Näytetään tekstit, joissa on tunniste uni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uni. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. toukokuuta 2019

Pikku matkalaiset

Tämän vuoden toinen koko perheen Tays-retki on tänään suoritettu. Kaikki meni ihan hyvin, jos ei lasketa Milkan itkuja paluumatkan loppuosassa.

Menomatka sujui oikein hyvin. Nooa tuntui oikein nauttivan automatkasta ja Milkakin oli tyytyväinen. Perille päästyä oli myös kiva päästä ajelemaan sairaalan käytäville ja parasta olivat tietenkin Nooan mielestä hissit, ne ovat vaan niin hauskoja äänimaailmaltaan.

Labrassa Milkan kanssa tuli tietysti kovasti itkua, räkää ja kyyneleitä ja sen jälkeen piti vaihtaa vaippa ja kaikki vaatteetkin viereisessä invavessassa kun oli tullut myös aika iso kakkavahinko, mutta nämä kaikki kuuluvat asiaan, kun labrassa käydään. Kaikki näytteet saatiin sujuvasti otettua eivätkä kärsimykset siis pitkittyneet, mikä oli tärkeintä. Myös Nooalla ja isillä meni ihan hyvin labrassa. Näytteitä pitää ottaa aina niin monia erilaisia, että pitää ottaa monta putkiloa täyteen ensin käsivarresta ja sitten vielä pari sormenpäästä. Tällä ja viime kerralla labran hoitajien ei edes tarvinnut soittaa polille, kun pyynnöt olivat ihan oikein - meidän lapsilta kun pitää ottaa P-laktaatti eikä suinkaan B-laktaattia, niissä on käytännön kannalta aika iso ero.

Labrat menivät niin sujuvasti että ehdittiin käydä äkkiä kahvillakin. Sitten juttelimme polilla lasten mukavan lääkärin kanssa molempien lasten asioista ja sen jälkeen vielä tapasimme ravitsemusterapeutin ennen kotimatkalle lähtöä.

Paluumatkakin lähti sujumaan ihan hyvin, vaikkakin itsellä oli jo hieman huono olo hieman lyhyehkön yön, epämääräisen syömisen ja autossa touhuamisen takia. Autossa pitää hoitaa lasten letkuruokia ja lääkkeitä ja muuta pientä näpräämistä, ja menomatkalla olin vielä kirjoittanut yhden pitkän sähköpostinkin, vaikka ei kai se ihan pakko olisi ollut. Nooa oli myös paluumatkalla jo hieman nuutuneemman oloinen, vaikka ihan tyytyväisenä pysyikin. 

Milka ei oikein osaa nukahtaa muualla kuin sängyssä ja sitten kun päiväuniaika oli jo kauan sitten ohitettu, niin Milka lopulta väsähti ja rupesi aivan totaaliseen itkupotkuraivariin, mistä se olo ei tietenkään parantunut yhtään. Lopulta uni voitti autossakin, joskin sitten oltiinkin jo melkein kotona.

Kotona oltiin jo 16:30 aikoihin ja koko reissuun meni vain seitsemän tuntia. Milka jatkoi unia omassa sängyssä ja saikin hyvin nukuttua sillä välin kun itse yritin laittaa kaikki reissutarvikkeet paikoilleen. Toinen kysymys on sitten, milloin uni tulee illalla noin myöhäisten unien jälkeen. Pääasia kuitenkin, että tytöllä on taas hyvä olo. 

Illemmalla otettiin vielä perheselfie sohvalla. Sellaisia ei ole tullut juurikaan näpsyteltyä, joten kuva kuuluu automaattisesti blogiin. Kuvasta ei varmaankaan oikein se välity, mutta kyllä tässä aika kaikkensa antanutta porukkaa istuu tai touhuaa. Viime viikolla ohjelma meni uusiksi akuutin sairaalakeikan vuoksi ja sen jälkeenkin ollaan kaikki podettu enemmän tai vähemmän flunssaista oloa. Tämän päivän sairaalakäynti oli aiemmin suunniteltu, mutta aika puhtia poistava kuten aina. 

Taas yksi perhematka Taysiin tehty. Aika monta näitä on jo heitetty, mutta onneksi tästä pääseekin kohta nukkumaan, kun yöhoitajat tulevat. En ehkä halua unohtaa, että yksi ensimmäisistä Tays-retkistä tuli tehtyä vain puolen tunnin yöunien jälkeen Nooan ollessa pieni. Silloin ei vielä ollut yöhoitoa kotona. Voi olla, että ei enää onnistuisi. 



sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Iltayön jännitysnäytelmä

Kello on 23 lauantai-iltana. Nooan yöhoitaja ei ole tullut. 23:01. No, ehkä hän on myöhässä. Vaikka ei koskaan ole, ainakaan ilmoittamatta. 23:02. Nyt on kiire ottaa yhteyttä, päivystäjän vahtivuoro loppuu 23:15, eikä sen jälkeen välttämättä saa ketään kiinni. 23:03. Laitan whats up viestin yöhoitajalle, se menee perille, mutta vastausta ei tule. 23:04. Soitan hänelle. Hän on sairaana ja ilmoittanut siitä hoitorinkiläisille. Mutta päivystäjä ei tullut.

Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. En tiedä saammeko hoitajaa yöksi. Yritän etsiä päivystäjän numeroa, että ehdin saada hänet kiinni ennen 23:15. Minulla ei ole numeroa, mutta onneksi sairaana oleva hoitaja saa yhteyden päivystäjään ja antaa minullekin numeron. Joskus 23:15 soitan päivystäjälle. Hän selittää miksi hän on unohtanut koko päivystyksen ja lopulta hän myös sanoo olevansa tulossa. Hyvä.

Tai ainakin pahin on vältetty. Joku tulee. Muuten kumpikaan meistä vanhemmista ei nukkuisi tänä yönä.

Päivystäjä tulee 23:35.

Yö on joka tapauksessa aika pitkälti pilalla. Olin juuri menossa nukkumaan, kun tajusin, että hoitaja ei ole tullut ja täytyy soitella perään. Minun pitäisi hoitaa Milkaa tänä yönä, mikä tietää aika monta herätystä. Niitten herätysten välillä olisi tärkeää nukkua, mutta tuollaisen stressitilanteen jälkeen en pysty nukkumaan moneen tuntiin.

Mietin, miten muistuttaisin ystävällisesti hoitorinkiläisiä, miten toimitaan sairastapauksissa. On sovittu, miten toimitaan, mutta se ei nyt toteutunut ihan täysin. En halua moittia ketään, vahinkojahan voi sattua. Mutta haluaisin vaan, että näitä tilanteita tulisi jatkossa mahdollisimman vähän. Pelkään kuitenkin, että hoitajat voivat kokea palautteen huonona tai epäreiluna. En halua miettiä tätä yöllä, mutta minkäs teen.

Onneksi on silti pitkä aika siitä, kun näin kävi viimeksi. Hoitaja oli sairaana, mutta päivystäjä ei ollut saanut tietoa. Silloin emme saaneet päivystäjää enää yöllä kiinni, eikä kukaan tullut yöksi. Se oli ennen Milkan syntymää. Nyt yövalvominen Nooan kanssa on vielä mahdottomampaa, koska seuraavana aamuna ei ole mahdollista päästä nukkumaan. Onneksi nyt saimme hoitajat kiinni yölläkin.

On syytä olla suuresti kiitollinen, että Nooan yöhoito on sujunut näin aukottomasti. Ensimmäisenä hoitovuotena se ei sujunut, hoitajaa ei aina tullut. Se oli meillä vaikeaa aikaa. Nyt on hoitaja aina tai melkein aina varalla, mutta viesti ei ihan aina näköjään mene perille. Tiedonkulun parantaminen on asia, jota voi aina yrittää parantaa.

Kello on 0:37. Yritän edelleen rauhoittua. Yhdeltä pitää hoitaa Milkan ruokapumppua. Saisikohan sen jälkeen unta.

Onneksi huomenna on molemmilla lapsilla iltapäivällä hoitoapua, joten tarvittaessa voi nukkua päiväunet. Tosin olisi muutakin käyttöä sille ajalle kuin nukkuminen.

Kello 1:15 ruokapumpun toimenpiteet on tehty. Yritän nukkua. Nyt nukuttaa jo aika paljon. Nooa kuuluu itkevän. 1:37. Milka alkaa itkeä, eikä meinaa rauhoittua. Tuntuu pientäkin harmittavan kovasti, kun ei saa uudestaan unta. 2:10. Milka jatkaa unia ja minäkin saan unta. 2:48 Milka itkee. Saan hänet rauhoittumaan jonkun ajan päästä. 3:50. Milka itkee taas. Sen jälkeen me nukumme kolme tuntia, kunnes Milkan yöruoka loppuu 7ltä. Minä en saa enää uudestaan unta, kun hoitoringin asiat palaavat mieleen. Milka jatkaa unia 9 asti.

Seuraavan päivän suunnitelmia on pakko muuttaa väsymyksen takia, mutta sen jälkeen päivä sujuu kuitenkin ihan hyvin.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Levottomuutta

Milkan yöt ovat menneet pikkuhiljaa levottomampaan suuntaan. Syksyllä oli aika rauhallinen vaihe, mutta joulu- ja tammikuussa yöitkeskelyt ovat lisääntyneet. Yöt ovat kovin rikkonaisia oman nukkumisen kannalta, kun Milka itkee vähän väliä ja lisäksi täytyy hoitaa letkuruokailu. Ruokapumppu piippailee pullonvaihtoa tietysti juuri silloin, kun lapsi olisi nukkunut. Lisäksi uutena ilmiönä on ollut, että Milka ei aina rauhoitukaan heti vaan huuto tai itkeskely voi jatkua tunnin tai ylikin. Jonkun verran mietityttää, mistä se oikein johtuu, kun Milka on aiemmin ollut niin rauhallinen. Tällä viikolla on taas tullut parina yönä oksennuskin.

Onneksi meillä on ollut syksystä alkaen se 35h viikossa yöhoitoa Milkalle. Se tuntuu nyt aivan välttämättömältä. Pyysin tammikuun alussa, että määrää lisättäisiin, mutta vastaus oli että jatketaan samalla määrällä. Vammaispalvelu ehdottaa, että sen sijaan aloitetaan omaishoidon vapaat tilapäishoidossa kerran kuussa. Se on ehkä järkevä idea sekin, mutta vaatii enemmän järjestelyä ja miettimistä. Yöhoitoa tarvittaisiin arjen sujumiseen eli joka viikko, eikä vain kerran kuussa.

Nooalla on ollut yöhoito joka yö noin puolivuotiaasta, ensin sairaalassa ja sen jälkeen 11kk ikäisestä alkaen kotona vammaispalvelun maksamana. Ei kai ole kohtuuton pyyntö, että Milka saisi saman? Tai edes yhden yön viikossa lisää.

Tilanne on ainakin minun oman nukkumiseni kannalta aika huono. Korvani ovat nyt ongelmakorvat, niitä ei ole saatu kuntoon marraskuun lopussa alkaneiden korvakäytävien tulehdusten jälkeen. En saisi käyttää korvatulppia, mutta se taas tarkoittaa, että en saa nukuttua meillä. Nooa huutaa joka yö monta kertaa, ja nyt on alkanut Milkakin huutelemaan välillä kovemminkin öisin. Olen aina ollut huono nukkumaan, joten myös pienemmätkin äänet, kuten ruokapumppujen piippaus tai hoitajien liikkeet häiritsevät. Eipä nukkumista auta sekään, että stressiä on enemmän tai vähemmän. Ei siis ole mitenkään taattua, että saan hyvin nukuttua niinä 4 yönä, jolloin Milkalla on hoitoa. Jos Milkalla ei ole hoitoa, niin tilanne on vielä huonompi.

Päivällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsia, olla jatkuvasti vuorovaikuttamassa ja aktivoimassa. Pitäisi jaksaa hoitaa lasten asiat. Kaapeissa pitää löytyä kaikki oikeat ruokavalmisteet ja lääkkeet molemmille sekä kaikkia tarpeellisia hoitotarvikkeita. Hakemukset, sähköpostit ja puhelut pitäisi hoitaa. Fysioterapeutin ja hoitajien kanssa pitää jutella. Ja mitä nyt sitten eteen tuleekin.

Jos lapsen tilanne vaatii, niin päivystykseen pitää jaksaa lähteä milloin tahansa.

Asioiden hoitoon, siivoukseen ja omaan lepäämiseen on myönnetty 12h viikossa lapsille päivähoitoapua, mitkä ovat myös ihan välttämättömiä. Sen jatkumisesta ei ole kuitenkaan oikein varmuutta Milkan kohdalla. Nykyinen päätös onneksi jatkuu vielä melkein 2kk. Pelkään, että jos aloitamme ylempänä mainitut omaishoidon vapaat kerran kuussa, niin kotipalvelu saattaa katsoa, että heidän apuaan ei enää tarvita. Sellaista vaihtokauppaa en halua, koska sitten arki ei enää pyörisi.

Olemme me tietysti tässä pärjäilleet, ei siinä mitään. Tilanne on vaan niin, että sitten jos ei enää pärjätäkään, niin on hieman liian myöhäistä pyytää apua. Sen takia avun saamisesta pitää yrittää huolehtia ajoissa. Tähän asti olemme saaneet sitä, mutta sen saaminen on vaatinut välillä kohtuuttomasti huolta ja vaivaa. Vaatiminen, pyytäminen ja perustelu käyvät ihan työstä ja olisi mukavampaa, jos ei tarvitsisi enää koskaan pyytää mitään lisää yhteiskunnalta.

Tässä tekstissä ei ollut tällä kertaa juuri mitään positiivisia asioita. Niitä ei voi eikä saa kirjoittaa, jos yrittää perustella avun tarvetta. Myöntäisivätköhän blogin lukijat lisää yhteiskunnan tukea tällä avautumisella, jos se olisi heidän vallassaan?

Päällimmäinen toiveeni olisi kuitenkin, että korvani tulisivat yhtä hyvään kuntoon kuin ne olivat vielä puoli vuotta sitten. Siispä rukousaiheena korvat.

Tähän loppuun kumminkin positiivisuutta tuomaan päivän raamatunkohta puhelimen näytöltä:
Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".
Matteus 19:26

perjantai 15. joulukuuta 2017

15. luukku: Tyhjää täynnä!

En ehtinyt taikka jaksanut etsiä tänään ainuttakaan raamatunpaikkaa enkä edes kysynyt puolisolta. Voisivatkohan lukijat auttaa?

Tänään oli taas melkoisen väsynyt päivä. Meillä on ollut neljänä viime yönä yöhoitaja molemmilla lapsilla, mutta en ole viime aikoina pystynyt käyttämään korvatulppia ja olen herännyt joka yö Nooan todella kovaan huutoon ja muihinkin ääniin. Tänään oli aika huolestunut olo, miten jaksamme viikonlopun. Milkan yöhoito on aina maanantaista torstaihin ja nyt on taas perjantai eli 3 seuraavaa yötä pitäisi selvitä ilman Milkan yöhoitoa. Onneksi illalla oli hiukan parempi olo. Eiköhän se tästä suju kuitenkin. Varsinkin jos korvat paranisivat ja voisin taas käyttää korvatulppia ja nukkua.

torstai 14. joulukuuta 2017

14. luukku: Lasten kaltaiset

Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Luukas 18:15‭-‬17


Päivä on kulunut varsin lastenhoitopainotteisesti. Milka on nuhassa, mutta on silti ollut ihan reipas ja iloinen tyttö koko päivän ja sai nukuttua päiväunia normaalisti. 

Nooalla on ollut koko päivän huono olo, vaikka hän ei ilmeisesti ole kipeä. Onneksi peppu on melkein parantunut sibicortin avulla. Pepun tilanne tuntuu heiluvan laidasta laitaan. Nyt edetään Sibicortin avulla, tarvittaessa kuuri joka toinen viikko. Onneksi on joku rasva, joka auttaa.

Viime yönä Nooalla oli aika normaali yö, mutta edeltävänä yönä hän nukkui vain yhteensä 6h, sillä hän oli ollut hereillä kolmesta melkein seitsemään asti, kylläkin tyytyväisenä. Mutta sen jälkeen on sitten ollut aika väsynyt, kun yöt ovat muuten olleet kovin levottomia ja itkuisia syksyn mittaan. Toivottavasti Nooa saisi nukuttua paremmin. 

Meillä oli kuitenkin oikein mukava ilta päivähoidon jälkeen Nooan kanssa, kun isi hoiti enimmäkseen Milkaa. Nooalla meinasi olla vähän väliä huono olo, mutta se ei haitannut niin paljon, kun lauloimme yhdessä ja kuuntelimme myös lasten joululauluja.

Nyt Nooa ei kuitenkaan meinaa saada unta, vaikka kello on jo yli kymmenen. Isi nukuttaa Nooaa sylissä, kuten joka ilta. Nooalla on tänään tavallista huonompi olo. Milka sai tällä kertaa jo hiukan ennen kymmentä unta. Toivottavasti hän ei enää herää. 

Hyvää yötä, Jeesus myötä. 

posted from Bloggeroid

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. luukku: Vetten läpi

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Jes. 43:2

Nyt mennään aika syvissä vesissä väsymyksen kanssa. En jaksanut taaskaan etsiä raamatunpaikkaa, mutta puhelinsovellus etsi sen minulle. Ihan hyviä valintoja sovellus on tehnyt, joten näillä mennään nyt sitten. Toivottavasti ensi viikolla olisi tulossa vähän pirteämpiä päiviä. Se vaatisi varmaan jonkun nukutun yön tai pari.

maanantai 4. joulukuuta 2017

4. luukku Raamattuun: Minä autan sinua

Univelkaa on viime aikoina kertynyt. Valvottuja tai kovin rikkonaisia öitä on ollut ainakin pari viikkoa putkeen. En ole nyt pystynyt käyttämään juurikaan korvatulppia korvakäytävän tulehdusten takia, joten ääniä kuuluu enemmän ja korvatkin kutisevat. Ennen korvaongelmia valvoin stressin takia, ja ehkä se jollain tapaa oli edistämässäkin korvien tulehtumista. Kun valvoo yöllä, niin korvatulpat alkavat häiritä ja niitä tulee venkslattua eessuntaas ja korvia kaivettua. Mitä ei saisi tietenkään tehdä.

No viime yönä olin taas valvomassa puoli viiden aikaan ja alkoi jo hieman hermostuttaa. Olin nukkunut vasta 1,5h ennen Milkan pullonvaihtoa ja jäänyt taas sen jälkeen valvomaan.

Joskus käy niin, että jokin raamatunkohta tuo rauhan yöllä, ja pystyy jatkamaan unia. Harmi että niin ei käy joka kerta. Mutta viime yönä silmät osuivat taas puhelimen näytöllä olevaan raamattusovellukseen, jossa oli tämä päivän jae:

Sillä minä Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes.41:13

Näin sen illallakin, mutta en silloin siitä ajatellut ottavani joulukalenterijaetta. Puoli viiden aikaan se kuitenkin onnistui rauhoittamaan olon ja sain taas nukutuksi. Olin juuri hermostumassa ja mietin, mitä seuraavasta päivästä taas tuleekaan. Onneksi Jumala lupasi auttaa, pompotteleva sydän rauhoittui ja uni tuli.

maanantai 7. elokuuta 2017

Omaan huoneeseen

Viime viikko ja viime päivät ovat olleet melkoisen hektistä aikaa. Nooa oli sairaalassa muutaman päivän ja minä olin hänen kanssaan siellä päivisin. Isä joutui järjestämään työasioita uuteen uskoon, että pystyi olemaan sillä aikaa Milkan kanssa kotona. Saimme luvan käyttää Nooan yöhoitajaa Milkan hoitoon Nooan ollessa sairaalassa, joten saimme nukkua kahtena yönä. Tosin minä nukuin vain toisena yönä. Stressi on tällä hetkellä aika kova Nooan kotihoitoringin asioiden takia.

Ja nyt Milkallakin alkaa oma hoitorinki. Koska Milkan yöhoito käy koko ajan enemmän voimille mm. lisääntyneen oksentelun takia, niin olen pommittanut vammaispalvelua sähköpostilla ja puhelimella. Pyysin Milkalle yöhoitoapua joka yölle 9h per yö. Se ei ihan mennyt läpi, mutta saimme 7h *4 yötä viikossa. On siitäkin varmasti jo huomattavasti apua. Tänä iltana sitten Nooan hoitaja (+1 perehtyjä) tulee klo 23. Milkan hoitaja tulee klo 00. Hän antaa Milkalle kaikki yöruuat eli hän letkuttaa ruokaa yhteensä 3h ja vahtii Milkan unia väliin jäävät 2h+2h. Milkan hoitaja lähtee 7ltä ja Nooan hoitaja(t) 8lta. Huomaatte ehkä, miksi 9h olisi parempi, mutta mennään tällä. Meillä on mahdollisuus nukkua yli 6h ja vuorottelun avulla hiukan enemmänkin. Sillä jaksaa ehkä pyörittää lasten hoidon ja hoitajien rumbaa.

Tänään isi kokosi Nooan vanhan pinnasängyn, jossa on korotettu pääty. Se mahtui työhuoneeseen, josta tuli nyt sitten puoliksi Milkan huone ja puoliksi isin työhuone. Siellä meidän vauva nyt nukkuu isoveljen vanhassa sängyssä. Aika söpöä. Onneksi hänelle ei varmaan ole paljonkaan väliä sillä, että kuka ruokaa ruiskuttaa yöllä.

Vaikka Nooalla on paljon hoitoa ja Milkallakin jo jonkin verran, niin me saamme laittaa kummankin lapsen itse illalla nukkumaan. Se on mukavaa.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Lepakkovauva ja äidin maanantaimietteet

Tässä päivän hymytyttö.


Tänään ei tapahtunut mitään erikoista.

Aamupäivällä soitin keskussairaalaan lastenpolille ja kysyin, voisimmeko tulla Milkan kanssa käväisemään pituuden mittausta varten. Taysista on pyydetty tarkistamaan Milkan kasvutietoja tällä viikolla, koska lääkäri on jäämässä lomalle. Sovittiin, että tulemme iltapäivällä.

Mitat olivat seuraavat: Pituus 62,8cm, paino 6950g ja päänympärys 44,2cm. Ikää on 3,5kk.

Lähetin tiedot ravitsemusterapeutille, joka juttelee lääkärin kanssa ja päivittää Milkan ruokaohjeen. Kerroin samalla, että Milka ei syö enää ollenkaan itse, vaan kaikki ruoka annetaan nyt letkun kautta. Pari viikkoa sitten me vielä kokeilimme imetystä joka päivä, vaikkakaan ei se silloinkaan enää varsinaisesti syömistä ollut, ainakaan määrän puolesta.

Kuvassa näkyy jollain tapaa vauvoilla esiintyvä ATNR-varhaisheijaste, jossa toinen käsi on koukussa ja toinen suorana katseen suuntaan. Tässä se ei ole ihan puhtaimmillaan, koska käsi ei ole ihan suorana. ATNR:n pitäisi hävitä jonkun lähteen mukaan noin 2kk iässä. Jos se ei häviä, niin vauva ei pysty kääntymään selältä mahalleen. Nooalla ATNR näkyy edelleen. En oikein jaksa uskoa, että se häviäisi Milkaltakaan.

Nooalla oli tänään päivähoitoa 8h, joka oli jaettu kahdelle hoitajalle. Lisäksi meillä kävi Milkan hoidon ja kotiavun merkeissä kolmas hoitaja, joka viipyi 2h. Nuo 2h meillä oli siis kaksi hoitajaa yhtä aikaa, molemmilla lapsilla omansa. Siinä välissä kävimme isin kanssa kirjastossa, kaupassa ja apteekissa. Kun tulimme kotiin puoli tuntia etuajassa, niin olohuoneessa kävi iloinen melko äänekäs puheenpälpätys. Hoitajillakin on toisistaan seuraa tässä uudessa tilanteessa. Itsellä on hieman uutta totuteltavaa, kun kotona on - ei vain yksi, vaan usein peräti kaksi perheen ulkopuolista ihmistä osallistumassa arkeen. Omaa tilaa on aika rajoitetusti ja kodin äänimaailmakin on ajoittain ihan uusi. Mukavahan se olisi pärjätä omillaan, mutta kun emme pärjää, niin omaa rauhaa tärkeämpää on saada apua. Mutta kyllä tässä tosiaankin toivon, että kaikki sujuisi hoitajien ja hoitofirman kanssa sujuvasti ja ongelmitta.

Itseasiassa meillä oli tänään hetken aikaa kolme hoitajaa, kun kaksi oli lähdössä yhtä aikaa ja yksi tulossa vielä illaksi hoitamaan Nooaa. Uusi ennätys sekin.

Nykyään minusta tuntuu melko usein, että en saa tai ehdi olla Nooan kanssa ollenkaan tarpeeksi. Nooalla on päivähoitoa 52h viikossa eli arkisin yleensä 8h ja viikonloppuisin keskimäärin 6h päivässä. Hoitovuorot ovat välttämättömiä, sillä 40h niistä kuluu siihen, että isi saa työt tehtyä minun hoitaessa Milkaa, ja loput 12h meidän vanhempien jaksamisen tueksi ja asioiden hoitoon. Kun olemme vain oman perheen kesken, niin vuorottelemme. Välillä olen Nooan kanssa, välillä Milkan. Nooan hoitopäivän aikana on onneksi lupa vaihtaa vähäksi aikaa hoitajan kanssa vauvoja, niin että Nooakin pääsee välillä äidin syliin. Jotenkin tuntuu, että siihen ei aina kuitenkaan löydy tilaisuuksia oman ja myös Nooan ohjelman takia. Tänään kuitenkin ehdin vielä illalla sylitellä Nooan kanssa puolisen tuntia, vaikka Nooalla olikin iltahoito. Se oli tosi mukavaa meidän molempien mielestä. Nooa on niin valtavan ilahtunut aina, kun hän pääsee äidin tai isin syliin. Iltahoitaja lähti puoli kymmeneltä, jolloin isi meni nukuttamaan Nooaa ja minä jatkoin Milkan ruokkimista.

Kello alkaa olla jo aika paljon, kun molemmat lapset ovat lopulta nukkumassa. Nooan illat ovat parina viime päivänä venyneet kovin myöhään. Milkallakin on ollut hiukan hankalampi nukkumaanmeno eilen ja tänään, kun hänen on pitänyt itkeskellä väsymystä tai jotain muuta. Mutta varmaan se on väliaikaista vaan.

En ole kerinnyt kirjoittelemaan kovin paljoa blogiin, mutta kerrottavaa kyllä olisi vaikka joka päivä. Ehkä blogi tarjoaa siis vain välähdyskuvia meidän elämästä. Tai ehkä siitä muodostuu pikkuhiljaa jonkinlainen parempi kuva.
posted from Bloggeroid

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kuntoutusohjaajan tapaaminen

Tänään meillä kävi juttelemassa sairaalasta kuntoutusohjaaja. Hän on jonkinlainen yhteyshenkilö eri tahojen välillä. Osallistuu palavereihin ja voi tarvittaessa soittaa puheluita. Hän pystyy pitämään perheemme puolia, koska hän ei edusta maksajatahoa.

Palavereista on hyötyä, mutta on niistä toisaalta rasitettakin saman päivän elämään. Palaverin aikaan ei voi tehdä normaaleita kotitöitä eikä toinen vanhemmista voi levätä, vaikka toinen lapsista nukkuisikin. Sen takia olimme tällä kertaa päättäneet, että tämä tapaaminen voi ihan hyvin toteutua isän ollessa töissä. Toisaalta tämä ei ollut henkisesti kovinkaan rasittava palaveri, sillä tässä oli mukana vain yksi perheen ulkopuolinen henkilö ja hänkin oikein hyväntahtoinen.

Juttelin siis kuntoutusohjaajan kanssa kahdestaan ja kerroin tilanteestamme. Eniten meitä kuormittaa tällä hetkellä Milkan yöhoito eli erityisesti ruuan antaminen hänelle letkulla kolmen tunnin välein. Ruoka-ajat ovat klo 00, 03, 06 jne. Yöruokien aikaan Milka yleensä nukkuu, mutta toinen vanhemmista joutuu olemaan jalkeilla vajaan tunnin verran. Väliin jää ainoastaan pari tuntia "nukkumisaikaa", mutta useimmiten Milkan itkut sijoittuvat juuri niihin väleihin. Vaikka Milka on rauhoittunut nopeasti takaisin nukkumaan, niin tuolla tavoin öistä tulee kovin rikkonaisia. Pikkuvauvojen vanhemmat kyllä useinkin joutuvat valvomaan, mutta kyllä kuntoutusohjaajakin totesi, että ei tämä silti ole normaali tilanne. Lisäksi yöhoidon tilanne ei tule helpottumaan tulevaisuudessakaan, sillä säännöllinen letkuruokinta on lääkärin määräys.

Totesin, että tarvitsemme myös Milkalle yöhoidon jossakin vaiheessa. Juttelimme siitä, että sen olisi hyvä alkaa mieluummin ennen kuin olemme isän kanssa aivan loppuun väsyneitä - koska lopulta se kuitenkin tarvitaan. Ja yöhoidon pitäisi olla joka yö ja mieluiten 9h, koska silloin meillä olisi mahdollisuuksia saada "normaalit" 8h yöunet nukuttua hoitajan ollessa täällä. Tai siis hoitajien, sillä kumpikin lapsista tarvitsee oman hoitajan.

Otin tämän asian esiin alustavasti jo toukokuussa Milkan asioissa pidetyssä palaverissa. Ja nyt esitin kuntoutusohjaajalle, että yöhoitoa tarvittaisiin ehkä jo kesän jälkeen. Vaikea arvioida tarkalleen tässä vaiheessa, mutta molemmat olimme sitä mieltä, että asia olisi kyllä hyvä saada jo vireille. Ja että hoitoa olisi tarpeen olla saman tien joka yölle. Kuntoutusohjaaja lupasi ottaa yhteyttä vammaispalvelun työntekijään. Toivottavasti asia etenee sillä tavalla. On tärkeää, että myös joku perheen ulkopuolinen henkilö näkee tarpeen ja tuo sen esiin.

Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet. On niin vaikea arvioida, kuinka pitkään jaksaisimme hoitaa Milkan yöt itse, mutta mielestäni on selvää, että Milkan ensimmäisen vuoden aikana yöhoito kuitenkin tarvitaan. Luultavasti on tärkeää ruveta nyt heti ajamaan asiaa eteenpäin, koska prosessissa voi mennä aikaa. Yöhoito on kuitenkin niin kallista, ettei kaupunki sitä yhdestä pyynnöstä varmaankaan myönnä. Olemme selvinneet nyt vuorottelun avulla isän kanssa, mutta olemme väsyneitä tai vielä väsyneempiä, eikä se tästä helpotu, varmaankaan. Mahdollisesti yöt kehittyvät sen sijaan levottomampaan suuntaan, mikäli pahoinvointi lisääntyy Milkalla.

Yhteen yöhoitajaan olemme tottuneet, mutta tuntuu jo aika hurjalta ajatella, että kotona olisi kaksi vierasta ihmistä yöllä. He ovat pirteitä ihmisiä, sillä he ovat yötöissä. Monesti tuntuu, että yöhoitajan tulo ja ohjeistaminen klo 23 aikaan piristää hieman liikaa itseäkin. Entä sitten, jos heitä tulee kaksi yhtä aikaa..?  Entä miten järjestämme huoneet. Lapset ja hoitajat tarvitsisivat varmaan isomman huoneen, mutta en tiedä mahdummeko itse sänkymme kanssa pienempään makuuhuoneeseen. Silloin meidän yksityinen tila kotona joka tapauksessa pienenisi entisestään.

Nämä ovat kuitenkin pienemmän mittakaavan ongelmia. Me kuitenkin tarvitsemme jossakin vaiheessa kunnon yöunia. Ilman niitä ei mistään tule mitään, eikä jaksa lapsillekaan olla hyvä vanhempi.

Olisi vaan mukavaa hoitaa vauvaa itse niin pitkään, kuin pystyy. Mutta kuitenkin se pitää jonkun verran etukäteen pystyä arvioimaan, mikä on se päivämäärä, kun ei enää pysty. Ja sen jälkeen asiasta on vielä vakuutettava vammaispalvelun sosiaalityöntekijä sekä johtava sosiaalityöntekijä, joka päätöksen lopulta tekee. Sen jälkeen ei sitten enää ole heräämisiä lapsen kanssa samassa huoneessa eikä nukahtamista lapsen lähellä, ellei se sitten tämän lapsen kanssa onnistu päivällä. Mutta toisaalta jos nukkuisi yöllä, niin päivällä jaksaisi olla lasten kanssa.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Viime yön ohjelma

Nooa nukahti klo 21:30, Milka nukahti klo 22 ja itse pääsin nukkumaan n. 22:15 eli ennätysaikaisin. Isi otti vastaan Nooan yöhoitajan klo 23 ja hoiti vauvan yöruuan letkutuksen klo 23:45-00:30 ja toi sen jälkeen vauvan minun kanssani nukkumaan. Klo 1:10 rauhoittelin itkevän vauvan. Klo 3-3:45 letkutin ruuan nukkuvalle vauvalle ja vaihdoin vaipan. Klo 5 rauhoittelin itkevän vauvan. Klo 6-6:45 letkutin ruuan. 7ltä vauva itki ja otin hänet viereen, jossa hän ähki ja vääntelehti kunnes totesin klo 7:25 että vauva on hereillä ja hymyilee leveästi. Vaihdoin vaipan makuuhuoneessa, ettei isi heräisi työhuoneessa. Klo 7:40 vauva oksensi. Lähdettiin vaihtamaan vaatteetkin. 7:50 isi heräsi vapauttamaan Nooan hoitajaa yövuorosta.

Huoh. Vauva siis nukkuu ihan hyvin, mutta rauhallisinkin lapsi itkee joskus, eikä se letkuruokitulla lapsella yleensä osu juuri siihen kellonmukaiseen ruoka-aikaan (jolloin hän ei yleensä herää). Itselle ei siis jää kovin pitkiä unipätkiä siihen itkujen ja letkuruokien väliin. Viime yönä Milka meni poikkeuksellisen aikaisin nukkumaan ja heräsi aikaisin. Muina aamuina hän on jatkanut unia, tosin levottomia unia, yhdeksään asti. Onneksi sain aamuhymyn, se pelasti tilanteen, vaikka ei loppupäivää. Silti loppupäivästä taas selvittiin.

Ensi yönä sitten isin ja äidin vuorot vaihtuvat, joten tiedossa olisi kokonaiset 7 tuntia aikaa nukkumiseen.