Näytetään tekstit, joissa on tunniste vertailun makua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vertailun makua. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Sairaalaan pyrkimässä

Milka on kasvanut tosi hyvin - viime viikkoon asti.

Kasvun myötä ruokaa pitäisi antaa enemmän ja Taysin ravitsemusterapeutti lähettikin toissaviikolla uuden, kolmevaiheisen ohjelman ruokamäärän lisäämiseksi. Tarkoitus oli edetä hitaasti Milkan tahdissa ja käyttää jokaiseen vaiheeseen jonkun aikaa, tarvittaessa jopa viikon verran. No, me käytimme ensimmäiseen vaiheeseen viikon ja nyt käytämme siihen toisenkin viikon. Viime viikolla Milka oksensi päivittäin noin 4 kertaa, mikä oli selvästi enemmän kuin aikaisempi 1-2 kertaa. Tällä viikolla oksuja tuntuu tulevan sitäkin enemmän ja Milka on oksentanut myös yöllä. Tänään totesin, että vaaka näytti vain 10g enemmän kuin viikko sitten. Ei sentään paino ollut pudonnut, ainakaan vielä.

Soitin tänään oman kaupungin keskussairaalaan lastenpolille ja kerroin tilanteesta. Hoitaja jutteli sitten lääkärille ja me saimme kaksi vaihtoehtoa: jos huoli on kova, niin mennä tänään päivystykseen. Tai sitten huomenna verikokeisiin. Valitsin jälkimmäisen ja pyysin, että voitaisiin nähdä huomenna myös lääkäriä. Lääkäri on kuulemma kiireinen etenkin näin loma-aikana, mutta saattaahan tuo ehkä järjestyä.

Tarvitsisimme lääkärikäynnin tässä lähiaikoina senkin takia, että olen tekemässä vammaistukihakemusta, johon olisi hyvä saada dokumentti tämänhetkisestä tilanteesta. Muutenkin olisi hyvä, että keskussairaalassa oltaisiin tietoisia Milkan tilanteesta ja joskus jopa mahdollisesti tehtäisiin asioille jotain. Vaikka ei niille välttämättä kovin paljoa voi tehdäkään. Siinäkin tapauksessa on hyvä käydä muistuttamassa lääkäreitä lapsen olemassaolosta ja ongelmista. Siitä voi olla hyötyä mm. jollakin toisella kerralla, kun tarvitaan akuutisti apua. Milkalla oli keskussairaalassa käynti kesäkuussa, mutta seuraava suunniteltu käynti olisi vasta elokuussa Taysissa ja sekin saattaa siirtyä syyskuulle, sillä odottelemme kutsua osastolle Taysiin ja mahdollisuuksien mukaan nuo käynnit yhdistetään. Tarkoitus olisi, että tilannetta seurataan molemmissa sairaaloissa. Taysissa on ko. sairauden ja vastaavien sairauksien erikoisasiantuntemusta. Omassa kotisairaalassa tehdään kaikkea muuta tarvittavaa seurantaa. Kunhan seurannat nyt saadaan kunnolla käyntiin. Emme me tietenkään itsekään halua siellä turhan päiten rampata, mutta tarpeellinen määrä käyntejä olisi hyvä.

Huomenna siis sairaalaan tarkistamaan verikokeet ja tiedottamaan sairaalan väkeä tilanteesta. Ei tässä ihan akuuttia huolta taida olla, sillä pissavaippoja on tullut hyvin. Kumminkin oksenteluun on tarpeen reagoida, koska se on vaikuttanut painon nousuun. Jos tilanne jatkuu näin, niin paino voi pudotakin. Silloin todennäköisesti sairaalakin herää asiaan, mikäli ei painonnousun pysähtyminen vielä riitä. Voi olla, että meillä on hankalia aikoja tiedossa.

Myös kolme ja puoli vuotta sitten yritimme epätoivoisesti hakea apua vastaavan ikäiselle vauvalle. Siitäkin kertoo Nooan tarinan osa 1. Onneksi huoli ja epätietoisuus ei ole läheskään samaa luokkaa tällä kertaa. Jännä kyllä, että tilanne vaikeutuu myös tällä vauvalla juuri saman ikäisenä.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannus kuvilla

Juhannusaattona teimme koko perheen reissun mummilaan. Milka oli ensimmäistä kertaa mummilassa, ja Nooallakin oli viime käynnistä kulunut jo yli puoli vuotta. Pakkaamista ja valmistelua oli melkoisen paljon siihen nähden, että ehdittiin olla perillä vain alle 8 tuntia. Nooan yöhoitotarpeen takia vain päivän reissut ovat mahdollisia. Päivästä tuli kuitenkin oikein mukava lyhykäisyydestään huolimatta. 

Mukavinta oli, kun ehdin olla rauhassa myös Nooan kanssa. Makuuasento ei ole Nooalle helpoin etenkään vieraammissa paikoissa, mutta nyt hän viihtyi hyvin "päivälevolla" sängyllä pötkötellen. Meillä oli Nooan kanssa kivaa ja otimme paljon selfiekuvia, joista tämä yksi onnistui. Sen jälkeen Nooa pötkötteli sängyllä vielä mumminkin kanssa. 



Isomummu tuli myös käymään ja tapasi Milkan ensimmäistä kertaa. Mummu piteli pitkän aikaa Milkaa sylissä. Niin kauan, että Milkaa rupesi nukuttamaan. Otettiin myös ensimmäiset perhekuvat meistä neljästä, mutta niistä mikään ei onnistunut ihan kamalan hyvin. Mummilan olohuone ei ole ihan paras paikka valokuvaamiseen.



Aikataulu oli aika tiivis lyhyen käyntimme takia, mutta kerkisimme ennen saunaa ulos grillaamaan.



Lapset jäivät aluksi mummin kanssa sisään, mutta pihalla totesin, että Nooa täytyy hakea mukaan grillaamaan. Nooa tykkäsikin kovasti päästä sylissä ulos ja varsinkin lokkien äänet naurattivat häntä kovasti. Totesin, että en osaa sanoa, mitä lokki sanoo. Se on hankalampi matkittava ihan äkkiseltään.

Aikaa oli niin vähän pihalla olemiseen, että en raaskinut laittaa Nooaa rattaisiin syömisen ajaksi. Hyvinhän makkaraa, limsaa ja salaattia sai syötyä myös Nooa toisessa kainalossa, kun vieressä oli henkilöitä ojentelemassa ruokaa. Nurmikko tosin sai myös maistaa limua. Saunan jälkeen olikin sitten jo kiire lähteä kotiin päin.



Juhannuspäivälle olimme suunnitelleet pitemmän hoitovuoron Nooalle, joten hän sai jäädä kotiin viettämään hieman leppoisampaa päivää. Milkan ja isin kanssa lähdimme käymään juhannuskonferenssissa Keuruulla. Alussa keli oli hieman kylmä ja menimme hetimmiten kahville näyttelyteltassa. Kuvassa Milka on isin sylissä ihmettelemässä, että mitä kummaa älämölöä täällä kuuluu joka puolelta. Ihmisiä oli aika paljon enemmän kuin meillä kotona. "Kahvilasta" saatiin kätevästi myös vettä letkuruuan päätteeksi letkun huuhtelua varten.



Vähän myöhemmin käytiin hakemassa myös isille ja äidille ruokaa ja rantauduttiin piknik-huovan päälle. Tässä vajaa perhepotretti ilman Nooaa:


Milka oli oikein tyytyväinen ja rauhallinen koko ajan, mutta ei saanut rattaissa oikein nukuttua. Piknik-huovan päällä sen sijaan oli vakaampi alusta ottaa päiväunia. Äidillekin tuli väistämättä iloinen mieli, kun vauvan kanssa maahan rantautuminen onnistui ja vietettiin siinä ihan rauhassa aikaa. On aina mukavaa, kun lasten kanssa onnistuu tekemään asioita rajoittavasta sairaudesta huolimatta. Milkan kanssa pystyy tekemään monia asioita, jotka Nooa-ressukalle olivat ja ovat vaikeita. Sen takia osaankin arvostaa meneillään olevan vauva-ajan tiettyjä mukavuuksia.





Aurinko pilkahteli sen verran, että viriteltiin Milkalle harsoa suojaksi. Niin ollen Milka nukkui juhlakentällä teltassa, ihan niin kuin konferenssin henkeen kuuluu.


Myös lauantaina meillä oli aikataulu ja sen takia emme jääneetkään odottamaan Milkan heräämistä, joka tapahtui paremmin vasta kun ajoimme mummon ja papan mökin pihaan Keuruulla. Päivään mahtui sitten vielävajaa pari tuntia mökkeilyä ennen kotiin lähtöä. Milka seurusteli mummun kanssa ja me kävimme saunassa ja paljussa, joissa molemmissa oli kuuma. Itse kävin myös saunan viereen kaivetussa "lätäkössä" heittämässä talviturkin kaulaan asti, mutta odottelen vielä, että pääsisikö tänäkin kesänä uimaan ihan oikeaan järviveteen...mieluiten aluksi saunasta.

Juhannus oli näin ollen oikein onnistunut. Kyllä sitten sunnuntaina väsyttikin.
posted from Bloggeroid

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Retro kesäkaveri

Kuvista näkyy, mikä ihana kesävauva minulla oli kaverina viime viikolla. Tämän vauvan kanssa pystyy olemaan piknikhuovan päällä ihan rauhassa. Niinkuin monessa muussakin paikassa. Nyt on myös terassi, johon on helppoa mennä. Kuinka ihanaa!

Milka jaksaa olla masullaan vain lyhyitä hetkiä, mutta noin hienosti.



Kivaa, että myös retrolle kesähatulle tuli käyttöä. Nooa syntyi syyskuussa, joten hattu jäi silloin kaappiin.

Lenkillä Milka myös viihtyy oikein hyvin, vaikka tutti on kyllä hyvä olla mukana. Turvakaukalokärryissä on ollut meidän vauvoille paras matkustuspaikka. Tärinä ei häiritse niin paljon kuin vaunuissa makuullaan, ja asento on mukavasti kippuralla. Mutta kuuma siinä kyllä tulee!