tiistai 25. joulukuuta 2018

Hyvää joulua köhälästä

Tänä vuonna olemme saaneet viettää jouluaattoa kotosalla perheen kesken. Aatonaattona tuntui olevan varsinainen sairastupajoulu ovella. Nooan vointi oli vain huonompi, vaikka oli jo pari päivää sitten kotiutunut sairaalasta. Vanhemmilla oli myös perin flunssainen olo ja ainoastaan Milkan kohdalla toipuminen tuntuikin menevän päivä päivältä parempaan suuntaan. Aatonaattona olimme suunnitelleet ottaa varaslähdön joulusaunomiseen Nooan hoitovuoron aikana iltapäivällä, mutta hoitaja olikin mahdollisessa mahapöpössä eikä saapunut meille. Pientä jännitystä aiheutti se, että edellisenä päivänä hän oli kyllä ollut meillä. Kipeästä olosta ja saunattomuudesta huolimatta joulurauha tuntui jo laskeutuvan meille, kun saatiin olla perheen kesken ja haistella kinkun tuoksua. Illalla Milka oli jo niin reipas, että jaksoi hieman leikkiä leluillakin.



Aattoaamun valjetessa itsellä oli ääni poissa ja olo oli melkoisen kurja, ja niin taisi olla isillä ja Nooallakin. Yöllä oltiin onneksi saatu nukuttua hieman aiempaa paremmin. Aatonvietto lähti kuitenkin hyvin sujumaan hiukan kiireisine touhuineen. Lapsiakin saatiin mukavasti kuvattua aamupäivän valossa ennen kuusen koristelua. Nooalla oli vieläkin aika huono olo, mutta onneksi hymyjä irtosi kuitenkin kulkusen kilinällä.







Sitten kuusen koristelua, joulurauhan julistus, perunalaatikon paistoa, pikainen päiväsauna, ja niin edelleen. Jossain välissä tehtiin tietysti myös lasten ruokapöperöt. Lapset saivat nukuttua hyvät päiväunet ja sen jälkeen jaksoivat olla kivasti mukana katselemassa ja kuuntelemassa, kun äiti ja isi söivät jouluruokaa. Oli muuten todella hyvää. Perunalaatikko oli ihan itse tehtyä ja tosi hyvää. Voisin ehkä syödä juhannuksenakin. Isin tekemä joulusalaatti myös maistui oikein hyvin ja kruunasi tietysti aterian, kinkun ohella.



Mikä parasta, niin saunan ja päiväunien jälkeen jokaisella tuntui vointi paranevan iltaa kohti. Oli mukavaa nähdä Nooakin vähän reippaampana. Eikä mitään mahapöpöön viittaavia oireitakaan ole tullut, mistä kiitokset huomiselle syntymäpäiväsankarille.

Illalla sitten avattiin muutamia paketteja. Nooa ei paljoa jaksanut siitä kiinnostua, koska lahjapaperit olivat ällöjä. Nooa sai kuitenkin esimerkiksi pari hienoa kirjaa, joita on varmasti sitten kiva lukea myöhemmin. Milka myös kirjojen ystävänä sai hienon tunnustelukirjan. Äiti taisi tykätä eniten saamastaan hienosta teepannusta. Kylläpä on ilmeisesti tullut oltua kiltti - tai ehkä joku vaan tykkää minusta ja on hyvän vinkin saanut.

Onneksi lahjoja ei ollut liian paljon, koska en enää oikein jaksa pitkiä tai ylenpalttisia avaussessioita.

Illalla vielä sylitelyä, iltatoimia ja niiden yhteydessä tuli vaihdettua Nooalle myös peg-nappi, mikä on 3kk välein tehtävä toimenpide. Vaihtamisella alkoi olla vähän kiire, kun se ei huonon olon takia ollut onnistunut aiemmin.

Ulkoiluksi sai riittää lasten sänkyynmenon jälkeen muutaman minuutin roskien viemisreissu.

Vaikka olemme vain neljästään kotona, niin jouluaatto ei suinkaan ollut kiireetön. Kaksi meistä on erityistarpeisia ja teettävät aika paljon hommaa meille kahdelle muulle, ja lisäksi on sitten tietysti ne muut jouluiset puuhat. Kotona kaikki on kuitenkin helpompaa, koska lapset ovat rauhallisempia. Onneksi aattoon mahtui myös muutamissa väleissä istuskelua lapsi sylissä ja vähän pötköttelyäkin joulupesujen jälkeen. Saunoa ehtii hartaammin sitten paremmalla ajalla.

Pian sitten jouluyön yöunille, jotka toivon mukaan ovat rauhalliset. Joulun vietto ei suinkaan tähän lopu, vaan huomenna on sitten se varsinainen joulujuhla, jota tiettävästi vietämme edelleen perheen kesken toivottavasti rauhallisissa ja entistä terveemmissä merkeissä.
posted from Bloggeroid

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sisustusta erityisperheen tapaan

Tässä muutama kuvakulma meidän kotiin. Apuvälineitä vilisee nykyään melkein joka nurkassa. Tai siis ainakin yritämme etsiä niille järkeviä paikkoja, että olohuoneen keskivaiheilla säilyisi myös tyhjää tilaa ja että käytävillä pystyisi liikkumaan.



Tässä olohuoneen apuvälineseinusta. Se olisi oikeastaan kiikkutuolin paikka, mutta kiikku on muuttanut keskemmälle. Aiemmin meillä oli tässä kohtaa aurinkokeinu telineineen, mutta viime joulun jälkeen keinu ei ole enää mahtunut sisätiloihin ollenkaan Milkan apuvälineiden lisääntyessä. Nyt tästä löytyy molempien lasten seisomatelineet ja monesti vielä Nooan pandatuoli.

Milkan pandatuoli puolestaan asuu keittiön nurkassa. Keittiö on pikkuinen, mutta aika vähän tuosta pandasta on silti harmia siinä. Onpahan yksi teline vähemmän olohuoneessa 



Eteiseen mahtuu juuri ja juuri Milkan apuvälinerattaat ja Nooan ulkokäytössä oleva pyörätuoli, joskin ulos niillä pääsee lähtemään vain, jos siirtää sitten toisenkin lapsen menopeliä. Kenkiä on paljon, koska tulijoita meille on 3-5 perheen ulkopuolista ihmistä päivittäin, välillä tietysti useampiakin. Onneksi löysimme vähän aikaa sitten pieneen tilaan sopivan kenkäkaapin, johon saa meidän omat kengät laitettua.



Kuvissa näkyy siis kaksi pandatuolia, kaksi seisomatelinettä ja kahdet ulkoilukärryt. Lisäksi löytyy yksi suihkutuoli ja yksi hieman pienempi erityistuoli. Aurinkokeinu on varastoitu vaatehuoneeseen ja odottaa siellä ensi kesää. Talvellakin olisi kiva keinua, mutta sisätiloihin ei vain mahdu. Olohuonetta täyttää myös 1-3 pyykkitelinettä melkein aina, ja olohuoneen lattialla on Milkan hoitopaikka sekä yksi tuoli Milkan "tippatelineenä". Milkalla ei ole omaa huonetta, vaan pikkuinen yönurkkaus. Milkan vaatteet on ripoteltu eteisen hoitopöytään ja loput Nooan huoneessa olevaan kaappiin, koska missään ei ole oikein tilaa Milkan vaatekaapille.

Tällä hetkellä isoin apuväline löytyy tietysti Nooan huoneesta, nimittäin Nooan sähkösänky. Se onkin todella iso. Jatkossa Milkakin varmaan tarvitsee sähkösängyn, mutta me emme vaan oikein tiedä, mihin sellainen voisi mahtua.
posted from Bloggeroid