Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitosaiheet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitosaiheet. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. huhtikuuta 2025

Terveenä

Olen mökillä pitkästä aikaa ihan yksin. Vanhempien kanssa on mukavaa, mutta eniten nautin, kun saan mökkeillä omassa rauhassani. Olen käynyt metsä- ja pellonreunakävelyillä, istunut ulkona auringossa ja välillä kohdalle puhahtavassa tuulessa. Olen istunut keinutuolissa mökin alkovissa ikkunoiden ääressä tuulen suojassa ja katsellut mökkijärvelle. Saunan myös lämmitin, otin mukavat löylyt ja kävin hyvin vauhdikkaasti avannossa. Olen katsellut jäiden sulamista laiturin ympärillä. Olen makoillut mökin lattialla jalat tuolilla lepuuttamassa kipeytynyttä selkää.








Mökkikirjasta katsoin, että viimeksi olen ollut yksin mökillä elokuussa 2022. Kahtena viime kesänä olen kyllä käynyt mökillä, mutta mökkeilin vanhempien turvin, sain valmiit ruuat, saunat ja olo oli huomattavasti huonompi. Kun nyt olen ollut tässä mökillä ja nauttinut omassa rauhassa mökkipuuhista, niin samalla on ikäänkuin konkretisoitunut, että olen nyt parantunut. Olo tuntuu ihan terveeltä ja huomattavan erilaiselta kuin edellisinä kesinä mökillä. Tulin nyt tänne mökille parantelemaan kipeytynyttä selkää, joka sekin tuntuu jo paremmalta, ja samalla sain kokea täällä onnea tervehtymisestä. Olen niin kiitollinen Taivaan Isälle ja Jeesukselle, että olen saanut parantua. Mieltä myös lämmittävät kaikki sairastelunkin aikana rinnalla kulkeneet ystävät.



Olen niin helpottunut, että en enää ole ahdistunut. Olen myös jättänyt viimeisetkin rauhoittavat lääkkeet pois, enkä tarvitse niitä enää. Marraskuussa aloitin työt 20 % työajalla ja helmikuussa siirryin 40 % työaikaan. Normaaliin työssä jaksamiseen on vielä pitkä matka, eikä stressinsietokykynikään varmaan ole lähimainkaan palautunut. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme yli kymmenen vuoden äärimmäisen raskaan ajanjakson jälkeen. Tuota vaihetta, joka sisälsi toki myös paljon ihanaa, olen käymässä nyt terapeutin kanssa läpi.

Olen myös kiitollinen siitä, että lapsilla menee Kultasiivessä ja koulussa hyvin. Tänne mökillekin sain Nooalta ja isiltä terveisiä.


Täytyy lisätä myös parin viikon takainen kuvatervehdys Milkan 8v-synttäreiltä.



perjantai 20. elokuuta 2021

Kiitollisuuden ilmaus ja hyvästit kesälle

Kesäloma sujui tänä vuonna suorastaan loistavasti, sillä kukaan perheestä ei sairastunut ja hoitokuviot sujuivat suunnitellusti. Olipa hyvä idea pitää pitkä loma siinä kohtaa kuin se oli.



Myös uusi arki on lähtenyt ainakin näillä näkymin sujumaan oletettua leppoisammin. Meillä on perheessä nyt koululainen, joka tosin käy edelleen pikkusiskon kanssa samassa ryhmässä päiväkodissa.




Muutoksia ja uusia haasteita on täällä kotona aamuisin (ja toivoakseni ei öisin). Nooa tarvitsee aamulähtöön ulkopuolista apua pakkaamiseen ja pukeutumiseen. Mukaan otettavia tarvikkeita on päivittäin aika paljon. Meistä vanhemmista vain jompikumpi pystyy olemaan aina aamuisin paikalla ja hoitaa tällöin Milkan lähtöä. Nooan aamulähtö on hoitunut hienosti päiväkodin työntekijöiden avulla, mutta keväällä päätettiin että homma on siirrettävä Nooan yöhoitajille eli kotihoitofirmalle. Siitä tuli keväällä jonkun verran stressiä eikä vähiten kiireellisen aikataulun takia, jolla muutos piti saada aikaan ja valmistella. Siis koulu vain ilmoitti, että homma ei enää onnistu entiseen malliin muka byrokraattisista syistä. Tyypillisen kummallisista perusteluista huolimatta sinänsä ymmärrettävä päätös, mutta olisi ollut kohtuullista saada edes hieman aikaa asian uudelleenjärjestämiseen. Kaupungilta piti saada lupa yövuoron pidentämiseen ja kotihoitofirman kanssa piti myös keskustella, olisiko tämä mahdollista. Nyt on kuitenkin keskustelut käyty eri tahojen kanssa ja olen laatinut kirjalliset ohjeet ja esittänyt toiveet, miten meillä voisi toimia öisin ja aamuisin. Enään tarvitsee opastaa jokainen yövuorolainen aamun tehtävään sitä mukaa kun heitä tulee vuoroon, eli tipoitellen tässä elo-lokakuussa. Yksi aamu kerrallaan ja tuntuu jo paljon mukavammalta.

Kovasti olen kiitollinen myös yöhoitajille, että he jaksavat ottaa uuden tehtävän hoitaakseen. Nooan yövuorossa joutuu ihan töihin. Nooalla on huonoa oloa ja itkua monesti öisin ja hyvin aikaisin aamulla kakan tuleminen alkaa vaivaamaan, ja niitä joutuu vaihtamaan yleensä 3-4 kertaa. Voi tulla myös oksennus ja sotkua erinäisistä syistä. Nyt yövuorolainen jää vielä puoli tuntia pidemmäksi aikaa taksin tuloon asti auttamaan.

Jos ja kun aamut lähtevät hyvin sujumaan niin uusi käytäntö on varmaan meidän perheellemme tärkeä apu. Toinen vanhemmista pystyy esimerkiksi aamulla lähtemään töihin, työmatkalle tai hammaslääkäriin mihin aikaan vain eli vain toisen meistä tarvitsee olla kotona. Aamulähtöä oli nimittäin samalla pakko siirtää 45 minuuttia aikaisemmaksi, että se saatiin yövuoron yhteyteen. Uusi aikataulu ei tunnu lainkaan tyhmältä ainakaan tällä hetkellä. Nooan nostelu ja pukeminenkaan ei ole enää niin kevyttä hommaa, joten on hyvä että meidän ei tarvitse yksinämme vastata aamuista.

Eniten olenkin kiitollinen Taivaan Isälle. Edessäpäin on varmasti uusia haasteita, mutta "tähän asti on Herra meitä auttanut". Googlasin tuon hengellisissä tilaisuuksissa käytetyn sanonnan, ja sieltähän se löytyikin Raamatusta:
Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.”
1. Samuel 7:12 FINRK

Ehkä minunkin pitäisi pystyttää kivi takapihalle. 



Eräänlainen virstanpylväs on sekin, että me molemmat vanhemmat olemme nyt saaneet molemmat koronarokotteet. On niitä odotettukin, ja vaikka etukäteen olikin jo arveluksia, että se ei välttämättä ole vielä kokonaisratkaisu koronaongelmaan, niin on se kuitenkin tärkeä asia ja välietappi matkalla. Tähän asti on Taivaan Isä meitä varjellut koronaltakin. Me emme ole joutuneet vielä edes karanteeniin, mikä olisi sekin ehkä ollut raskas tilanne meidän perhetilanteessamme. Mielestäni tämä kaikki on Jumalan armoa ja osoittaa hänen hyvyyttään. Ei se ole itsestään selvää, vaikka korona ei ole tässä maassa ehkä yhtä pahasti levinnytkään kuin jossain muualla. Tällä hetkellä se kuitenkin leviää täälläkin monin puolin. Jos me nyt lähiaikoina saisimme tartunnan perheeseen, niin ainakin meillä olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä siitä vähän vähäisemmällä kriisillä. Lapset tarvitsevat joka hetki toimintakykyisiä aikuisia hoitamaan. Rukoilen lasten puolesta, että he saisivat edelleen olla terveinä ja saada myös mahdollisimman hyvää hoitoa.

Tällä välietapilla on aika levollinen olo ja toivon, että voin jatkaakin yhtä levollisin mielin. On aika hölmöä olla huolissaan seuraavalle välietapille selviytymisestä, kun samassa matkaseurueessa mukana on myös Kaikkivaltias. En olisi kuitenkaan päässyt tännekään asti ilman Jumalaa.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Hyvää kevättä

Alkaneen kesän kunniaksi saimme vammaispalveluista hyviä uutisia koskien Milkan yöhoitoa. Yövuoron pituus on jatkossa meidän toiveen ja tarpeen mukaan 8h 45min. Yöhoitoasia selvisi muilta osin jo syksyllä, mutta silloin jäi yön pituuteen liittyvä näkemysero. Onneksi se selvisi nyt näin hyvin vähän odottelemalla ja uudestaan pyytämällä. Siitä kuuluu suurimmat kiitokset Taivaan Isälle, joskin toki olen kiitollinen myös vammaispalveluille sekä kaikille ystäville, jotka ovat meitä rukouksin tai ajatuksin muistaneet. Tarvittavia ja parhaita tukitoimien järjestelyjä on pyydetty niin Jumalalta kuin kaupungiltakin. Olen varma, että molempia tarvitaan. 

Minusta aina välillä tuntuu, että olen niinkuin tuo leskivaimo, josta Jeesus kertoo Luukkaan evankeliumissa:

Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'." Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Luukas 18:1‭-‬8 FINPR 

Tänään olemme aloittamassa Milkan kanssa terassikautta:

Tänään tuli myös Nooaa koskevia hyviä uutisia. Kela on myöntänyt Nooalle fysioterapiaa ja allasterapiaa myös seuraavalle vuodelle, joka alkaa kesäkuussa. Neurologian poliklinikalla oltiin jo aika skeptisiä siihen, että Nooa saisi enää Kelan puolelta jatkoa, kun alkaa olla jo iso poika ja motorista edistystä ei enää tule. On kuitenkin monenlaista muuta, jolla voidaan perustella, että terapia auttaa ja parantaa Nooan arjen toimintoihin osallistumista niin, että siinä voidaan nähdä jotain kehitystä. Yritin perustella tätä tavallista peristeellisemmin hakemuksessa samoin kuin fysiotetapeutti omassa lausunnossaan. Ehkäpä siitä oli jotain apua. Vanhan tutun fysioterapeutin osallistuminen on erityisen tärkeää, kun Nooa lähtee syksyllä uuteen ympäristöön eskari-päivähoitoon. Fysioterapiassa on vahva ohjauksellinen painotus eli terapeutti ohjaa Nooan hoitajia tekemään Nooan kanssa hyödyllisiä ja kivoja harjoitteita. 

Kevät on muutenkin mennyt ihan hyvin sen jälkeen kun infektiot hellittivät otteensa. Tällä viikolla käytiin myös sydänlääkärissä molempien lasten kanssa ja kummankin sydän sai kiitosta, joten sydämistä ei ole huolta eikä puutetta. Kumpaimenkin lapsi oli vuodenvaihteen jälkeen kasvanut noin 1,5cm pituutta, joten Milka oli nyt 90cm ja Nooa 102cm. Seuraavaa vaatekokoa keräillään.

Tässä vielä muutama kuva keväältä:


torstai 14. maaliskuuta 2019

Infektioita

Noro on onnellisesti takanapäin. 1,5 viikkoa meni niin, että vähintään yksi perheestä oli koko ajan sairaana. Lapset olivat molemmat 5 päivää sairaalassa peräjälkeen. Vein molemmat päivystykseen, Nooan myöhään illalla ja Milkan parin päivän päästä aamuyöllä. Päivystyksessä kaikki meni yöaikaan sujuvasti, mutta olin vasta päässyt itse suurin piirtein jalkeille noron jälkeen, kun Milka sairastui keskellä yötä ja lähdimme sitten heti sairaalalle. Seuraava päivä oli vaikeampi kuin olin luullut, ja muutenkin omaan toipumiseen meni vielä monta päivää. Milka sairasti meistä pisimpään, oksentelua ja ripulia kesti 5-6 päivää. Viime viikon maanantaina palasimme normaaliin arkeen, mutta kyllä se viikko meni vielä kovin väsyneissä merkeissä omalla kohdallani. Tässä olivat varmasti talven rankimmat viikot.

Noron aikanakin koimme taas Jumalan huolenpitoa siinä, että me vanhemmat emme olleet yhtä aikaa sairaana ja toinen pystyi aina jotenkin hoitamaan lasta. Lapset eivät olleet koko 1,5 viikon aikana ollenkaan yhtä aikaa kotona. Ensin oli Nooa sairaalassa ja sitten Milka. Sairaalassa kävin lasta hoitamassa kaikkina niinä päivinä, kun olin edes suunnilleen terveenä. Sitten kun Nooa oli ollut jo muutaman päivän oireeton, hän pystyi menemään suunniteltuna aikana Ilonaan. Oma lukunsa olisi, miten pakkasin ja kloorasin kaikki mahdolliset tarvikkeetkin niin, ettei pöpö missään tapauksessa pääsisi tavaroiden mukana Ilonaan, ja samoin Ilonan päässä varauduttiin mahdollisimman hyvin. Milka pääsi sairaalasta kotiin vasta sitten, kun Nooa oli jo Ilonassa. Milka oli silloin vielä tosi kipeä. Ajattelimme  että isi oli jo sairastanut lievemmän taudin, mutta isi sairastuikin kunnolla noroon juuri samana iltana, kun Milka kotiutui. En olisi siis selvinnyt mitenkään, jos Nooa olisi ollut kotona. Normaalistihan lapsilla on aina molemmilla oma aikuinen hoitamassa, ja nyt Milka olisi ehkä työllistänyt kahtakin.

Alla muutama kuva Milkasta sairastelun ajalta.









Kotona kuurasin myös kosketuspintoja kloorilla 1-2 kertaa päivässä, mihin hommaan kahden vuoden takainen norokokemus antoi hyvin motivaatiota. Silloin noro jäi pyörimään kotihoitoringin hoitajiin monen viikon ajaksi. Nyt ei käynyt niin, vaan ainoastaan muutama hoitaja sairastui. Näinpä pääsimmekin jatkamaan normaalia, vaikkakin väsynyttä arkea, kun olimme itse tervehtyneet.

Helmikuun omaishoidon vapaa jäi välistä noron takia, mutta saimme sen siirrettyä tälle viikolle - tai niin me luulimme. Maanantai-iltana veimme lapset Ilonaan, mutta Nooalla nousi jo yöllä kuumetta ja tiistaina aamupäivällä isi haki hänet Ilonasta ja vei päivystykseen. Normaalia arkea ei siis jäänyt väliin kuin viikon verran. Päiväsaikaan päivystyksessä menee usein pitempään, yleensä neljä-viisi tuntia. Nyt saatiin varmaan ennätysaika, sillä päivystyksen ovelta osastolle pääsemiseen oli mennyt melkein kuusi tuntia.



Nooalla oli tiistaina korkeaa kuumetta, mutta onneksi tauti selvisi lopulta vain flunssapöpöksi ja korvatkin olivat puhtaat. Minä vietin tiistain siivoillen, uutisia odotellen ja toipuillen. Täytyy myöntää, että olen edelleen aika väsynyt, kun näitä poikkeustilanteita on tiputellut peräjälkeen. Keskiviikkona olin Nooan luona sairaalalla ja tänään hain hänet sieltä kotiin. Illemmalla haemme vielä Milkan kotiin Ilonasta ja toivomme, että tämä flunssapöpö ei veisi Milkaa enää sairaalaan.

Alla vielä Nooan flunssa-kuvia. Tämä hieno poika on jo 5,5-vuotias.





Toivottavasti tämän talven sairastelut alkaisivat olla tässä. Tuntuu, että koko talvi on ollut yksi poikkeustilanteiden sarja. Marras-joulukuussa molemmat lapset olivat kahteen otteeseen flunssan takia sairaalassa, joulu-helmikuussa oli ongelmia hoitoringissä, sen jälkeen noro ja tämä flunssa. Ei kai se ihme ole, jos välillä vähän väsyttää. Onneksi olemme saaneet influenssarokotteet, sitä tautia ei olisi nyt oikein mahtunutkaan mukaan.
posted from Bloggeroid

lauantai 20. lokakuuta 2018

Tukitoimien paketti

Saimme sähköpostitse hyviä uutisia palaverin jälkeisellä viikolla:

"Hei,

Myönnetty  28.9. alkaen  yöajalle 8 h/yö 25-26 yötä/kk sekä muuta apua 8,5 h/vko (tilapäishoitojaksot huomioitu)

Päätös postiin perjantaina. Palvelusuunnitelman kirjaus toteutuu myöhemmin.

T. Sissi Sosiaalinen"

Tämä koskee siis Milkalle kotiin myönnettävää hoitoapua. Päiväaikaisten tuntien määrässä ei tapahdu muutosta, mutta maksajataho vaihtuu asianmukaiseksi ja saamme näin pitkäaikaisen päätöksen asiasta, joten sen jatkumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Tunteja on keskimäärin 8,5h viikossa eli voimme käyttää niitä aikaisempaan tapaan 12h normaaleilla viikoilla ja 4h niillä viikoilla kun Milkalla on lisäksi Ilonajakso. Pääsen hoitamaan asioita, irtautumaan hiukan arjesta ja osallistumaan hiukan myös seurakunnan toimintaan.

Yövuoroja saimme nyt niin paljon, että on mahdollista saada hoitaja kaikille niille öille, jolloin Milka ei ole Ilonassa. Oman sosiaalityöntekijän arvio oli, että hoitoapu on tarpeen kaikille öille. Näin ollen tämäkin asia on vihdoinkin kunnossa. Tässä kyllä hieman harmittaa se, että sos.ttn mielestä 8h mittainen yövuoro riittää, eikä hän suostu edelleenkään ymmärtämään, että mahdollisuus nukkua se 8h olisi varsin kohtuullista. Jos hoitaja on täällä sen 8h niin emme me valitettavasti pysty mitenkään nukkumaan 8h. Jostain syystä hän oli kuitenkin lisännyt päätökseen yhden ylimääräisen yön, ja periaatteessa ne tunnit on mahdollista jakaa muille öille, jolloin yöt olisivat 8h 15min pituisia. Tai niin kauan kun pystyn hoitamaan yhden yön kuukaudessa itse, niin saisimme lopuista öistä ihan ok pituisia (suurin osa olisi toivomamme 8h 45min).

Kysyin, että onhan tunteja edelleen mahdollista siirrellä ym. tavalla, mutta siihen en ole saanut mitään vastausta. Jatkamme siis sillä tavalla ja toivomme, että myöhemminkään ei tarvitse lyhentää öitä.

Asia siis jossain määrin mietityttää vielä, mutta olen kyllä ollut kovin kiitollinen tästä. Nyt voi sanoa, että tukea on tarpeeksi. (Ainakin jos tosiaan saamme jatkossakin jakaa nuo yötunnit niinkuin haluamme. Kai sen yhden yön kuukaudessa hoitaa vaikka päällään seisten?). Ja erityisen tärkeää on se, että tämä yöhoitoavun hakemis-, keskustelu- ja valitusprosessi on saatu hyvään päätökseen eikä siitä tarvitse enää taistella.

Arjessakin on tullut jo huomattua, että jaksaminen on parantunut, kun ei ole tarvinut enää heräillä öisin Milkaa hoitamaan (heräilen kyllä ääniin joka tapauksessa ja välillä tulee valvottua öistä taloa). Päivänä muutamana on tullut jopa käytyä Milkan kanssa kunnon pitkällä lenkillä, mistä pari kuvaa alla. Olen myös saanut jonkinlaista syyssiivousta tehtyä (mm. vaatehuone on siivottu ja suurin osa ikkunoista jo pesty). Asioiden hoitotöitä kyllä roikkuu normaaliin tapaan aika paljonkin. Mutta kaipa niistä kaikista tärkeimmät tulee jossain vaiheessa tehtyä.







Jonkun verran kyllä ehkä mietityttää se, että mitä kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset ajattelevat siitä, että Milka on Ilonassa 3vrk +3vrk joka kuukausi. Varsinkin sellaiset, jotka eivät lue selityksiäni täältä blogista. Onhan se aika paljon noin pienelle tytölle, ja olisin kyllä itsekin toivonut, että tukea olisi myönnetty ensisijaisesti kotiin. Mutta näillä nyt mennään.

Vammaispalvelut kuulemma myöntää ainoastaan välttämätöntä ja kohtuullista tukea, joten ehkä se kertoo jo tarpeeksi. Ja olen tehnyt parhaani, että lapsi saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Kirjoittamaani oikaisuvaatimukseen ei ole vielä tullut mitään vastausta.

Olemme todella kiitollisia Jumalalle siitä, että myös Milkan kohdalla tukitoimet ovat järjestyneet näin hyvin. Uskon, että Jumala on ollut mukana johdattamassa tätäkin prosessia ja jälleen kerran kaupungille ei varmaan jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tarvittu apu. On iso kiitosaihe, että meidän ei edelleenkään tarvinut lähteä valittamaan hallinto-oikeuteen asti, kuten niin monet muut perheet ovat joutuneet tekemään. On niin sanotusti elintärkeää, että erityisperheeseen järjestyy sellaiset palvelut, joilla vanhempien jaksaminen säilyy ja sitä myöten jatkossakin myös vanhempien terveys ja parisuhde säilyvät. Toivottavasti näin olisi muissakin perheissä, siinäpä myös rukousaihetta.

Parin viikon päästä on taas tiedossa Nooan puolesta taistelua, kun kalenterissa on vasu-palaveri ja siinä varmaan puhutaan myös esikoulun aloituksesta. Vaikka tärkein aihe kai onkin Nooan varhaiskasvatuksen sisältö. Alla yksi kuva siitä, mitä Nooa on puuhaillut päivähoidossa.


posted from Bloggeroid