sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten kerroin sairastelukuulumisia ja bloggauksen lopussa oli mielestäni jotenkin puhutteleva ovikuva keskussairaalan lastenosastolta. Se kuva jotenkin puhuttelee edelleen.



Kun otin sen kuvan, niin se oli viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen kerta, kun kuljin sen lastenosaston ovissa. Ei ollut energisin ja voimaantunein hetkeni. Milka pääsi seuraavana päivänä kotiin. Lapsilla on ollut viimeisen vuoden aikana kaksi flunssaa, mutta kummatkin menivät niin sujuvasti ohi, että päivystykseen ja sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Meillä oli siis jonkun aikaa sitten vuosipäivä - kokonainen vuosi täynnä ilman yhtään ainuttakaan lastenosastojaksoa!

Oi jospa olisin tiennyt silloin vuosi sitten tuon seikan tulevasta vuodesta, niin siitä vuodesta olisi tullut paljon huolettomampi. Sairaalajaksot ovat aina raskaita, ja varsinkin äkilliset päivystykseen lähdöt. En edes tiedä pärjäisinkö enää päivystysreissussa Nooan kanssa, sillä Nooa on jo niin iso poika. Ainakaan vuosi sitten en mielestäni pärjännyt vatsatautisen pojan kanssa, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Ja voi se asia olla päinvastoinkin. Noita päivystykseen lähtöjä on normaalisti tullut monta kertaa vuodessa, joskus liiankin monta. En tiedä, miten korona-aikana toimittaisiin, ja toivottavasti ei tarvitse oppiakaan tietämään. 

Viimeisen vuoden aikana on myös ollut vain muutama hassu päivä, kun lapset ovat joutuneet olemaan poissa päiväkodista sairastamisen takia. Senkin kun olisi tiennyt niin olisi voinut keskittyä huolehtimaan kauempana tulevaisuudessa olevia asioita!

Kyllä tässä on ollut nyt kovasti syytä juhlaan. Lisäksi Milka täytti pari viikkoa sitten neljä vuotta ja on nyt jo niin iso ja ihana tyttö että sitä voi vain ihmetellä ja ihailla.

Milkan synttärit ollaan pystytty viimeksi viettämään "normaalisti", kun hän oli 1-vuotias. Seuraavilla kahdella kerralla meillä oli vatsataudit. Tänä vuonna sitten meni paremmin, vieraitakin oli kaksi, mutta ei sekään aivan normaalia ollut. Tänä talvena on voinut olla iloinen siitä että vatsataudit eivät ole koputelleet ovilla eikä ikkunoilla.








Viimeiset kuvat ovat tämän päivän "sohvakirkosta". Kevättalvella me olemme Milkan kanssa seuranneet jumalanpalveluksia levitetyltä sohvalta käsin, sillä tämä pyöriäinen ei pysy sylissäkään juuri paikoillaan. Nooalla on ollut sunnuntaiaamupäivisin omat touhunsa hoitajan kanssa, kun taas isi on ollut yleensä työn puolesta kirkolla paikan päällä.

Ei tämä elämä nyt helpoltakaan tunnu, mutta ihan suhteellisen hyvin kyllä on mennyt.

Keväisemmät säät piristävät! On niitä odotettukin. 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Mikä se on?

Mikä se on? No se on korsetti! Tässä kuvassa se on ensimmäistä kertaa Nooalla päällä kotona.




Korsetti on apuväline, jota käytetään skolioosilapsilla tulemaan asentoa ja parantamaan oloa. Skolioosi on selkärangan kiertymää, tai jotain sinnepäin. Tämä korsetti on kuulemma pehmeintä mahdollista materiaalia, mutta ei se kyllä nyt ihan kamalan pehmeä silti näin maallikon mielestä ole. Hieno se kyllä on!

Korsetin käyttöä tarvitsee nyt opetella, mikä koskee meitä aikuisia, ja totutella, mikä koskee Nooaa. Ensimmäinen kokeilu sujui ihan hyvin, kun viihdytin Nooaa koko ajan iloisilla lauluilla ja jutuilla. Pari pulautusta siinä tuli, ja aloinkin heti miettimään, että lisääkö puristava korsetti oksentelua. Toivottavasti se oli vain totutteluongelmaa.

Tällä viikolla korsettia on kokeiltu terapeutin opastuksella myös päiväkodilla. Se on siellä myös sujunut kuulemma hyvin ja ilmeisesti myöskään oksennuksia ei ole tullut.

Korsettiasia on aiheuttanut pähkäilyä siitä, mitä vaatteita korsetin kanssa pystyy käyttämään. Korsetin alla tarvitsee olla joku vaate, ja lisäksi letkuruokinnan täytyy onnistua. Korsettiin voitiin tehdä aukko peg-napin kohdalle, mutta Nooan peg-aukollisissa tarmokas-bodyissa aukko ei ole suoraan pegin kohdalla vaan ylempänä. Loppujen lopuksi bodyn aukkoa pystyi kuitenkin venyttämään ja letkun sai ulos, kuten kuvassa näkyy. Se on ainakin yksi tapa, mikä vaikuttaisi onneksi toimivan. On mukava ettei tarvitse ainakaan nopealla aikataululla uusia vaatekaapin sisältöä.




On myös mahdollista hankkia hihattomia aluspaitoja, joihin tehtäisiin reikä pegin kohdalle. Korsetti tulisi aluspaidan päälle ja sen päälle tulisi vielä toinen paita, jonka tulisi ehkä olla aika väljä tai iso. Tässä vaiheessa tämä tuntuu vielä hankalammalta ja myös hikisemmältä ratkaisulta. Aika varmaankin näyttää.

Eipä minulla muuta tällä kertaa. Paitsi että olen niin ylpeä näin hienosta pojasta!