Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Juhannusneiti

Tänä vuonna olimme varanneet Nooalle hoitajan juhannusaattoillalle. Suuntasimme Milkan kanssa seurakunnan leirikeskukseen kesäiseen Kesärantaan. Kahden lapsen kanssa olisi ollut aika hankala lähteä sinne, varsinkin kun Nooa ahdistuu hälinästä. Onneksi on pitkä viikonloppu ja Nooalle järjestynee kuitenkin vielä kaksi vapaapäivääkin hoidosta.

Juhannusreissu meni Milkan kanssa odotettuakin paremmin. Sadetta ei juurikaan tullut eikä hyttysiäkään ollut liian paljoa. Milka jaksoi myös hyvin koko illan. Mukavinta oli, että Milka ei pelkästään ollut tyytyväisesti mukana vaan tuntui itsekin nauttivan tapahtumasta. Virikkeitä oli aika paljon. Syliteltiin ulkona ja sisällä ja kuunneltiin ja katseltiin. Väkeä oli vähän enemmän kuin kotona yleensä, ja päästiin myös tekemään tuttavuutta toisen pikkutytön sekä vielä hau-hau koirienkin kanssa. Milka ei vaan vielä taida oikein kunnolla tietää, mikä se koira on, mutta olihan hauvoista varmaan juurikin niitä virikkeitä. Välillä illan mittaan Milka innostui ilakoimaan ihan ääneenkin, joten kaipa hänellä mukavaa oli.





Milka otti yhden selfien itsekin, joten se täytyy varmasti lisätä tähän:




Illemmalla ilme alkoi näyttää jo hiukan väsyneeltä, mutta se ei yhtään harmittanut, vaan silti jaksoi hyvin istuskella rattaissa. Iltakin oli niin lämmin, ettei tarvinut paljoa lisätä vaatetta päälle.







Äidille jäi kiitollinen mieli, ja on niin ylpeä molemmista hienoista lapsistaan.

Sunnuntaina voisi olla Nooan vuoro päästä kirkkoon mukaan.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Tukitoimien paketti

Saimme sähköpostitse hyviä uutisia palaverin jälkeisellä viikolla:

"Hei,

Myönnetty  28.9. alkaen  yöajalle 8 h/yö 25-26 yötä/kk sekä muuta apua 8,5 h/vko (tilapäishoitojaksot huomioitu)

Päätös postiin perjantaina. Palvelusuunnitelman kirjaus toteutuu myöhemmin.

T. Sissi Sosiaalinen"

Tämä koskee siis Milkalle kotiin myönnettävää hoitoapua. Päiväaikaisten tuntien määrässä ei tapahdu muutosta, mutta maksajataho vaihtuu asianmukaiseksi ja saamme näin pitkäaikaisen päätöksen asiasta, joten sen jatkumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Tunteja on keskimäärin 8,5h viikossa eli voimme käyttää niitä aikaisempaan tapaan 12h normaaleilla viikoilla ja 4h niillä viikoilla kun Milkalla on lisäksi Ilonajakso. Pääsen hoitamaan asioita, irtautumaan hiukan arjesta ja osallistumaan hiukan myös seurakunnan toimintaan.

Yövuoroja saimme nyt niin paljon, että on mahdollista saada hoitaja kaikille niille öille, jolloin Milka ei ole Ilonassa. Oman sosiaalityöntekijän arvio oli, että hoitoapu on tarpeen kaikille öille. Näin ollen tämäkin asia on vihdoinkin kunnossa. Tässä kyllä hieman harmittaa se, että sos.ttn mielestä 8h mittainen yövuoro riittää, eikä hän suostu edelleenkään ymmärtämään, että mahdollisuus nukkua se 8h olisi varsin kohtuullista. Jos hoitaja on täällä sen 8h niin emme me valitettavasti pysty mitenkään nukkumaan 8h. Jostain syystä hän oli kuitenkin lisännyt päätökseen yhden ylimääräisen yön, ja periaatteessa ne tunnit on mahdollista jakaa muille öille, jolloin yöt olisivat 8h 15min pituisia. Tai niin kauan kun pystyn hoitamaan yhden yön kuukaudessa itse, niin saisimme lopuista öistä ihan ok pituisia (suurin osa olisi toivomamme 8h 45min).

Kysyin, että onhan tunteja edelleen mahdollista siirrellä ym. tavalla, mutta siihen en ole saanut mitään vastausta. Jatkamme siis sillä tavalla ja toivomme, että myöhemminkään ei tarvitse lyhentää öitä.

Asia siis jossain määrin mietityttää vielä, mutta olen kyllä ollut kovin kiitollinen tästä. Nyt voi sanoa, että tukea on tarpeeksi. (Ainakin jos tosiaan saamme jatkossakin jakaa nuo yötunnit niinkuin haluamme. Kai sen yhden yön kuukaudessa hoitaa vaikka päällään seisten?). Ja erityisen tärkeää on se, että tämä yöhoitoavun hakemis-, keskustelu- ja valitusprosessi on saatu hyvään päätökseen eikä siitä tarvitse enää taistella.

Arjessakin on tullut jo huomattua, että jaksaminen on parantunut, kun ei ole tarvinut enää heräillä öisin Milkaa hoitamaan (heräilen kyllä ääniin joka tapauksessa ja välillä tulee valvottua öistä taloa). Päivänä muutamana on tullut jopa käytyä Milkan kanssa kunnon pitkällä lenkillä, mistä pari kuvaa alla. Olen myös saanut jonkinlaista syyssiivousta tehtyä (mm. vaatehuone on siivottu ja suurin osa ikkunoista jo pesty). Asioiden hoitotöitä kyllä roikkuu normaaliin tapaan aika paljonkin. Mutta kaipa niistä kaikista tärkeimmät tulee jossain vaiheessa tehtyä.







Jonkun verran kyllä ehkä mietityttää se, että mitä kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset ajattelevat siitä, että Milka on Ilonassa 3vrk +3vrk joka kuukausi. Varsinkin sellaiset, jotka eivät lue selityksiäni täältä blogista. Onhan se aika paljon noin pienelle tytölle, ja olisin kyllä itsekin toivonut, että tukea olisi myönnetty ensisijaisesti kotiin. Mutta näillä nyt mennään.

Vammaispalvelut kuulemma myöntää ainoastaan välttämätöntä ja kohtuullista tukea, joten ehkä se kertoo jo tarpeeksi. Ja olen tehnyt parhaani, että lapsi saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Kirjoittamaani oikaisuvaatimukseen ei ole vielä tullut mitään vastausta.

Olemme todella kiitollisia Jumalalle siitä, että myös Milkan kohdalla tukitoimet ovat järjestyneet näin hyvin. Uskon, että Jumala on ollut mukana johdattamassa tätäkin prosessia ja jälleen kerran kaupungille ei varmaan jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tarvittu apu. On iso kiitosaihe, että meidän ei edelleenkään tarvinut lähteä valittamaan hallinto-oikeuteen asti, kuten niin monet muut perheet ovat joutuneet tekemään. On niin sanotusti elintärkeää, että erityisperheeseen järjestyy sellaiset palvelut, joilla vanhempien jaksaminen säilyy ja sitä myöten jatkossakin myös vanhempien terveys ja parisuhde säilyvät. Toivottavasti näin olisi muissakin perheissä, siinäpä myös rukousaihetta.

Parin viikon päästä on taas tiedossa Nooan puolesta taistelua, kun kalenterissa on vasu-palaveri ja siinä varmaan puhutaan myös esikoulun aloituksesta. Vaikka tärkein aihe kai onkin Nooan varhaiskasvatuksen sisältö. Alla yksi kuva siitä, mitä Nooa on puuhaillut päivähoidossa.


posted from Bloggeroid

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Marjamussukat

Äidillä oli tänään vähän stressaava palaveeraus- ja asiainhoitopäivä. Typykkä joutui tietenkin näihin keskusteluihin mukaan kuunteluoppilaaksi. Onneksi iltapäivällä ehdittiin hiukan ulkoilemaankin ja vietettiinkin sitten oikein mukava hetkinen hämähäkkikeinussa. Oltiin sattumalta pukeuduttu kuin kaksi marjaa, joten piti ottaa taas kuvia. Ja oltaisiin varmaan muutenkin otettu. Milkan söpö hattu on lahjus lastenpolilta yhdeltä loppukesän käynniltä. Mukavaa että ollaan ehditty hiukan käyttää sitä ennen kuin sille täytyy etsiä uusi omistaja.








posted from Bloggeroid

torstai 15. maaliskuuta 2018

1 vuotta!

Meillä on nyt yksivuotias tyttö!

Tässä kuvia merkkipäivän vietosta. 

Päivänsankari heräsi aamulla tavalliseen tapaan, mutta lisäksi äiti höpötti normaaliakin enemmän ja lauloikin vielä. Tukka oli 1-vuotiaalla vielä pystyssä, kun sai lahjakassin tutkittavaksi.





Merkkipäivänä kerkesi onneksi myös vähän aikaa hulinoimaan isoveljen kanssa. On muuten isoveikallakin hiukan syytä juhlaan, kun on jo 4,5-vuotias!







Ja tässä päivänsankari itse. Valmiina neuvottelemaan juhlien yksityiskohdista? Äiti ei aina vaan ymmärrä ihan täysin, mitä se nännännää tarkoittaa, vaikka sen kuinka selkeillä äänenpainoilla selittää. 


Tällä yksivuotiaalla on maanantain mittausten mukaan pituutta reilut 78cm ja painoa noin 10,9kg.

Merkkipäivän viettoon kuului ulkoilu äidin, isoveikan ja hoitajan kanssa. Ulkona oli kaunis ja aurinkoinen, mutta aika kylmä keli ja pakkanen nipisti poskia. Ulkoilun jälkeen äiti tuli pötköttelemään viereen ja oli ihan hauskat jutut.




posted from Bloggeroid

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Iloinen lenkkikaveri


Tämä postaus oli tarkoitus tehdä jo muutama viikko sitten. Yhtenä kylmimmistä helmikuun pakkaspäivistä päätin lähteä ulkoilemaan Milkan kanssa, ja oli kiva huomata, että tyttökin oli oikein iloisella mielellä mukana. Kuvista tuli niin suloisia, että tallennetaan ne nyt blogiin muistiin.




Milka on yleensä aika rauhallinen lenkkikaveri, vaikka noin kauniita hymyjä ei normaalisti ulkona irtoa. Odottelemme vieläkin Milkalle apuvälinerattaita, joissa Milkan olisi mukavampi olla. Toivon, että sitten uskaltaisi lähteä vähän pidemmällekin kävelylle.

Oli kiva, että tänä vuonna on ollut kunnon talvi. Mukavaa silti, että kovimmat pakkaset jo helpottivat, mutta talvi vielä jatkuu. Linnut laulavat kivasti. Tänäänkin kävimme pikku kävelyllä. 

Lattialla Milkan kyynärnoja-asento on kehittynyt hurjasti ja Milka nostaa jo päätä aika korkealle. Veikeät hymyt ovat meillä ihan arkipäivää. Tämäkin kuva on helmikuulta.



Milkalla onkin ensi viikolla jo 1v-synttärit! Pitää ruveta pian ottamaan uusia kuvia 1-vuotiaasta!
posted from Bloggeroid

tiistai 12. joulukuuta 2017

Luminen päivä ison vauvan kanssa

Milkasta tulee otettua enemmän kuvia kuin Nooasta, koska vietän paljon enemmän aikaa Milkan kanssa. On Nooastakin vauvavuodelta kyllä paljon kuvia, tosin ne ovat useimmat huonolaatuisia.

Tänään kuitenkin pötköteltiin lattialla ja laitoin Milkan oikealle kyljelleen ja imetystyynyn pönkäksi selän taakse. Oikealla kyljellä oloa pitäisi harjoitella toispuolisuuden välttämiseksi. Vasemmalle puolelle Milka kääntyy jo liiankin automaattisesti, ja sitten hän yleensä jää siihen jumiin eikä pääse takaisin päin. Nytkään Milka ei kauan oikealla kyljellään viihtynyt, mutta ainakin tyyny esti vasemmalle menon ja auttoi pysymään vähän pitempään selällään, mikä sekin on välillä ihan hyvä. Tyttö oli saanut nähtävästi pallon haltuunsa, mikä oli mukava havainto. Tyyny taisi vähän auttaa pallon lähettyvillä pysymisessä.


Milka on viime päivinä harjoitellut kovasti jalkojen nostamista selällään ollessaan. Tavoite olisikin saada varpaista kiinni. Kuvassa minä avustan pitämällä jalat sopivalla etäisyydellä, jotta Milka saa tutkailla tonttusukkia, joissa on pikku kulkuset. Tonttusukat sopivat mainiosti juuri tähän kehitysvaiheeseen. Milkalla on myös muita sukkia, joissa on joku kiva kuva tutkittavaksi. Mm. isin ostamat batman-sukat ja äidin ostamat porosukat.


Lumisateesta huolimatta uskaltauduimme Milkan kanssa pitkästä aikaa hiukan ulos. Kärryttelimme ihan pikkuisen ja Milka katseli ihan tyytyväisenä kärryjen suojasta, kun äiti teki lumityötkin. Isi oli tyytyväinen, kun pääsi ajamaan suoraan pihaan. Lumitöitä taitaa riittää vielä tänään tai huomenna isillekin.

Milkalla on ollut käytössä turvakaukalo - adapteri - rattaiden runko - yhdistelmä ulkoiluun ja liikkumiseen. Adapteri on vaan hiukan rikki, joten ulkoilu on nyt jäänyt aika vähiin mm. siksi, ettei se hajoaisi kokonaan liian aikaisin. Milka on myös kasvamassa ulos turvakaukalosta. Omiin tavallisiin rattaisiin ei saatu kunnon asentoa.

Milka todennäköisesti saa apuvälineenä joko muutostyöt omiin rattaisiin tai sitten apuvälinerattaat. Lisäksi hän tarvitsee ja saa jonkunlaisen tuolin kotikäyttöön. Toivon vaan, että asia etenisi aika nopeasti rattaiden osalta, ettei jäätäisi ihan jumiin kotiin.

Nyt on Nooan päivähoito ohi tältä päivältä, isin työpäivä pulkassa ja vietetään perheiltaa. Ilta tuntuu aika lyhyeltä Nooan kanssa oloa ajatellen, joten Nooa on suurimman osan ajasta sylissä ja sylivuorot jaetaan äidin ja isän kesken. Milka pääsee myös todennäköisesti vielä isinkin kanssa sylittelemään ja leikkimään. Sitten tehdään molemmille lapsille iltatoimet ja yritetään saada molemmat nukkumaan. Toivottavasti lapset nukkuvat hyvissä ajoin ennen yöhoitajien tuloa, jotta vanhemmatkin ehtivät syömään ja pesemään hampaat ennen sitä. Toivottavasti kaikki perheenjäsenet nukkuvat yön hyvin ja molemmat yöhoitajat jaksavat valvoa.
posted from Bloggeroid

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannus kuvilla

Juhannusaattona teimme koko perheen reissun mummilaan. Milka oli ensimmäistä kertaa mummilassa, ja Nooallakin oli viime käynnistä kulunut jo yli puoli vuotta. Pakkaamista ja valmistelua oli melkoisen paljon siihen nähden, että ehdittiin olla perillä vain alle 8 tuntia. Nooan yöhoitotarpeen takia vain päivän reissut ovat mahdollisia. Päivästä tuli kuitenkin oikein mukava lyhykäisyydestään huolimatta. 

Mukavinta oli, kun ehdin olla rauhassa myös Nooan kanssa. Makuuasento ei ole Nooalle helpoin etenkään vieraammissa paikoissa, mutta nyt hän viihtyi hyvin "päivälevolla" sängyllä pötkötellen. Meillä oli Nooan kanssa kivaa ja otimme paljon selfiekuvia, joista tämä yksi onnistui. Sen jälkeen Nooa pötkötteli sängyllä vielä mumminkin kanssa. 



Isomummu tuli myös käymään ja tapasi Milkan ensimmäistä kertaa. Mummu piteli pitkän aikaa Milkaa sylissä. Niin kauan, että Milkaa rupesi nukuttamaan. Otettiin myös ensimmäiset perhekuvat meistä neljästä, mutta niistä mikään ei onnistunut ihan kamalan hyvin. Mummilan olohuone ei ole ihan paras paikka valokuvaamiseen.



Aikataulu oli aika tiivis lyhyen käyntimme takia, mutta kerkisimme ennen saunaa ulos grillaamaan.



Lapset jäivät aluksi mummin kanssa sisään, mutta pihalla totesin, että Nooa täytyy hakea mukaan grillaamaan. Nooa tykkäsikin kovasti päästä sylissä ulos ja varsinkin lokkien äänet naurattivat häntä kovasti. Totesin, että en osaa sanoa, mitä lokki sanoo. Se on hankalampi matkittava ihan äkkiseltään.

Aikaa oli niin vähän pihalla olemiseen, että en raaskinut laittaa Nooaa rattaisiin syömisen ajaksi. Hyvinhän makkaraa, limsaa ja salaattia sai syötyä myös Nooa toisessa kainalossa, kun vieressä oli henkilöitä ojentelemassa ruokaa. Nurmikko tosin sai myös maistaa limua. Saunan jälkeen olikin sitten jo kiire lähteä kotiin päin.



Juhannuspäivälle olimme suunnitelleet pitemmän hoitovuoron Nooalle, joten hän sai jäädä kotiin viettämään hieman leppoisampaa päivää. Milkan ja isin kanssa lähdimme käymään juhannuskonferenssissa Keuruulla. Alussa keli oli hieman kylmä ja menimme hetimmiten kahville näyttelyteltassa. Kuvassa Milka on isin sylissä ihmettelemässä, että mitä kummaa älämölöä täällä kuuluu joka puolelta. Ihmisiä oli aika paljon enemmän kuin meillä kotona. "Kahvilasta" saatiin kätevästi myös vettä letkuruuan päätteeksi letkun huuhtelua varten.



Vähän myöhemmin käytiin hakemassa myös isille ja äidille ruokaa ja rantauduttiin piknik-huovan päälle. Tässä vajaa perhepotretti ilman Nooaa:


Milka oli oikein tyytyväinen ja rauhallinen koko ajan, mutta ei saanut rattaissa oikein nukuttua. Piknik-huovan päällä sen sijaan oli vakaampi alusta ottaa päiväunia. Äidillekin tuli väistämättä iloinen mieli, kun vauvan kanssa maahan rantautuminen onnistui ja vietettiin siinä ihan rauhassa aikaa. On aina mukavaa, kun lasten kanssa onnistuu tekemään asioita rajoittavasta sairaudesta huolimatta. Milkan kanssa pystyy tekemään monia asioita, jotka Nooa-ressukalle olivat ja ovat vaikeita. Sen takia osaankin arvostaa meneillään olevan vauva-ajan tiettyjä mukavuuksia.





Aurinko pilkahteli sen verran, että viriteltiin Milkalle harsoa suojaksi. Niin ollen Milka nukkui juhlakentällä teltassa, ihan niin kuin konferenssin henkeen kuuluu.


Myös lauantaina meillä oli aikataulu ja sen takia emme jääneetkään odottamaan Milkan heräämistä, joka tapahtui paremmin vasta kun ajoimme mummon ja papan mökin pihaan Keuruulla. Päivään mahtui sitten vielävajaa pari tuntia mökkeilyä ennen kotiin lähtöä. Milka seurusteli mummun kanssa ja me kävimme saunassa ja paljussa, joissa molemmissa oli kuuma. Itse kävin myös saunan viereen kaivetussa "lätäkössä" heittämässä talviturkin kaulaan asti, mutta odottelen vielä, että pääsisikö tänäkin kesänä uimaan ihan oikeaan järviveteen...mieluiten aluksi saunasta.

Juhannus oli näin ollen oikein onnistunut. Kyllä sitten sunnuntaina väsyttikin.
posted from Bloggeroid

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Retro kesäkaveri

Kuvista näkyy, mikä ihana kesävauva minulla oli kaverina viime viikolla. Tämän vauvan kanssa pystyy olemaan piknikhuovan päällä ihan rauhassa. Niinkuin monessa muussakin paikassa. Nyt on myös terassi, johon on helppoa mennä. Kuinka ihanaa!

Milka jaksaa olla masullaan vain lyhyitä hetkiä, mutta noin hienosti.



Kivaa, että myös retrolle kesähatulle tuli käyttöä. Nooa syntyi syyskuussa, joten hattu jäi silloin kaappiin.

Lenkillä Milka myös viihtyy oikein hyvin, vaikka tutti on kyllä hyvä olla mukana. Turvakaukalokärryissä on ollut meidän vauvoille paras matkustuspaikka. Tärinä ei häiritse niin paljon kuin vaunuissa makuullaan, ja asento on mukavasti kippuralla. Mutta kuuma siinä kyllä tulee!