viime palaverin jälkeenkin, niin kerroin sähköpostilla vammaispalveluille tilanteesta ja kysyin, voiko Milka jo pian saada yöhoidon joka yölle. Tuntuu todella nololta ja ristiriitaiselta pyytää heti lisää apua, koska sitä juuri hiukkasen lisättiin. Ja olin itsekin siihen määrään oikein iloinen ja tyytyväinen vain muutama viikko sitten. On todennäköistä (ja erittäin toivottua) että Milkan vointi tästä paranee. Kuitenkin minulla oli sellainen olo, että viesti täytyy lähettää. Jatkossa tulee varmasti huonompia ja parempia vaiheita. Tuntuu, että koko ajan täytyy katsoa noin puoli vuotta pitemmälle, että pärjätäänkö silloinkin. Nytkään me emme olisi selvinneet tästä tilanteesta läheskään näin hyvin, ellen olisi aikaisemmin viime kesänä, viime syksynä, viime talvena ja niin edelleen ollut niin itsepäinen avunpyytäjä kuin olin. Olen todella kiitollinen, että olemme saaneet paljon apua. Ja toisaalta luottavainen, että sitä löytyy tarpeeksi jatkossakin. Mutta minun täytyy valitettavasti tehdä oma osuuteni asioiden edistämiseksi.

Sain vammaispalveluista viestiä, että asiaa käsitellään ensi viikolla. Asiaa voi muistaa rukouksissa, että se menisi parhain päin. Ja tietysti erityisesti sitä, että Milkan olo paranisi. Kiitos taivaan isille huolenpidosta.
posted from Bloggeroid