keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Huolenaihe

Viime perjantaina olimme päiväkodilla lasten hojks- ja vasupalavereissa. Nooan palaverissa fysioterapeutti esitti jo aika vakavana huolena Nooan selkärangan kiertymisen. Koska Nooa on hyvin hypotoninen eli veltto, niin asennot tuppaavat valumaan vinoiksi ja silloin selkäranka menee mutkalle. Pikkulapsella se ei ole vielä niin paha, koska ranka myös palautuu helposti taipuneista asennoista. Toispuoliset asennot kuitenkin edesauttavat huonoa kehitystä. Nyt kun Nooa on jo kasvamassa isoksi pojaksi niin asiaan pitää ruveta kiinnittämään paljon nykyistä enemmän huomiota. Selkäranka on siis alaosastaan hieman kaartunut vasemmalle puolelle. Terapeutti saa kuulemma sen palautumaan vielä, vaikkakaan ei yhtä helposti kuin pienenä. Fysioterapeutti sanoi, että kaikkien Nooaa hoitavien ihmisten pitäisi tietää, millaisissa asennoissa Nooaa täytyy pitää ja miten vääristä asennoista pitää ohjata pois. Ei riitä että Nooa on tyytyväinen ja iloinen vaan pitää myös huolehtia siitä, että selkä ei menisi huonompaan kuntoon. Käsittely ja asennot ovat yhtä tärkeä osa Nooan hoitoa kuin ruoka ja lääkkeetkin. 




Nooan elämässä on kuitenkin niin paljon hoitajia, että tuntuu aika mahdottomalta saada viestitettyä ja opastettua mitään tämäntyyppistä aika haastavaakin ohjetta kaikille niin että se oikeasti tulisi käytäntöön. Kotihoitoringissä ja päiväkodissa on molemmissa noin 8-9 hoitajaa  ja lisäksi on vielä Ilonan hoitajat. Pelkkä kirjallinen ohje ei riitä, vaan oikeastaan jokainen tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta (mieluiten fysioterapeutilta) mutta se ei varmastikaan oikein tule onnistumaan.

Palaverissa saimme joitakin ohjeita ja myöhemmin juttelin vielä fysioterapeutin kanssa puhelimessa. Parin viikon päästä on myös vuosittainen käynti neurologilla ja sairaalan fysioterapeutilla, jossa varmasti keskustelemme tästä aiheesta. Sehän ei sinänsä ole mikään uusi asia, vaan selkärangan tilannetta on seurattu kyllä joka vuosi.

Nyt siihen pitäisi kiinnittää kuitenkin enemmän huomiota ja olisi tärkeää saada opastettua myös kaikkia hoitajia sen suhteen. Lisäksi asiaa pitäisi pitää esillä usein, ettei se pääsisi käytännössä unohtumaan.

Tuntuu kovin haasteelliselta, mutta täytyy vain yrittää tehdä Nooan hyväksi niin paljon kuin pystyy. Samalla tietäen, että se ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle. Onneksi Nooan selkärangan puolesta voi myös rukoilla.

torstai 13. helmikuuta 2020

Hyvin sujuvaa elämää

Alkuvuosi on sujunut ihan hyvin ja se tuntuu myös mukavalta. Tähän asti tämä talvi on mennyt vain vähäisillä sairasteluilla. Lapsilla ei ole tänä vuonna ollut vielä yhtään sairaalajaksoa, sen sijaan itselläni oli yksi viime viikolla. Se oli kylläkin etukäteen suunniteltu ja liittyi hammasasioihin. Kolmen hampaan synnynnäinen puute on aiheuttanut joitakin ongelmia ja myöhemmin niitä olisi ollut enemmän odotettavissa, joten voin olla kiitollinen meneillään olevasta korjausprosessista. Se on kaiketi jo loppupuolella, ja hintaakin tulee vain poliklinikkamaksujen verran. Viime vuonna minun ei tarvinnut maksaa niitäkään enää alkuvuoden jälkeen, sillä minun ja lasten yhdistetty sairaalamaksujen katto tuli täyteen jo helmi-maaliskuussa. Tänä vuonna se taitaa venyä hieman pidempään kun lapset eivät ole sairastelleet, mutta parempi näin päin. Varmasti jotain pöpöä saamme vielä kevättalven kuluessa kokea.

Lapset käyvät päiväkodissa arkisin ja siellä on sujunut kaikki ihan hyvin. Perjantaisin toinen lapsista saa jäädä kotiin, kun minulla on vapaata töistä. Jos saamme joskus pidettyä kokonaisen perhepäivän, niin se tuntuu mukavalta. Tässä kuva tammikuun perhepäivän vietosta:




Kalenterin suunnittelu on yksi tärkeä asia meidän elämässä, ja siihen tarvitaan viisautta. Kaikki päiväkodin hoitopäivät ja kotihoitoringin hoitovuorot pitää suunnitella jo noin kuukausi etukäteen. Ilona-jaksot on suunniteltu vielä aiemmin. Isän täytyy vuorosuunnittelun aikaan tietää kaikki ilta- ja viikonlopputyönsä, mitä menoja hänellä on. Lisäksi meillä on käytettävissä omaan jaksamiseen ja kaikkeen perheemme asioiden hoitoon hoitotunteja, ja ne sijoittuvat nyt pääosin viikonloppuihin. Iltoihin ja viikonloppuihin sijoittuva hoito on siis aina kotona. Välillä on aika vaikea etukäteen tietää, tarvitsisiko kaikki käytettävissä olevat hoitotunnit esimerkiksi jollekin tietylle viikonlopulle suunnitella kalenteriin vai olisiko parempi jättää enemmän perheaikaa. Se on tasapainottelua, kokeilua ja pähkäilyä. Joistain viikoista tulee täydempiä ja joihinkin jää enemmän viikonlopun tuntua. Toisaalta suunnittelu on arkipäivien kohdalla aiempaa suoraviivaisempaa siksi, että emme saaneet mahdollisuutta lasten mennä tarvittaessa välillä eri aikaan päiväkotiin. Sen sijaan molemmat menevät aina samaan aikaan samalla taksilla (paitsi jos toinen jää kokonaan pois jonain päivänä). Oikeastaan se helpottaa aika paljon kolmen viikon välein tekemääni kalenterin suunnittelua, koska arkipäivät menevät aina samaan tapaan. Myös meillä vanhemmilla on arjessa sitten hieman aikaa hoitaa välttämättömiä asioita. Nooalle on tullut kylläkin todella pitkiä hoitopäiviä niinä päivinä, kun iltahoito jatkuu kotona isän työiltoina. Nooa on kyllä aivan tottunut niihin. Täytyy vaan yrittää löytää sitten Nooalle myös "vapaa-aikaa" muusta kohtaa viikkoa. Jatkossa varmaan myös näitä iltoja voi jakaa sitten molempien lasten kesken. 




Minä aloitin siis työt uudelleen tammikuussa melkein kolmen vuoden tauon jälkeen. Teen puolikasta työaikaa siten, että työtunnit on jaettu neljälle päivälle viikossa. Kun ehdin töistä kotiin, niin siihen jää yleensä vielä aikaa ennen lasten kotiin tuloa. Jonkunlainen lepohetki siinä on usein ollut tarpeen, sillä ilta jatkuu aika hektisenä lasten tultua kotiin. Samasta syystä on hyvä saada tehtyä tiski- ja pyykkihommat ennen lasten tuloa. Niitä riittääkin ihan joka päivälle, koska myös yöllä kertyy sekä pullotiskiä että pyykkiä. Saatan myös joinakin päivinä iltapäivällä saada hoidettua myös lasten asioita, ainakin jos olen suunnitellut sen etukäteen. Muulloin siihen ei oikein olekaan aikaa. Tarvittaessa voin myös välillä tehdä etätyöpäivän kotoa käsin, jolloin työmatkoihin ei kulu aikaa. Se auttaa varsinkin niinä päivinä, kun lasten kanssa täytyy lähteä käymään sairaalalla poliklinikkakäynneillä.




Tammikuussa oli myös merkillepantava seikka, kun Milka sai ensimmäisen pyörätuolinsa. Se on huomattavasti näppärämpi ja parempi kulkupeli kuin apuvälinerattaat. Myös päiväkotikyydit sujuvat nyt miellyttävämmin, sillä pyörätuolilla voi vaan ajaa taksiin sisään, eikä Milkan tarvitse siirtyä istumaan turvaistuimeen. Alkuvaiheessa tuota siirtelyä piti tehdä ja se ei ollut Milkasta kivaa.






Eteiseen mahtuu sievästi parkkiin kaksikin näitä. Oranssirunkoinen pyörätuoli on Nooan ja punainen on Milkan. 

Alla vielä muuten vaan kuvat molemmista ihanista kultamuruista. Nooalla vaihtuu hampaita melkein yhtä paljon kuin äidillä, tai oikeastaan enemmän. Pysyvien hampaiden puutos on kuulemma perinnöllistä sekin. Täytyy toivoa, että lapsille on kuitenkin tulossa kaikki hampaat.