Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. joulukuuta 2020

Elämän palaset

Kulunut vuosi on ollut ihan hyvä. Henkilökohtaisesti ajatellen ylivoimaisesti kurjinta siinä oli rotavirus, joka vieraili meillä maaliskuun alkupuolella. En pitänyt siitä ollenkaan enkä tiedä olenko vieläkään päässyt siitä yli, mutta tuohonkin tapahtumaan alkaa tulla jo mukavasti etäisyyttä. Mukavinta tässä vuodessa on varmaankin ollut se, että maaliskuun jälkeen ei ole tarvinnut mennä sairastelevien lasten kanssa sairaalaan. Toki monet muutkin asiat ja ystävät ovat lämmittäneet kovastikin mieltä. Jos pitää valita mukavimpia hetkiä vuodesta, niin ne kaikki liittyvät ystävien kohtaamiseen.



Korona-aika on tuonut tietysti jonkun verran epävarmuutta ja ajoittain stressiäkin elämään tänä vuonna, mutta ei nyt mitenkään kohtuuttomassa määrin. Ehkä se on myös yhteisöllisenä kokemuksena helpompi kantaa kuin henkilökohtaiset vastoinkäymiset (jollaiseksi korona ei ole ainakaan vielä muuttunut). Voisinkin sanoa, että tämä on ollut itselle helpompi vuosi kuin jotkut edeltäjänsä, kun kaikki on sujunut tänä vuonna aika hyvin. Toisin sanoen ainakaan koko ajan ei sada niskaan uusia vastoinkäymisiä, mutta eihän tietysti kaikista aiemmista ikävistä kokemuksista ole tosiaan tullut päästyä kunnolla yli, joten välillä ne vaivaavat mielessä. 

Välipäivinä olemme saaneet viettää muutaman päivän mukavaa lomaa puolison kanssa kahdestaan, kun lapset ovat Ilona-jaksolla. Lapsia tuli jo kovin ikävä, mutta kyllä pieni loma tekee hyvää päälle ja parisuhteelle. Loma kului kotoilun merkeissä. Sisälläni asuva pieni kotoilija ei ole pistänyt vastaan.

Kiitollisena Taivaan Isälle ja häneen turvautuen on hyvä siirtyä uuteen vuoteen. Vaikka maailman meno muuntuisi millaiseksi jännitysnäytelmäksi, niin voimakkaimman suojassa ei ole hätää.


 

 





Näistä lomakuvista tulee mieleen, että elämä on vähän niinkuin palapeli. Onneksi sitä ei varsinaisesti itse tarvitse koota valmiiksi, tai no ei ainakaan mahdollisimman nopeasti niin, että saisi ruokapöydän taas vapaaksi syömisiä varten. Aika näyttää, millaisia kiemuroita ja kuvioita siihen muodostuu. Taivaan Isä tietää sen kaiken aikaa.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle! 

maanantai 18. joulukuuta 2017

18. luukku: Jumalan ajatukset

Tässä tämän päivän raamatunkohta:

"sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Jeremia 29:11

Viikonloppu on mennyt ihan hyvin ja olen siis ilmeisesti saanut melkein tarpeeksi nukuttua perjantain epäilyksistä huolimatta. Lauantai-iltana meinasi tosin  vähän masentaa. Ehkä olin siinä kohtaa liian väsynyt. Tällä viikolla olisi tiedossa taas puhelinkeskustelu kotipalvelun kanssa, ja sen jättäisin mielellään välistä. Kotipalvelu-päätös loppuu vuoden loppuun, mutta meillä on jatkuva tarve Milkan hoitoavulle. Joten keskustelu on käytävä, jos mielii jatkoa saada. Edellisistä puheluista jäi traumat. Kuulostaa traagiselta, mutta ei ole kovinkaan suurta liioittelua. Toivottavasti palveluohjaaja ei painosta taas tuntien vähentämiseen tai keksi muutakaan uutta ikävää kiusaa. Viimeiset muutamat viikot olen ollut huolehtimatta tästä asiasta, toisin kuin 3 edeltävää kuukautta. Toivottavasti ei juuri joulun alla tule ikäviä uutisia.

Kuitenkin tuntui että joulukuun 1. päivän raamatunkohta oli ikäänkuin minulle. Lupaus siitä, että Jumala hoitaa homman. Pian se ehkä nähdään.

Joka tapauksessa uskon, että Taivaan Isä pitää meistä huolen ja antaa kaiken tarvittavan. Vaikka yhteiskunnan tarjoaman tuen saamisen prosessi on tuntunut välillä liiankin raskaalta, niin tulevaisuus ja toivo ei ole menetetty. Jumala antaa ne meille.

tiistai 5. joulukuuta 2017

5. luukku Raamattuun

Lastenhoidon lomassa ei ole paljoakaan mahdollisuuksia omiin harrastuksiin. Meidän perheessämme harrastukset ovat viime aikoina olleet sellaisia, joita voi toteuttaa kotona. Parisuhteessa on kuulemma tärkeää olla joku yhteinen harrastus. Tänä syksynä ainakin yksi harrastuksemme on ollutkin yhteinen, nimittäin Raamatun ulkoa opettelu. Kumpikin valitsee jonkun Raamatun kirjan tai pätkän tai luvun ja alkaa opetella sitä ulkoa, esimerkiksi yksi jae päivässä. Yhteistä tekemistä siitä tulee siinä vaiheessa, kun opeteltua pätkää sitten tarkistetaan, eli toinen laskettelee ulkomuistista niin paljon kuin osaa ja toinen tarkistaa. Jos menee jotain väärin tai jää välistä, niin tulee sanomista. Hauskaa! Mitäs sitä muutakaan iltaisin tekisi, kuin pitäisi tenttejä toisilleen. Aina kun on oppinut vaikka vain yhden jakeen lisää, niin pidetään uusi testi. Jos lapset sanovat omia juttujaan väliin, niin vaikeusaste nousee häiriötekijöiden muodossa. Nooa esimerkiksi usein innostuu itsekin juttelemaan, kun kuulee "rytmikästä puhetta".

Jos tuntuu, että et jaksa lukea Raamattua vaikka haluaisit, niin opettele sitä ulkoa! Se ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa. Ja tuntuu hienolta kun osaa.

Minä opettelin Johanneksen evankeliumin 14. luvun. Siinä Jeesus puhuu opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja sanoo jäähyväiset. Kun Iisak tenttasi tuota lukua minulta ja luettelin sitä ääneen, niin tämä kohta oli aina erityisen hienoa sanoa:

Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Joh.14:19

Etenkin tuo loppu on iso juttu. Jeesus sanoi tämän ennen kuolemaansa, mutta hän tiesi, että hän tulee voittamaan kuoleman ja nousemaan elämään. Jeesus elää ja sitä kautta mekin saamme elää.

Se, miksi tämä on minulle tärkeää, liittyy toissapäivän joulukalenteritekstiin. Kaikki raamatunpaikat, joissa puhutaan kuolemasta ja elämästä, ovat jotenkin todellisempia, kun niitä asioita on miettinyt oman lapsen kohdalla.

Eräs toinen erityislapsen vanhempi kirjoitti blogissaan, että he käyvät joka päivä taistelua lapsen kohdalla sairautta vastaan, taistelua, jota he eivät tule koskaan voittamaan, sillä kyseessä on kuolemaan johtava sairaus.

Minä koen asian eri tavalla. Taistelu ei välttämättä ole hävitty, vaikka lapsi kuolisi. Silloin hän pääsisi Jeesuksen luokse. Taistelu on silloin taisteltu.

Koska Jeesus elää, niin myös minä ja minun perheeni saamme elää. Vaikka kuolisimme.