torstai 31. joulukuuta 2020

Elämän palaset

Kulunut vuosi on ollut ihan hyvä. Henkilökohtaisesti ajatellen ylivoimaisesti kurjinta siinä oli rotavirus, joka vieraili meillä maaliskuun alkupuolella. En pitänyt siitä ollenkaan enkä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä yli, mutta tuohonkin tapahtumaan alkaa tulla jo mukavasti etäisyyttä. Mukavinta tässä vuodessa on varmaankin ollut se, että maaliskuun jälkeen ei ole tarvinnut mennä sairastelevien lasten kanssa sairaalaan. Toki monet muutkin asiat ja ystävät ovat lämmittäneet kovastikin mieltä. Jos pitää valita mukavimpia hetkiä vuodesta, niin ne kaikki liittyvät ystävien kohtaamiseen.



Korona-aika on tuonut tietysti jonkun verran epävarmuutta ja ajoittain stressiäkin elämään tänä vuonna, mutta ei nyt mitenkään kohtuuttomassa määrin. Ehkä se on myös yhteisöllisenä kokemuksena helpompi kantaa kuin henkilökohtaiset vastoinkäymiset (jollaiseksi korona ei ole ainakaan vielä muuttunut). Voisinkin sanoa, että tämä on ollut itselle helpompi vuosi kuin jotkut edeltäjänsä, kun kaikki on sujunut tänä vuonna aika hyvin. Toisin sanoen ainakaan koko ajan ei sada niskaan uusia vastoinkäymisiä, mutta eihän tietysti kaikista aiemmista ikävistä kokemuksista ole tosiaan tullut päästyä kunnolla yli, joten välillä ne vaivaavat mielessä. 

Välipäivinä olemme saaneet viettää muutaman päivän mukavaa lomaa puolison kanssa kahdestaan, kun lapset ovat Ilona-jaksolla. Lapsia tuli jo kovin ikävä, mutta kyllä pieni loma tekee hyvää päälle ja parisuhteelle. Loma kului kotoilun merkeissä. Sisälläni asuva pieni kotoilija ei ole pistänyt vastaan.

Kiitollisena Taivaan Isälle ja häneen turvautuen on hyvä siirtyä uuteen vuoteen. Vaikka maailman meno muuntuisi millaiseksi jännitysnäytelmäksi, niin voimakkaimman suojassa ei ole hätää.


 

 





Näistä lomakuvista tulee mieleen, että elämä on vähän niinkuin palapeli. Onneksi sitä ei varsinaisesti itse tarvitse koota valmiiksi, tai no ei ainakaan mahdollisimman nopeasti niin, että saisi ruokapöydän taas vapaaksi syömisiä varten. Aika näyttää, millaisia kiemuroita ja kuvioita siihen muodostuu. Taivaan Isä tietää sen kaiken aikaa.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle! 

perjantai 25. joulukuuta 2020

Hyvää joulua

Joulu on ollut tähän saakka hyvä ja rauhallinen. Ja niin stressitön, kuin toivoa saattaa. Kaikki ovat terveinä. Kaikki asioita, jotka eivät ole ihan joka vuosi toteutuneet. Kyllä nyt on sitten hyvä olla tässä leppoisassa joulussa.








Nyt on joulu. 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.   

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Jesajan kirja 9:1‭, ‬5 FB92

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulun odotusta

Tässä on meidän kaksi kotitonttua.



Jouluna on tiedossa perheaikaa neljästään, ja se onkin oikein mukavaa. Perhepäiviä ei ole ollut ollenkaan liikaa. Toivottavasti kaikki pysyvät terveenä, niin saadaan viettää niin rauhallinen joulu, kuin se nyt on mahdollista. Tekemistähän siinä riittää melkeinpä aamusta iltaan ja joudumme elämään sen aikataulun mukaan, mikä lapsilla on ruuan, veden ja lääkkeiden suhteen. Aikuisille laitetaan jouluisammat eväät. Kääntöpuolena siinä on sitten kuvan mukaista söpöilyä aamusta iltaan. Ovat ne vaan niin iloisia ja söpösiä kultamurusia.

Tänä vuonna meille on tulossa niin sanottu koronakuusi, koska se on hankittu joulunvieton rajoitussuositusten vuoksi eri tavalla kuin yleensä. Ukki on tuonut meille joulukuusen joka ikisenä jouluna tähän saakka, mutta tänä vuonna minä sitten päädyin vapauttamaan hänet tästä diplomitehtävästä ja tilasin kuusen netistä. Sen pitäisi tulla suoraan kotiovelle vähän ennen joulua. Hieman kyllä jännittää jo.

Päiväkodissa lapsilla on ollut monenlaisia tonttumaisia puuhasteluja. Saimmekin juuri kotiin hienot kuvakoosteet syksyn touhuista. Koetin ottaa niistä vielä puhelimella kuvia tähän blogiin.



Milkalla on pari uutta telinettä kokeilussa päiväkodilla. Me vanhemmatkaan emme ole niitä oikeasti nähneet, mutta yllä näkyvä kulmatuoli on kuulemma oikein hauska. Niitä ei enää valmisteta, mutta tämä yksilö oli jostain vielä löytynyt. Tuoli on lattiatasossa ja siinä on lisäominaisuutena pyörät alla, joten Milka pystyy potkimaan jaloillaan vauhtia ja liikkumaan taaksepäin tai mihin nyt sattuukin. Se on kuulemma ollut hurjan hauskaa. Milkalla on paljon potkimisenergiaa, mikä oli tuonut fysioterapeutille mieleen tällaisen idean.

Toinen uusi teline on alla näkyvä kävelyteline. Siinä pääsee tuetusti seisoma-asentoon ja pystyy ottamaan askelia. Tämä on kokeilussa eli ei välttämättä pysyvä ratkaisu, mutta joitain askeleita tällä on ilmeisesti menty. Kuten terapeutti sanoi, niin kaikki pystyasennossa oleminen on hyvää kuormitusta, ja tässä asento on sopivasti vähän erilainen kuin seisomatelineessä. Pikkuhiljaa selviää, onko teline avuksi ja käytössä Milkalla. 



Joulun alla lapset ovat leiponeet päiväkodilla mm. pipareita ja aiemmin syksyllä pullaa. Niistä on kotiin tullut maisteltavaa. Touhuja on yhdenkin päivän aikana niin kovasti, että ylimääräisiä minuutteja ei varmaan paljon voi jäädä. Ulkoilu kuuluu jokaiseen päivään ja lähes aina onnistuu myös seisominen 2 kertaa päivässä. Yleensä myös iltapäivällä on ollut ohjelmassa siskosten yhteistä pötköttelyä jumppamatolla. Sen lisäksi viikkoihin kuuluu kuntoutussuunnitelman mukaiset terapiat (terapeutit käyvät päiväkodilla), kkk-jumppia, askarteluja, maisteluja, tunnusteluja, maalaamista, suihkussa käymistä ja vaikka mitä.






Joulu on jo ovella.

torstai 17. joulukuuta 2020

Syksystä läpi

Syksystä ollaan selvitty tänne talven tuntumaan ja niin meidänkin perhe on selvinnyt, eli täällä edelleen ollaan. Tekemistä on riittänyt aika paljon, vaikka oma elämä pyörii hyvinkin kotikeskeisenä. Blogikirjoituksia ei ole siis oikein irronnut. Syksy on kuitenkin sujunut ihan hyvin meidän perheessä.



Etenkin syksyn alkupuoliskolla minulla oli aika monta kertaa hiukan flunssainen olo, joten pärjään ehkä suhteellisen hyvin kuka on käynyt eniten koronatestissä - kilpailussa. Sujuvat testit ovat tuntuneet hyvältä ja helpottavalta asialta, kun arjessa pyörii paljon hoitajia. 

Flunssapöpöjen takia ja liittyen välillä myös hoitojärjestelyihin tai sitten välillä vain yleiseen varovaisuuteen, oman seurakunnan keskelle olen fyysisesti päässyt vain pari kolme hassua kertaa alkuvuoden jälkeen. On se kyllä aika vähän. Joulukuun tilaisuudet toki ovatkin taas lähinnä vain striimin kautta tarjolla ja se onkin mahtava mahdollisuus osallistua niihin näinä aikoina. Omat seurakunnan ystävät, sukulaiset sekä muutkin ystävät ja tutut ja välillä tuntemattomatkin ovat kyllä mielessä aina välillä. 

Onneksi olen saanut tänä syksynä myös kokea rauhaa ja luottamusta sen suhteen, että Jumala varmasti pitää meistä huolta. Kuinka kiitollisia saammekaan olla siitä, että meillä on suuri Ystävä ja Puolustaja ja Huolehtija.

Tässä loppusyksystä olen taas joutunut hiukan harjoittelemaan sitä, mikä välillä on tuntunut melkein omalta kutsumukselta tämän pärjäämismaailman keskellä, eli heikkona olemista. Marraskuussa ja joulukuun alkupuolella selkäni oli välillä aika kipeä. Vaikka se välillä helpottui, niin se kipeytyi taas uudelleen pikemmin kuin olin ajatellut. Lapset painavat jo jonkun verran ja heidän hoitamisessaan muutenkin tulee monenlaista vähän epänormaalia tehtyä, etenkin jos täytyy lähteä mihinkään pois kotoa. Ja ylipäätään tekemistä on niin paljon koko ajan, jos lapset ovat kotona. Normaalistihan päivähoito ja muu hoito pyörii ja se kyllä helpottaa, mutta tällaisissa vaiheissa helposti alkavat huolettaa etenkin ne tilanteet, jos hoito katkeaakin syystä tai toisesta, eikä ole varmuutta miten oma kunto kestää. Olisihan se hienoa, jos tietäisi, että pystyy touhuta aamusta iltaan ja tarvittaessa yönkin, mutta kun on pakko ottaa taukoja. Jossain vaiheessa nuoruus jäi myös taakse.

Onneksi selkä on nyt taas parempi tällä hetkellä. Täytyy vain yrittää mennä selän ehdoilla ja yrittää pitää huolta siitä toivottavasti vähän paremminkin taas jatkossa.

Tänä vuonna on itselle myös osunut jo kaksi leikkausta hampaisiin liittyvässä aika pitkässä projektissani, ja toinen niistä oli viikko sitten. Sekin veti odotetusti vähän vaisuksi, mutta nyt alkaa taas jaksaakin jotain. Kahden viikon pehmeä ruokavalio juuri ennen joulua on myös aivan huikea ajoitus ja tekee hyvää painonhallinnalle. Pitäisi oikeastaan saada uusi leikkaus heti tammikuun alkuun, mutta se ei taida nyt onnistua.

Täytyy varmaan vielä kertoa, että itselleni oli oikeasti merkittävä positiivinen yllätys, että leikkaus ajoittui niin hyvään aikaan. Minulle oli luvattu monta kertaa, että aika tulee kirjeellä oikein hyvissä ajoin, että ehdin kyllä järjestää kaiken eli lasten hoidon. Tähän suhtauduin pikkuisen skeptisesti. Aika tuli puhelimitse vain kaksi viikkoa aiemmin, mutta siinä kohtaa oli jo valmiina kalenterissa lasten ilonajakso, vieläpä yhden vuorokauden normaalia pitempänä aiempien peruutusten takia. Se oli kyllä erittäin huojentavaa. Oli helpotus, ettei tarvinut ottaa mitään stressiä hoitojärjestelyjen muuttamisesta, kun niitä ei tarvinnut muuttaa juuri puolta tuntia  enempää. Leikkauksen jälkeen sain toipua sitten rauhassa kotona.

Suuri helpotus on ollut myös se, että lapsilla on ollut tänä syksynä vain yksi flunssa, joka ei aiheuttanut kovin kovaa tautia eli sairaalaan ei tarvinut lähteä ja flunssa meni nopeasti ohi molemmilla lapsilla ja pääsimme pian jatkamaan normaalia arkea. 




Tässä tekstissä nyt olikin lähinnä omia kuulumisiani. Miksi kerron yhtään mitään omista heikkouksistani, sitäpä tulee välillä itsekin mietittyä. Se ei ollut nytkään tarkoituksena, mutta niistä vaan tulee välillä kerrottua. Sillä on varmaankin merkitystä, koska mitä pienempi ihminen täällä huutelee, sitä selvemmäksi kaiketi käy, että tässä tarvitaan Isoa Voimakasta Kaveria auttamassa. Muutenhan mistään ei tulisi yhtään mitään.

Seuraavassa postauksessa voisi ehkä olla mukana pirteämpiä kuulumisia joulun odotuksesta ja lasten iloisista jutuista.