Saimme sähköpostitse hyviä uutisia palaverin jälkeisellä viikolla:
"Hei,
Myönnetty 28.9. alkaen yöajalle 8 h/yö 25-26 yötä/kk sekä muuta apua 8,5 h/vko (tilapäishoitojaksot huomioitu)
Päätös postiin perjantaina. Palvelusuunnitelman kirjaus toteutuu myöhemmin.
T. Sissi Sosiaalinen"
Tämä koskee siis Milkalle kotiin myönnettävää hoitoapua. Päiväaikaisten tuntien määrässä ei tapahdu muutosta, mutta maksajataho vaihtuu asianmukaiseksi ja saamme näin pitkäaikaisen päätöksen asiasta, joten sen jatkumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Tunteja on keskimäärin 8,5h viikossa eli voimme käyttää niitä aikaisempaan tapaan 12h normaaleilla viikoilla ja 4h niillä viikoilla kun Milkalla on lisäksi Ilonajakso. Pääsen hoitamaan asioita, irtautumaan hiukan arjesta ja osallistumaan hiukan myös seurakunnan toimintaan.
Yövuoroja saimme nyt niin paljon, että on mahdollista saada hoitaja kaikille niille öille, jolloin Milka ei ole Ilonassa. Oman sosiaalityöntekijän arvio oli, että hoitoapu on tarpeen kaikille öille. Näin ollen tämäkin asia on vihdoinkin kunnossa. Tässä kyllä hieman harmittaa se, että sos.ttn mielestä 8h mittainen yövuoro riittää, eikä hän suostu edelleenkään ymmärtämään, että mahdollisuus nukkua se 8h olisi varsin kohtuullista. Jos hoitaja on täällä sen 8h niin emme me valitettavasti pysty mitenkään nukkumaan 8h. Jostain syystä hän oli kuitenkin lisännyt päätökseen yhden ylimääräisen yön, ja periaatteessa ne tunnit on mahdollista jakaa muille öille, jolloin yöt olisivat 8h 15min pituisia. Tai niin kauan kun pystyn hoitamaan yhden yön kuukaudessa itse, niin saisimme lopuista öistä ihan ok pituisia (suurin osa olisi toivomamme 8h 45min).
Kysyin, että onhan tunteja edelleen mahdollista siirrellä ym. tavalla, mutta siihen en ole saanut mitään vastausta. Jatkamme siis sillä tavalla ja toivomme, että myöhemminkään ei tarvitse lyhentää öitä.
Asia siis jossain määrin mietityttää vielä, mutta olen kyllä ollut kovin kiitollinen tästä. Nyt voi sanoa, että tukea on tarpeeksi. (Ainakin jos tosiaan saamme jatkossakin jakaa nuo yötunnit niinkuin haluamme. Kai sen yhden yön kuukaudessa hoitaa vaikka päällään seisten?). Ja erityisen tärkeää on se, että tämä yöhoitoavun hakemis-, keskustelu- ja valitusprosessi on saatu hyvään päätökseen eikä siitä tarvitse enää taistella.
Arjessakin on tullut jo huomattua, että jaksaminen on parantunut, kun ei ole tarvinut enää heräillä öisin Milkaa hoitamaan (heräilen kyllä ääniin joka tapauksessa ja välillä tulee valvottua öistä taloa). Päivänä muutamana on tullut jopa käytyä Milkan kanssa kunnon pitkällä lenkillä, mistä pari kuvaa alla. Olen myös saanut jonkinlaista syyssiivousta tehtyä (mm. vaatehuone on siivottu ja suurin osa ikkunoista jo pesty). Asioiden hoitotöitä kyllä roikkuu normaaliin tapaan aika paljonkin. Mutta kaipa niistä kaikista tärkeimmät tulee jossain vaiheessa tehtyä.



Jonkun verran kyllä ehkä mietityttää se, että mitä kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset ajattelevat siitä, että Milka on Ilonassa 3vrk +3vrk joka kuukausi. Varsinkin sellaiset, jotka eivät lue selityksiäni täältä blogista. Onhan se aika paljon noin pienelle tytölle, ja olisin kyllä itsekin toivonut, että tukea olisi myönnetty ensisijaisesti kotiin. Mutta näillä nyt mennään.
Vammaispalvelut kuulemma myöntää ainoastaan välttämätöntä ja kohtuullista tukea, joten ehkä se kertoo jo tarpeeksi. Ja olen tehnyt parhaani, että lapsi saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Kirjoittamaani oikaisuvaatimukseen ei ole vielä tullut mitään vastausta.
Olemme todella kiitollisia Jumalalle siitä, että myös Milkan kohdalla tukitoimet ovat järjestyneet näin hyvin. Uskon, että Jumala on ollut mukana johdattamassa tätäkin prosessia ja jälleen kerran kaupungille ei varmaan jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tarvittu apu. On iso kiitosaihe, että meidän ei edelleenkään tarvinut lähteä valittamaan hallinto-oikeuteen asti, kuten niin monet muut perheet ovat joutuneet tekemään. On niin sanotusti elintärkeää, että erityisperheeseen järjestyy sellaiset palvelut, joilla vanhempien jaksaminen säilyy ja sitä myöten jatkossakin myös vanhempien terveys ja parisuhde säilyvät. Toivottavasti näin olisi muissakin perheissä, siinäpä myös rukousaihetta.
Parin viikon päästä on taas tiedossa Nooan puolesta taistelua, kun kalenterissa on vasu-palaveri ja siinä varmaan puhutaan myös esikoulun aloituksesta. Vaikka tärkein aihe kai onkin Nooan varhaiskasvatuksen sisältö. Alla yksi kuva siitä, mitä Nooa on puuhaillut päivähoidossa.

"Hei,
Myönnetty 28.9. alkaen yöajalle 8 h/yö 25-26 yötä/kk sekä muuta apua 8,5 h/vko (tilapäishoitojaksot huomioitu)
Päätös postiin perjantaina. Palvelusuunnitelman kirjaus toteutuu myöhemmin.
T. Sissi Sosiaalinen"
Tämä koskee siis Milkalle kotiin myönnettävää hoitoapua. Päiväaikaisten tuntien määrässä ei tapahdu muutosta, mutta maksajataho vaihtuu asianmukaiseksi ja saamme näin pitkäaikaisen päätöksen asiasta, joten sen jatkumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Tunteja on keskimäärin 8,5h viikossa eli voimme käyttää niitä aikaisempaan tapaan 12h normaaleilla viikoilla ja 4h niillä viikoilla kun Milkalla on lisäksi Ilonajakso. Pääsen hoitamaan asioita, irtautumaan hiukan arjesta ja osallistumaan hiukan myös seurakunnan toimintaan.
Yövuoroja saimme nyt niin paljon, että on mahdollista saada hoitaja kaikille niille öille, jolloin Milka ei ole Ilonassa. Oman sosiaalityöntekijän arvio oli, että hoitoapu on tarpeen kaikille öille. Näin ollen tämäkin asia on vihdoinkin kunnossa. Tässä kyllä hieman harmittaa se, että sos.ttn mielestä 8h mittainen yövuoro riittää, eikä hän suostu edelleenkään ymmärtämään, että mahdollisuus nukkua se 8h olisi varsin kohtuullista. Jos hoitaja on täällä sen 8h niin emme me valitettavasti pysty mitenkään nukkumaan 8h. Jostain syystä hän oli kuitenkin lisännyt päätökseen yhden ylimääräisen yön, ja periaatteessa ne tunnit on mahdollista jakaa muille öille, jolloin yöt olisivat 8h 15min pituisia. Tai niin kauan kun pystyn hoitamaan yhden yön kuukaudessa itse, niin saisimme lopuista öistä ihan ok pituisia (suurin osa olisi toivomamme 8h 45min).
Kysyin, että onhan tunteja edelleen mahdollista siirrellä ym. tavalla, mutta siihen en ole saanut mitään vastausta. Jatkamme siis sillä tavalla ja toivomme, että myöhemminkään ei tarvitse lyhentää öitä.
Asia siis jossain määrin mietityttää vielä, mutta olen kyllä ollut kovin kiitollinen tästä. Nyt voi sanoa, että tukea on tarpeeksi. (Ainakin jos tosiaan saamme jatkossakin jakaa nuo yötunnit niinkuin haluamme. Kai sen yhden yön kuukaudessa hoitaa vaikka päällään seisten?). Ja erityisen tärkeää on se, että tämä yöhoitoavun hakemis-, keskustelu- ja valitusprosessi on saatu hyvään päätökseen eikä siitä tarvitse enää taistella.
Arjessakin on tullut jo huomattua, että jaksaminen on parantunut, kun ei ole tarvinut enää heräillä öisin Milkaa hoitamaan (heräilen kyllä ääniin joka tapauksessa ja välillä tulee valvottua öistä taloa). Päivänä muutamana on tullut jopa käytyä Milkan kanssa kunnon pitkällä lenkillä, mistä pari kuvaa alla. Olen myös saanut jonkinlaista syyssiivousta tehtyä (mm. vaatehuone on siivottu ja suurin osa ikkunoista jo pesty). Asioiden hoitotöitä kyllä roikkuu normaaliin tapaan aika paljonkin. Mutta kaipa niistä kaikista tärkeimmät tulee jossain vaiheessa tehtyä.
Jonkun verran kyllä ehkä mietityttää se, että mitä kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset ajattelevat siitä, että Milka on Ilonassa 3vrk +3vrk joka kuukausi. Varsinkin sellaiset, jotka eivät lue selityksiäni täältä blogista. Onhan se aika paljon noin pienelle tytölle, ja olisin kyllä itsekin toivonut, että tukea olisi myönnetty ensisijaisesti kotiin. Mutta näillä nyt mennään.
Vammaispalvelut kuulemma myöntää ainoastaan välttämätöntä ja kohtuullista tukea, joten ehkä se kertoo jo tarpeeksi. Ja olen tehnyt parhaani, että lapsi saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Kirjoittamaani oikaisuvaatimukseen ei ole vielä tullut mitään vastausta.
Olemme todella kiitollisia Jumalalle siitä, että myös Milkan kohdalla tukitoimet ovat järjestyneet näin hyvin. Uskon, että Jumala on ollut mukana johdattamassa tätäkin prosessia ja jälleen kerran kaupungille ei varmaan jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tarvittu apu. On iso kiitosaihe, että meidän ei edelleenkään tarvinut lähteä valittamaan hallinto-oikeuteen asti, kuten niin monet muut perheet ovat joutuneet tekemään. On niin sanotusti elintärkeää, että erityisperheeseen järjestyy sellaiset palvelut, joilla vanhempien jaksaminen säilyy ja sitä myöten jatkossakin myös vanhempien terveys ja parisuhde säilyvät. Toivottavasti näin olisi muissakin perheissä, siinäpä myös rukousaihetta.
Parin viikon päästä on taas tiedossa Nooan puolesta taistelua, kun kalenterissa on vasu-palaveri ja siinä varmaan puhutaan myös esikoulun aloituksesta. Vaikka tärkein aihe kai onkin Nooan varhaiskasvatuksen sisältö. Alla yksi kuva siitä, mitä Nooa on puuhaillut päivähoidossa.
posted from Bloggeroid