Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Muuttolinnut

Nyt eletään meidän hibch-perheessä jännittävää aikaa. Lapset ovat muuttamassa pois kotoa ja niin sanotusti lennähtävät pois pesästä. Viime tarinoinnin yhteydessä kerroin, että Nooa muuttaa talven aikana Kultasiipeen. Sen suunnitelman mukaan Milka olisi jäänyt vielä kotiin asumaan ja lapset olisivat joutuneet eroon toisistaan. Viime viikolla saimme kuitenkin tiedon, että Milkalle on kuin onkin vapautunut myös paikka Kultasiivestä. Lapset pääsevät näin ollen muuttamaan yhtä aikaa. Heillä on Kultasiivessä myös ihan vierekkäiset huoneet. Kiitos tästä Taivaan Isälle.



Viimeisen vuoden olemme odottaneet lapsille kodin ulkopuolelta pysyvää asuinpaikkaa. Kun minä sairastuin, niin Milkalle jouduttiin järjestämään vuorokauden ympäri hoitaja kotiin. Lisäksi on ollut Ilona-jaksoja noin puolet ajasta, jolloin olemme saaneet kotiin rauhaa. Minä en ole siis joulua lukuunottamatta hoitanut lapsia juurikaan kokonaiseen vuoteen. Hoitajien jatkuva läsnäolo meidän suhteellisen pienessä asunnossamme on tuntunut todella kuormittavalta ja se on häirinnyt toipumistani. Isä taas on joutunut hoitamaan melkein kaikki lasten asiat ja myös sairaalakäynnit yksinään. Viimeinen vuosi on siis ollut sellaista aikaa, minkä halusimme luokitella väliaikaiseksi ratkaisuksi. Jo vuosi sitten lapsille tarjottiin paikkoja eräästä lasten hoitokodista Saarijärveltä, mutta se oli pitkän matkan takia pois laskuista. Onneksi nyt on järjestynyt paikat kuitenkin kohtuullisen nopeasti Kultasiipeen, joka on tässä lähellä.



Muutto on jo kolmen viikon päästä maaliskuun 12. päivänä. Minä en vielä kestä oikein mitään stressiä ja kun saimme tiedon, että molemmat lapset pääsevät muuttamaan, niin ahdistuin suunnattomasti koko muuttoasiasta ja menetin myös yöunet. Tuntui niin mahdottomalta saada kaikki järjestelyt tehtyä. Lapsilla on todella paljon välttämätöntä tarviketta, jotka pitää pakata, siirtää ja purkaa saman päivän aikana sillä välin kun lapset ovat koulussa. Lisäksi Kultasiiven hoitajat eivät vielä ole juuri meidän lapsia hoitaneet, joten heitä voi joutua aluksi auttamaan alkuun. Kaksi Kultasiiven hoitajaa on tuttuja Ilona-jaksoilta. Nyt on pahin stressi jo helpottunut ja valoa näkyy tunnelin päässä. Saimme esimerkiksi tiedon, että apuvälinekeskukselta tulee kuorma-auto ja kolme miestä siirtämään lasten isot ja painavat sairaalasängyt ja ehkä samalla menee muitakin apuvälineitä. Paljon on kuitenkin vielä epätietoisuutta, miten kaikki menee.




Kultasiiven työntekijät ovat onneksi myös varautumassa lasten vastaanottamiseen ja he ovat käyneet tutustumassa lapsiin sekä Ilonassa että koulussa. Mahdollisesti he tulevat vielä kotikäynnillekin.

Minä olen stressaamisen lisäksi saanut nimikoitua kaikki lasten vaatteet ja osan lakanoistakin. Kultasiipeen pitää viedä oikeastaan kaikki itse, myös huoneiden kalusteet. Huoneet eivät kuitenkaan ole kamalan isoja, joten ei sinne paljoa mahdu sairaalasänkyjen lisäksi. Kotoa lähtee varmaan myös molempien vanhat hoitopöydät, jotka ovat toimineet työtasona ja laatikostona vauva-ajan jälkeen. Lisäksi olen kirjoittanut vähän lasten hoito- ohjeita valmiiksi, mutta esimerkiksi lasten ruoka- ja lääkeohjelmia ei vielä voi lähettää, koska niihin on tulossa vielä muutoksia ennen muuttoa. Sama koskee lasten ruuanlaitto-ohjeita.



Täytyy vain yrittää luottaa siihen, että kaikki saadaan järjestymään muuton osalta. Alkuvaiheessa varmaan tarvitaan aika paljon yhteistyötä kodin ja Kultasiiven välillä, että kaikki lähtee sujumaan hyvin.

Tämän postauksen kuvat on otettu vajaa vuosi sitten koulun valokuvauksissa.

torstai 31. joulukuuta 2020

Elämän palaset

Kulunut vuosi on ollut ihan hyvä. Henkilökohtaisesti ajatellen ylivoimaisesti kurjinta siinä oli rotavirus, joka vieraili meillä maaliskuun alkupuolella. En pitänyt siitä ollenkaan enkä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä yli, mutta tuohonkin tapahtumaan alkaa tulla jo mukavasti etäisyyttä. Mukavinta tässä vuodessa on varmaankin ollut se, että maaliskuun jälkeen ei ole tarvinnut mennä sairastelevien lasten kanssa sairaalaan. Toki monet muutkin asiat ja ystävät ovat lämmittäneet kovastikin mieltä. Jos pitää valita mukavimpia hetkiä vuodesta, niin ne kaikki liittyvät ystävien kohtaamiseen.



Korona-aika on tuonut tietysti jonkun verran epävarmuutta ja ajoittain stressiäkin elämään tänä vuonna, mutta ei nyt mitenkään kohtuuttomassa määrin. Ehkä se on myös yhteisöllisenä kokemuksena helpompi kantaa kuin henkilökohtaiset vastoinkäymiset (jollaiseksi korona ei ole ainakaan vielä muuttunut). Voisinkin sanoa, että tämä on ollut itselle helpompi vuosi kuin jotkut edeltäjänsä, kun kaikki on sujunut tänä vuonna aika hyvin. Toisin sanoen ainakaan koko ajan ei sada niskaan uusia vastoinkäymisiä, mutta eihän tietysti kaikista aiemmista ikävistä kokemuksista ole tosiaan tullut päästyä kunnolla yli, joten välillä ne vaivaavat mielessä. 

Välipäivinä olemme saaneet viettää muutaman päivän mukavaa lomaa puolison kanssa kahdestaan, kun lapset ovat Ilona-jaksolla. Lapsia tuli jo kovin ikävä, mutta kyllä pieni loma tekee hyvää päälle ja parisuhteelle. Loma kului kotoilun merkeissä. Sisälläni asuva pieni kotoilija ei ole pistänyt vastaan.

Kiitollisena Taivaan Isälle ja häneen turvautuen on hyvä siirtyä uuteen vuoteen. Vaikka maailman meno muuntuisi millaiseksi jännitysnäytelmäksi, niin voimakkaimman suojassa ei ole hätää.


 

 





Näistä lomakuvista tulee mieleen, että elämä on vähän niinkuin palapeli. Onneksi sitä ei varsinaisesti itse tarvitse koota valmiiksi, tai no ei ainakaan mahdollisimman nopeasti niin, että saisi ruokapöydän taas vapaaksi syömisiä varten. Aika näyttää, millaisia kiemuroita ja kuvioita siihen muodostuu. Taivaan Isä tietää sen kaiken aikaa.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle! 

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulun odotusta

Tässä on meidän kaksi kotitonttua.



Jouluna on tiedossa perheaikaa neljästään, ja se onkin oikein mukavaa. Perhepäiviä ei ole ollut ollenkaan liikaa. Toivottavasti kaikki pysyvät terveenä, niin saadaan viettää niin rauhallinen joulu, kuin se nyt on mahdollista. Tekemistähän siinä riittää melkeinpä aamusta iltaan ja joudumme elämään sen aikataulun mukaan, mikä lapsilla on ruuan, veden ja lääkkeiden suhteen. Aikuisille laitetaan jouluisammat eväät. Kääntöpuolena siinä on sitten kuvan mukaista söpöilyä aamusta iltaan. Ovat ne vaan niin iloisia ja söpösiä kultamurusia.

Tänä vuonna meille on tulossa niin sanottu koronakuusi, koska se on hankittu joulunvieton rajoitussuositusten vuoksi eri tavalla kuin yleensä. Ukki on tuonut meille joulukuusen joka ikisenä jouluna tähän saakka, mutta tänä vuonna minä sitten päädyin vapauttamaan hänet tästä diplomitehtävästä ja tilasin kuusen netistä. Sen pitäisi tulla suoraan kotiovelle vähän ennen joulua. Hieman kyllä jännittää jo.

Päiväkodissa lapsilla on ollut monenlaisia tonttumaisia puuhasteluja. Saimmekin juuri kotiin hienot kuvakoosteet syksyn touhuista. Koetin ottaa niistä vielä puhelimella kuvia tähän blogiin.



Milkalla on pari uutta telinettä kokeilussa päiväkodilla. Me vanhemmatkaan emme ole niitä oikeasti nähneet, mutta yllä näkyvä kulmatuoli on kuulemma oikein hauska. Niitä ei enää valmisteta, mutta tämä yksilö oli jostain vielä löytynyt. Tuoli on lattiatasossa ja siinä on lisäominaisuutena pyörät alla, joten Milka pystyy potkimaan jaloillaan vauhtia ja liikkumaan taaksepäin tai mihin nyt sattuukin. Se on kuulemma ollut hurjan hauskaa. Milkalla on paljon potkimisenergiaa, mikä oli tuonut fysioterapeutille mieleen tällaisen idean.

Toinen uusi teline on alla näkyvä kävelyteline. Siinä pääsee tuetusti seisoma-asentoon ja pystyy ottamaan askelia. Tämä on kokeilussa eli ei välttämättä pysyvä ratkaisu, mutta joitain askeleita tällä on ilmeisesti menty. Kuten terapeutti sanoi, niin kaikki pystyasennossa oleminen on hyvää kuormitusta, ja tässä asento on sopivasti vähän erilainen kuin seisomatelineessä. Pikkuhiljaa selviää, onko teline avuksi ja käytössä Milkalla. 



Joulun alla lapset ovat leiponeet päiväkodilla mm. pipareita ja aiemmin syksyllä pullaa. Niistä on kotiin tullut maisteltavaa. Touhuja on yhdenkin päivän aikana niin kovasti, että ylimääräisiä minuutteja ei varmaan paljon voi jäädä. Ulkoilu kuuluu jokaiseen päivään ja lähes aina onnistuu myös seisominen 2 kertaa päivässä. Yleensä myös iltapäivällä on ollut ohjelmassa siskosten yhteistä pötköttelyä jumppamatolla. Sen lisäksi viikkoihin kuuluu kuntoutussuunnitelman mukaiset terapiat (terapeutit käyvät päiväkodilla), kkk-jumppia, askarteluja, maisteluja, tunnusteluja, maalaamista, suihkussa käymistä ja vaikka mitä.






Joulu on jo ovella.

torstai 17. joulukuuta 2020

Syksystä läpi

Syksystä ollaan selvitty tänne talven tuntumaan ja niin meidänkin perhe on selvinnyt, eli täällä edelleen ollaan. Tekemistä on riittänyt aika paljon, vaikka oma elämä pyörii hyvinkin kotikeskeisenä. Blogikirjoituksia ei ole siis oikein irronnut. Syksy on kuitenkin sujunut ihan hyvin meidän perheessä.



Etenkin syksyn alkupuoliskolla minulla oli aika monta kertaa hiukan flunssainen olo, joten pärjään ehkä suhteellisen hyvin kuka on käynyt eniten koronatestissä - kilpailussa. Sujuvat testit ovat tuntuneet hyvältä ja helpottavalta asialta, kun arjessa pyörii paljon hoitajia. 

Flunssapöpöjen takia ja liittyen välillä myös hoitojärjestelyihin tai sitten välillä vain yleiseen varovaisuuteen, oman seurakunnan keskelle olen fyysisesti päässyt vain pari kolme hassua kertaa alkuvuoden jälkeen. On se kyllä aika vähän. Joulukuun tilaisuudet toki ovatkin taas lähinnä vain striimin kautta tarjolla ja se onkin mahtava mahdollisuus osallistua niihin näinä aikoina. Omat seurakunnan ystävät, sukulaiset sekä muutkin ystävät ja tutut ja välillä tuntemattomatkin ovat kyllä mielessä aina välillä. 

Onneksi olen saanut tänä syksynä myös kokea rauhaa ja luottamusta sen suhteen, että Jumala varmasti pitää meistä huolta. Kuinka kiitollisia saammekaan olla siitä, että meillä on suuri Ystävä ja Puolustaja ja Huolehtija.

Tässä loppusyksystä olen taas joutunut hiukan harjoittelemaan sitä, mikä välillä on tuntunut melkein omalta kutsumukselta tämän pärjäämismaailman keskellä, eli heikkona olemista. Marraskuussa ja joulukuun alkupuolella selkäni oli välillä aika kipeä. Vaikka se välillä helpottui, niin se kipeytyi taas uudelleen pikemmin kuin olin ajatellut. Lapset painavat jo jonkun verran ja heidän hoitamisessaan muutenkin tulee monenlaista vähän epänormaalia tehtyä, etenkin jos täytyy lähteä mihinkään pois kotoa. Ja ylipäätään tekemistä on niin paljon koko ajan, jos lapset ovat kotona. Normaalistihan päivähoito ja muu hoito pyörii ja se kyllä helpottaa, mutta tällaisissa vaiheissa helposti alkavat huolettaa etenkin ne tilanteet, jos hoito katkeaakin syystä tai toisesta, eikä ole varmuutta miten oma kunto kestää. Olisihan se hienoa, jos tietäisi, että pystyy touhuta aamusta iltaan ja tarvittaessa yönkin, mutta kun on pakko ottaa taukoja. Jossain vaiheessa nuoruus jäi myös taakse.

Onneksi selkä on nyt taas parempi tällä hetkellä. Täytyy vain yrittää mennä selän ehdoilla ja yrittää pitää huolta siitä toivottavasti vähän paremminkin taas jatkossa.

Tänä vuonna on itselle myös osunut jo kaksi leikkausta hampaisiin liittyvässä aika pitkässä projektissani, ja toinen niistä oli viikko sitten. Sekin veti odotetusti vähän vaisuksi, mutta nyt alkaa taas jaksaakin jotain. Kahden viikon pehmeä ruokavalio juuri ennen joulua on myös aivan huikea ajoitus ja tekee hyvää painonhallinnalle. Pitäisi oikeastaan saada uusi leikkaus heti tammikuun alkuun, mutta se ei taida nyt onnistua.

Täytyy varmaan vielä kertoa, että itselleni oli oikeasti merkittävä positiivinen yllätys, että leikkaus ajoittui niin hyvään aikaan. Minulle oli luvattu monta kertaa, että aika tulee kirjeellä oikein hyvissä ajoin, että ehdin kyllä järjestää kaiken eli lasten hoidon. Tähän suhtauduin pikkuisen skeptisesti. Aika tuli puhelimitse vain kaksi viikkoa aiemmin, mutta siinä kohtaa oli jo valmiina kalenterissa lasten ilonajakso, vieläpä yhden vuorokauden normaalia pitempänä aiempien peruutusten takia. Se oli kyllä erittäin huojentavaa. Oli helpotus, ettei tarvinut ottaa mitään stressiä hoitojärjestelyjen muuttamisesta, kun niitä ei tarvinnut muuttaa juuri puolta tuntia  enempää. Leikkauksen jälkeen sain toipua sitten rauhassa kotona.

Suuri helpotus on ollut myös se, että lapsilla on ollut tänä syksynä vain yksi flunssa, joka ei aiheuttanut kovin kovaa tautia eli sairaalaan ei tarvinut lähteä ja flunssa meni nopeasti ohi molemmilla lapsilla ja pääsimme pian jatkamaan normaalia arkea. 




Tässä tekstissä nyt olikin lähinnä omia kuulumisiani. Miksi kerron yhtään mitään omista heikkouksistani, sitäpä tulee välillä itsekin mietittyä. Se ei ollut nytkään tarkoituksena, mutta niistä vaan tulee välillä kerrottua. Sillä on varmaankin merkitystä, koska mitä pienempi ihminen täällä huutelee, sitä selvemmäksi kaiketi käy, että tässä tarvitaan Isoa Voimakasta Kaveria auttamassa. Muutenhan mistään ei tulisi yhtään mitään.

Seuraavassa postauksessa voisi ehkä olla mukana pirteämpiä kuulumisia joulun odotuksesta ja lasten iloisista jutuista. 

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Äidin aamupoika

Sain hoitaa Nooaa aamulla kello 8 ja 10 välillä. Nooan yövuoro on kello 23-08. Tänään Nooa oli herännyt 7 aikoihin, sen jälkeen oli tehty aamutoimet ja Nooa pötkötteli sängyllä musiikkia kuunnellen. Yöhoitaja kertoi yön kuulumiset ja lähti kotiin. Äidin ja Nooan aamu alkoi sylittelyllä, juttelulla ja lauleskelulla.

Nooasta on tullut taas otettua vähemmän kuvia kuin Milkasta, koska hoidan itse Nooaa vähemmän. Halusin kuitenkin Nooankin kuulumisia blogiin. Nämä aamukuvat saavat siis kelvata tällä kertaa. Onneksi löytyi uusi sovellus, jolla kuvia saa lisättyä helposti blogiin puhelimesta. Tässä Nooa on kainalossa.




Sylittelyn jälkeen siirsimme Nooan kanssa Nooan istumaan pandatuoliin ja otimme blogia varten myös Nooan huoneesta kuvia. Nooalla on huoneessa sähkösänky, vaatekaappi, lipasto ja hoitofirman hankkima iso nojatuoli. Lattiapinta-alaa ei paljoa jää, mutta huone on kuitenkin aika toimiva, ja siinä on myös ovi. Hoitosänky on kyllä aivan huikea apu näin ison liikuntakyvyttömän lapsen hoitamiseen. Ainakin tällä selällä.



Nooan huoneesta löytyy myös tällaiset kommunikaatiokortit.



Nooalla alkoi viime vuonna puheterapia, jossa suunnitellaan mm. tapoja kertoa Nooalle arjen toimintatilanteista. Kuvakortit ovat sitä varten, että Nooa ymmärtäisi paremmin, mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kortit ovat kuitenkin muutakin kuin kuvia, koska Nooan näkö toimii vain heikosti. Kuvissa on tunnustelupinnat. Lisäksi kortin takana on tunnuslause ja ohje kehoviestin tekemiseen.

Esimerkiksi seisomatelineeseen mennessä sanotaan tunnuslause "seisomaan!", näytetään Nooalle kuvaa ja tunnustellaan sitä yhdessä. Lisäksi tehdään kehoviesti, eli tässä tapauksessa taputellaan Nooan jalkoja vuorotahtia. Seisomaan - tunnuslause toistetaan useamman kerran, ja muutenkin asiaa selitetään myös omin sanoin. Sen jälkeen Nooalle laitetaan tukisandaalit ja Nooa siirretään seisomatelineeseen.





Kuvista on Nooan korteissa tehty mahdollisimman selkeitä, ja välillä käytetään kuvan sijasta symbolia, jos kuva olisi liian monimutkainen. Nooa pystyy ehkä yhdistämään tietyn symbolin ja tietyn toiminnan toisiinsa, kun kortteja käytetään pidempään. Viesti tehostuu, kun se esitetään monen aistikanavan kautta. 



Nooalle on kovin tärkeää, että hänelle kerrotaan ja selitetään asioita, vaikka hän ei niitä aivan ymmärtäisikään. Siitä Nooalle kuitenkin tulee sellainen olo, että hänet otetaan mukaan tilanteisiin ja huomioidaan. Jos Nooa jää jostain tilanteesta ulkopuolelle ja niitä ei selitetä hänelle ollenkaan (esimerkiksi jos muut kertovat vitsejä ja nauravat) niin Nooa voi loukkaantua kovastikin.

Nooan ovesta saimme ikuistettua pari päivähoidossa tehtyä maalausta. Nooa ei ole tosin maalannut itsenäisesti, mutta hän on kuitenkin ollut mukana tekemässä niitä ja töissä näkyy siis Nooankin käden jälki.



Aamulla me emme vielä lähteneet seisomaan, vaan menimme pandatuolissa keittiöön, laitoimme Nooalle kello yhdeksän lääkkeet ja aloitimme aamuruuan tiputuksen. Meillä kertyy yön aikana aina uutta tiskiä yöhoidosta, joten tyhjensin tiskikoneen ja Nooa nauroi hassuille kilinöille. Sen jälkeen oli oman aamupalani aika, jota meinasin nauttia Nooan seurassa, mutta hoitaja tulikin hieman etuajassa, joten Nooan ja äidin yhteinen aamu oli lopussa ja siirryin syömään aamupalaa Milkan seuraan, jotta isi pääsi lähtemään töihin. Nooa ja hoitaja jäivät laittamaan Nooan seuraavan vuorokauden ruokaa. Se vasta hauskaa puuhaa onkin.

Nooan päivähoito on muuten tavallista varhaiskasvatuksen järjestämää päivähoitoa, mutta se on Nooan erityistarpeiden takia järjestetty kotiin ja se myös jatkuu siitä huolimatta, että olen itse kotona hoitamassa Milkaa. Molemmat lapset tarvitsevat oman hoitajan, joten molempia lapsia en pystyisi hoitaa yhtä aikaa. Päivähoito toteutuu käytännössä yksityisen hoitofirman avulla, joka toteuttaa myös muun lasten tarvitseman hoidon kotiin (ilta- ja vkl-aikaan sijoittuvat tunnit ja yöt, joissa maksajana on vammaispalvelut).

Nooan hoitopäivä loppuu klo 18. Sen jälkeen meillä on pari tuntia perheaikaa ennen lasten nukkumaanmenoa. Isin kanssa sovimme, kumpi on Nooan kanssa ja kumpi hoitaa pikkusiskoa. Nooa menee sänkyyn ennen kello yhdeksän lääkkeitä ja yöruuan aloitusta. Sen jälkeen yleensä Nooan ilta jatkuu isin sylissä, kunnes nukahtaa. Joinakin iltoina Nooa saattaa viihtyä hetken aikaa sängylläkin pötkötellen ennen kuin päättää haluta taas syliin.

Huomenna aamulla varmaankin isi pääsee nauttimaan Nooan seurasta ja itse pääsen herättelemään Milkaa yöunilta.

Nooalla on paljon hoitoa, mutta onneksi hän saa olla paljon kotona ja seuraava Ilona-jaksokin on vasta huhtikuun lopussa.
Syksyllä hoitokuviot muuttuvat jollain tavoin, kun Nooasta tulee eskarilainen. Vielä saamme olla pitkälti epätietoisuudessa, millaisia muutoksia on tulossa ja mitä se meiltä vaatii. Niistä näkymistä voisi ehkä tehdä toisen kirjoituksen.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Uusi peti

Milka sai uuden sängyn maaliskuun alussa. Pinnasänky jäi vähän pieneksi, ja Milka sai apuvälineenä sähkökäyttöisen Nallusängyn. Se oli vähän niinkuin synttärilahja, vaikka se tuli pari viikkoa etuajassa ja on pitkäaikaislainassa.



Ainakin tyttö tykästyi heti petiinsä, vaikka pinnasänky on myös ollut rakas touhupaikka. Tässä pari kuvaa uuden sängyn ensikokeilusta. Milka oli silloin vielä toipilaana noron jälkeen. Sänky toimii samalla hoitotasona, ja lisäksi siinä on kamalan mukava mönkiä, pyöriä ja potkia.




Milkan yöhoitoa varten hankimme Milkan nurkkaukseen myös nojatuolin, oli kiva kun löytyi hyvä sellainen helposti vähän käytettynä. Muuta sisustusta ei sitten oikein mahdukaan mukaan. Ehkä joku hyvin kapea hyllykkö istuisi vielä sängyn viereen, niin saisi tärkeimmät hoitotarvikkeet lähelle. Pikkuhuoneen toinen pääty palvelee isin työhuoneena. Ovea ei ole, mikä yöaikaan hieman häiritsee, mutta päiväaikaan oviaukon peittävät verhot ovat kivat ja kätevät.


Saimme tähän asuntoon myös asumistuen, joten voidaan olla tässä rauhallisin mielin vielä, kun mahdutaan. Vaikka tässäkin asunnon rajat tulevat jo hiukan vastaan, niin vielä mahdutaan tähän aika hyvin ja asunto on monella tapaa hyvä ja toimiva, myös sijainti on hyvä. Vieraatkin ovat tervetulleita.

Kiitollisin mielin, nyt jo terveistä lapsista, hyvistä apuvälineistä, yöhoidosta ja monesta muusta asiasta.

Toivotaan tervettä ja hyvin sujuvaa kevättä.

tiistai 25. joulukuuta 2018

Hyvää joulua köhälästä

Tänä vuonna olemme saaneet viettää jouluaattoa kotosalla perheen kesken. Aatonaattona tuntui olevan varsinainen sairastupajoulu ovella. Nooan vointi oli vain huonompi, vaikka oli jo pari päivää sitten kotiutunut sairaalasta. Vanhemmilla oli myös perin flunssainen olo ja ainoastaan Milkan kohdalla toipuminen tuntuikin menevän päivä päivältä parempaan suuntaan. Aatonaattona olimme suunnitelleet ottaa varaslähdön joulusaunomiseen Nooan hoitovuoron aikana iltapäivällä, mutta hoitaja olikin mahdollisessa mahapöpössä eikä saapunut meille. Pientä jännitystä aiheutti se, että edellisenä päivänä hän oli kyllä ollut meillä. Kipeästä olosta ja saunattomuudesta huolimatta joulurauha tuntui jo laskeutuvan meille, kun saatiin olla perheen kesken ja haistella kinkun tuoksua. Illalla Milka oli jo niin reipas, että jaksoi hieman leikkiä leluillakin.



Aattoaamun valjetessa itsellä oli ääni poissa ja olo oli melkoisen kurja, ja niin taisi olla isillä ja Nooallakin. Yöllä oltiin onneksi saatu nukuttua hieman aiempaa paremmin. Aatonvietto lähti kuitenkin hyvin sujumaan hiukan kiireisine touhuineen. Lapsiakin saatiin mukavasti kuvattua aamupäivän valossa ennen kuusen koristelua. Nooalla oli vieläkin aika huono olo, mutta onneksi hymyjä irtosi kuitenkin kulkusen kilinällä.







Sitten kuusen koristelua, joulurauhan julistus, perunalaatikon paistoa, pikainen päiväsauna, ja niin edelleen. Jossain välissä tehtiin tietysti myös lasten ruokapöperöt. Lapset saivat nukuttua hyvät päiväunet ja sen jälkeen jaksoivat olla kivasti mukana katselemassa ja kuuntelemassa, kun äiti ja isi söivät jouluruokaa. Oli muuten todella hyvää. Perunalaatikko oli ihan itse tehtyä ja tosi hyvää. Voisin ehkä syödä juhannuksenakin. Isin tekemä joulusalaatti myös maistui oikein hyvin ja kruunasi tietysti aterian, kinkun ohella.



Mikä parasta, niin saunan ja päiväunien jälkeen jokaisella tuntui vointi paranevan iltaa kohti. Oli mukavaa nähdä Nooakin vähän reippaampana. Eikä mitään mahapöpöön viittaavia oireitakaan ole tullut, mistä kiitokset huomiselle syntymäpäiväsankarille.

Illalla sitten avattiin muutamia paketteja. Nooa ei paljoa jaksanut siitä kiinnostua, koska lahjapaperit olivat ällöjä. Nooa sai kuitenkin esimerkiksi pari hienoa kirjaa, joita on varmasti sitten kiva lukea myöhemmin. Milka myös kirjojen ystävänä sai hienon tunnustelukirjan. Äiti taisi tykätä eniten saamastaan hienosta teepannusta. Kylläpä on ilmeisesti tullut oltua kiltti - tai ehkä joku vaan tykkää minusta ja on hyvän vinkin saanut.

Onneksi lahjoja ei ollut liian paljon, koska en enää oikein jaksa pitkiä tai ylenpalttisia avaussessioita.

Illalla vielä sylitelyä, iltatoimia ja niiden yhteydessä tuli vaihdettua Nooalle myös peg-nappi, mikä on 3kk välein tehtävä toimenpide. Vaihtamisella alkoi olla vähän kiire, kun se ei huonon olon takia ollut onnistunut aiemmin.

Ulkoiluksi sai riittää lasten sänkyynmenon jälkeen muutaman minuutin roskien viemisreissu.

Vaikka olemme vain neljästään kotona, niin jouluaatto ei suinkaan ollut kiireetön. Kaksi meistä on erityistarpeisia ja teettävät aika paljon hommaa meille kahdelle muulle, ja lisäksi on sitten tietysti ne muut jouluiset puuhat. Kotona kaikki on kuitenkin helpompaa, koska lapset ovat rauhallisempia. Onneksi aattoon mahtui myös muutamissa väleissä istuskelua lapsi sylissä ja vähän pötköttelyäkin joulupesujen jälkeen. Saunoa ehtii hartaammin sitten paremmalla ajalla.

Pian sitten jouluyön yöunille, jotka toivon mukaan ovat rauhalliset. Joulun vietto ei suinkaan tähän lopu, vaan huomenna on sitten se varsinainen joulujuhla, jota tiettävästi vietämme edelleen perheen kesken toivottavasti rauhallisissa ja entistä terveemmissä merkeissä.
posted from Bloggeroid

lauantai 20. lokakuuta 2018

Tukitoimien paketti

Saimme sähköpostitse hyviä uutisia palaverin jälkeisellä viikolla:

"Hei,

Myönnetty  28.9. alkaen  yöajalle 8 h/yö 25-26 yötä/kk sekä muuta apua 8,5 h/vko (tilapäishoitojaksot huomioitu)

Päätös postiin perjantaina. Palvelusuunnitelman kirjaus toteutuu myöhemmin.

T. Sissi Sosiaalinen"

Tämä koskee siis Milkalle kotiin myönnettävää hoitoapua. Päiväaikaisten tuntien määrässä ei tapahdu muutosta, mutta maksajataho vaihtuu asianmukaiseksi ja saamme näin pitkäaikaisen päätöksen asiasta, joten sen jatkumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Tunteja on keskimäärin 8,5h viikossa eli voimme käyttää niitä aikaisempaan tapaan 12h normaaleilla viikoilla ja 4h niillä viikoilla kun Milkalla on lisäksi Ilonajakso. Pääsen hoitamaan asioita, irtautumaan hiukan arjesta ja osallistumaan hiukan myös seurakunnan toimintaan.

Yövuoroja saimme nyt niin paljon, että on mahdollista saada hoitaja kaikille niille öille, jolloin Milka ei ole Ilonassa. Oman sosiaalityöntekijän arvio oli, että hoitoapu on tarpeen kaikille öille. Näin ollen tämäkin asia on vihdoinkin kunnossa. Tässä kyllä hieman harmittaa se, että sos.ttn mielestä 8h mittainen yövuoro riittää, eikä hän suostu edelleenkään ymmärtämään, että mahdollisuus nukkua se 8h olisi varsin kohtuullista. Jos hoitaja on täällä sen 8h niin emme me valitettavasti pysty mitenkään nukkumaan 8h. Jostain syystä hän oli kuitenkin lisännyt päätökseen yhden ylimääräisen yön, ja periaatteessa ne tunnit on mahdollista jakaa muille öille, jolloin yöt olisivat 8h 15min pituisia. Tai niin kauan kun pystyn hoitamaan yhden yön kuukaudessa itse, niin saisimme lopuista öistä ihan ok pituisia (suurin osa olisi toivomamme 8h 45min).

Kysyin, että onhan tunteja edelleen mahdollista siirrellä ym. tavalla, mutta siihen en ole saanut mitään vastausta. Jatkamme siis sillä tavalla ja toivomme, että myöhemminkään ei tarvitse lyhentää öitä.

Asia siis jossain määrin mietityttää vielä, mutta olen kyllä ollut kovin kiitollinen tästä. Nyt voi sanoa, että tukea on tarpeeksi. (Ainakin jos tosiaan saamme jatkossakin jakaa nuo yötunnit niinkuin haluamme. Kai sen yhden yön kuukaudessa hoitaa vaikka päällään seisten?). Ja erityisen tärkeää on se, että tämä yöhoitoavun hakemis-, keskustelu- ja valitusprosessi on saatu hyvään päätökseen eikä siitä tarvitse enää taistella.

Arjessakin on tullut jo huomattua, että jaksaminen on parantunut, kun ei ole tarvinut enää heräillä öisin Milkaa hoitamaan (heräilen kyllä ääniin joka tapauksessa ja välillä tulee valvottua öistä taloa). Päivänä muutamana on tullut jopa käytyä Milkan kanssa kunnon pitkällä lenkillä, mistä pari kuvaa alla. Olen myös saanut jonkinlaista syyssiivousta tehtyä (mm. vaatehuone on siivottu ja suurin osa ikkunoista jo pesty). Asioiden hoitotöitä kyllä roikkuu normaaliin tapaan aika paljonkin. Mutta kaipa niistä kaikista tärkeimmät tulee jossain vaiheessa tehtyä.







Jonkun verran kyllä ehkä mietityttää se, että mitä kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset ajattelevat siitä, että Milka on Ilonassa 3vrk +3vrk joka kuukausi. Varsinkin sellaiset, jotka eivät lue selityksiäni täältä blogista. Onhan se aika paljon noin pienelle tytölle, ja olisin kyllä itsekin toivonut, että tukea olisi myönnetty ensisijaisesti kotiin. Mutta näillä nyt mennään.

Vammaispalvelut kuulemma myöntää ainoastaan välttämätöntä ja kohtuullista tukea, joten ehkä se kertoo jo tarpeeksi. Ja olen tehnyt parhaani, että lapsi saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Kirjoittamaani oikaisuvaatimukseen ei ole vielä tullut mitään vastausta.

Olemme todella kiitollisia Jumalalle siitä, että myös Milkan kohdalla tukitoimet ovat järjestyneet näin hyvin. Uskon, että Jumala on ollut mukana johdattamassa tätäkin prosessia ja jälleen kerran kaupungille ei varmaan jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kuin myöntää tarvittu apu. On iso kiitosaihe, että meidän ei edelleenkään tarvinut lähteä valittamaan hallinto-oikeuteen asti, kuten niin monet muut perheet ovat joutuneet tekemään. On niin sanotusti elintärkeää, että erityisperheeseen järjestyy sellaiset palvelut, joilla vanhempien jaksaminen säilyy ja sitä myöten jatkossakin myös vanhempien terveys ja parisuhde säilyvät. Toivottavasti näin olisi muissakin perheissä, siinäpä myös rukousaihetta.

Parin viikon päästä on taas tiedossa Nooan puolesta taistelua, kun kalenterissa on vasu-palaveri ja siinä varmaan puhutaan myös esikoulun aloituksesta. Vaikka tärkein aihe kai onkin Nooan varhaiskasvatuksen sisältö. Alla yksi kuva siitä, mitä Nooa on puuhaillut päivähoidossa.


posted from Bloggeroid

maanantai 7. toukokuuta 2018

Terassikauden avajaiset

Viikonloppuna oli niin hyvät ilmat, että terassikausi tuli virallisesti avattua. Ainakin kaikki perheenjäsenet kävivät sitä testaamassa. Mummi oli lauantaina kylässä ja puuhaili hiukan pihatöissä. Terassi vapautui roskista ja etupihalta tuli esiin pari kevätkukkaa.



Milkan mielestä maisema taisi muuttua aika paljon, kun sitteri siirtyi ulos.





Nooan kanssa uskallettiin vähäksi aikaa ulos ihan sisävaatteissa, ja tuntui monta kesän tuoksua tunkevan pojan nenään.







Terassi on kyllä aivan mahtava olla olemassa. Lastenkin kanssa on melko helppo siirtyä ulos, vaikka olisi vain vähän aikaa. Pientä teknistä ongelmaa aiheuttaa, kun rattailla ei pysty ajamaan ulkokautta terassille esimerkiksi lenkin jälkeen. Myös autotien äänet poistaisin, jos voisin, etenkin Nooaa ajatellen. Mutta kyllä Nooakin viihtyy ulkona, kunhan tukihenkilö on lähellä. Terassi on kuitenkin iso ja melko suojaisa.
posted from Bloggeroid