Näytetään tekstit, joissa on tunniste raamattu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raamattu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2022

Jouluaaton aattona

Mitä ajattelin tänä aamuna?




On niin ihanaa herätä Taivaan Isän sylissä. Hän on lähelläni, Hän on kanssani, ja auttaa. Ajattelin, että Hän täyttää koko huoneen. Tarkemmin ajatellen, ei Hän mahdu tähän huoneeseen, Hän on niin suunnaton. Ei Hän mahdu edes koko maailmankaikkeuteen. Ei Jumalaa voida laittaa mihinkään rajoihin. Aivan niin kuin kuningas Salomo aikoinaan joutui toteamaan: Eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riittäisi sinulle asunnoksi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut!
(1. Kuninkaiden kirja 8:27 FINRK)

Silti Jumala tuli hyvin pieniin rajoitteisiin, kun Hän tuli ihmiseksi. Rajoittamaton, mittaamaton, ihmeellinen tiedossa, viisaudessa, voimassa ja kunniassa tuli äidin kohtuun avuttomaksi alkioksi, sikiöksi ja syntyi yhtä avuttomana vauvana kuin meistä jokainen. Siinä oli Kaikkivaltias hyvin pienessä asunnossa. Vaikka ei Hän mahdukaan mihinkään rajoihin, niin silti Hän voi noin tehdä, ja tekikin.

Hän halusi olla kanssamme. Hän antoi itsensä sitä varten.




Hänen nimensähän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Ei "Jumala meidän kanssamme" tule väkisin kenenkään luo, jos Häntä ei toivota. Mutta Hän kuulee, kun ihminen sanoo: Jeesus, tule luokseni, tule kotiini, tule elämääni. Silloin Hän tulee, sillä sitä Hän haluaa, olla kanssamme.

Eikä Hän tule vain osittain. Hän antaa itsensä kokonaan. Hän osoittaa rakkautensa uudelleen ja uudelleen, eikä vain tipoittain, vaan sylin täydeltä.




Hän on ilon lähde, se suuri ilo, josta enkeli ilmoitti: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapauttaja, joka on Kristus, Herra.

Toivon jouluusi tätä iloa ❤️

tiistai 15. marraskuuta 2022

Pysäkillä, olkapäällä

Eilen oli sairaslomani viimeinen päivä. Olin viisi viikkoa poissa töistä ja siitä ensimmäiset kaksi viikkoa olin "sairaslomalla" myös omaishoitoon liittyen, kun Milkalle järjestyi siinä ylimääräistä hoitoa Ilonassa - kun itse sitä kysyin. Milka oli siis ylimääräisellä Ilona-jaksolla kaksi viikkoa ja niistä jälkimmäisellä viikolla oli Nooakin mukana. Omaishoidosta ei ole kovin helppoa saada sairaslomaa, mutta nyt se järjestyi tuolla tavalla.

Tämä siksi, että oman jaksamisen rajat tulivat lopultakin vastaan. Pysäkki, romahdus, stoppi, tai miten sen nyt haluaakin ilmaista.




Työterveydessä täytin työuupumuskyselyn liittyen omaishoitotyöhön, jota ajatellen lomakkeen kysymyksiä ei suinkaan ollut suunniteltu, mutta työ kuin työ. Kyllä se varmaan ainakin suuntaa antava tulos oli ja pisteet osoittivat keskivaikeaan työuupumukseen omaishoitotyön osalta. Omaan palkkatyöhön liittyen ei pisteitä tullut, vaikka siitä jouduinkin olemaan pois tuon uupumuksen takia.

Ei minua mielestäni niinkään lasten äitinä oleminen väsytä, vaan kaikki se ylimääräinen asioiden tulva, mitä tilanteeseen on kietoutunut ja joita jatkuvastikin on. Tässä on nyt mennyt 9 vuotta jo melkoisen eriskummallisissa kiemuroissa, joten kyllä sen huomaa hyvinkin selvään, ettei sitä jaksa yhtään samalla tavalla kuin niinä ensimmäisinä vuosina. Monia takavuosien aikana olleita vastoinkäymisiä en ole voinut kuvailla täällä blogissa eri syistä, mutta kaikenlaista pientä ja suurta harmia on ollut aika jatkuvasti niiden asioiden lisäksi, jotka vaan pitää hoitaa.

Ja nyt taas siis vaikeuksia, vaikka vähän erilaisia kuin aiemmin. En tiedä miettiikö joku, mitä Jumala sitten on tehnyt, eikö hän pidä omastaan huolta? No, todellakin pitää! En tiedä miten osaisin kertoa siitä, mitä Taivaan Isä on minulle tänä vuonna tehnyt. Hän on antanut niin ihmeellistä läheisyyden aikaa itsensä kanssa, etten olisi sellaista osannut ikinä kuvitellakaan, vaikka olen kulkenut Jeesuksen seurassa jo noin 30 vuotta. 



Tuo ihana aika alkoi jo keväällä, mistä yritin muutaman sanan sanoa tässä äitienpäivän postauksessa. Sen lisäksi että Jumala on aina ollut lähelläni, niin nyt hän antoi minun myös tuntea sen aiempaa selvemmin. Se on kuin taivas laskeutuisi minun sotkuiseen asuntooni joka ikinen päivä, tai ei vain kerran päivässä, vaan aina, kun minä itse ehdin vähän pysähtyä ja olla hänen kanssaan. Aluksi eli tuolloin viime keväänä taisin itse olla enemmän äänessä, rukoilin paljon ja silloin Jumala kosketteli minua ihmeellisesti, monesti ulkona luonnossa, mihin lähdin juttelemaan hänelle. Olin aivan niinkuin rakastunut nuori tyttönen. Kyseessä ei vain ollut kukaan ihminen, vaan itse Jeesus. Tiesittekö, että hän haluaa jatkuvasti syvenevään suhteeseen ihmisen kanssa? Kuulin kesällä jonkun sanovan noin, ja olen kyllä itse kokemassa juuri sitä, vaikkakin se tuntuu vasta opettelulta. Itse asiassa toukokuun lopussa menin meidän seurakunnassa kertomaan näistä asioista kaikille sellaisessa todistuskokouksessa, jossa kuka vaan sai mennä jotain kertomaan, ja olin sen kertomuksen loppuun laittanut rakkaudentunnustukseni Jeesukselle. Minusta tuntui, että hän halusi kuulla siitä julkisesti, ja minun oli se tehtävä, niin rakastunut minä olin ja olen vieläkin. Puhujan pönttöön meneminen tuntui vähän samalta kuin olisi alttarille kävellyt tunnustamaan rakkautensa. Jännitti niin että hirvitti, mutta odotin sitä innoissaan. Ja sen jälkeen oli niin ihanaa sitten.

Päätin myös, että haluan antautua Jumalalle kaikin tavoin. Kerroin hänelle, että mitä ikinä hän haluaa minulle tehdä, niin haluaisin sitä itsekin, vaikka se sitten olisi aluksi pelottavaa tai jännittävääkin - eikä vain sen minun tähän mennessä sisäistämäni jumalakäsitykseni mukaisesti, vaan mitä hän itse haluaa kaikilla kolmella persoonallaan (Isä, Poika ja Pyhä Henki).




Joskus kesälomalla tuo Jeesuksen ja minun yhteydenpito sai kuitenkin vielä erilaisia sävyjä. Hän oli koskettanut minua aiemminkin kun rukoilin, esimerkiksi niin, että tulin yhtäkkiä käsittämättömän iloiseksi, hymyileväksi ja nauravaksi vaikka omassa elämäntilanteessa olin muutoin väsynyt ja ihan lopussa. (Raamatussa kerrotaan siitä, että Jumala voi antaa taivaallista iloa. Esim. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Psalmit 34:6 FB38) Mutta kesälomasta alkaen Jumala on kosketellut myös vielä konkreettisemmin, niin etten usein pysy edes paikallaan, vaikka en itse ollut aikonut mitään tehdä. Se ei ole mitään pelottavaa, vaan vain ihanaa. Tämä tällainen alkoi sen jälkeen, kun aloin kysymään Jeesukselta päivittäin, täyttäisikö hän minut Pyhällä Hengellä, mistä raamatussa myös puhutaan. Ja niin Jumala aloitti jo kesällä tällaisen yhteydenpitotavan, että hän koskettelee minua niin selvästi, ettei edes näin hitaalle keskisuomalaiselle jää epäilystäkään, onko hän siinä lähellä vai ei. Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut edes jaksaa rukoilla tai sanoa mitään, vaan vain mennä hänen luokseen (esim paikkaan, johon yleensä menen lepäämään). Monesti rukoukseni onkin, että haluaisin taas tulla syliisi lepäämään. Ja hän on aina valmiina odottamassa, ihan joka kerta. Joskus tuntuu, että hän ei jaksa odottaa, että minä olen valmis, vaan aloittaa jo aiemmin tai sitten kutsuu ja houkuttelee, että tule taas luokseni. Tietysti siinä jutellaan myös, minä juttelen Jeesukselle sanoilla tai mielessä. Jumala puhuu raamatun lisäksi myös välillä ajatuksissa, ja tietysti on tärkeää muistaa että voin ymmärtää hyvin helposti väärinkin. Joka tapauksessa sitä kautta olen saanut uutta jaksamista ynnä muita hyviä asioita.
Minusta on ihanaa, että Jeesus aloitti tämän läheisyyskäsittelyn jo hyvissä ajoin kesällä niin, että se oli minulle tuttua, kun tuo romahdukseni tapahtui lokakuun alussa. Silloin en olisi ilman tätä selvinnytkään.




Tämä kuvaus voi tuntua melko hämmentävältä ja ymmärrän sen kyllä hyvin, mutta ajattelin näistä kokemuksistani jotain kertoa, koska ne liittyvät niin vahvasti tähän elämäntilanteeseen. En varmaan itsekään näitä asioita kunnolla ymmärrä, vaikka niitä on itselleni tapahtunut. En kuitenkaan usko, että olen päästäni aivan niin sekaisin, että olisin keksinyt itselleni edelläkuvatunlaisen mielikuvitusystävän. Kyseessä on kuitenkin vain uupumus ja itse ainakin koen että maalaisjärkikin on edelleen pääsääntöisesti tallella. Jumala on todella olemassa ja hyvinkin elävä, ja välillä hän nähtävästi toimii ihmeellisillä ja hämmentävilläkin tavoilla. Hän tietää, millainen tapa on kenellekin juuri se paras, eikä hän tee mitään ilman lupaa. Ilman Jeesusta en olisi mitenkään selvinnyt taaskaan näistä viimeisistä kuukausista tai viikoista. Ja kuten on tullut aiemmin jo mainittua, niin meidän perheessä ei ole oikein varaa kummankaan vanhemman olla poissa pelistä, koska lasten hoidossa tarvitaan koko ajan kahta aikuista. Nyt olen kuitenkin saanut huomata, että Jeesus, tuo Hyvä Paimen, tietää sen hyvin, ja hän kantaa itse minua sylissään niin kuin pikku karitsaa ja pitää myös perheestäni huolen.

Tuo mielikuva Jeesuksesta lampaiden paimenena on tuttua raamatusta ja pyhäkoulusta, ja sopii tähän niin hyvin, esimerkiksi:
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
Hesekiel 34:15‭-‬16 FB38



Ps. Voisin (jos jaksaisin) kirjoittaa toisen kertomuksen siitä, miten Jeesus - Hyvä Paimen on hoivannut ja auttanut kipeän jalkani ja selkäni kanssa, mutta jaksaminen ja ehtiminen on mitä on. Joka tapauksessa, ne eivät ole ainakaan nyt kipeät.

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Kiitollinen siunattu onnellinen

Ensimmäinen kuva on otettu jo eilen, joten äidin ei varmaan tarvitsekaan näkyä kuvassa. Näteimmät etualalle!



Pari kuvaa myös tämänaamuisesta lahjojen vastaanottamisseremoniasta. Äiti siis haki paketit, mitkä olivat aiemmin löytyneet koulurepusta, ja näitä sitten vähän ihmeteltiin.






Kiitollinen Taivaan Isälle näistä ihanista jälkikasvulaisista!




Viime viikkoina allekirjoittanut äiti on saanut olla Taivaan Iskän erityisen hellässä hoidossa. Talvi oli aika raskas, mutta sen jälkeen tuli ilo. Ja kevään tulokin on ihanaa. Sen takia siis tämmöinen raamattukatkelma tähän kevääseen:

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee Jumalassani, sillä hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan. Olen kuin sulhanen, joka kantaa papin tavoin juhlapäähinettä, ja kuin morsian, joka on kaunistautunut koruillaan. Niin kuin maa työntää esiin versojaan ja puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin saattaa Herra, Herra, versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.
Jesaja 61:10‭-‬11 FINRK




Hyvää äitienpäivää kaikille muillekin äideille ❤️

perjantai 25. joulukuuta 2020

Hyvää joulua

Joulu on ollut tähän saakka hyvä ja rauhallinen. Ja niin stressitön, kuin toivoa saattaa. Kaikki ovat terveinä. Kaikki asioita, jotka eivät ole ihan joka vuosi toteutuneet. Kyllä nyt on sitten hyvä olla tässä leppoisassa joulussa.








Nyt on joulu. 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.   

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Jesajan kirja 9:1‭, ‬5 FB92

perjantai 21. elokuuta 2020

Lupauksiin tukeutumista

Loppukesä alkaa olemaan pulkassa ja sitten vaan kirpeitä syyssäitä odottelemaan. Kirjoitin ensin kipeitä syyssäitä, mutta toivottavasti ei. Sitä juurikin tässä toivon, että syksy menisi hyvin eikä tulisi paljoa infektioita. Ja että niistä mitä tulee, selvittäisiin sujuvasti yli.

Edellisessä tekstissä mainitsinkin, että lomajaksolla meinasi jo pukata huolta siitä, että miten syksyn flunssatilanteissa oikein selvitään. Toisaalta pahimmalta tuntui se, että jos tulevista tilanteista joutuu olemaan koko ajan huolissaan. Se ei ole kovin mukavaa elämää. Sen takia ajattelin että suurin tarpeeni kyllä ainakin nykyhetkellä olisi lakata huolehtimasta ja osata luottaa Jumalaan, jotta voin rentoutua arkipäiviä viettämään.

Uskovaisena minulla on aina ollut tapana luottaa Jumalaan, vaikka välillä se voi käytännössä unohtuakin. Ihmiselle on ehkä myös tyypillistä sellainen hieman virheellinen "luottamus", että juuri minulle ei tapahdu kuitenkaan mitään pahaa. Tuosta jälkimmäisestä jonkun verran on karissut pois, kun olen huomannut, että on tapahtunut, hyvinkin odottamattomia asioita. Kyllä juuri minulle voi tapahtua, niin hyviä kuin huonojakin asioita.

Olen myös miettinyt, miten minä tällaisena rikkaana länsimaalaisena voin odottaa, että Jumala varjelee juuri minua, kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa monille ihmisille, niillekin jotka rukoilevat ja uskovat Jumalaan. Ja oikeastaan olen siis miettinyt sitä, että missä Raamatussa on Jumalan huolenpidosta niitä lupauksia, joita voin ihan varmasti soveltaa omalle kohdallenikin. Onhan niitä varmaan paljonkin.

Matteuksen evankeliumista ainakin löytyi aika yksinkertaista opastusta asiasta. Ja se oli vielä sellaista, mitä Jeesus itse sanoi:
"Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Matteus 6:25‭-‬34 FINPR




Ajattelin, että minun huolenaiheeni sopii tuohon listaan ihan hyvin. Ruoka ja vaatteet ovat ihmisen perustarpeita. Se on myös aika perustavanlaatuinen tarve, että tarvitsen lapsille hoitoapua jos esimerkiksi itse olen sairaana. Näistä mistään ei ole mukava kantaa huolta, sillä jos jokin noista puuttuu, niin selviytyminen ei olekaan enää itsestäänselvää.

Jeesus kuitenkin kehotti olemaan murehtimatta näistä asioista. Jeesus ei siis halua minun murehtivan, ja sillä on kyllä paljonkin merkitystä. Jeesus kehotti murehtimisen sijaan etsimään Jumalan valtakuntaa - siis varmaankin häntä itseään - ja lupasi että saan silloin nuo tarpeelliset asiat. Sen takia päätinkin, että niin minä haluaisin tehdä.




Uskon, että Jumala itseasiassa johdatti silloin loman lopulla minun ajatuksiani miettimään näitä asioita, jotta voisin taas päästä huolistani vapauteen. Eihän minulla ole voimaa lopettaa murehtimista, mutta voin kertoa asian Jeesukselle. Enpä minä osaa myöskään etsiä Jumalan valtakuntaa enkä edes monesti jaksa keskittyä Raamatun lukemiseen, mistä voisi kyllä olla apua tuossa etsimisessä, mutta voin kertoa senkin Jeesukselle. Hänellä on voimaa.

Viimeiset muutamat viikot onkin ollut taas paljon parempi olo eivätkä tulevat tilanteet ole enää huolettaneet. Elokuu on mennyt tosi mukavasti eivätkä mitkään pöpöt ole nyt vaivanneet. Pari sairaalareissua poliklinikoille myös ollaan tehty, mutta niistäkin selvittiin. 




Syksyn tuleminen ei haittaa ollenkaan, koska syksy on mukavaa aikaa.



lauantai 14. heinäkuuta 2018

Päivän sana sairastupaan

On taas niin tähän päivään sopiva raamatunpaikka tänään puhelimessa, että pitää ihan tallentaa se blogiin:

Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Valitusvirret 3:22‭-‬23 FINRK

Milka on ollut todella ressukka rassu flunssan kourissa. Kuumetta ei ole noussut, mutta nenä on kamalan räkäinen, yskittää ja oksettaa. Valvoin viime yönä Milkan kanssa. Yöllä Milkan oli niin hankalaa hengittää rään takia, että mietin, pitäisikö hänen olla sairaalassa. Yritin imeä Milkan nenää tyhjäksi Nooan imulaitteella, mutta se ei oikein onnistunut kolmannen käden puuttuessa. Siitä tuli sitten aivan turhaan suuri harmi. Tulihan se aamu sitten kuitenkin, mutta nukkumisesta ei ollut tullut paljon mitään, ja olo oli sen mukainen. Lisäksi vammaispalvelun hidastelu yöavun myöntämisessä harmittaa sitä enemmän, mitä väsyneempi on, mikä ei kyllä helpota univajeeseen suhtautumista ollenkaan.

Onneksi me emme kuitenkaan vieläkään kohdanneet päivää, josta ei selvittäisi. Iltapäivällä Milkalla oli kahden tunnin hoitovuoro, jonka aikana sain hiukan levättyä. Ensi yöksi Milkaa hoitamaan tulee ringissä mukana oleva sairaanhoitaja, joka varmasti pärjää noinkin surkean potilaan kanssa.

Kiitän Jumalaa siitä, että hänen uskollisuutensa on suuri.
posted from Bloggeroid

maanantai 5. helmikuuta 2018

Levottomuutta

Milkan yöt ovat menneet pikkuhiljaa levottomampaan suuntaan. Syksyllä oli aika rauhallinen vaihe, mutta joulu- ja tammikuussa yöitkeskelyt ovat lisääntyneet. Yöt ovat kovin rikkonaisia oman nukkumisen kannalta, kun Milka itkee vähän väliä ja lisäksi täytyy hoitaa letkuruokailu. Ruokapumppu piippailee pullonvaihtoa tietysti juuri silloin, kun lapsi olisi nukkunut. Lisäksi uutena ilmiönä on ollut, että Milka ei aina rauhoitukaan heti vaan huuto tai itkeskely voi jatkua tunnin tai ylikin. Jonkun verran mietityttää, mistä se oikein johtuu, kun Milka on aiemmin ollut niin rauhallinen. Tällä viikolla on taas tullut parina yönä oksennuskin.

Onneksi meillä on ollut syksystä alkaen se 35h viikossa yöhoitoa Milkalle. Se tuntuu nyt aivan välttämättömältä. Pyysin tammikuun alussa, että määrää lisättäisiin, mutta vastaus oli että jatketaan samalla määrällä. Vammaispalvelu ehdottaa, että sen sijaan aloitetaan omaishoidon vapaat tilapäishoidossa kerran kuussa. Se on ehkä järkevä idea sekin, mutta vaatii enemmän järjestelyä ja miettimistä. Yöhoitoa tarvittaisiin arjen sujumiseen eli joka viikko, eikä vain kerran kuussa.

Nooalla on ollut yöhoito joka yö noin puolivuotiaasta, ensin sairaalassa ja sen jälkeen 11kk ikäisestä alkaen kotona vammaispalvelun maksamana. Ei kai ole kohtuuton pyyntö, että Milka saisi saman? Tai edes yhden yön viikossa lisää.

Tilanne on ainakin minun oman nukkumiseni kannalta aika huono. Korvani ovat nyt ongelmakorvat, niitä ei ole saatu kuntoon marraskuun lopussa alkaneiden korvakäytävien tulehdusten jälkeen. En saisi käyttää korvatulppia, mutta se taas tarkoittaa, että en saa nukuttua meillä. Nooa huutaa joka yö monta kertaa, ja nyt on alkanut Milkakin huutelemaan välillä kovemminkin öisin. Olen aina ollut huono nukkumaan, joten myös pienemmätkin äänet, kuten ruokapumppujen piippaus tai hoitajien liikkeet häiritsevät. Eipä nukkumista auta sekään, että stressiä on enemmän tai vähemmän. Ei siis ole mitenkään taattua, että saan hyvin nukuttua niinä 4 yönä, jolloin Milkalla on hoitoa. Jos Milkalla ei ole hoitoa, niin tilanne on vielä huonompi.

Päivällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsia, olla jatkuvasti vuorovaikuttamassa ja aktivoimassa. Pitäisi jaksaa hoitaa lasten asiat. Kaapeissa pitää löytyä kaikki oikeat ruokavalmisteet ja lääkkeet molemmille sekä kaikkia tarpeellisia hoitotarvikkeita. Hakemukset, sähköpostit ja puhelut pitäisi hoitaa. Fysioterapeutin ja hoitajien kanssa pitää jutella. Ja mitä nyt sitten eteen tuleekin.

Jos lapsen tilanne vaatii, niin päivystykseen pitää jaksaa lähteä milloin tahansa.

Asioiden hoitoon, siivoukseen ja omaan lepäämiseen on myönnetty 12h viikossa lapsille päivähoitoapua, mitkä ovat myös ihan välttämättömiä. Sen jatkumisesta ei ole kuitenkaan oikein varmuutta Milkan kohdalla. Nykyinen päätös onneksi jatkuu vielä melkein 2kk. Pelkään, että jos aloitamme ylempänä mainitut omaishoidon vapaat kerran kuussa, niin kotipalvelu saattaa katsoa, että heidän apuaan ei enää tarvita. Sellaista vaihtokauppaa en halua, koska sitten arki ei enää pyörisi.

Olemme me tietysti tässä pärjäilleet, ei siinä mitään. Tilanne on vaan niin, että sitten jos ei enää pärjätäkään, niin on hieman liian myöhäistä pyytää apua. Sen takia avun saamisesta pitää yrittää huolehtia ajoissa. Tähän asti olemme saaneet sitä, mutta sen saaminen on vaatinut välillä kohtuuttomasti huolta ja vaivaa. Vaatiminen, pyytäminen ja perustelu käyvät ihan työstä ja olisi mukavampaa, jos ei tarvitsisi enää koskaan pyytää mitään lisää yhteiskunnalta.

Tässä tekstissä ei ollut tällä kertaa juuri mitään positiivisia asioita. Niitä ei voi eikä saa kirjoittaa, jos yrittää perustella avun tarvetta. Myöntäisivätköhän blogin lukijat lisää yhteiskunnan tukea tällä avautumisella, jos se olisi heidän vallassaan?

Päällimmäinen toiveeni olisi kuitenkin, että korvani tulisivat yhtä hyvään kuntoon kuin ne olivat vielä puoli vuotta sitten. Siispä rukousaiheena korvat.

Tähän loppuun kumminkin positiivisuutta tuomaan päivän raamatunkohta puhelimen näytöltä:
Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".
Matteus 19:26

torstai 21. joulukuuta 2017

21. luukku: Rauhassa

Nooalla oli illalla kuumetta 38,4. Oli väsynyt, huonovointinen ja lämmin. Kaikki ovat normaaleja ominaisuuksia, mutta ajattelin että poika on ehkä vielä lämpimämpi kuin yleensä.

Annoin Nooalle panadolia ja ressu nukahti heti. Tunnin päästä hän heräsi ja kuume oli laskenut panadolin avulla 37,7. Toivottavasti hän saa levättyä ja kuumeilu menisi ohi. Seuraamme yön yli tilannetta kotona. Jospa ei tarvitsisi lähteä sairaalaan.

Rukoillaan, että Nooa paranisi ja saisimme olla joulun yhdessä kotona.

En tiedä, mikä raamatunkohta tähän sopisi. Vaikkapa:

Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. Psalmit 4:8

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

20. luukku: Herran Voideltu

Tälle päivälle kelvannee tämä katkelma Luukkaan evankeliumista, joka löytyy sieltä heti jouluevankeliumin jälkeen ja liittyy myös joulun ajan tapahtumiin:

Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon. Tämä mies oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun.
Hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”
Luukas 2:25-32

Pientä joulukalenteriväsymystä pukkaa. Jaksaakohan vielä 4 blogitekstiä tehdä ennen joulua? Se jää nähtäväksi. Jotain jännitettävää siinä.

19. luukku: Suuri ihme

Voi tätä riemun päivää! Mitä sainkaan vielä vanhoilla silmilläni nähdä. Ei ehkä yhtä suuri ihmetyksen aihe, kuin mitä Simeon sai nähdä pyhäkössä Jeesuksen synnyttyä (Luukas 2:25-32), mutta kuitenkin ihmetyksen aihe. 

Milka on kovasti ollut menossa mahalleen, mutta kun toinen käsi on jäänyt vartalon alle jumiin, niin ei ole päässyt perille asti. Illalla Iisak huhuili katsomaan, että nyt on hyvännäköistä yritystä. Hurjan kannustuksen saattelemana Milka jaksoikin pitää päätä ylhäällä tarpeeksi kauan, että sai vielä käden vedettyä alta pois, ja niin tyttö oli päätynyt selältä vatsalleen ihan omin avuin (kannustusta lukuunottamatta). Oli se iloinen hetki vanhemmille, ja tyttö oli tietysti itsekin tyytyväinen. Samaa piti yrittää vielä uudestaan useamman kerran, kunnes alkoi sujumaan jo hieman sutjakkaamminkin.

Toista vauvaa odotellessa ja Milkan vauvaiällä olen miettinyt, pääsenkö vielä joskus näkemään vauvan kehitysaskeleita. Joista tietysti vatsalleen kääntyminen on yksi merkittävä. Näin sitten vaan sekin on nähty.

Osaakohan tyttö sitä vielä huomennakin? Eiköhän vaan, niin kova on menemisen halu. Toivottavasti tämän myötä myös vatsallaan olo alkaisi sujumaan. Kuvassa ainakin toinen käsi on edessä. Sekin on jo hyvä. Mutta molemmat olisi vielä parempi, ja sitten niihin pitäisi vielä tukeutua ja nojata. Vielä on paljon opeteltavaa. Onneksi fysioterapeutti auttaa. 



Tähän sopii myös raamatunjakeeksi vaikkapa:

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Psalmit 139:14

posted from Bloggeroid

maanantai 18. joulukuuta 2017

18. luukku: Jumalan ajatukset

Tässä tämän päivän raamatunkohta:

"sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Jeremia 29:11

Viikonloppu on mennyt ihan hyvin ja olen siis ilmeisesti saanut melkein tarpeeksi nukuttua perjantain epäilyksistä huolimatta. Lauantai-iltana meinasi tosin  vähän masentaa. Ehkä olin siinä kohtaa liian väsynyt. Tällä viikolla olisi tiedossa taas puhelinkeskustelu kotipalvelun kanssa, ja sen jättäisin mielellään välistä. Kotipalvelu-päätös loppuu vuoden loppuun, mutta meillä on jatkuva tarve Milkan hoitoavulle. Joten keskustelu on käytävä, jos mielii jatkoa saada. Edellisistä puheluista jäi traumat. Kuulostaa traagiselta, mutta ei ole kovinkaan suurta liioittelua. Toivottavasti palveluohjaaja ei painosta taas tuntien vähentämiseen tai keksi muutakaan uutta ikävää kiusaa. Viimeiset muutamat viikot olen ollut huolehtimatta tästä asiasta, toisin kuin 3 edeltävää kuukautta. Toivottavasti ei juuri joulun alla tule ikäviä uutisia.

Kuitenkin tuntui että joulukuun 1. päivän raamatunkohta oli ikäänkuin minulle. Lupaus siitä, että Jumala hoitaa homman. Pian se ehkä nähdään.

Joka tapauksessa uskon, että Taivaan Isä pitää meistä huolen ja antaa kaiken tarvittavan. Vaikka yhteiskunnan tarjoaman tuen saamisen prosessi on tuntunut välillä liiankin raskaalta, niin tulevaisuus ja toivo ei ole menetetty. Jumala antaa ne meille.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

17. luukku: Jumalan mielen mukainen kärsimys

Sen tähden myös ne, jotka kärsivät Jumalan tahdon mukaan, uskokoot sielunsa uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt sitä, mikä on hyvää. 1.Piet.4:19

Ne, jotka kärsivät Jumalan tahdon mukaan. Mitä tai millaista on Jumalan mielen mukainen kärsimys? Haluaako Jumala meidän kärsivän? Jos kerran Jumala on hyvä ja rakastava, miksi hän sallii kärsimystä, puhumattakaan siitä että hän haluaisi meidän kärsivän? Äkkiseltään kuulostaa kummalliselta, että Jumala tahtoisi tai edes sallisi asioita, joista seuraa kärsimystä.

Pitkäperjantain kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta muistuttaa kuitenkin, ettei maailman kärsimys ole kivuton asia Jumalallekaan. Ristillä Jumala itse kärsii luotujensa kanssa. Jos sanomme olevamme Jeesuksen seuraajia, voimmeko oikeastaan odottaa itsekään välttävämme kärsimystä?

Pietari tarkoitti varmaankin ylläolevassa raamatunkohdassa kärsimystä, joka aiheutuu Jeesuksen seuraamisesta: pilkkaa, vainoa ja sen sellaista. Entä muut kärsimykset, kuten vaikkapa sairaudet? Voinko sanoa että ne kärsimykset, joita itse olen joutunut kokemaan, ovat olleet Jumalan mielen mukaista kärsimystä?

lauantai 16. joulukuuta 2017

16. luukku: Täydelliset lahjat

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Jaakob 1:17

torstai 14. joulukuuta 2017

14. luukku: Lasten kaltaiset

Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Luukas 18:15‭-‬17


Päivä on kulunut varsin lastenhoitopainotteisesti. Milka on nuhassa, mutta on silti ollut ihan reipas ja iloinen tyttö koko päivän ja sai nukuttua päiväunia normaalisti. 

Nooalla on ollut koko päivän huono olo, vaikka hän ei ilmeisesti ole kipeä. Onneksi peppu on melkein parantunut sibicortin avulla. Pepun tilanne tuntuu heiluvan laidasta laitaan. Nyt edetään Sibicortin avulla, tarvittaessa kuuri joka toinen viikko. Onneksi on joku rasva, joka auttaa.

Viime yönä Nooalla oli aika normaali yö, mutta edeltävänä yönä hän nukkui vain yhteensä 6h, sillä hän oli ollut hereillä kolmesta melkein seitsemään asti, kylläkin tyytyväisenä. Mutta sen jälkeen on sitten ollut aika väsynyt, kun yöt ovat muuten olleet kovin levottomia ja itkuisia syksyn mittaan. Toivottavasti Nooa saisi nukuttua paremmin. 

Meillä oli kuitenkin oikein mukava ilta päivähoidon jälkeen Nooan kanssa, kun isi hoiti enimmäkseen Milkaa. Nooalla meinasi olla vähän väliä huono olo, mutta se ei haitannut niin paljon, kun lauloimme yhdessä ja kuuntelimme myös lasten joululauluja.

Nyt Nooa ei kuitenkaan meinaa saada unta, vaikka kello on jo yli kymmenen. Isi nukuttaa Nooaa sylissä, kuten joka ilta. Nooalla on tänään tavallista huonompi olo. Milka sai tällä kertaa jo hiukan ennen kymmentä unta. Toivottavasti hän ei enää herää. 

Hyvää yötä, Jeesus myötä. 

posted from Bloggeroid

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

13. luukku: Yhteys

"minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa." 1. Joh.1:3

Yhteys Jumalan kanssa. Siinä onkin uskon ydin. Ilman yhteyttä on vaikea kommunikoida ja kommunikointi taas parantaa yhteyttä. Siis kommunikoimaan.

Jumalan kanssa olisi hyvä kommunikoida enemmän, koska silloin Jumala yleensä rauhoittaa ja rohkaisee itseäni. Jotenkin se yhteydenpito vaan tuppaa unohtumaan. Jumala ei ole yleensä pitänyt suurta meteliä itsestään, vaikka en muista häntä, mutta silti hän on aina paikalla ja tavattavissa. Erittäin hieno persoona. Vaatimattomasti sanottuna. Vaikka en voi sanoa tuntevani häntä vielä liian hyvin.

tiistai 12. joulukuuta 2017

12. luukku: Kipujen mies

Jes.53 (RK)
3. Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Nooalla on aina ollut hyvä iho, mutta nyt on ollut useamman kuukauden ajan kurjaa ihottumaa ja ihorikkoja vaippa-alueella. Loka-marraskuulla kuukauden mittainen lääkevoidekuuri auttoi aika paljon, mutta iho ei ihan ennalleen kuitenkaan palautunut. Kuurin loppumisesta vain parin viikon päästä iho loimottaa taas ihan punaisena ja välillä meinaa mennä paikoin rikki. Silloin tietysti ressua itkettää kun vaippaa vaihdetaan.

Syksyllä käytiin ihotautilääkärillä, josta saatiin kyllä yllämainittua apua, mutta ihottuman syy ei kuitenkaan selvinnyt. Soitin juuri ihopolille ja sain hoitajalle soittoajan, että saataisiin uusia ohjeita. Omatoimisesti ollaankin jo aloitettu kortisonikuuria, jotta tilanne pysyy edes jotenkin hallinnassa.

Todella kurjaa, kun vaiva ei meinaa parantua.

Jeesus tietää, millaista se on, kun tekee kipeää. Rukoillaan, että Nooan peppualue paranee. Ja että hänen ei tarvitsisi itkeä öisin pepun tai pahoinvoinnin tai muidenkaan syiden takia, vaan saisi nukuttua.

maanantai 11. joulukuuta 2017

11. luukku: Tosi valo

Meillä nähtävästi toteutuu tänä vuonna adventtimaanantait. Adventtikynttilät on hienosti aseteltuna ja valittu niistä, mitä kaapista löytyi: kaksi punaista lyhyempää ja kaksi sinistä pitempää kynttilää. Ensimmäisenä adventtina en kerinnyt kuitenkaan sytyttää kynttilää, joten se jäi maanantaille. Samalla tavalla kävi toisenkin adventin kanssa. Ehkä tästä tulee uusi adventtiperinteemme?

Adventtimaanantain kunniaksi halusin löytää jonkun jouluun viittaavan raamatunpaikan ja kysyin apua pastorimieheltäni. Mikä olisi sellainen "valo voittaa pimeyden"-kohta. Pastori lähti etsimään Johanneksen kirjeistä, ja löytyihän sieltäkin ihan kiva kohta, mutta se oli vain osa yhdestä jakeesta. Lopulta päädyimme kuitenkin tähän Johanneksen evankeliumin alun kohtaan:

Joh. 1 (Käännös: RK)
9. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä.
11. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Tämä on joulun sanomaa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. luukku: Vetten läpi

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Jes. 43:2

Nyt mennään aika syvissä vesissä väsymyksen kanssa. En jaksanut taaskaan etsiä raamatunpaikkaa, mutta puhelinsovellus etsi sen minulle. Ihan hyviä valintoja sovellus on tehnyt, joten näillä mennään nyt sitten. Toivottavasti ensi viikolla olisi tulossa vähän pirteämpiä päiviä. Se vaatisi varmaan jonkun nukutun yön tai pari.

lauantai 9. joulukuuta 2017

9. luukku: Kirkkauden toivo

Eilen jäi tekemättä koko joulukalenteripostaus, mutta kuulin juttua, että hyvässä kalenterissa joutuu aina joskus kovastikin etsimään, että löytyykö sitä luukkua.

Tänään menen myös helpomman kaavan kautta ja kelpuutan puhelinsovelluksen valitseman kohdan:

Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room.8:18

Tänään on ollut tosi väsynyt päivä. Kai se lasketaan kärsimyksiin, jos on tarpeeksi väsynyt eikä pääse lepäämään? Tosin tänään kävi niin, että lopulta sitten pääsin, huilattiin yhdessä lapsen kanssa. Tällä kai selviää iltaan.

Jokusia vuosia sitten yksi ystävä lohdutti, että elämä kestää niin lyhyen hetken, enintään jonkun 80+ vuotta, ja sen jälkeen päästään lepoon ja iloon. Silloin oli toisenlaiset huolet, mutta tuokin rohkaisi.

torstai 7. joulukuuta 2017

7.luukku: Herran silmä

Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Ps.33:18-19

Tämäkin sopii täydellisesti omaan elämääni. Tänään en oikein jaksa selostaa tätä pitempään.