Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Ikiomat kultamussukat

Lapset ja hoitajat olivat touhunneet eilisessä iltavuorossa meille hääpäivän yllätyksen. Retki läheiseen kauppakeskukseen ruusua ostamaan ja sen jälkeen askartelua. Kylläpä olikin hieno kortti ja ruusu meitä illalla odottamassa! 


Milka on oppinut nostamaan kädet ylös. Sitä hän sitten tekeekin ihan innoissaan tilanteessa kuin tilanteessa! Toinen mieliharrastus on edelleen vasemmalla jalalla paukuttaminen.





Milka on suuren osan ajasta tyytyväinen ja iloinen, mutta toisaalta huono olo on myös lisääntynyt viime aikoina. Talvella huonoa oloa oli vain ihan hetkittäin, mutta viimeisen reilun kuukauden aikana pahoinvointi, oksentelu ja itkuisuuskin ovat lisääntyneet. Milkan ja Nooan sairaudessa ongelmia aiheuttaa se, että aminohappo valiinin hajotusketju ei toimi ja energian sijaan elimistöön kertyy myrkyllistä ainetta. Valiinin määrä onkin ruokavaliossa minimoitu, mutta aika ajoin ruuan määrää täytyy kuitenkin lisätä lapsen kasvaessa. Silloin myös valiinin määrä lisääntyy. Milkan huonompi olo alkoi viimeisestä tällaisesta ruokamuutoksesta.

Samalla olemme huomanneet, että liikunnallisen kehityksen asioissa on tullut takapakkia. En tiedä, onko se lopullista taantumista vai väliaikainen huonosta olosta johtuva asia. Milka ei kuitenkaan enää jaksa olla vatsallaan juuri ollenkaan, eikä esittele meille hienoa kyynärnoja-asentoakaan. Samoin istuminen ei enää suju yhtä vähäisellä tuella kuin talvella. Ehkä hypotonia eli lihasten velttous on lisääntynyt.

Milka on myös alkanut ajoittain katsomaan hieman kieroon. Se on ihan söpöä, mutta taitaa kertoa alkavista näköongelmista.

Viimeisen parin viikon aikana Milkan yöt ovat olleet erityisen levottomia. Onneksi tukitoimiakin nyt hiukan lisättiin, ja tästä eteenpäin meidän tarvitsee hoitaa enää noin kaksi Milkan yötä viikossa kolmen sijasta. Apu tuli taas aivan oikeaan aikaan. Vai pitäisikö sanoa viime hetkellä.



Nooan vointi on ollut aika tasaista tammikuun influenssasta asti. Kukaan meistä ei ole sen jälkeen sairastellut mitään pikku flunssapöpöä isompaa, mistä saamme myös olla kiitollisia.

Nooalla on näissä kuvissa ihan uudet silmälasit. Niihin tuli vahvuuksia lisää, mutta näköhermoatrofia ei ollut viime lääkärikäynnin mukaan pahentunut.




Nooa on nyt 4v 9kk ikäinen ja Milka on 1v 3kk. Ihanat kultamussukat.
posted from Bloggeroid

maanantai 8. tammikuuta 2018

Toimintaa!

Edelliseen postaukseen jatkona ajattelin kertoa hiukan lisää lasten toiminnoista. Tässä ensin Milkan puuhailuista.

Milka on kovasti harjoitellut vatsallaan oloa sen jälkeen, kun hän pääsi joulun alla pungertamaan vatsalleen asti. Kääntyminen sujuukin jo ihan hyvin, kun taas mahallaan oleminen on ehkä se suurin haaste. Se tuntuu olevan aika raskasta Milkalle, päätellen ähinästä, puhinasta ja jopa vaikerruksesta. HIBCH-puutos on energiantuotannon häiriö, joten järkeenkäyvästi energiaa ja voimia ei ole yhtä paljon kuin terveillä lapsilla. Milka tarvitseekin useimmiten apua, että pääsisi takaisin selälleen tai kyljelleen hiukan 
huilaamaan. Mieli on kuitenkin takaisin mahalleen, eikä tyttö malttaisi lepäillä. Onneksi keinot on monet äidillä ja isillä. Välillä tyttö on täytynyt vangita imetystyynyn avulla vähäksi aikaa selinmakuuasentoon, asettamalla tyynyn pään alle. Milka on kyllä kehittynytkin selvästi vatsallaan olossa ja osaa jo jonkin verran tukeutua myös käsiin siinä ollessaan.

Alkuinnostuksen jälkeen Milka on kyllä ruvennut viihtymään uudestaan välillä myös selällään. Siinä parasta huvia on kantapään paukuttaminen lattiaan niin kovasti, että heikompia jo hirvittää. Välillä imetystyyny tai muuta pehmikettä onkin tarvinut laittaa jalkojen alle, ettei kantapää olisi ihan kolhuilla. 



Milka tykkää kovasti kuvista ja kirjoista. Niitä sitten luetaankin (ja rapsutellaan) yhdessä ja erikseen.

Milkan mielestä myös erilaiset materiaalit tuntuvat olevan erityisen mielenkiintoisia ja niitä pitää tutkia kädellä rapsutellen. Oikeastaan kaikki mihin ylettyy ja erityisesti sohvan ja nojatuolin kangas, keinutuoli, lattia, äidin paita ja niin edelleen. Myös katon ja seinien katselu kiinnostaa. On meillä sentään myös käytössä tunnustelukirja, jossa myös on erilaisia pintoja.

Milka tykkää myös todella kovasti istua pystyssä asennossa ja harjoittelee istumista melko vähällä tuella. Isin tai äidin sylissä, sohvan nurkassa tai fysioterapeutin lainaamassa bumbotuolissa voi harjoitella. Odotamme kovasti apuvälinesetää, joka toisi apuvälinetuolin ja pöytälevyn kokeiluun. Sillä tuntuu jo olevan kiire, kun Milka yrittää usein nousta sitterissäkin pystyyn. Jos Milka on sylissä ilman mitään kiinnostavaa lelua tai asiaa, niin hän tuntuu aina kovasti pohtivan, olisiko jossain lähellä sitten jotain kiinnostavaa. Oli tai ei, niin kovasti tyttö haluaisi mennä tutkimaan asiaa. Molemmille käsille on käyttöä häntä pidellessä.


Milkalla on kerran viikossa fysioterapia kotona, jolloin jumpataan sitten ihan olan takaa. Kelan maksama, yksityisen puolen fysioterapeutti hoitaa terapiat. Hän antaa samalla myös ohjeita vanhemmille, miten Milkan kehitystä kannattaa tukea. Noilla harjoitteilla voikin täyttää kaikki vapaahetket, jos muuten ei olisi tarpeeksi tekemistä. Mukavaa on, että meille jo tuttu Nooan fysioterapeutti pystyi ottamaan Milkankin terapian hoitaakseen.
posted from Bloggeroid

perjantai 5. tammikuuta 2018

Leluja!

Pieni katsaus lasten leikkeihin joululahjojen kautta:

Milka sai kolme lelua, jotka näkyvät kuvassa. Norsu ja Pluto ovat äidiltä ja isiltä. Norsu on oikein monikäyttöinen. Värit ovat hyvät, norsu helisee ja jopa vinkuu. Norsun korvista löytyy tunnustelu- ja purupintoja, vaikkakin useimmiten Milka maistelee norsun ihanaa pitkää kärsää. Pluto on ihan vaan pehmolelu, mutta pitkistä raajoista ja etenkin korvista on hyvä ottaa kiinni. Pluton korva onkin yleensä Milkalla suussa. 

Fysioterapeutti tuo aina parhaat joululahjat ja niin tuonkin ihanan pallon sisällä uivan ankan. Se on mielenkiintoinen ja kehittävä pikkuiselle ja miksei isommillekin. 



Nooalle fysioterapeutin pussista löytyi soittelutarvikkeita. Kuvassa perkussiosetti. Näillä sitten napsutellen ja kilistellen ja helistellen soitellaan. Olihan siellä myös kapulat sekä jonkinlainen pilli. Fysioterapeutti varmaan kertoo, kuinka sitä kannattaa käyttää.

Itseasiassa Nooa sai vahingossa kaksi perkussiosettiä, hän kun on niin tunnettu musiikin ystävä. Onneksi ne olivat hiukan erilaiset eli oikeastaan tuo kuvassa näkyvä kastelukannu kuuluu toiseen settiin. Yritin näyttää sitä Milkalle, mutta Milka tuntui ajattelevan, että näitä kuuluu pureskella. Kaksi osaa joutui kaappiin varalle. 



Lastenosastolla vieraillut pukki toi Nooalle ihanan oravan. Se pitää monenlaista ääntä ja liikkuu ja on Nooan mielestä tosi hauska. 

Nooa sai myös kaksi pehmolelua, ihanan kissan ja ison tiikerin. Kissasta Nooa on tykännyt kovasti ja taisi kokea myös saamisen iloa, kun se tuli paketista. Tiikeri on ihan hyvä kokonsa takia, sen saa apuvälinetelineissä paremmin aseteltua Nooan ulottuville. Nooan vanha, pienempi tiikeri on pesty aika monta kertaa koneessa. Kissan päälle meni oksennusta heti tapaninpäivänä, mutta se ei kummallista kyllä kovin paljoa pahastunut pesusta.

Nooa tarvitsee jonkun apua oikeastaan kaikkeen leikkimiseen, paitsi pehmolelujen halimiseen, ja siihenkin hän tarvitsee välillä apua.



Molemmat lapset saivat myös vaatetta lahjaksi. Ihan hyvä, sillä leluja oli tuossa jo ihan tarpeeksi.

posted from Bloggeroid

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

19. luukku: Suuri ihme

Voi tätä riemun päivää! Mitä sainkaan vielä vanhoilla silmilläni nähdä. Ei ehkä yhtä suuri ihmetyksen aihe, kuin mitä Simeon sai nähdä pyhäkössä Jeesuksen synnyttyä (Luukas 2:25-32), mutta kuitenkin ihmetyksen aihe. 

Milka on kovasti ollut menossa mahalleen, mutta kun toinen käsi on jäänyt vartalon alle jumiin, niin ei ole päässyt perille asti. Illalla Iisak huhuili katsomaan, että nyt on hyvännäköistä yritystä. Hurjan kannustuksen saattelemana Milka jaksoikin pitää päätä ylhäällä tarpeeksi kauan, että sai vielä käden vedettyä alta pois, ja niin tyttö oli päätynyt selältä vatsalleen ihan omin avuin (kannustusta lukuunottamatta). Oli se iloinen hetki vanhemmille, ja tyttö oli tietysti itsekin tyytyväinen. Samaa piti yrittää vielä uudestaan useamman kerran, kunnes alkoi sujumaan jo hieman sutjakkaamminkin.

Toista vauvaa odotellessa ja Milkan vauvaiällä olen miettinyt, pääsenkö vielä joskus näkemään vauvan kehitysaskeleita. Joista tietysti vatsalleen kääntyminen on yksi merkittävä. Näin sitten vaan sekin on nähty.

Osaakohan tyttö sitä vielä huomennakin? Eiköhän vaan, niin kova on menemisen halu. Toivottavasti tämän myötä myös vatsallaan olo alkaisi sujumaan. Kuvassa ainakin toinen käsi on edessä. Sekin on jo hyvä. Mutta molemmat olisi vielä parempi, ja sitten niihin pitäisi vielä tukeutua ja nojata. Vielä on paljon opeteltavaa. Onneksi fysioterapeutti auttaa. 



Tähän sopii myös raamatunjakeeksi vaikkapa:

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Psalmit 139:14

posted from Bloggeroid

tiistai 12. joulukuuta 2017

Luminen päivä ison vauvan kanssa

Milkasta tulee otettua enemmän kuvia kuin Nooasta, koska vietän paljon enemmän aikaa Milkan kanssa. On Nooastakin vauvavuodelta kyllä paljon kuvia, tosin ne ovat useimmat huonolaatuisia.

Tänään kuitenkin pötköteltiin lattialla ja laitoin Milkan oikealle kyljelleen ja imetystyynyn pönkäksi selän taakse. Oikealla kyljellä oloa pitäisi harjoitella toispuolisuuden välttämiseksi. Vasemmalle puolelle Milka kääntyy jo liiankin automaattisesti, ja sitten hän yleensä jää siihen jumiin eikä pääse takaisin päin. Nytkään Milka ei kauan oikealla kyljellään viihtynyt, mutta ainakin tyyny esti vasemmalle menon ja auttoi pysymään vähän pitempään selällään, mikä sekin on välillä ihan hyvä. Tyttö oli saanut nähtävästi pallon haltuunsa, mikä oli mukava havainto. Tyyny taisi vähän auttaa pallon lähettyvillä pysymisessä.


Milka on viime päivinä harjoitellut kovasti jalkojen nostamista selällään ollessaan. Tavoite olisikin saada varpaista kiinni. Kuvassa minä avustan pitämällä jalat sopivalla etäisyydellä, jotta Milka saa tutkailla tonttusukkia, joissa on pikku kulkuset. Tonttusukat sopivat mainiosti juuri tähän kehitysvaiheeseen. Milkalla on myös muita sukkia, joissa on joku kiva kuva tutkittavaksi. Mm. isin ostamat batman-sukat ja äidin ostamat porosukat.


Lumisateesta huolimatta uskaltauduimme Milkan kanssa pitkästä aikaa hiukan ulos. Kärryttelimme ihan pikkuisen ja Milka katseli ihan tyytyväisenä kärryjen suojasta, kun äiti teki lumityötkin. Isi oli tyytyväinen, kun pääsi ajamaan suoraan pihaan. Lumitöitä taitaa riittää vielä tänään tai huomenna isillekin.

Milkalla on ollut käytössä turvakaukalo - adapteri - rattaiden runko - yhdistelmä ulkoiluun ja liikkumiseen. Adapteri on vaan hiukan rikki, joten ulkoilu on nyt jäänyt aika vähiin mm. siksi, ettei se hajoaisi kokonaan liian aikaisin. Milka on myös kasvamassa ulos turvakaukalosta. Omiin tavallisiin rattaisiin ei saatu kunnon asentoa.

Milka todennäköisesti saa apuvälineenä joko muutostyöt omiin rattaisiin tai sitten apuvälinerattaat. Lisäksi hän tarvitsee ja saa jonkunlaisen tuolin kotikäyttöön. Toivon vaan, että asia etenisi aika nopeasti rattaiden osalta, ettei jäätäisi ihan jumiin kotiin.

Nyt on Nooan päivähoito ohi tältä päivältä, isin työpäivä pulkassa ja vietetään perheiltaa. Ilta tuntuu aika lyhyeltä Nooan kanssa oloa ajatellen, joten Nooa on suurimman osan ajasta sylissä ja sylivuorot jaetaan äidin ja isän kesken. Milka pääsee myös todennäköisesti vielä isinkin kanssa sylittelemään ja leikkimään. Sitten tehdään molemmille lapsille iltatoimet ja yritetään saada molemmat nukkumaan. Toivottavasti lapset nukkuvat hyvissä ajoin ennen yöhoitajien tuloa, jotta vanhemmatkin ehtivät syömään ja pesemään hampaat ennen sitä. Toivottavasti kaikki perheenjäsenet nukkuvat yön hyvin ja molemmat yöhoitajat jaksavat valvoa.
posted from Bloggeroid

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Lepakkovauva ja äidin maanantaimietteet

Tässä päivän hymytyttö.


Tänään ei tapahtunut mitään erikoista.

Aamupäivällä soitin keskussairaalaan lastenpolille ja kysyin, voisimmeko tulla Milkan kanssa käväisemään pituuden mittausta varten. Taysista on pyydetty tarkistamaan Milkan kasvutietoja tällä viikolla, koska lääkäri on jäämässä lomalle. Sovittiin, että tulemme iltapäivällä.

Mitat olivat seuraavat: Pituus 62,8cm, paino 6950g ja päänympärys 44,2cm. Ikää on 3,5kk.

Lähetin tiedot ravitsemusterapeutille, joka juttelee lääkärin kanssa ja päivittää Milkan ruokaohjeen. Kerroin samalla, että Milka ei syö enää ollenkaan itse, vaan kaikki ruoka annetaan nyt letkun kautta. Pari viikkoa sitten me vielä kokeilimme imetystä joka päivä, vaikkakaan ei se silloinkaan enää varsinaisesti syömistä ollut, ainakaan määrän puolesta.

Kuvassa näkyy jollain tapaa vauvoilla esiintyvä ATNR-varhaisheijaste, jossa toinen käsi on koukussa ja toinen suorana katseen suuntaan. Tässä se ei ole ihan puhtaimmillaan, koska käsi ei ole ihan suorana. ATNR:n pitäisi hävitä jonkun lähteen mukaan noin 2kk iässä. Jos se ei häviä, niin vauva ei pysty kääntymään selältä mahalleen. Nooalla ATNR näkyy edelleen. En oikein jaksa uskoa, että se häviäisi Milkaltakaan.

Nooalla oli tänään päivähoitoa 8h, joka oli jaettu kahdelle hoitajalle. Lisäksi meillä kävi Milkan hoidon ja kotiavun merkeissä kolmas hoitaja, joka viipyi 2h. Nuo 2h meillä oli siis kaksi hoitajaa yhtä aikaa, molemmilla lapsilla omansa. Siinä välissä kävimme isin kanssa kirjastossa, kaupassa ja apteekissa. Kun tulimme kotiin puoli tuntia etuajassa, niin olohuoneessa kävi iloinen melko äänekäs puheenpälpätys. Hoitajillakin on toisistaan seuraa tässä uudessa tilanteessa. Itsellä on hieman uutta totuteltavaa, kun kotona on - ei vain yksi, vaan usein peräti kaksi perheen ulkopuolista ihmistä osallistumassa arkeen. Omaa tilaa on aika rajoitetusti ja kodin äänimaailmakin on ajoittain ihan uusi. Mukavahan se olisi pärjätä omillaan, mutta kun emme pärjää, niin omaa rauhaa tärkeämpää on saada apua. Mutta kyllä tässä tosiaankin toivon, että kaikki sujuisi hoitajien ja hoitofirman kanssa sujuvasti ja ongelmitta.

Itseasiassa meillä oli tänään hetken aikaa kolme hoitajaa, kun kaksi oli lähdössä yhtä aikaa ja yksi tulossa vielä illaksi hoitamaan Nooaa. Uusi ennätys sekin.

Nykyään minusta tuntuu melko usein, että en saa tai ehdi olla Nooan kanssa ollenkaan tarpeeksi. Nooalla on päivähoitoa 52h viikossa eli arkisin yleensä 8h ja viikonloppuisin keskimäärin 6h päivässä. Hoitovuorot ovat välttämättömiä, sillä 40h niistä kuluu siihen, että isi saa työt tehtyä minun hoitaessa Milkaa, ja loput 12h meidän vanhempien jaksamisen tueksi ja asioiden hoitoon. Kun olemme vain oman perheen kesken, niin vuorottelemme. Välillä olen Nooan kanssa, välillä Milkan. Nooan hoitopäivän aikana on onneksi lupa vaihtaa vähäksi aikaa hoitajan kanssa vauvoja, niin että Nooakin pääsee välillä äidin syliin. Jotenkin tuntuu, että siihen ei aina kuitenkaan löydy tilaisuuksia oman ja myös Nooan ohjelman takia. Tänään kuitenkin ehdin vielä illalla sylitellä Nooan kanssa puolisen tuntia, vaikka Nooalla olikin iltahoito. Se oli tosi mukavaa meidän molempien mielestä. Nooa on niin valtavan ilahtunut aina, kun hän pääsee äidin tai isin syliin. Iltahoitaja lähti puoli kymmeneltä, jolloin isi meni nukuttamaan Nooaa ja minä jatkoin Milkan ruokkimista.

Kello alkaa olla jo aika paljon, kun molemmat lapset ovat lopulta nukkumassa. Nooan illat ovat parina viime päivänä venyneet kovin myöhään. Milkallakin on ollut hiukan hankalampi nukkumaanmeno eilen ja tänään, kun hänen on pitänyt itkeskellä väsymystä tai jotain muuta. Mutta varmaan se on väliaikaista vaan.

En ole kerinnyt kirjoittelemaan kovin paljoa blogiin, mutta kerrottavaa kyllä olisi vaikka joka päivä. Ehkä blogi tarjoaa siis vain välähdyskuvia meidän elämästä. Tai ehkä siitä muodostuu pikkuhiljaa jonkinlainen parempi kuva.
posted from Bloggeroid