Näytetään tekstit, joissa on tunniste 5-vuotias. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 5-vuotias. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. elokuuta 2019

Eskariin

Perjantaina oli Nooan ensimmäinen päivä eskari-päivähoidossa. Hoitajat ovat olleet aiemmin jo kotona perehtymässä ja aloittamassa hoitoa. Eilen lähdettiin ensimmäistä kertaa päiväkodille asti.

Kun hoitopäivä alkaa kotona, niin aluksi hoitaja ja Nooa tekevät Nooan ruuat kotona ja sen jälkeen pitäisi vielä pakata koulureppuun mm. ruokapullot, päivällä tarvittavat lääkkeet, ruiskut, aamulla avattu letkusto ruuan antamiseen, Nooan kommunikaatiokortit ja silmälasit. Samalla pitää hoitaa Nooan aamuruuan lopetus, letkuston huuhtelu ja tietysti pukemiset ja muut toiminnot. Tähän oli varattu vain 1h 15min aikaa nyt ensimmäisinä päivinä. Jatkossa se varmaan riittääkin ihan hyvin, mutta näinä ensimmäisinä päivinä siihen olisi kannattanut ehkä varata enemmänkin aikaa ennen taksin tuloa, koska hoitajat ovat vasta opettelemassa asioita. Itse onnistuin vähän stressaamaan yötäkin myöten aikataulusta, tosin  edellinen päivä oli myös muista syistä ollut kovin stressaava ja se aiheutti levottoman olon. En minä oikeastaan sitä epäillyt, että emme ehtisi taksiin, koska itsekin olin siinä tosiaan auttamassa. Hoitajien perehdytys ei kuitenkaan etene sillä tavalla, että minä teen osan asioista.

Aamulla kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja taksi tuli hakemaan eskarilaisen, hoitajan ja minut. Onneksi Nooa on niin reipas ja iso poika, että taksiin menossa ei tule yleensä ongelmia, vaikka sinne täytyy mennä sisään kuskin kanssa kahdestaan rampin avulla. Nooa matkustaa taksissa omassa pyörätuolissaan. Onneksi matka on hyvin lyhyt, koska taksissa matkan aikana on tullut joskus huonoa oloa. 

Päiväkodin pihassa otimme sitten pakolliset eskariinlähtökuvat. Ne onnistuivatkin ihan kivasti. Kuvissa näkyy tietysti hoitolaukun lisäksi uusi reppu:









Sisälle mentiin koulun ovista ja sitten ajeltiin käytäviä pitkin päiväkodin puolelle. Käytävillä jo jokunen aikuinen halusi moikata Nooaa ja jäädä hetkeksi juttelemaan, ja nuo tilanteet ovat Nooalle aika hankalia. Nooa jaksaa ehkä vähän aikaa, mutta on kovin varautunut. Jos tilanne kestää yhtään liian pitkään (yli minuutin tms) ja varsinkin jos juttelija kehtaa naurahtaa, niin tulee paha mieli ja kova itku. Ehkä siinä yhdistyy Nooan ääniherkkyys ja muutenkin epävarmuus tilanteesta.

Omaan ryhmätilaan päästiin kuitenkin turvaan ja siellä Nooa rauhoittuikin syliin. Keltaisten ryhmän toinen lapsi ei ollut hoidossa sinä päivänä, joten ryhmätila oli hyvinkin rauhallinen eli siellä ei ollut ketään muita kuin Nooa, minä ja hoitaja. Pääsimme purkamaan tavarat ja kotiutumaan hieman. Toisessa huoneessa oli hoitosängyt ja kaapit ja saimme valita oman sängyn. Valitsin Nooalle sen sängyn, minkä viereen mahtuisi ehkä paremmin nojatuoli sylittelyä varten. Nojatuoli oli kuulemma tulossa. Isommassa huoneessa on kyllä sohva, mutta päivälevon aikaan on ruoka tippumassa, joten sohvalle ei pääse siirtymään niin helposti. 




Päivän aikana palaveerasin mm. päiväkodin johtajan kanssa. Sitten noin 16 aikaan ehdimme vielä ulos. Se olikin hyvä aika mennä Nooan kanssa tutustumaan päiväkodin pihaan, sillä muita lapsia oli siellä vähemmän kuin päivällä. Päiväkoti on aika iso, ja jos pihalla on paljon lapsia, niin metelikin on aika kova. Neljältäkin lapsia oli vielä ainakin parikymmentä, mutta se ei isolla pihalla tuntunut liian paljolta ja väki väheni koko ajan. Totesimme, että loppuiltapäivä on muutenkin sopiva aika lähteä tunnustelemaan pihalla oloa. Aamupäivällä ei kyllä niin kovin hyvin ehtisikään, koska nyt aluksi taksi hakee kotoa vasta klo 11, kun Nooan aamuruoka on tippunut rauhassa. Pihalta pääsee myös suoraan pururadoille lenkkeilemään. Nooa pääsi myös vähän keinumaan hoitajan sylissä. 




Päivä menikin kovin nopeasti ja kotiin palattiin noin 17:30 aikaan. Jatkossa hoitaja tosiaan tulee aina kotiin sekä aamulla että illalla. Nyt ihan aluksi hoitoa on edelleen kotona 3 pv viikossa ja päiväkodilla käydään vain pari kertaa viikossa. Kellonajat vähän vaihtelevat sekä tarpeen mukaan että kokeilun vuoksi. Parin viikon päästä on jo tarkoitus lisätä kolmas päiväkotipäivä viikkoon. Jatkoa pitää sitten miettiä, kun homma on edes vähän lähtenyt käyntiin. 

Uudessa kuviossa siis on sekä eskaria että päivähoitoa mukana ja fyysisesti paikka on vuoroin kotona ja päiväkodilla. Päiväkodilla on tälle pienelle kahden lapsen erityisryhmälle varattu yksi kahden huoneen kokoinen ryhmätila. Tilat olivat minusta viihtyisät ja ihan toimivat. Päiväkoti on kiinni isossa koulussa, ja myös koulun puolella olevia aistihuoneita pääsee kuulemma käyttämään.

Nooa saa kyllä todella pehmeän laskun päiväkoti- ja koulumaailmaan. Olen siitä kiitollinen Taivaan Isälle. Vuosi sitten kävimme tutustumassa tuolla ison koulun puolella ja se oli silloin oikeastaan ainoa vaihtoehto, johon Nooa voisi mennä. En olisi osannut aavistaakaan, että asiat järjestyvät noin hyvin. Itselleni tuli myös sellainen vaikutelma, että Nooan erityistarpeet on otettu hyvin huomioon ja päiväkoti hoitaa homman laadukkaasti. Viime viikot ovat olleet aika väsyttäviä, mutta voi tosiaan olla kiitollisin mielin. Uskon, että uusi hoitokuvio lähtee sujumaan hyvin, vaikka toki haasteitakin on paljon.

Huomenna tiistaina Nooalla on toinen päivä, jolloin hän lähtee uuteen hoitopaikkaan. Tällä kertaa en pääse lähtemään mukaan ja päivän aikana myös on luvassa enemmän tapahtumia ja ihmisiä. Nooan opettaja tulee varmasti moikkaamaan ja juttelemaan. Hoitaja on sama kuin perjantaina, mutta hän joutuu jo perehdyttämään tiistaina toista hoitajaa samaan työhön. Nooan fysioterapia myös toteutuu siellä päiväkodilla. Fysioterapeutti on tuttu ja pystyy neuvomaankin muita. Toivotaan, että toinenkin hoitopäivä menee hyvin.

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kesätukka ja uudet suunnitelmat

Nooalla alkaa pidennetty oppivelvollisuus elokuun alussa. Kun päätöstä tästä tehtiin joskus yli vuosi sitten, niin silloin kukaan ei vielä tiennyt, mitä se käytännössä tarkoittaa. Nooa täyttää syyskuussa jo 6 vuotta, joten esikoulu on ajankohtainen, kuten muillakin lapsilla.




Syksyllä me kävimme tutustumassa Huhtasuon yhtenäiskouluun, koska se oli kuulemma ainoa vaihtoehto näin vaikeavammaiselle lapselle. Huhtasuolle on järjestetty aika paljon erityisiä järjestelyjä ja ryhmiä erityislapsille. Henkilökohtaista avustajaa tarvitsevilla lapsilla oli 6 lapsen luokka ja siellä oli siis 6 lasta ja 6 ohjaajaa. Pieni ryhmä, mutta ohjaajineen Nooalle aivan liian iso. Meteli oli niin kova, ettei Nooa pystynyt hälyherkkänä edes menemään sisälle tutustumisen yhteydessä. Nooa ei ole koskaan ollut päiväkodissa, vaan päivähoito on järjestetty kotiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että on tullut aika alkaa siirtyä pois kotoa, kun ei sekään tuntunut oikealta ratkaisulta, että Nooa jäisi käymään koulutietä täysin kotona. Olimme siis valmiita siihen, että oltaisiin hyvin pieninä määrinä alettu kokeilemaan tuota 6 lapsen luokkaa.

Kevättalvella kuitenkin saimme kutsun palaveriin, jossa oli tarkoituksena miettiä muutamien muidenkin vanhempien kanssa päivähoito- ja kouluratkaisuja. Siihen osallistui kolmen erityisperheen vanhemmat ja kaupungin ja sairaalan työntekijöitä. Päättäjät kuulemma haluavat, että hyvin erityiset päivähoitoratkaisut (kuten kotiin järjestetty päivähoito) yhdistettäisiin uuteen ryhmään tai yksikköön. Idea oli saatu Tampereelta Erho-yksiköstä. Palaverissa oli tarkoitus kuunnella vanhempia ja suunnitella yhdessä hanketta. Meille selvisi, että edessä olisi todella isoja muutoksia meidän perheen kohdalla, koska uuden yksikön lapsiin oli suunniteltu sekä Milka että Nooa. Luonnollisesti se on omiaan herättämään paljon huolia. Kuitenkin palaverissa oli hyvä henki ja vanhempia kuunneltiin. Muutenkin itselleni tuli vahvasti sellainen olo, että tämä on meidän juttu. Ryhmä olisi hyvin pieni ja siinä olisi erityiset järjestelyt. Esimerkiksi heti meille jo luvattiin, että taksikyydeissä olisi avustaja mukana eli yksin lapsen ei tarvitsisi olla taksissakaan. Lapset voisivat jatkaa samassa yksikössä päiväkoti-iän jälkeen kouluiässä. Eli Milka ja Nooa olisivat saamassa ryhmässä, vaikka Nooa olisi jo pian koululainen. Projekti oli vasta suunnitteluasteella, joten mikään ei ollut varmaa, mutta ei meillä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa kuin olla hankkeessa mukana. Nooa tarvitsisi joka tapauksessa jonkun paikan ja tuollainen pieni ryhmä olisi varmasti parempi kuin se 6 lapsen erityisluokka. Lisäksi tuntui, että me emme voi jatkaa sillä tavalla, että jatkossa vielä Milkankin päivähoito ja Nooan koulu järjestettäisiin kotiin. Se tarkoittaisi, että meillä olisi kotona joka päivä kaksi hoitajaa, ja silloin kotihoitorinki vaan menisi aivan liian isoksi järjestelyksi. Kotihoitoringin järjestely on jo nyt todella mittava eikä ihan ongelmaton. Lisäksi tuntuisi, että Milkalla päivähoito kotona ei olisi yhtä hyvä ratkaisu kuin mitä se Nooalla on ollut, koska Milka on aika kiinnostunut muista lapsista eikä hänellä ole siinä juurikaan ääniin liittyviä rajoitteita.

Palaverin jälkeen jäi tavallaan hieman ristiriitainen olo. Niin paljon avoimia kysymyksiä ja tietoisuus siitä, että kaikki ei välttämättä suju niin helposti ja hyvin. Että vaikka meitä nyt ihan aidosti kuunneltiin, niin jatkossa ei välttämättä kuunnella. Paikalla olivat ne hanketta työstävät henkilöt, ja päättäjät eivät aina näe tarpeita samalla tavalla. Kuitenkin oli se vahva tunne siitä, että tämä on oikea tie ja palaverin jälkeen oli jopa aika innostunut olo. Onhan se hienoa, että vanhemmat otetaan vahvasti mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Me saimme oikeasti vaikuttaa esimerkiksi uuden yksikön sijaintiin.

Kuukauden päästä oli seuraava palaveri perheiden kanssa ja silloin me olimme jo paikan päällä ja tutustuimme ryhmälle valittuihin tiloihin. Ryhmä tulee olemaan Huhtasuon päiväkodilla, joka on ison koulun yhteydessä. Siinä palaverissa oli esillä hieman ristiriitaa kaupungin suunnitelmien ja vanhempien välillä liittyen lasten sairastumistilanteisiin. Me kaikki vanhemmat kuitenkin yhdessä esitimme, että sairaana ollessa hoidon täytyy järjestyä kotiin samaan tapaan kuin siinä Tampereen Erhossa, joka tässä oli ollut esikuvana. Palaverin jälkeen oli hieman skeptisempi olo, että olikohan alussa vain lupailtu paljon vanhemmille ja tuleekohan niistä asioista kuitenkaan mitään, vai onko vain tärkeintä saada ryhmä kasaan että saadaan lapset pois kotoa. Silti koko ajan on ollut jollain tapaa rauhallinen olo siitä, että näin tämän pitää mennä.

Seuraava palaveri oli huhtikuussa meillä kotona ja koski vain meidän perhettä ja lähinnä Nooaa, koska Nooa olisi jo syksyllä aloittamassa uuden kuvion, kun taas Milkan kanssa olen kotona vielä vuoden loppuun asti. Olin etukäteen sairaalan yhteyshenkilön kehotuksesta listannut sähköpostiin meidän tärkeimmät tarpeet ja toiveet Nooan kohdalla ja lähettänyt sen etukäteen tiedoksi. Yksi tärkeimmistä oli se, että Nooan hoitopäivä alkaa kotona siten, että hoitaja ja Nooa ovat noin tunnin verran kotona ja tekevät Nooan ruuan ja laittavat Nooan lähtövalmiiksi. Taksi tulee vasta sitten tunnin päästä. Tuo Nooan (ja Milkan) ruuanlaitto on hyvin poikkeuksellinen jopa erityislapsilla, eikä sen tekeminen onnistu päiväkodilla. Se on yksi niistä asioista, joka tekee mutkia matkaan. Onneksi tuo järjestely oli kuitenkin ok. "Vaatimuslistassa" oli monta muutakin kohtaa ja ne käytiin palaverissa läpi ja kaikki oli ok!

Minulla on ollut toisaalta sellainen olo, että Nooan aloitusta kodin ulkopuolella pitäisi suunnitella ja asioita laittaa paperille ja hoito-ohjeita tehdä hyvissä ajoin. Toisaalta en ole oikein jaksanut vielä miettiä tai huolehtia asiaa ja toisaalta on ollut aika levollinenkin olo siitä, että asiat kyllä menevät sitten hyvin. Ehkä se on ihan hyvä, vaikka toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että asioita kannattaa suunnitella ja tehdä ajoissa, silloin kun niitä asioita pyörii mielessä.

Viime viikolla oli taas pieni palaveri Huhtasuolla meidän vanhempien, päiväkodin johtajan ja erityisopettajan kesken. Siinä kiireesti sovittiin päivämääriä ja muita käytännön asioita elokuun aloitusta varten. Tosiaan tapasimme silloin myös Nooan tulevan opettajan! Tänään oli vielä meillä uusi palaveri, jossa käytiin vielä asioita läpi ennen kesälomaa myös hoitofirman ja vammaispalvelun edustajien mukana ollessa, sillä koko hoitokuvion yhdistäminen vaatii useamman tahon yhteistyötä.

Nooan aloitus uudessa ryhmässä alkaa siis konkretisoitua. Nimeksi tuli Siilinmajan ryhmä Keltaiset. Siinä on aluksi vain kaksi lasta. Nooa käy aluksi Siilinmajalla kahtena päivänä viikossa ja loput päivät sieltä tulee hoitaja kotiin. Näin Nooa saa pehmeämmän laskun uuteen ympäristöön. Kyllä se on joka tapauksessa iso muutos pian kuusivuotiaan elämässä. Onneksi Nooa on hurjan sopeutumiskykyinen, kärsivällinen ja reipas. Olen niin valtavan ylpeä hienosta pojastani. Ja pian Siilinmajan henkilökuntakin pääsee tutustumaan häneen. Kun ryhmässä on aluksi vain kaksi lasta, niin ehkä Nooa pystyy uudessakin ympäristössä näyttämään, miten hienosti hän osallistuu asioihin ja ottaa kontaktia. Se ei välttämättä onnistuisi meluisammassa ryhmässä.




Saimme kuulla, että ryhmä keltaisiin on valittu kolme lastenhoitajaa. Siinä on siis aina kolme hoitajaa paikalla silloin kun molemmat ryhmän lapset ovat siellä. Erityisopettaja tekee 50% työajastaan tähän pieneen ryhmään. Käytettävissä on myös tarvittaessa sairaanhoitaja. Me saamme päättää myös aika vapaasti hoitoajoista. Vaikka se sotkee hieman päiväkodin elämää niin Nooan ruokarytmiin ja muutenkin meidän perheen rytmiin sopiva 10-18 on ainakin alussa luultavasti hoitoaikana.

Kokonaisuutta ajatellen epäkäytännöllisyyttä lisää jonkun verran se seikka, että Siilinmaja ei tarjoa hoitoa 18 jälkeen (ja siihenkin asti vain hiukan nikotellen). Tämä asia on toki alusta asti ollut tiedossa, koska ei myöskään varhaiskasvatus ole koskaan myöntänyt iltatunteja Nooalle, vaikka ne ovat välttämättömiä silloin, kun isällä on työmenoja illalla (parina arki-iltana viikossa). Nuo tunnit kyllä järjestyvät vammaispalvelun maksamina, mutta jatkossa se tulee tarkoittamaan sitä, että hoitaja vaihtuu kesken päivän. Jos isän työpäivä ja Nooan hoitopäivä on esim 13-21, niin Nooalla hoitaja vaihtuu kello 18 ja päivän alkuosa on Siilinmajalla ja ilta kotona. Kotihoitorinki joutuu siis järjestämään iltatunteja arkisin kello 18 jälkeen. Kello 18-21 vuoroon voi olla hankalampi löytää hoitajia kuin 13-21 vuoroon, mutta onneksi se on hoitoringin ongelma. Ainakin olen saanut asiat puhuttua siten, että Siilinmajan hoitaja voi hoitaa päivän aloituksen kotona emmekä siis tarvitse sitä 1h pituista aamuhoitoa kotihoitoringin kautta.

Jatkossa meillä tulee siis olemaan kolme hoitavaa tahoa, kun vielä reilu vuosi sitten oli vain kotihoitorinki. Nyt sen lisäksi on sijaishoitojaksot Ilonassa ja pian Siilinmaja arkisin ennen kello 18. Toisaalta sekin on hyvä asia, että koko järjestelmä ei ole enää yhden firman vastuulla, koska välillä on syntynyt epäilyksiä siitä mitä tapahtuu, jos se firma ei pystykään hoitamaan hommaa.

Yhteydenpitoa on kuitenkin jatkossa sitten kolmelle taholle, jos lasketaan vain hoitopaikat eikä ruveta edes miettimään sairaaloita tai terapeutteja. Hiukan hirvittää ihan ajatellakin, kenelle kaikille joutuu soittamaan tai laittamaan viestiä silloin kun lapsi joutuu sairaalaan. Ja tilanteethan välillä elävät koko ajan.

Palataanpa kuitenkin vielä miettimään sitä, että mitä aluksi tapahtuu, kun uusi hoitokuvio alkaa. Ensinnäkin kaikki kolme uutta hoitajaa pitää perehdyttää. Nyt on sovittu, että kotihoitoringin vanha hoitaja pitää jokaiselle yhden perehdytyspäivän ja lisäksi minä pidän jokaiselle yhden perehdytyspäivän sen jälkeen - yhteensä kuusi päivää perehdytystä. Sitten lähden vielä kahtena päivänä mukaan Siilinmajalle hoitajan ja Nooan kanssa, ja niinä kahtena päivänä Milka saa hoitajan kotiin.

Kalenteri näyttää siis tältä:

Viikko 1
Ma 29.7.
Hoitaja 1 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ti 30.7.
Erityisopettaja kotona 2h vierailulla aamupäivällä ja sen jälkeen normaali hoitopäivä.
Ke 31.7.
Hoitaja 1 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
To 1.8.
Aamupäivällä viedään lapset Ilonaan ja äiti pääsee naisten leirille. Jossain vaiheessa olen toivottavasti ehtinyt pakata lasten ja ehkä omatkin tavarat.

Viikko 2
Ma 5.8.
Lapset haetaan kotiin Ilonasta. Toivottavasti kukaan ei ole sairastunut eikä sairastu juuri nyt.
Ti 6.8.
Hoitaja 2 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.
Ke 7.8.
Normaali hoitopäivä kotona. Siilinmajalla koulutuspäivä.
To 8.8.
Hoitaja 2 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Pe 9.8.
Hoitaja 3 kotona perehtymässä vanhan hoitajan kanssa.

Viikko 3
Ma 12.8.
Hoitaja 3 kotona Nooaa hoitamassa, minä autan, ohjaan ja hoidan Milkaa.
Ti 13.8.
Nooan ensimmäinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.
Ke-to 14.8.
Siilinmajan hoitaja kotona hoitamassa Nooaa. Minä hoidan Milkaa ja luultavasti jakelen edelleen joitakin omia ajatuksiani hoitajille.
Pe 15.8.
Nooan toinen päivä Siilinmajalla. Äiti mukana, Milkalla hoitaja kotona.

Nuo perehdytyspäivät ovat aika rankkoja kaikille osapuolille. Nooalle on stressaavaa, kun on paljon keskustelua. Minulle on  stressaavaa kuunnella kun joku toinen yrittää opastaa uutta ihmistä oman lapseni hoidossa. Olisi parempi olla kuuntelematta, koska siinä vaiheessa ei ole hyvä mennä väliin selittämään, että ei se noin mene. Mutta eipä tästä paljon mihinkään pääse ellei lähde jonnekin. Joka tapauksessa minua auttaa paljon, ettei tarvitse ihan perusasioista alkaen opastaa uusia hoitajia. Siinä on nimittäin paljon kerrottavaa.

Nooalle voi myös olla vähän rankat viikot, kun perä perää tulee uusia hoitajia ja sitten ilonajaksoa ja uusi hoitopaikka, mutta toivottavasti poika selviää niinkuin aina. Olisi ihan todella hienoa, jos lapset pysyisivät terveenä nuo viikot. Sairaalareissut nimittäin sekoittaisivat hienosti koko aloituksen.

Päällimmäisenä tässä on kuitenkin niin kiitollinen ja ihmettelevä olo, että miten asiat ovat taas järjestyneet näin hyvin. Ryhmässä on oikeasti alussa vain kaksi lasta ja välillä voi hyvin olla nolla tai yksi. Se on todella hyvä Nooan kannalta, koska sitten ympäristö on vähän rauhallisempi ja se on varmasti tärkeää etenkin alkuvaiheessa. Kaikki työntekijät, joita olemme tähän mennessä tavanneet, tuntuvat myös mukavilta ja hyviltä yhteistyökumppaneilta. Säätöä varmasti tulee riittämiin asti, mutta hyvää tahtoa tuntuisi olevan. Toivotaan sitä, että myös ne uudet hoitajat ovat hyviä ja kivoja ja tulisimme hyvin juttuun heidän kanssaan.

Sekin tuntuu ihmeelliseltä, että melkein kuin ihan Nooaa varten olisi nyt tehty taas tosi isot järjestelyt ja ihan uusi ryhmä, kun hän aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuden. Toki siinä on muitakin lapsia, mutta kumminkin. On meillä kyllä niin huikean erityinen poika, ei sellaista löydy mistään. Hienoa, että Nooan erityistarpeet on otettu vakavasti.

Nyt minun pitäisi oikeasti kohta alkaa tekemään niitä kirjallisia ohjeita Nooan hoidosta ja kaikista huomioon otettavista asioista. Niitten pitää olla valmiina silloin 29.7. Se on tietysti itse itselleni asettama tehtävä, mutta se täytyy tehdä, että kaikki on sitten selvää eikä pelkän puheen varassa. Onneksi koneella on jotain pohjia varmaan valmiina viime kesältä, kun tein ohjeita Ilonaa varten.

torstai 11. huhtikuuta 2019

Arkiviikkoa

Milka oli taas yhden kolmen vuorokauden jakson Ilonassa. Isi vei Milkan Ilonaan maanantaina kello 17 ja äiti haki torstaina samoihin aikoihin.

Kun Milka on poissa kotoa, niin elämä muuttuu aika paljon rauhallisemmaksi, vaikka Nooa onkin kotona. Tietysti niillä kerroilla kun molemmat lapset ovat poissa kotoa, on kaikista rauhallisinta. Mutta lähtövalmistelut ovat aika paljon nopeammat, kun Nooa jää kotiin.

Milkan ollessa poissa Nooalla jatkuu kotona normaalit hoitovuorot eli arkisin 8h hoitopäivät ja viikonloppuisin vähän lyhyemmät. Itselläni oli siis myös hiukan enemmän aikaa tehdä kaikenlaista. Sain aika monta asiaa hoidettavien asioiden listalta hoidettua, vaikkakaan kaikkiin kohtiin en raksia voinut vielä laittaa. Kaikki eivät olleet paperitöitä. Ei tullut otettua ennen ja jälkeen - kuvia, mutta keittiön varastohuoneessakin näkyy taas lattia. Se on aika mukavaa. Hommia sai tehdä mukavasti omaan tahtiin ja väliin jäi lepohetkiäkin. Tiistaina pääsin mm. pastorin kanssa hörppimään Teeleidin teetä.


Milkan ollessa Ilonassa ja Nooan ollessa kotona, on minulla mahdollisuus myös viettää hieman enemmän äiti-poika-aikaa Nooan kanssa. Meillä oli monta mukavaa iltaa yhdessä ja maanantai-illan vietimme aivan kahdestaan. Nooakin selvästi tykkäsi siitä. On ihan oikein, että Nooa saa hieman laatuaikaa vanhempien kanssa ilman pikkusiskoa, kun normaalisti Nooalla on enemmän hoitoa. 

Nyt meillä on taas pikku Milka myös kotona. Ilonassa oli mennyt hyvin ja Milka tuli oikein reippaana kotiin. Nyt riittää taas vauhtia täällä olkkarin puolella.

Milka on Ilonassa 2 kertaa 3 vrk joka kuukausi ja Nooa on sitten aina toisella jaksolla mukana eli kerran kuukaudessa 3 vrk.

Myöhemmin tänä keväänä olisi tarkoitus olla pari lasten yhteistä jaksoa hieman tiheämmin. Talvella tuli peruutuksia jaksoihin sairaalaan siirtymisen takia, ja käyttämättä jääneet vuorokaudet saa käyttää uudelleen. Toivottavasti tällä kertaa myös Nooan siirrelty jakso onnistuu ilman keskeytyksiä.



maanantai 1. huhtikuuta 2019

Äidin aamupoika

Sain hoitaa Nooaa aamulla kello 8 ja 10 välillä. Nooan yövuoro on kello 23-08. Tänään Nooa oli herännyt 7 aikoihin, sen jälkeen oli tehty aamutoimet ja Nooa pötkötteli sängyllä musiikkia kuunnellen. Yöhoitaja kertoi yön kuulumiset ja lähti kotiin. Äidin ja Nooan aamu alkoi sylittelyllä, juttelulla ja lauleskelulla.

Nooasta on tullut taas otettua vähemmän kuvia kuin Milkasta, koska hoidan itse Nooaa vähemmän. Halusin kuitenkin Nooankin kuulumisia blogiin. Nämä aamukuvat saavat siis kelvata tällä kertaa. Onneksi löytyi uusi sovellus, jolla kuvia saa lisättyä helposti blogiin puhelimesta. Tässä Nooa on kainalossa.




Sylittelyn jälkeen siirsimme Nooan kanssa Nooan istumaan pandatuoliin ja otimme blogia varten myös Nooan huoneesta kuvia. Nooalla on huoneessa sähkösänky, vaatekaappi, lipasto ja hoitofirman hankkima iso nojatuoli. Lattiapinta-alaa ei paljoa jää, mutta huone on kuitenkin aika toimiva, ja siinä on myös ovi. Hoitosänky on kyllä aivan huikea apu näin ison liikuntakyvyttömän lapsen hoitamiseen. Ainakin tällä selällä.



Nooan huoneesta löytyy myös tällaiset kommunikaatiokortit.



Nooalla alkoi viime vuonna puheterapia, jossa suunnitellaan mm. tapoja kertoa Nooalle arjen toimintatilanteista. Kuvakortit ovat sitä varten, että Nooa ymmärtäisi paremmin, mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kortit ovat kuitenkin muutakin kuin kuvia, koska Nooan näkö toimii vain heikosti. Kuvissa on tunnustelupinnat. Lisäksi kortin takana on tunnuslause ja ohje kehoviestin tekemiseen.

Esimerkiksi seisomatelineeseen mennessä sanotaan tunnuslause "seisomaan!", näytetään Nooalle kuvaa ja tunnustellaan sitä yhdessä. Lisäksi tehdään kehoviesti, eli tässä tapauksessa taputellaan Nooan jalkoja vuorotahtia. Seisomaan - tunnuslause toistetaan useamman kerran, ja muutenkin asiaa selitetään myös omin sanoin. Sen jälkeen Nooalle laitetaan tukisandaalit ja Nooa siirretään seisomatelineeseen.





Kuvista on Nooan korteissa tehty mahdollisimman selkeitä, ja välillä käytetään kuvan sijasta symbolia, jos kuva olisi liian monimutkainen. Nooa pystyy ehkä yhdistämään tietyn symbolin ja tietyn toiminnan toisiinsa, kun kortteja käytetään pidempään. Viesti tehostuu, kun se esitetään monen aistikanavan kautta. 



Nooalle on kovin tärkeää, että hänelle kerrotaan ja selitetään asioita, vaikka hän ei niitä aivan ymmärtäisikään. Siitä Nooalle kuitenkin tulee sellainen olo, että hänet otetaan mukaan tilanteisiin ja huomioidaan. Jos Nooa jää jostain tilanteesta ulkopuolelle ja niitä ei selitetä hänelle ollenkaan (esimerkiksi jos muut kertovat vitsejä ja nauravat) niin Nooa voi loukkaantua kovastikin.

Nooan ovesta saimme ikuistettua pari päivähoidossa tehtyä maalausta. Nooa ei ole tosin maalannut itsenäisesti, mutta hän on kuitenkin ollut mukana tekemässä niitä ja töissä näkyy siis Nooankin käden jälki.



Aamulla me emme vielä lähteneet seisomaan, vaan menimme pandatuolissa keittiöön, laitoimme Nooalle kello yhdeksän lääkkeet ja aloitimme aamuruuan tiputuksen. Meillä kertyy yön aikana aina uutta tiskiä yöhoidosta, joten tyhjensin tiskikoneen ja Nooa nauroi hassuille kilinöille. Sen jälkeen oli oman aamupalani aika, jota meinasin nauttia Nooan seurassa, mutta hoitaja tulikin hieman etuajassa, joten Nooan ja äidin yhteinen aamu oli lopussa ja siirryin syömään aamupalaa Milkan seuraan, jotta isi pääsi lähtemään töihin. Nooa ja hoitaja jäivät laittamaan Nooan seuraavan vuorokauden ruokaa. Se vasta hauskaa puuhaa onkin.

Nooan päivähoito on muuten tavallista varhaiskasvatuksen järjestämää päivähoitoa, mutta se on Nooan erityistarpeiden takia järjestetty kotiin ja se myös jatkuu siitä huolimatta, että olen itse kotona hoitamassa Milkaa. Molemmat lapset tarvitsevat oman hoitajan, joten molempia lapsia en pystyisi hoitaa yhtä aikaa. Päivähoito toteutuu käytännössä yksityisen hoitofirman avulla, joka toteuttaa myös muun lasten tarvitseman hoidon kotiin (ilta- ja vkl-aikaan sijoittuvat tunnit ja yöt, joissa maksajana on vammaispalvelut).

Nooan hoitopäivä loppuu klo 18. Sen jälkeen meillä on pari tuntia perheaikaa ennen lasten nukkumaanmenoa. Isin kanssa sovimme, kumpi on Nooan kanssa ja kumpi hoitaa pikkusiskoa. Nooa menee sänkyyn ennen kello yhdeksän lääkkeitä ja yöruuan aloitusta. Sen jälkeen yleensä Nooan ilta jatkuu isin sylissä, kunnes nukahtaa. Joinakin iltoina Nooa saattaa viihtyä hetken aikaa sängylläkin pötkötellen ennen kuin päättää haluta taas syliin.

Huomenna aamulla varmaankin isi pääsee nauttimaan Nooan seurasta ja itse pääsen herättelemään Milkaa yöunilta.

Nooalla on paljon hoitoa, mutta onneksi hän saa olla paljon kotona ja seuraava Ilona-jaksokin on vasta huhtikuun lopussa.
Syksyllä hoitokuviot muuttuvat jollain tavoin, kun Nooasta tulee eskarilainen. Vielä saamme olla pitkälti epätietoisuudessa, millaisia muutoksia on tulossa ja mitä se meiltä vaatii. Niistä näkymistä voisi ehkä tehdä toisen kirjoituksen.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Infektioita

Noro on onnellisesti takanapäin. 1,5 viikkoa meni niin, että vähintään yksi perheestä oli koko ajan sairaana. Lapset olivat molemmat 5 päivää sairaalassa peräjälkeen. Vein molemmat päivystykseen, Nooan myöhään illalla ja Milkan parin päivän päästä aamuyöllä. Päivystyksessä kaikki meni yöaikaan sujuvasti, mutta olin vasta päässyt itse suurin piirtein jalkeille noron jälkeen, kun Milka sairastui keskellä yötä ja lähdimme sitten heti sairaalalle. Seuraava päivä oli vaikeampi kuin olin luullut, ja muutenkin omaan toipumiseen meni vielä monta päivää. Milka sairasti meistä pisimpään, oksentelua ja ripulia kesti 5-6 päivää. Viime viikon maanantaina palasimme normaaliin arkeen, mutta kyllä se viikko meni vielä kovin väsyneissä merkeissä omalla kohdallani. Tässä olivat varmasti talven rankimmat viikot.

Noron aikanakin koimme taas Jumalan huolenpitoa siinä, että me vanhemmat emme olleet yhtä aikaa sairaana ja toinen pystyi aina jotenkin hoitamaan lasta. Lapset eivät olleet koko 1,5 viikon aikana ollenkaan yhtä aikaa kotona. Ensin oli Nooa sairaalassa ja sitten Milka. Sairaalassa kävin lasta hoitamassa kaikkina niinä päivinä, kun olin edes suunnilleen terveenä. Sitten kun Nooa oli ollut jo muutaman päivän oireeton, hän pystyi menemään suunniteltuna aikana Ilonaan. Oma lukunsa olisi, miten pakkasin ja kloorasin kaikki mahdolliset tarvikkeetkin niin, ettei pöpö missään tapauksessa pääsisi tavaroiden mukana Ilonaan, ja samoin Ilonan päässä varauduttiin mahdollisimman hyvin. Milka pääsi sairaalasta kotiin vasta sitten, kun Nooa oli jo Ilonassa. Milka oli silloin vielä tosi kipeä. Ajattelimme  että isi oli jo sairastanut lievemmän taudin, mutta isi sairastuikin kunnolla noroon juuri samana iltana, kun Milka kotiutui. En olisi siis selvinnyt mitenkään, jos Nooa olisi ollut kotona. Normaalistihan lapsilla on aina molemmilla oma aikuinen hoitamassa, ja nyt Milka olisi ehkä työllistänyt kahtakin.

Alla muutama kuva Milkasta sairastelun ajalta.









Kotona kuurasin myös kosketuspintoja kloorilla 1-2 kertaa päivässä, mihin hommaan kahden vuoden takainen norokokemus antoi hyvin motivaatiota. Silloin noro jäi pyörimään kotihoitoringin hoitajiin monen viikon ajaksi. Nyt ei käynyt niin, vaan ainoastaan muutama hoitaja sairastui. Näinpä pääsimmekin jatkamaan normaalia, vaikkakin väsynyttä arkea, kun olimme itse tervehtyneet.

Helmikuun omaishoidon vapaa jäi välistä noron takia, mutta saimme sen siirrettyä tälle viikolle - tai niin me luulimme. Maanantai-iltana veimme lapset Ilonaan, mutta Nooalla nousi jo yöllä kuumetta ja tiistaina aamupäivällä isi haki hänet Ilonasta ja vei päivystykseen. Normaalia arkea ei siis jäänyt väliin kuin viikon verran. Päiväsaikaan päivystyksessä menee usein pitempään, yleensä neljä-viisi tuntia. Nyt saatiin varmaan ennätysaika, sillä päivystyksen ovelta osastolle pääsemiseen oli mennyt melkein kuusi tuntia.



Nooalla oli tiistaina korkeaa kuumetta, mutta onneksi tauti selvisi lopulta vain flunssapöpöksi ja korvatkin olivat puhtaat. Minä vietin tiistain siivoillen, uutisia odotellen ja toipuillen. Täytyy myöntää, että olen edelleen aika väsynyt, kun näitä poikkeustilanteita on tiputellut peräjälkeen. Keskiviikkona olin Nooan luona sairaalalla ja tänään hain hänet sieltä kotiin. Illemmalla haemme vielä Milkan kotiin Ilonasta ja toivomme, että tämä flunssapöpö ei veisi Milkaa enää sairaalaan.

Alla vielä Nooan flunssa-kuvia. Tämä hieno poika on jo 5,5-vuotias.





Toivottavasti tämän talven sairastelut alkaisivat olla tässä. Tuntuu, että koko talvi on ollut yksi poikkeustilanteiden sarja. Marras-joulukuussa molemmat lapset olivat kahteen otteeseen flunssan takia sairaalassa, joulu-helmikuussa oli ongelmia hoitoringissä, sen jälkeen noro ja tämä flunssa. Ei kai se ihme ole, jos välillä vähän väsyttää. Onneksi olemme saaneet influenssarokotteet, sitä tautia ei olisi nyt oikein mahtunutkaan mukaan.
posted from Bloggeroid

tiistai 19. helmikuuta 2019

Piiri pieni pyörii - vai pyöriikö?

Tämän blogitekstin tarkoitus on kai kertoa, että hengissä täällä ollaan, vaikka ei blogiin ole tullutkaan joulun jälkeen uusia julkaisuja.

Olen kai ollut liian väsynyt tai kiireinen kirjoittamaan. Ehkä molempia. Lisäksi on ollut teknisiä ongelmia kuvien ja puhelimen sovellusten kanssa.

Talvi on tuntunut aika väsyttävältä. Etenkin marraskuun lopun ja helmikuun alun välisenä aikana meillä oli tosi hankalaa kotihoitoringin kanssa, eli hoitovuorot eivät järjestyneet normaaliin tapaan. Syksyn aikana oli jäänyt kolme hoitajaa pois ringistä, eikä hoitofirma löytänyt uusia heidän tilalleen. Haastattelussa ja tutustumassa kävi syksyllä kyllä pari kolme hoitajaa, mutta kukaan heistä ei tullut jäädäkseen. Marraskuussa lähti vieläpä toiseen työpaikkaan se meidän yhteyshenkilö ja hoitajien esimies, joka meidän ringin asioita oli hoitanut. Se tarkoitti, että toisessa kaupungissa toimiva saman firman palveluesimies otti normaalien töidensä lisäksi meidän hoitoringin kontolleen (samoin kuin muun heidän toimintansa tässä kaupungissa) ja yritti alkaa ratkaisemaan hoitajapulaa. Siinä vaiheessa ongelmat alkoivat näkymään enemmän myös meidän vuoroissa, ja joulu-tammikuussa hoitovuorojen tilanne oli jatkuvasti auki. Melkeinpä joka viikolla meillä oli tilanne, että useita vuoroja seuraavina päivinä oli ilman hoitajaa ja jouduimme olemaan epävarmuudessa, järjestyykö Nooan päivähoito. Tilanne muuttui jatkuvasti mm. sairaslomien takia ja minä jouduin olemaan jatkuvasti yhteydessä hoitofirmaan järjestelyistä tai sieltä tuli kysymyksiä minulle. Myös hoitajille tilanne oli enemmän tai vähemmän hankala, koska heillä ei yhtäkkiä ollutkaan lähiesimiestä, asiat olivat sekaisin ja heille sateli tiuhaan tahtiin pyyntöjä tulla paikkaamaan sairaslomia. Loppujen lopuksi suurin osa vuoroista järjestyi, mutta meiltä peruuntui oikeastaan kahden kuukauden ajan yksi päivävuoro joka viikko - hoitopäiviä, joista monet olivat isän työntekoa varten ja jotkut muuta hoitoapua varten. Myös yövuoroista oli pari kertaa epävarmuutta.

Melko stressaavaa ja väsyttävää aikaa siis. Hoitorinki on niin välttämätön osa meidän elämää, että se vaikuttaa tosi paljon arkeen ja jaksamiseen. Toki vuorojen peruuntumiset ovat ennestäänkin tuttuja, mutta lähellekään näin paljon niitä ei ole kyllä koskaan peruuntunut ja lisäksi taustalla oli joitain muitakin huolenaiheita. Jouduin miettimään, että mitä tapahtuu, jos koko hoitorinki "romahtaa". Se ei näyttänyt mitenkään mahdottomalta, niin huonosti homma tuntui olevan hoidossa. Kotihoidon puuttuminen tarkoittaisi, että lapset eivät pystyisi asumaan kotona, mutta toisaalta heidän sijoittaminen mihinkään muualle olisi kyllä tosi hankalaa lyhyellä aikataululla edes käytännössä - puhumattakaan sellaisen kuvitteellisen tilanteen surullisuudesta ja kurjuudesta. Toisaalta kyllä itsellä säilyi jonkinlainen luottamus siihen, että Taivaan Isä kyllä huolehtii meistä, mutta jouduin myös muistuttamaan tästä itseäni monta kertaa. Ja ajattelin jossain vaiheessa jo sitä, että meillä voi olla edessä isoja muutoksia hoitosysteemeihin.



Hoitorinki ei kuitenkaan romahtanut. Pari uutta hoitajaa lopulta löytyi ihan oikeasti aloittamaan töitä, ja yksi tuttu hoitaja halusi tulla meille takaisin äitiysloman jälkeen ja otti suuren määrän vuoroja hoitaakseen. Se tuntui erityisen hyvältä ja uskon sen olevan rukousvastaus.

Kuitenkin vielä hoitajapulan jo melkein ratkettua tuli vuorojen peruutuksia niin, että 4 päivän sisällä peruuntui 3 päivävuoroa. Silloin lähetin peruuntuneiden vuorojen listauksen tiedoksi myös kaupungille, koska tarkoitus on, että firma järjestää sovitut hoidot. Ehkä olisi pitänyt se lähettää jo aiemminkin tai ehkä tuo oli paras hetki. Joka tapauksessa sen jälkeen homma lähti toimimaan. Varmasti suurin apu oli se, että oltiin jo saatu uudet hoitajat, mutta ehkä yhteydenotosta kaupunkiin päin oli myös jotain apua.

Nyt vuorot tuntuvat pyörivän taas normaaliin tapaan.

Tällä hetkellä elämä tuntuukin sujuvan kaikilta osin paremmin. Olin aika väsynyt, joten jonkun aikaa meni ikäänkuin palautumiseen, mutta nyt alkaa olla jo aika paljon parempi olo. Toisaalta tuntuu ihan kummalliselta, kun hoitofirmasta ei tule koko ajan viestejä. Ehdin tehdä ja ajatella muutakin.

Myös rästiin jäänyttä paperisotaa olen taas saanut aika paljonkin hoidettua eteenpäin. Milkan vammaistukihakemus lähti lopulta Kelaan, eri syistä johtuen useamman kuukauden myöhässä, mutta onneksi sitä maksetaan takautuvasti sitten kun päätös joskus tulee. Hakemuksessa esitin, että tuki myönnettäisiin nyt 16-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen sain lähetettyä myös kotihoidon tuen (alle 3v lapsen hoito kotona) ja asumistuen hakemukset. En tiedä voimmeko saada asumistukea, mutta kannattaa yrittää. Alkuvuoden aikana olen myös päivittänyt lasten hoito-ohjeita hoitorinkiä varten. Uusilla hoitajilla on siinä opeteltavaa aika paljon mm. syöttöpumpun käytössä, ja kirjalliset ohjeet ovat aika välttämättömiä. Siinä lueteltuna joitakin hoidettuja asioita, vaikka riittäisihän noita pitemmäksikin listaksi asti. Arjessa ihan pieni muutos auttoi löytämään paremmin aikaa paperitöille, kun siirsin Milkan ruuanlaittoajan myöhemmäksi iltaan. Silloin alkuillasta on mahdollista ehtiä tekemään jotain muuta hyödyllistä.

Alla vielä joitain kuvia lapsista tämän vuoden puolelta. Nooan kanssa tulee vietettyä aika paljon aikaa sylitellen, joten on vähän vaikea välttää oman naamani esiintymistä kuvissa. Olen yrittänyt häivyttää sitä mustavalkoisella värityksellä.




Seuraava kuva on Milkan fysioterapiasta, jossa hän harjoitteli ensimmäistä kertaa istumista kuvan mukaisella tavalla, eli terapeutti ohjasi lähinnä jaloista. Terapeutti sai Milkan pysymään rauhassa ja ehkä uusi asia oli myös sen verran jännittävä että tyttö unohti heilua villisti ja sai kuulemma hieman tuettua itseään käsillä sivulta.


Ulkonakin ollaan todistetusti jossain vaiheessa käyty, tosin viime viikkoina ei olla Milkan kanssa juuri lenkkeilty, vaan hoidettu vain harvakseltaan muunlaisia menoja, kuten pissinäytereissu, hammaslääkäri ja kirkossa käyntiä. Milkalla on ollut pitkäkestoinen nuha päällä, vaikka vointi onkin muuten hyvä. Nooa on käynyt hoitajien kanssa lenkillä, kirjastossa, muskarissa ja välillä kauppakeskuksellakin pyörimässä. Kerran tai pari Nooa on ollut myös kirkossa mukana. Eteisessä on sen verran hälyä, että se ei ole Nooan mielestä kaikista paras osa kirkossa käyntiä. Useimmiten pystyn ottamaan vain toisen lapsen mukaan, koska isi on töissä jumalanpalveluksissa. Toinen on sitten hoitajan kanssa kotona. 



Viimeinen kuva on tältä päivältä. Silmälasit ovat olleet Milkalla jo puolisen vuotta. Niitä käytetään aina sen aikaa kun ne pysyvät päässä. Ennätys lienee jossain tunnin kieppeillä. 




tiistai 25. joulukuuta 2018

Hyvää joulua köhälästä

Tänä vuonna olemme saaneet viettää jouluaattoa kotosalla perheen kesken. Aatonaattona tuntui olevan varsinainen sairastupajoulu ovella. Nooan vointi oli vain huonompi, vaikka oli jo pari päivää sitten kotiutunut sairaalasta. Vanhemmilla oli myös perin flunssainen olo ja ainoastaan Milkan kohdalla toipuminen tuntuikin menevän päivä päivältä parempaan suuntaan. Aatonaattona olimme suunnitelleet ottaa varaslähdön joulusaunomiseen Nooan hoitovuoron aikana iltapäivällä, mutta hoitaja olikin mahdollisessa mahapöpössä eikä saapunut meille. Pientä jännitystä aiheutti se, että edellisenä päivänä hän oli kyllä ollut meillä. Kipeästä olosta ja saunattomuudesta huolimatta joulurauha tuntui jo laskeutuvan meille, kun saatiin olla perheen kesken ja haistella kinkun tuoksua. Illalla Milka oli jo niin reipas, että jaksoi hieman leikkiä leluillakin.



Aattoaamun valjetessa itsellä oli ääni poissa ja olo oli melkoisen kurja, ja niin taisi olla isillä ja Nooallakin. Yöllä oltiin onneksi saatu nukuttua hieman aiempaa paremmin. Aatonvietto lähti kuitenkin hyvin sujumaan hiukan kiireisine touhuineen. Lapsiakin saatiin mukavasti kuvattua aamupäivän valossa ennen kuusen koristelua. Nooalla oli vieläkin aika huono olo, mutta onneksi hymyjä irtosi kuitenkin kulkusen kilinällä.







Sitten kuusen koristelua, joulurauhan julistus, perunalaatikon paistoa, pikainen päiväsauna, ja niin edelleen. Jossain välissä tehtiin tietysti myös lasten ruokapöperöt. Lapset saivat nukuttua hyvät päiväunet ja sen jälkeen jaksoivat olla kivasti mukana katselemassa ja kuuntelemassa, kun äiti ja isi söivät jouluruokaa. Oli muuten todella hyvää. Perunalaatikko oli ihan itse tehtyä ja tosi hyvää. Voisin ehkä syödä juhannuksenakin. Isin tekemä joulusalaatti myös maistui oikein hyvin ja kruunasi tietysti aterian, kinkun ohella.



Mikä parasta, niin saunan ja päiväunien jälkeen jokaisella tuntui vointi paranevan iltaa kohti. Oli mukavaa nähdä Nooakin vähän reippaampana. Eikä mitään mahapöpöön viittaavia oireitakaan ole tullut, mistä kiitokset huomiselle syntymäpäiväsankarille.

Illalla sitten avattiin muutamia paketteja. Nooa ei paljoa jaksanut siitä kiinnostua, koska lahjapaperit olivat ällöjä. Nooa sai kuitenkin esimerkiksi pari hienoa kirjaa, joita on varmasti sitten kiva lukea myöhemmin. Milka myös kirjojen ystävänä sai hienon tunnustelukirjan. Äiti taisi tykätä eniten saamastaan hienosta teepannusta. Kylläpä on ilmeisesti tullut oltua kiltti - tai ehkä joku vaan tykkää minusta ja on hyvän vinkin saanut.

Onneksi lahjoja ei ollut liian paljon, koska en enää oikein jaksa pitkiä tai ylenpalttisia avaussessioita.

Illalla vielä sylitelyä, iltatoimia ja niiden yhteydessä tuli vaihdettua Nooalle myös peg-nappi, mikä on 3kk välein tehtävä toimenpide. Vaihtamisella alkoi olla vähän kiire, kun se ei huonon olon takia ollut onnistunut aiemmin.

Ulkoiluksi sai riittää lasten sänkyynmenon jälkeen muutaman minuutin roskien viemisreissu.

Vaikka olemme vain neljästään kotona, niin jouluaatto ei suinkaan ollut kiireetön. Kaksi meistä on erityistarpeisia ja teettävät aika paljon hommaa meille kahdelle muulle, ja lisäksi on sitten tietysti ne muut jouluiset puuhat. Kotona kaikki on kuitenkin helpompaa, koska lapset ovat rauhallisempia. Onneksi aattoon mahtui myös muutamissa väleissä istuskelua lapsi sylissä ja vähän pötköttelyäkin joulupesujen jälkeen. Saunoa ehtii hartaammin sitten paremmalla ajalla.

Pian sitten jouluyön yöunille, jotka toivon mukaan ovat rauhalliset. Joulun vietto ei suinkaan tähän lopu, vaan huomenna on sitten se varsinainen joulujuhla, jota tiettävästi vietämme edelleen perheen kesken toivottavasti rauhallisissa ja entistä terveemmissä merkeissä.
posted from Bloggeroid

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Erityistä erityiselle

Nooa on jo melkein metrin mittainen poika ja niinpä hän on jo alkanut käyttää 104-koon vaatteita. Tässä vaiheessa alkaa olla jo melko vaikea löytää tarpeeksi isoja bodyja tavallisista kaupoista. Nooa ei oikeastaan käytä paitoja. Body on aivan paras vaatekappale paristakin syystä. Kun esimerkiksi Nooa on sylissä, niin asentoa täytyy korjata vähän väliä. Paita olisi siis kainaloissa vähän väliä, eikä meiltä vanhemmiltakaan löydy sitä kuuluisaa kolmatta kättä paidan korjailua varten. Siinä hommassa hermostuisi helposti sekä lapsi että aikuinen. Sama koskee kaikkia apuvälineisiin nostoja ja siirtymätilanteita.

Lisäksi body on mielestäni loistava vaatekappale peg-lapselle, koska se suojaa vatsassa olevaa peg-nappia ja näin esimerkiksi lapsi ei itse pääse niin helposti repimään nappia tai väliletkua, eikä se jää myöskään nostoissa niin helposti kiinni minnekään. Bodyn alta on tietysti hankala päästä nappiin käsiksi, mutta koska Nooalla menee melkein jatkuvasti jotakin letkun kautta vatsaan, niin meillä on päädytty pitämään letkua melkein jatkuvasti paikoillaan.

104-koon bodyja saa Suomesta vielä esimerkiksi H&M verkkokaupasta ja suurin osa Nooan bodyista alkaakin pian olla sieltä. Ne käyvät hyvin arkikäyttöön, mutta toisaalta ne eivät kestä niin pitkään. Isoja bodyja on mahdollista tilata myös ulkomailta. Mutta ymmärrettävästi mm värivalikoima alkaa niissä olla jo aika suppea, koska käyttäjiä on vähän.

Niinpä ajattelinkin, että olisi kiva saada Nooalle hankittua muutama vähän parempi body tänä syksynä.

Tilaustyönä saa tietysti suomalaisilta ompelijoilta vaikka mitä, mutta toki niillä on sitten hintaakin enemmän. Onneksi meidän leijonanpennullamme oli juuri syntymäpäivä ja hän sai isovanhemmilta lahjarahaa.



Löysin Facebookissa sellaisen pienen yrityksen, joka tekee bodyja ja vaatteita erityislasten tarpeisiin. Tällä Tarmokas designillä oli sivuillaan esillä juuri sellainen bodymalli, jonka olemme kotona myös havainneet hyväksi. Helppoa puettavuutta on ajateltu mm. hihoissa ja alanepparien kohdalla ja lisäksi sai valita normaalin tai väljemmän mallin. Myös mahan kohdalle olisi saanut halutessaan luukun pegiä varten, tai muita tarpeellisia muutoksia. Bodyissa on myös kasvunvaraa jatkonepparien ja käännettävien hiharesorien ansiosta. Tarmokas designin kokoelmasta löytyikin kolme kivaa kangasta ja nyt valmiit bodyt ovat jo meillä kotona. Ne tulevat varmasti olemaan hyvät ja pitkäikäiset vaatekappaleet. Jos Nooa ei käytä niitä loppuun, niin pikkusiskokulta voinee jatkaa myöhemmin niiden kulutustyössä.

Kiitos mummille ja mummulle sponsorointiavusta.

Lopuksi vielä muutama kuva näistä vaatekappaleista ja yksi myös niiden käyttäjästä. Nooan kuva on syyskuulta.














posted from Bloggeroid