sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Iltayön jännitysnäytelmä

Kello on 23 lauantai-iltana. Nooan yöhoitaja ei ole tullut. 23:01. No, ehkä hän on myöhässä. Vaikka ei koskaan ole, ainakaan ilmoittamatta. 23:02. Nyt on kiire ottaa yhteyttä, päivystäjän vahtivuoro loppuu 23:15, eikä sen jälkeen välttämättä saa ketään kiinni. 23:03. Laitan whats up viestin yöhoitajalle, se menee perille, mutta vastausta ei tule. 23:04. Soitan hänelle. Hän on sairaana ja ilmoittanut siitä hoitorinkiläisille. Mutta päivystäjä ei tullut.

Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. En tiedä saammeko hoitajaa yöksi. Yritän etsiä päivystäjän numeroa, että ehdin saada hänet kiinni ennen 23:15. Minulla ei ole numeroa, mutta onneksi sairaana oleva hoitaja saa yhteyden päivystäjään ja antaa minullekin numeron. Joskus 23:15 soitan päivystäjälle. Hän selittää miksi hän on unohtanut koko päivystyksen ja lopulta hän myös sanoo olevansa tulossa. Hyvä.

Tai ainakin pahin on vältetty. Joku tulee. Muuten kumpikaan meistä vanhemmista ei nukkuisi tänä yönä.

Päivystäjä tulee 23:35.

Yö on joka tapauksessa aika pitkälti pilalla. Olin juuri menossa nukkumaan, kun tajusin, että hoitaja ei ole tullut ja täytyy soitella perään. Minun pitäisi hoitaa Milkaa tänä yönä, mikä tietää aika monta herätystä. Niitten herätysten välillä olisi tärkeää nukkua, mutta tuollaisen stressitilanteen jälkeen en pysty nukkumaan moneen tuntiin.

Mietin, miten muistuttaisin ystävällisesti hoitorinkiläisiä, miten toimitaan sairastapauksissa. On sovittu, miten toimitaan, mutta se ei nyt toteutunut ihan täysin. En halua moittia ketään, vahinkojahan voi sattua. Mutta haluaisin vaan, että näitä tilanteita tulisi jatkossa mahdollisimman vähän. Pelkään kuitenkin, että hoitajat voivat kokea palautteen huonona tai epäreiluna. En halua miettiä tätä yöllä, mutta minkäs teen.

Onneksi on silti pitkä aika siitä, kun näin kävi viimeksi. Hoitaja oli sairaana, mutta päivystäjä ei ollut saanut tietoa. Silloin emme saaneet päivystäjää enää yöllä kiinni, eikä kukaan tullut yöksi. Se oli ennen Milkan syntymää. Nyt yövalvominen Nooan kanssa on vielä mahdottomampaa, koska seuraavana aamuna ei ole mahdollista päästä nukkumaan. Onneksi nyt saimme hoitajat kiinni yölläkin.

On syytä olla suuresti kiitollinen, että Nooan yöhoito on sujunut näin aukottomasti. Ensimmäisenä hoitovuotena se ei sujunut, hoitajaa ei aina tullut. Se oli meillä vaikeaa aikaa. Nyt on hoitaja aina tai melkein aina varalla, mutta viesti ei ihan aina näköjään mene perille. Tiedonkulun parantaminen on asia, jota voi aina yrittää parantaa.

Kello on 0:37. Yritän edelleen rauhoittua. Yhdeltä pitää hoitaa Milkan ruokapumppua. Saisikohan sen jälkeen unta.

Onneksi huomenna on molemmilla lapsilla iltapäivällä hoitoapua, joten tarvittaessa voi nukkua päiväunet. Tosin olisi muutakin käyttöä sille ajalle kuin nukkuminen.

Kello 1:15 ruokapumpun toimenpiteet on tehty. Yritän nukkua. Nyt nukuttaa jo aika paljon. Nooa kuuluu itkevän. 1:37. Milka alkaa itkeä, eikä meinaa rauhoittua. Tuntuu pientäkin harmittavan kovasti, kun ei saa uudestaan unta. 2:10. Milka jatkaa unia ja minäkin saan unta. 2:48 Milka itkee. Saan hänet rauhoittumaan jonkun ajan päästä. 3:50. Milka itkee taas. Sen jälkeen me nukumme kolme tuntia, kunnes Milkan yöruoka loppuu 7ltä. Minä en saa enää uudestaan unta, kun hoitoringin asiat palaavat mieleen. Milka jatkaa unia 9 asti.

Seuraavan päivän suunnitelmia on pakko muuttaa väsymyksen takia, mutta sen jälkeen päivä sujuu kuitenkin ihan hyvin.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ei vauvaa!

Milka sai viime viikolla ensimmäisen apuvälineensä. Nyt tyttö sitten istua tönöttää keittiön pöydän ääressä. Tuntuu, että meillä ei ole enää vauvaa, vaan tällainen pieni tyttö. 




Tässä kuvassa Milkan pandatuoli on hiukan paremmin näkyvissä. Apuvälineet tulevat apuvälinekeskuksesta lainaan. Tämä tuoli on "perus-panda" eli siinä ei ole mitään ylimääräisiä parannuksia. Fysioterapeutti olisi halunnut Milkalle Panda Activen, jossa ilmeisesti olisi muotoiltu istuintyyny ja sen semmoista. Panda Activea ei kuitenkaan ollut varastossa, kun taas tällainen oli. Eiköhän tällä kuitenkin ihan hyvin päästä istumisen alkuun. Pöytälevy ja jalkatuki ovat tulossa myöhemmin. 







Kuten kuvista näkyy, niin Milka ei tarvitse päätukea eikä kyllä ihan kauheasti aina nojaa selkänojaankaan. Milka ei kuitenkaan osaa istua täysin ilman tukea ja siksi tuoli on tarpeen. Kädet myös vapautuvat tavaroiden tutkimiseen, kun vartalo saa tarpeellista tukea pystyssä pysymiseen.

Alla näkyy vertailun vuoksi Nooan X-panda-tuoli. Se on enemmän varusteltu. Päätuki ja sivutuet löytyvät ja lisäksi tuolissa on jousto-ominaisuus: jos Nooa jäykistää ja ojentaa itseään kovasti, niin selkänoja antaa hiukan periksi ja on siten hiukan mukavampi.


Viime syksynä jäi raportoimatta tärkeä virstanpylväs, kun Nooa sai ensimmäisen pyörätuolinsa. Se tuli apuvälinerattaiden tilalle. Nooasta tuli näin ollen iso poika!

Pyörätuoli on ihan uusi ja tilattiin Nooaa varten merten takaa. Rungon väri on äidin valitsema. Pyörätuoli on myös ihan uutta ja edistynyttä mallia pyörätuolimarkkinoilla, joten voi varmaan sanoa, että Nooa sai parasta laatua mitä on saatavilla. Tuoli on melko siro kooltaan ja pyörätuolien mittakaavassa myös kevyt, sillä runko on alumiiniputkea. Se on mahdollista saada melko pieneen kasaan kuljetusta varten, jos osaa. Selkänoja on erikseen valmistettu ja se muotoillaan käyttäjän tarpeiden mukaan yksilöllisesti. 

Lisävarusteena tuli mm. kahdet kappaleet istuinpäällisiä pesuja varten ja kuomu. Tavarakoria ei valitettavasti ole, mutta onneksi noita koukkuja ja vipuja näissä härpäkkeissä riittää, niin ainakin ulkovaatteet saa ripustettua muovikassissa mukaan, kunhan muistaa ottaa sen muovikassin kotoa mukaan. Alempi kuva on joulun ajalta, jolloin tuli napattua Nooasta ja pyörätuolista kuva lasten päivystyksessä odotellessa.






Niin ne lapset kasvavat ja saavat uusia apuvälineitä!

posted from Bloggeroid

maanantai 5. helmikuuta 2018

Levottomuutta

Milkan yöt ovat menneet pikkuhiljaa levottomampaan suuntaan. Syksyllä oli aika rauhallinen vaihe, mutta joulu- ja tammikuussa yöitkeskelyt ovat lisääntyneet. Yöt ovat kovin rikkonaisia oman nukkumisen kannalta, kun Milka itkee vähän väliä ja lisäksi täytyy hoitaa letkuruokailu. Ruokapumppu piippailee pullonvaihtoa tietysti juuri silloin, kun lapsi olisi nukkunut. Lisäksi uutena ilmiönä on ollut, että Milka ei aina rauhoitukaan heti vaan huuto tai itkeskely voi jatkua tunnin tai ylikin. Jonkun verran mietityttää, mistä se oikein johtuu, kun Milka on aiemmin ollut niin rauhallinen. Tällä viikolla on taas tullut parina yönä oksennuskin.

Onneksi meillä on ollut syksystä alkaen se 35h viikossa yöhoitoa Milkalle. Se tuntuu nyt aivan välttämättömältä. Pyysin tammikuun alussa, että määrää lisättäisiin, mutta vastaus oli että jatketaan samalla määrällä. Vammaispalvelu ehdottaa, että sen sijaan aloitetaan omaishoidon vapaat tilapäishoidossa kerran kuussa. Se on ehkä järkevä idea sekin, mutta vaatii enemmän järjestelyä ja miettimistä. Yöhoitoa tarvittaisiin arjen sujumiseen eli joka viikko, eikä vain kerran kuussa.

Nooalla on ollut yöhoito joka yö noin puolivuotiaasta, ensin sairaalassa ja sen jälkeen 11kk ikäisestä alkaen kotona vammaispalvelun maksamana. Ei kai ole kohtuuton pyyntö, että Milka saisi saman? Tai edes yhden yön viikossa lisää.

Tilanne on ainakin minun oman nukkumiseni kannalta aika huono. Korvani ovat nyt ongelmakorvat, niitä ei ole saatu kuntoon marraskuun lopussa alkaneiden korvakäytävien tulehdusten jälkeen. En saisi käyttää korvatulppia, mutta se taas tarkoittaa, että en saa nukuttua meillä. Nooa huutaa joka yö monta kertaa, ja nyt on alkanut Milkakin huutelemaan välillä kovemminkin öisin. Olen aina ollut huono nukkumaan, joten myös pienemmätkin äänet, kuten ruokapumppujen piippaus tai hoitajien liikkeet häiritsevät. Eipä nukkumista auta sekään, että stressiä on enemmän tai vähemmän. Ei siis ole mitenkään taattua, että saan hyvin nukuttua niinä 4 yönä, jolloin Milkalla on hoitoa. Jos Milkalla ei ole hoitoa, niin tilanne on vielä huonompi.

Päivällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsia, olla jatkuvasti vuorovaikuttamassa ja aktivoimassa. Pitäisi jaksaa hoitaa lasten asiat. Kaapeissa pitää löytyä kaikki oikeat ruokavalmisteet ja lääkkeet molemmille sekä kaikkia tarpeellisia hoitotarvikkeita. Hakemukset, sähköpostit ja puhelut pitäisi hoitaa. Fysioterapeutin ja hoitajien kanssa pitää jutella. Ja mitä nyt sitten eteen tuleekin.

Jos lapsen tilanne vaatii, niin päivystykseen pitää jaksaa lähteä milloin tahansa.

Asioiden hoitoon, siivoukseen ja omaan lepäämiseen on myönnetty 12h viikossa lapsille päivähoitoapua, mitkä ovat myös ihan välttämättömiä. Sen jatkumisesta ei ole kuitenkaan oikein varmuutta Milkan kohdalla. Nykyinen päätös onneksi jatkuu vielä melkein 2kk. Pelkään, että jos aloitamme ylempänä mainitut omaishoidon vapaat kerran kuussa, niin kotipalvelu saattaa katsoa, että heidän apuaan ei enää tarvita. Sellaista vaihtokauppaa en halua, koska sitten arki ei enää pyörisi.

Olemme me tietysti tässä pärjäilleet, ei siinä mitään. Tilanne on vaan niin, että sitten jos ei enää pärjätäkään, niin on hieman liian myöhäistä pyytää apua. Sen takia avun saamisesta pitää yrittää huolehtia ajoissa. Tähän asti olemme saaneet sitä, mutta sen saaminen on vaatinut välillä kohtuuttomasti huolta ja vaivaa. Vaatiminen, pyytäminen ja perustelu käyvät ihan työstä ja olisi mukavampaa, jos ei tarvitsisi enää koskaan pyytää mitään lisää yhteiskunnalta.

Tässä tekstissä ei ollut tällä kertaa juuri mitään positiivisia asioita. Niitä ei voi eikä saa kirjoittaa, jos yrittää perustella avun tarvetta. Myöntäisivätköhän blogin lukijat lisää yhteiskunnan tukea tällä avautumisella, jos se olisi heidän vallassaan?

Päällimmäinen toiveeni olisi kuitenkin, että korvani tulisivat yhtä hyvään kuntoon kuin ne olivat vielä puoli vuotta sitten. Siispä rukousaiheena korvat.

Tähän loppuun kumminkin positiivisuutta tuomaan päivän raamatunkohta puhelimen näytöltä:
Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".
Matteus 19:26