perjantai 31. joulukuuta 2021

Rukous uudenvuodenaattona

Kaikki hyvä, mitä minulla on, on tullut Sinulta, Kirkkauden Isä.

Kaikki hyvä, mitä olen koskaan tehnyt, on tehty Sinun avullasi.

Kaikki se paha ja itsekäs, mitä olen elämässäni tehnyt, on Sinun edessäsi sovitettu ja anteeksi annettu -
Jeesuksen kuoleman tähden, kun hän kärsi rangaistukseni -
etkä Sinä enää muistele sitä.

Vaikka meidän pahuutemme seuraukset ovat vielä maailmassa ja vaikka niistä pahin, kuolema, tekee jatkuvaa tuhoaan, niin sillä ei ole enää valtaa minuun -
Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden, kun hän voitti kuoleman vallan -
ja koska Sinä olet ottanut minut suojaasi.

Sinä, Herra, olet suuruudessasi mittaamaton, olet kunniassasi ja kirkkaudessasi ylivertainen, eikä Sinua voi verrata mihinkään.

Sinä olet maan ja taivaan, syvyyksien ja korkeuksien, avaruuden ja ajan hallitsija.

Silti Sinä katsot vaivaisen ihmisen sisimpään.

Pelasta meidät, Herra! Käännä sydämemme Sinun puoleesi ja anna meidän löytää turvamme Sinussa.




perjantai 12. marraskuuta 2021

EoE

Syyskuussa olimme Nooan kanssa TAYSissa refluksitutkimuksissa. Nooalla on aina ollut refluksityyppisiä oireita, mm oksentelua. Lääkäri ehdotti tutkimuksia viime keväänä, kun kerroimme, että Nooalla oli taas ollut enemmän itkuisuutta öisin. Yksi mahdollinen syy kipeydelle olisi refluksi. Kun sitten olimme tutkimuksissa, niin ruokatorven pH-mittauksessa ei kuitenkaan havaittu happojen nousua vatsasta eli refluksia 24h mittauksen aikana. Nooalla ei siis ole refluksitautia.

Sen sijaan Nooan ruokatorvessa nähtiin tähystyksessä juosteita. Koepalavastauksista vahvistui, että kyseessä on eosinofiilinen esofagiitti (EoE), joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin refluksitaudissa. Se on oma sairautensa, ja se voidaan todeta vain tähystyksellä. Samoin on aina tehtävä tähystys, että voidaan tietää, onko hoito auttanut. Seuraava tähystys on maaliskuussa, kun hoito aloitettiin tässä syksyllä.




EoE:n oireista kerrotaan Refluksilapset- nettisivuilla seuraavaa:

Eosinofiilisen esofagiitin oireet muistuttavat paljon refluksitaudin oireilua. Oireita voivat olla närästys, pahoinvointi, oksentelu, syömis- ja nielemisvaikeudet, tunne ruoan takertumisesta kurkkuun, ruokahaluttomuus, vatsakivut sekä näiden aiheuttamat nukkumisvaikeudet, käytösoireilu sekä muu kivuliaisuus. Happosalpaajilla saatu vaste on yleensä huomattavasti heikompi kuin refluksitaudissa. Eosinofiilinen esofagiitti vaikuttaa usein hyvin laajalti potilaan arkeen ja elämänlaatuun.

Oirelista kuulostaa hyvinkin tutulta Nooan kohdalla.

Nooalla hoitona on aluksi oma tuttu refluksilääke Nexium, joka on juurikin happosalpaaja. Sitä annetaan aiemmasta poiketen nyt joka päivä. Aiemmin se meni kuureina vain puolet ajasta. Hoito aloitetaan Nexiumilla sen takia, että Nooa ei pystyisi ottamaan nieltäviä kortisonivalmisteita.

Nooallahan oli vauvaiästä alkaen vaikeaa oksentelua ja itkuisuutta. Varsinkin itkuisuuteen tuli apua silloin kun perustauti selvisi ja ruokavaliohoito aloitettiin. Myöhemmin oksentelukin on vähentynyt paljon. Nooan tämäntyyppiset oireet ovat siis varmaan pitkälti johtuneet hänen perustaudistaan.

Juttelin lääkärin kanssa siitä, mikä EoEn rooli on Nooalla. Lääkäri kertoi EoE:stä, että sitä ei ole Nooalla voinut olla alusta asti, koska se olisi muuten edennyt jo pitemmälle. Se on nyt kuulemma vasta lievässä vaiheessa. Pitkällä aikavälillä EoE voisi aiheuttaa ruokatorven ahtaumaa. Ei ole tietoa, onko se aiheuttanut vielä mitään oireita Nooalla. Mutta on myös mahdollista, että se on aiheuttanut jotain myöhemmistä oireista ja toki toivomme, että sen hoito helpottaisi jotain nykyisistä oireista. Tärkeää oli, että se havaittiin ja voidaan yrittää sitä hoitaa ja estää etenemästä.



maanantai 13. syyskuuta 2021

Juhlat koulussa

Tänään meillä on 8-vuotias poika. Synttäreitä juhlittiin myös koulussa kavereiden kanssa. Onnellisen näköinen päivänsankari tässä. Mahtavan upea poika hän on.





Pikkusiskokin maistoi juhlan kunniaksi mansikka-punaherukkakiisseliä. Ei kuulemma ainakaan yökkinyt. Kai se oli sitten hyvää.


Kiisselin jälkeen oltiin pesty hampaat. "Aamun" hammaspesu sujuu sekin nyt hoitoryhmässä kummallakin lapsella. Aamuisin on eniten huonoa oloa ja yökkimistä, joten suun sörkkiminen on parempi toteuttaa myöhemmin aamupäivällä. Illalla kotona hampaanpesut sujuvat hyvin.

Yhteistyössä tämä vaativaa erityistä tukea tarvitsevien lasten hoito sujuu parhaiten.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Rakentavimmat hajotusleikit

Päiväkodissa on ollut taas hauskat jutut. Milkalla on siellä painike, jonka avulla on tarkoitus opetella syy-seuraussuhteita. Painikkeen painaminen tarkoittaa, että "LISÄÄ!" ja se on yhdistetty hauskoihin leikkeihin.







Eli kun painaa "LISÄÄ!", pääsee taas hajottamaan uuden tornin.




Milka sai apuvälineeksi myös polkupyörän, jonka käyttöä harjoitellaan päiväkodissa. Joku oli jossain vaiheessa huomannut, että Milkalla on energiaa jaloissa. Sitä voisi käyttää kuulemma johonkin hyödylliseen. Pyöräily ei ole pelkkää hupia, vaan rankkaa harjoittelua. Päiväkodin siloisilla käytävillä on aloitettu. Pyörässä näyttää olevan tukivöitä ja tukia muun muassa selän takana ja päätukikin löytyy. Ei siitä taida ainakaan päästä putoamaan, mutta sen sijaan turhautuminen saattaa toki yllättää.










perjantai 20. elokuuta 2021

Kiitollisuuden ilmaus ja hyvästit kesälle

Kesäloma sujui tänä vuonna suorastaan loistavasti, sillä kukaan perheestä ei sairastunut ja hoitokuviot sujuivat suunnitellusti. Olipa hyvä idea pitää pitkä loma siinä kohtaa kuin se oli.



Myös uusi arki on lähtenyt ainakin näillä näkymin sujumaan oletettua leppoisammin. Meillä on perheessä nyt koululainen, joka tosin käy edelleen pikkusiskon kanssa samassa ryhmässä päiväkodissa.




Muutoksia ja uusia haasteita on täällä kotona aamuisin (ja toivoakseni ei öisin). Nooa tarvitsee aamulähtöön ulkopuolista apua pakkaamiseen ja pukeutumiseen. Mukaan otettavia tarvikkeita on päivittäin aika paljon. Meistä vanhemmista vain jompikumpi pystyy olemaan aina aamuisin paikalla ja hoitaa tällöin Milkan lähtöä. Nooan aamulähtö on hoitunut hienosti päiväkodin työntekijöiden avulla, mutta keväällä päätettiin että homma on siirrettävä Nooan yöhoitajille eli kotihoitofirmalle. Siitä tuli keväällä jonkun verran stressiä eikä vähiten kiireellisen aikataulun takia, jolla muutos piti saada aikaan ja valmistella. Siis koulu vain ilmoitti, että homma ei enää onnistu entiseen malliin muka byrokraattisista syistä. Tyypillisen kummallisista perusteluista huolimatta sinänsä ymmärrettävä päätös, mutta olisi ollut kohtuullista saada edes hieman aikaa asian uudelleenjärjestämiseen. Kaupungilta piti saada lupa yövuoron pidentämiseen ja kotihoitofirman kanssa piti myös keskustella, olisiko tämä mahdollista. Nyt on kuitenkin keskustelut käyty eri tahojen kanssa ja olen laatinut kirjalliset ohjeet ja esittänyt toiveet, miten meillä voisi toimia öisin ja aamuisin. Enään tarvitsee opastaa jokainen yövuorolainen aamun tehtävään sitä mukaa kun heitä tulee vuoroon, eli tipoitellen tässä elo-lokakuussa. Yksi aamu kerrallaan ja tuntuu jo paljon mukavammalta.

Kovasti olen kiitollinen myös yöhoitajille, että he jaksavat ottaa uuden tehtävän hoitaakseen. Nooan yövuorossa joutuu ihan töihin. Nooalla on huonoa oloa ja itkua monesti öisin ja hyvin aikaisin aamulla kakan tuleminen alkaa vaivaamaan, ja niitä joutuu vaihtamaan yleensä 3-4 kertaa. Voi tulla myös oksennus ja sotkua erinäisistä syistä. Nyt yövuorolainen jää vielä puoli tuntia pidemmäksi aikaa taksin tuloon asti auttamaan.

Jos ja kun aamut lähtevät hyvin sujumaan niin uusi käytäntö on varmaan meidän perheellemme tärkeä apu. Toinen vanhemmista pystyy esimerkiksi aamulla lähtemään töihin, työmatkalle tai hammaslääkäriin mihin aikaan vain eli vain toisen meistä tarvitsee olla kotona. Aamulähtöä oli nimittäin samalla pakko siirtää 45 minuuttia aikaisemmaksi, että se saatiin yövuoron yhteyteen. Uusi aikataulu ei tunnu lainkaan tyhmältä ainakaan tällä hetkellä. Nooan nostelu ja pukeminenkaan ei ole enää niin kevyttä hommaa, joten on hyvä että meidän ei tarvitse yksinämme vastata aamuista.

Eniten olenkin kiitollinen Taivaan Isälle. Edessäpäin on varmasti uusia haasteita, mutta "tähän asti on Herra meitä auttanut". Googlasin tuon hengellisissä tilaisuuksissa käytetyn sanonnan, ja sieltähän se löytyikin Raamatusta:
Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.”
1. Samuel 7:12 FINRK

Ehkä minunkin pitäisi pystyttää kivi takapihalle. 



Eräänlainen virstanpylväs on sekin, että me molemmat vanhemmat olemme nyt saaneet molemmat koronarokotteet. On niitä odotettukin, ja vaikka etukäteen olikin jo arveluksia, että se ei välttämättä ole vielä kokonaisratkaisu koronaongelmaan, niin on se kuitenkin tärkeä asia ja välietappi matkalla. Tähän asti on Taivaan Isä meitä varjellut koronaltakin. Me emme ole joutuneet vielä edes karanteeniin, mikä olisi sekin ehkä ollut raskas tilanne meidän perhetilanteessamme. Mielestäni tämä kaikki on Jumalan armoa ja osoittaa hänen hyvyyttään. Ei se ole itsestään selvää, vaikka korona ei ole tässä maassa ehkä yhtä pahasti levinnytkään kuin jossain muualla. Tällä hetkellä se kuitenkin leviää täälläkin monin puolin. Jos me nyt lähiaikoina saisimme tartunnan perheeseen, niin ainakin meillä olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä siitä vähän vähäisemmällä kriisillä. Lapset tarvitsevat joka hetki toimintakykyisiä aikuisia hoitamaan. Rukoilen lasten puolesta, että he saisivat edelleen olla terveinä ja saada myös mahdollisimman hyvää hoitoa.

Tällä välietapilla on aika levollinen olo ja toivon, että voin jatkaakin yhtä levollisin mielin. On aika hölmöä olla huolissaan seuraavalle välietapille selviytymisestä, kun samassa matkaseurueessa mukana on myös Kaikkivaltias. En olisi kuitenkaan päässyt tännekään asti ilman Jumalaa.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Kesätouhuja päiväkodissa

Tässä joitain kuvia lasten puuhailuista päiväkodissa tämän kesän ajalta. Nämä kuvat ovat tulleet tekstiviestillä meille vanhemmille. Koska nyt on kuuma, niin ensimmäisenä kurkataan hellekuvasta, pysyvätkö aurinkolasit päässä. Ja ilmeisesti pysyvät.


Sisko ja sen veli olivat päivänä muutamana päässeet keinumaan.

Aivan alkukesästä ei ollut kumminkaan ihan niin kuuma kuin nyt, mutta hyttyset kiusasivat. Pikkuneiti oli aivan paukamilla hyttysten syötyä hänet. Mutta ulkoiltu on reippaasti.














Helteellä päiväkotipäivät ovat olleet helpotuksia, sillä siellä on ilmastointi. Sisällä päiväkodissa on yhtä ja toista tekemistä riittänyt. Ja suihkuun on myös päässyt vähintään kerran viikossa päiväkodissakin. Suihkun jälkeen laitetaan tietystikin hiukset hyvin.














tiistai 6. huhtikuuta 2021

Wilma-viesti

"Hei!

Lapsesi on otettu oppilaaksi Huhtasuon yhtenäiskoulun vaativan erityisen tuen toiminta-alueittain järjestettävään opetukseen 1.vuosiluokalle. Opetus järjestetään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteisessä vaativaa erityistä hoitoa tarvitsevien lasten ryhmässä. Päätöksen voi lukea kokonaisuudessaan Wilmassa hakemukset ja päätökset -välilehdeltä.

Koulu alkaa keskiviikkona 11.8.2021."

Jännittävää! Ylläoleva tosin tarkoittaa, että Nooa jatkaa nykyisessä ryhmässään, missä Milkakin on mukana. Suuria muutoksia ei siis liene luvassa ja se on erityisen hyvä niin. Mutta pitäisiköhän sitä kuitenkin jo alkaa laskemaan päiviä koulun alkuun?!




Nooa muuten kävi eilen isi-parturissa ja sai kevättukan.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vuosipäivä

Reilu vuosi sitten kerroin sairastelukuulumisia ja bloggauksen lopussa oli mielestäni jotenkin puhutteleva ovikuva keskussairaalan lastenosastolta. Se kuva jotenkin puhuttelee edelleen.



Kun otin sen kuvan, niin se oli viimeinen tai ainakin toiseksi viimeinen kerta, kun kuljin sen lastenosaston ovissa. Ei ollut energisin ja voimaantunein hetkeni. Milka pääsi seuraavana päivänä kotiin. Lapsilla on ollut viimeisen vuoden aikana kaksi flunssaa, mutta kummatkin menivät niin sujuvasti ohi, että päivystykseen ja sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Meillä oli siis jonkun aikaa sitten vuosipäivä - kokonainen vuosi täynnä ilman yhtään ainuttakaan lastenosastojaksoa!

Oi jospa olisin tiennyt silloin vuosi sitten tuon seikan tulevasta vuodesta, niin siitä vuodesta olisi tullut paljon huolettomampi. Sairaalajaksot ovat aina raskaita, ja varsinkin äkilliset päivystykseen lähdöt. En edes tiedä pärjäisinkö enää päivystysreissussa Nooan kanssa, sillä Nooa on jo niin iso poika. Ainakaan vuosi sitten en mielestäni pärjännyt vatsatautisen pojan kanssa, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Ja voi se asia olla päinvastoinkin. Noita päivystykseen lähtöjä on normaalisti tullut monta kertaa vuodessa, joskus liiankin monta. En tiedä, miten korona-aikana toimittaisiin, ja toivottavasti ei tarvitse oppiakaan tietämään. 

Viimeisen vuoden aikana on myös ollut vain muutama hassu päivä, kun lapset ovat joutuneet olemaan poissa päiväkodista sairastamisen takia. Senkin kun olisi tiennyt niin olisi voinut keskittyä huolehtimaan kauempana tulevaisuudessa olevia asioita!

Kyllä tässä on ollut nyt kovasti syytä juhlaan. Lisäksi Milka täytti pari viikkoa sitten neljä vuotta ja on nyt jo niin iso ja ihana tyttö että sitä voi vain ihmetellä ja ihailla.

Milkan synttärit ollaan pystytty viimeksi viettämään "normaalisti", kun hän oli 1-vuotias. Seuraavilla kahdella kerralla meillä oli vatsataudit. Tänä vuonna sitten meni paremmin, vieraitakin oli kaksi, mutta ei sekään aivan normaalia ollut. Tänä talvena on voinut olla iloinen siitä että vatsataudit eivät ole koputelleet ovilla eikä ikkunoilla.








Viimeiset kuvat ovat tämän päivän "sohvakirkosta". Kevättalvella me olemme Milkan kanssa seuranneet jumalanpalveluksia levitetyltä sohvalta käsin, sillä tämä pyöriäinen ei pysy sylissäkään juuri paikoillaan. Nooalla on ollut sunnuntaiaamupäivisin omat touhunsa hoitajan kanssa, kun taas isi on ollut yleensä työn puolesta kirkolla paikan päällä.

Ei tämä elämä nyt helpoltakaan tunnu, mutta ihan suhteellisen hyvin kyllä on mennyt.

Keväisemmät säät piristävät! On niitä odotettukin. 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Mikä se on?

Mikä se on? No se on korsetti! Tässä kuvassa se on ensimmäistä kertaa Nooalla päällä kotona.




Korsetti on apuväline, jota käytetään skolioosilapsilla tulemaan asentoa ja parantamaan oloa. Skolioosi on selkärangan kiertymää, tai jotain sinnepäin. Tämä korsetti on kuulemma pehmeintä mahdollista materiaalia, mutta ei se kyllä nyt ihan kamalan pehmeä silti näin maallikon mielestä ole. Hieno se kyllä on!

Korsetin käyttöä tarvitsee nyt opetella, mikä koskee meitä aikuisia, ja totutella, mikä koskee Nooaa. Ensimmäinen kokeilu sujui ihan hyvin, kun viihdytin Nooaa koko ajan iloisilla lauluilla ja jutuilla. Pari pulautusta siinä tuli, ja aloinkin heti miettimään, että lisääkö puristava korsetti oksentelua. Toivottavasti se oli vain totutteluongelmaa.

Tällä viikolla korsettia on kokeiltu terapeutin opastuksella myös päiväkodilla. Se on siellä myös sujunut kuulemma hyvin ja ilmeisesti myöskään oksennuksia ei ole tullut.

Korsettiasia on aiheuttanut pähkäilyä siitä, mitä vaatteita korsetin kanssa pystyy käyttämään. Korsetin alla tarvitsee olla joku vaate, ja lisäksi letkuruokinnan täytyy onnistua. Korsettiin voitiin tehdä aukko peg-napin kohdalle, mutta Nooan peg-aukollisissa tarmokas-bodyissa aukko ei ole suoraan pegin kohdalla vaan ylempänä. Loppujen lopuksi bodyn aukkoa pystyi kuitenkin venyttämään ja letkun sai ulos, kuten kuvassa näkyy. Se on ainakin yksi tapa, mikä vaikuttaisi onneksi toimivan. On mukava ettei tarvitse ainakaan nopealla aikataululla uusia vaatekaapin sisältöä.




On myös mahdollista hankkia hihattomia aluspaitoja, joihin tehtäisiin reikä pegin kohdalle. Korsetti tulisi aluspaidan päälle ja sen päälle tulisi vielä toinen paita, jonka tulisi ehkä olla aika väljä tai iso. Tässä vaiheessa tämä tuntuu vielä hankalammalta ja myös hikisemmältä ratkaisulta. Aika varmaankin näyttää.

Eipä minulla muuta tällä kertaa. Paitsi että olen niin ylpeä näin hienosta pojasta!

tiistai 2. helmikuuta 2021

Seesteisen rauhallista arkea?

Alkuvuosi on sujunut mukavan rauhallisesti meidän perheessämme. Keskitalvi ei varmaan koskaan ole sujunut näin terveissä merkeissä. Odotan jo 1,5 kuukauden päästä toivon mukaan koittavaa vuosipäivää. Silloin tulisi nimittäin vuosi täyteen siitä, kun lapset ovat viimeksi olleet sairaalassa lastenosastolla! Joka viikolla tänä vuonna on kuitenkin riittänyt lasten asioissa yhtä ja toista mietittävää.

Vuodenvaihteessa Milkan jalkaan oli mystisesti sattunut jotain Ilona-jaksolla. Ei kuitenkaan ollut tietoa mitä ja missä tilanteessa. Jalassa ei oikein näkynyt mitään, mutta se oli selvästi arka ja koko tyttö oli vähän vaisu. Onneksi vaiva meni ohi parissa viikossa ja Milka on taas entisellään, iloinen vauhtityttö.




Sen jälkeen Nooalle tuli melko ärhäkkää ihottumaa nivuseen, mihin emme ensiksi meinanneet keksiä apukeinoa. Onneksi hyvä hoitokeino löytyi. Ihottuma ei ole silti hävinnyt kokonaan ja muistuttaa aika paljon muutaman vuoden takaista riesaa, joka oli siinä aika pitkään.

Viime viikolla Nooalla alkoi silmätulehdus keskiviikkona, ja torstaina kävin hänen kanssaan sitten terveysasemalla. Päädyin siihen, että meidän täytyy alkaa käyttämään kelataksia. Meillä on ollut sille aika vähän tarvetta, mutta nyt on alkanut tuntua, että reissut Nooan kanssa eivät enää suju, ellei isi ole mukana. Minulle on aika hankalaa nostella Nooaa autosta pyörätuoliin ja pyörätuolia auton takaluukkuun ja niin edespäin. Harjoittelimme siis taksin käyttöä ja se helpottikin paljon. Silmätulehdus parantui nopeasti silmätipoilla, kun saimme tipat nopeasti hankittua.




Heti seuraavana päivänä Nooalla oli käynti apuvälineyritys Respectalla. Menimme sinnekin taksilla Nooan kanssa kahdestaan ja lisäksi Nooan fysioterapeutti tuli mukaan. Nooalla on selässä alkavaa skolioosia, ja tätä varten on tulossa jonkinnäköinen pehmeä korsetti apuvälineeksi. Tätä varten piti ottaa mitat pojasta. Fysioterapeutti oli tässä suureksi avuksi niin kuin hän yleensäkin on, sillä käynnillä hän teki Nooan kanssa oikeastaan kaiken: riisui ja puki Nooan ulkovaatteet ja piti häntä sylissä tehden samalla terapiaa sekä auttoi rentoutumaan mittojen ottamisen aikana, kun vieras setä teki kaikkea kummallista. Minun piti lähinnä vain keskustella siitä, miten aluspaitaan ja korsettiin saadaan reikä peg-napin kohdalle vatsaan, kumpi aluspaitavaihtoehto olisi meillä parempi ja mikä tärkeintä, valita korsetin väri saatavilla olevista vaihtoehdoista. Valitsin vihreän. Tosin myöhemmin se piti vielä vaihtaa, kun ei vihreää ollutkaan saatavilla. Koko hökötyksen päällä pidetään kuitenkin varmaan vielä pitkähihaista paitaa tai bodya. Nooalla on yleensä aika lämmin ja hän hikoilee helposti. Lisäkerrokset eivät siinä mielessä olisi tarpeen.

Viime viikko tuntui aika hektiseltä, nimittäin noitten käyntien lisäksi oli myös pohdittavaa mm. meidän molempien vanhempien työasioissa.

Sen lisäksi minulla oli myös pitkä mutta hyvä keskustelu vammaispalvelun sosiaalityöntekijän kanssa. Minua oli taas alkuvuodesta harmittanut, kun hän ei ole vastannut sähköposteihin. Viime huhtikuussa lähetin hänelle sähköpostia aiheesta "akuutit tilanteet". Olisi korkea aika vähän suunnitella, miten niistä selvitään. Asia on todella monitahoinen ja hankalakin, mutta lyhyesti kysymys kuuluu, mistä saadaan akuutisti jopa saman päivän aikana hoitoa lapsille, jos tulee akuutti tilanne (esim vanhempi kunnolla sairastuu tai jos vaikka kotihoitoringissä tulee pahoja katkoksia). Kysyin myös, saanko ainakin tietää, mihin numeroon voin soittaa tässä tilanteessa. Keväällä tai sen jälkeenkään sosiaalityöntekijä ei vastannut mitään, siis ei yhtään mitään, koko sähköpostiin.

Olen välillä ollut huolissaan em. ongelmasta, varsinkin viime keväänä ja kesällä. Sen jälkeen on ollut kuitenkin asiasta suhteellisen rauhallinen ja luottavainen olo, että Taivaan Isä pitää meistä huolta. Tästä huolimatta olen kokenut, että minun pitäisi edistää tätä asiaa. Se on ollut siis melkein vuoden jo mielessä ja kolkutellut takaraivossa keskeneräisenä asiana. Marraskuussa otin sen taas esille ja soitin sairaalaan kuntoutusohjaajalle. Hän oli samaa mieltä, että sitä kannattaa suunnitella. Sovimme, että alamme yrittää järjestää verkostopalaveria. Minä laitoin siis verkostolle sähköpostia, jossa avasin ongelmaa ja pyysin palaveria. Tähän tuli pari vastausta mm. päiväkodin ja kotihoitofirman puolelta, mutta vammaispalveluista ei tullut mitään vastausta taaskaan. Ei edes sellaista, että pidetään vaan palaveri. Joten alkuvuodesta asia on taas vähän kolkutellut takaraivossa. Puhelinkeskustelut ovat aika stressaavia, mutta lopulta sain aikaiseksi soittaa vammaispalveluihin ja jätin soittopyynnön. Sosiaalityöntekijä soittikin samana päivänä takaisin, ja meillä oli todella hyvä keskustelu. Olin iloisesti yllättynyt, että hän ottikin asian nyt aika vakavasti ja sanoi, että se pitää selvittää. Hän myös lupasi selvitellä asioita. Saamme myös toisen yhteyshenkilön hänen lisäkseen vammaispalveluihin (palveluohjaajan). Erityisen paljon mieltäni lämmitti se, että sain myös tavallaan omasta työstäni hyvää palautetta. Sosiaalityöntekijä sanoi, että olet kyllä todella perusteellisesti miettinyt asioita. Tuon voisi ohittaa aika helposti, mutta tajusin että tämä pieni palaute kannattaa ottaa itselle vastaan ja huomioida se. Olen monen muun tavoin kokenut, että lasten omaishoitajan työssä ei oikein hyvää palautetta tai arvostusta saa juuri koskaan niiltä tahoilta joiden kanssa kuitenkin tekee yhteistyötä (kokemus ei koske teitä rakkaita lukijoita). Jos joku erehtyy arvostelemaan tai puhumaan pahaa, niin tätähän on sitten niin vaikeaa unohtaa. Sen takia on lämmittänyt mieltä, mitä hän sanoi.




Ja täytyy nyt varmaan vielä mainita, että myös päiväkodin työntekijöiden kanssa yhteistyö on toiminut tosi hyvin ja kummatkin käsittääkseni arvostavat toistensa työtä. Ollaan jopa sanottu se ääneen tammikuun aikana. Hyvää palautetta voi nimittäin saada silläkin tavalla, että muistaa sanoa sitä ensin jollekin toiselle.

Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen ja seuraavaan eli tähän viikkoon, eli taas tänä vuonna ilmoitin Nooan kouluun. Tällä kertaa hänestä oikeasti tulee syksyllä ekaluokkalainen käytyään nyt ensiksi pidennetyn eskarin. Tänään myös selvisi se asia, että myös päiväkodin puolella on ajatuksena, että Nooa jatkaa käytännössä samassa ryhmässä ensi syksynäkin. Ryhmä on varhaiskasvatus - ja perusopetusryhmä, vaikka se fyysisesti sijaisee päiväkodin puolella. Siellä käy nyt jo 7 lasta, vaikkakaan kaikki eivät käy joka päivä. Minulle on ollut edelleen ihan vähän epäselvää, että saako Nooa varmasti jatkaa siellä, mutta oli hyvä kuulla että saa. Olisi tullut melkoinen stressin aihe, jos ei olisi saanut.




Lopuksi näistä tämän viikon aiheista vielä mainintana, että joudun näinä päivinä käymään keskustelua (pitkästä aikaa) myös kotihoitofirman kanssa. Meidän yhteyshenkilö on ollut poissa, ehkä sairaana tms ja on edelleen poissa. Viime viikolla meiltä peruuntui yksi iltavuoro, kun asia oli firman päässä vain unohtunut hoitaa. Tällä viikolla tuli esiin, että me emme saakaan enää sellaista varahenkilöiden listaa, minkä tähän asti olemme saaneet. Eli nimiä, ketkä ovat hälytysvalmiudessa minäkin iltana lähtemään yövuoroon. Ymmärrän myös firman näkökulmaa, mutta minua huolettavat kaikki heikennykset mitkä voivat johtaa siihen, että yövuoro peruuntuu. Lisäksi kyseinen keskustelu on käyty jo aiemmin läpi. Nyt se pitää vaan käydä uudelleen kun on taas uudet yhteyshenkilöt. Toivon että samalla tulisi kuitenkin jotain pientä edistystä muutenkin asioihin, sillä pitkiin aikoihin mitään keskustelua ei oikein ole ollut. Tämä asia siis nyt on aika normaalia arkea ja miellän sen sisältymään edellä mainittuun omaishoitotyöhön. Vaikka sen tietää, että asiat ehkä todennäköisesti selviävät, niin nämä aiheuttavat helposti vähän stressiä ja osa yöunista välillä katoaa silloin, jos asia on kesken. Ei se kuitenkaan niin kamalasti haittaa, jos joku yö menee huonommin.

Eli alkuvuosi ollaan saatu elää varsin seesteistä arkea vain pienine stressin aiheineen. Silti isojakin kysymyksiä on taustalla.