maanantai 8. tammikuuta 2018

Toimintaa!

Edelliseen postaukseen jatkona ajattelin kertoa hiukan lisää lasten toiminnoista. Tässä ensin Milkan puuhailuista.

Milka on kovasti harjoitellut vatsallaan oloa sen jälkeen, kun hän pääsi joulun alla pungertamaan vatsalleen asti. Kääntyminen sujuukin jo ihan hyvin, kun taas mahallaan oleminen on ehkä se suurin haaste. Se tuntuu olevan aika raskasta Milkalle, päätellen ähinästä, puhinasta ja jopa vaikerruksesta. HIBCH-puutos on energiantuotannon häiriö, joten järkeenkäyvästi energiaa ja voimia ei ole yhtä paljon kuin terveillä lapsilla. Milka tarvitseekin useimmiten apua, että pääsisi takaisin selälleen tai kyljelleen hiukan 
huilaamaan. Mieli on kuitenkin takaisin mahalleen, eikä tyttö malttaisi lepäillä. Onneksi keinot on monet äidillä ja isillä. Välillä tyttö on täytynyt vangita imetystyynyn avulla vähäksi aikaa selinmakuuasentoon, asettamalla tyynyn pään alle. Milka on kyllä kehittynytkin selvästi vatsallaan olossa ja osaa jo jonkin verran tukeutua myös käsiin siinä ollessaan.

Alkuinnostuksen jälkeen Milka on kyllä ruvennut viihtymään uudestaan välillä myös selällään. Siinä parasta huvia on kantapään paukuttaminen lattiaan niin kovasti, että heikompia jo hirvittää. Välillä imetystyyny tai muuta pehmikettä onkin tarvinut laittaa jalkojen alle, ettei kantapää olisi ihan kolhuilla. 



Milka tykkää kovasti kuvista ja kirjoista. Niitä sitten luetaankin (ja rapsutellaan) yhdessä ja erikseen.

Milkan mielestä myös erilaiset materiaalit tuntuvat olevan erityisen mielenkiintoisia ja niitä pitää tutkia kädellä rapsutellen. Oikeastaan kaikki mihin ylettyy ja erityisesti sohvan ja nojatuolin kangas, keinutuoli, lattia, äidin paita ja niin edelleen. Myös katon ja seinien katselu kiinnostaa. On meillä sentään myös käytössä tunnustelukirja, jossa myös on erilaisia pintoja.

Milka tykkää myös todella kovasti istua pystyssä asennossa ja harjoittelee istumista melko vähällä tuella. Isin tai äidin sylissä, sohvan nurkassa tai fysioterapeutin lainaamassa bumbotuolissa voi harjoitella. Odotamme kovasti apuvälinesetää, joka toisi apuvälinetuolin ja pöytälevyn kokeiluun. Sillä tuntuu jo olevan kiire, kun Milka yrittää usein nousta sitterissäkin pystyyn. Jos Milka on sylissä ilman mitään kiinnostavaa lelua tai asiaa, niin hän tuntuu aina kovasti pohtivan, olisiko jossain lähellä sitten jotain kiinnostavaa. Oli tai ei, niin kovasti tyttö haluaisi mennä tutkimaan asiaa. Molemmille käsille on käyttöä häntä pidellessä.


Milkalla on kerran viikossa fysioterapia kotona, jolloin jumpataan sitten ihan olan takaa. Kelan maksama, yksityisen puolen fysioterapeutti hoitaa terapiat. Hän antaa samalla myös ohjeita vanhemmille, miten Milkan kehitystä kannattaa tukea. Noilla harjoitteilla voikin täyttää kaikki vapaahetket, jos muuten ei olisi tarpeeksi tekemistä. Mukavaa on, että meille jo tuttu Nooan fysioterapeutti pystyi ottamaan Milkankin terapian hoitaakseen.
posted from Bloggeroid

perjantai 5. tammikuuta 2018

Leluja!

Pieni katsaus lasten leikkeihin joululahjojen kautta:

Milka sai kolme lelua, jotka näkyvät kuvassa. Norsu ja Pluto ovat äidiltä ja isiltä. Norsu on oikein monikäyttöinen. Värit ovat hyvät, norsu helisee ja jopa vinkuu. Norsun korvista löytyy tunnustelu- ja purupintoja, vaikkakin useimmiten Milka maistelee norsun ihanaa pitkää kärsää. Pluto on ihan vaan pehmolelu, mutta pitkistä raajoista ja etenkin korvista on hyvä ottaa kiinni. Pluton korva onkin yleensä Milkalla suussa. 

Fysioterapeutti tuo aina parhaat joululahjat ja niin tuonkin ihanan pallon sisällä uivan ankan. Se on mielenkiintoinen ja kehittävä pikkuiselle ja miksei isommillekin. 



Nooalle fysioterapeutin pussista löytyi soittelutarvikkeita. Kuvassa perkussiosetti. Näillä sitten napsutellen ja kilistellen ja helistellen soitellaan. Olihan siellä myös kapulat sekä jonkinlainen pilli. Fysioterapeutti varmaan kertoo, kuinka sitä kannattaa käyttää.

Itseasiassa Nooa sai vahingossa kaksi perkussiosettiä, hän kun on niin tunnettu musiikin ystävä. Onneksi ne olivat hiukan erilaiset eli oikeastaan tuo kuvassa näkyvä kastelukannu kuuluu toiseen settiin. Yritin näyttää sitä Milkalle, mutta Milka tuntui ajattelevan, että näitä kuuluu pureskella. Kaksi osaa joutui kaappiin varalle. 



Lastenosastolla vieraillut pukki toi Nooalle ihanan oravan. Se pitää monenlaista ääntä ja liikkuu ja on Nooan mielestä tosi hauska. 

Nooa sai myös kaksi pehmolelua, ihanan kissan ja ison tiikerin. Kissasta Nooa on tykännyt kovasti ja taisi kokea myös saamisen iloa, kun se tuli paketista. Tiikeri on ihan hyvä kokonsa takia, sen saa apuvälinetelineissä paremmin aseteltua Nooan ulottuville. Nooan vanha, pienempi tiikeri on pesty aika monta kertaa koneessa. Kissan päälle meni oksennusta heti tapaninpäivänä, mutta se ei kummallista kyllä kovin paljoa pahastunut pesusta.

Nooa tarvitsee jonkun apua oikeastaan kaikkeen leikkimiseen, paitsi pehmolelujen halimiseen, ja siihenkin hän tarvitsee välillä apua.



Molemmat lapset saivat myös vaatetta lahjaksi. Ihan hyvä, sillä leluja oli tuossa jo ihan tarpeeksi.

posted from Bloggeroid